Jou, jou, joulua!

"Oletkos ollut oikeesti kiltti?"

Joulukuussa on vaihteeksi panostettu agilityyn. Takana on kolmet ohjatut harjoitukset, joista jäi oikein hyvä mieli tulevaa vuotta ajatellen. Pienetkin onnistumiset ja edistymiset sitä paitsi tuntuvat tänä vuonna erityisen suurilta ja mahtavilta. Jotenkin kaaottisen kevään jälkeen tavoitteena oli vain päästä alkuun tässä vaativassa ja hienossa lajissa, ja se tavoite rimaa hipoen saavutettiin. Pujottelussa otettiin loppukiri ja joulukuun harjoituksissa saatiin onnistuneita suorituksia täydellä keppirivillä. Ramo sai kiitosta varmoista aloituksista, mutta toki pujottelussa on vielä muilta osin paljon parannettavaa. Kontakteja on tahittu epämääräiseen ja vaihtelevaan tahtiin, eikä suoritus vielä ole missään nimessä lähelläkään valmista, mutta olen sentään saanut vihdoinkin valittua selkeät kriteerit, joilla mennään kohti tavoitetta. Lähtöluvan odottaminen on kierroksilla käyvästä perro-pojasta hela maailman tylsintä, joten sitä on työstetty alusta alkaen ja työstetään edelleen. Tämän viikon harjoituksessa oli erillisen kontaktiharjoituksen ja suhteellisen "syheröisen" radan lisäksi teemana lähtöluvan odottaminen. Siitä tuloksena 60 % onnistuneita suorituksia ja 40 %:ssa varasti (ei kuitenkaan päässyt kertaakaan ensimmäiselle esteelle). Coachin kommentti kohtuullisesti ja isommitta virheittä menneen radan jälkeen " Vau, se näytti ihan agilitylta. Miltä nyt tuntuu?" Paha sanoa miltä näytti, mutta tuntui aivan mahtavalta. Joulutauon jälkeen palataan taas opettelemaan ja hämmästelemään agilityn ihmeellistä maailmaa.

"On muuten ihan hippasen tyttömäinen fiilis"

Aion tänä vuonna noudattaa runoilija Heli Laaksosen ohjetta kummottos viätetä oikke hiano ja ressitö joulu.

JOULUPATJA eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.

2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.

3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.

4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja -eläinten kans.

5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.

6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.
-Heli Laaksonen-

Feliz navidad, amigos!

Raitis ulkoilma ramasee

Päivän harmaudesta huolimatta vietettiin käytännössä lähes koko valoisa aika, se jolloin näki eteensä ilman taskulamppua, ulkona. Tahvo-katti omilla reissuillaan. Ramo ja minä metsässä. Ulkoilun jälkeen talon eläinasukkaille maistui uni ...

Mitä pienet edellä, sitä isot perässä.

Kun nyt kerran innostuin valokuvia blogiin laittamaan (tai ehkä näitä ei oikein sovi kutsua valokuviksi), niin laitetaan muutama "kuvake" myös menneeltä lokakuulta.

"Onko ihan pakko ottaa kuva, kun mulla ei ole turkkia, täh!"


"Toi sun pipo on kerta kaikkiaan naurettavan näkönen. Ole tarkkana, ettei tupsu tipahda."


"Hei, se ottaa taas kuvan. Mää en ala. Oho, päätön ohjaaja kiertää koiraa. Onneksi olen selkä päin, niin ehkä kukaan ei tunnista mua."


"Etkö sää ihan oikeesti osaa kiertää noita ämpäreitä ittekses? Varo, ettei tupsu tipahda."

Betadine-poikia ahistaa

Ramon ja Tahvo-katin marraskuun kohokohdat ovat olleet erilaiset hoitotoimepiteet (betadinea), Hexocil-pesuja ja tylsääkin tylsempiä ulkoiluja hihnassa. Tällä viikolla molempien tylsyyden sietokyky alkoi näyttää hiipumisen merkkejä. Jännitystä ja toimintaa elämään on haettu iltaisin muun muassa sohvan selkänojalla kävelyllä, nojatuolin selkänojalle kiipeämisellä (onnistuu Tahvolta, mutta ei kovin hyvin Ramolta), "nyrkkeily-matseilla", jossa molemmat istuvat vastakkain läpsivät toisiaan päähän (matsit päättyvät yleensä siihen, että Ramo huitaisee liian kovaa) ja piilosilla (Tahvo ampaisee Ramon syödessä piiloon sänkyyn ja Ramo ryntää syötyään etsimään peittojen alle piiloutuneen kissan sillä seurauksella, että saa kirsuunsa terävät "piikit".) Tahvo-katin ehdottomasti paras suoritus oli kiivetä valjaisiin ja taluttimeen kytkettynä pihalla olevaan tammeen. Se ampaisi yllättäen puuhun sellaisella vauhdilla, että en ehtinyt tehdä yhtään mitään ja asettui noin 2,5 metrin korkeuteen viikset tanassa katselemaan kuinka "remmi-paino" aikoo tästä suoriutua. Odottelin herran laskeutumista maan kamaralle tasan 33 minuuttia.

Ramon kanssa olen sentään hoitotoimenpiteiden ohella puuhastellut kotona kaikenlaista pikkusievää, kuten tehnyt perusasento-harjoituksia, noudon harjoituksia (kapulan nostoa, pitämisharjoituksia ja luovutustilannetta) ja harjoitellut erilaisia asennon vaihdoksia, luoksetulon loppuasentoa, peruuttamista sekä muutamia rallitokon liikkeitä. Periaatteena on ollut, että osa iltaruuasta ansaitaan töitä tekemällä. Eniten edistymistä on tapahtunut noudossa. Noutokapulaan tarttumisessa ei ole ollutkaan mitään ongelmia, mutta pitämisessä kylläkin. Tarjolla on ollut helposti joko kapulan sylkäisy tai pureskeleminen. Ahkeralla iltaharjoittelulla on päästy hiljalleen varmaan ja rauhalliseen noutokapulan pitämiseen. Toinen asia, jossa on päästy hitusen eteenpäin on luoksetulon loppuasento. Rauhallisessa vireessä sisällä kiipeävä orava on muisto vain, mutta en luota siihen, että homma toimii ulkona, sanotaan nyt vaikkapa vain muutaman metrin matkalta. Asennon vaihdoksissa junnataan jotenkin paikallaan. Pitää taas ilmeisesti pitää siinä asiassa jonkinlainen tuumaustauko. Turha tahkoa, jos ei oikein itsekään tiedä mitä haluaa.

Tänään molempien karvakuonojen elämässä tapahtui vihdoinkin jotain jännittävää. Toiselle se oli pääsy jäljestämää ja juoksemaan metsään ja toiselle ulkoilua vapaana ilman "kahleita ja perässä hiihtäjää". Tein Ramolle kohtalaisen pitkän metsäjäljen, lokakuussa harjoitelluilla teemoilla kulmat ja esineet. Jälki alkoi noin 300:n metrin suoralla osuudella, jossa kaksi keppiä. Ensimmäinen kulma oli suorakulma ja sen jälkeen taas noin 200 metriä suoraa osuutta, jossa yksi keppi. Toinen kulma niin ikään suorakulma ja sen jälkeen noin 200 metriä suoraa osuutta, mikä päätyi terävään kulmaan, jonka jälkeen vielä noin 100 metriä suoraa osuutta loppupalkalle. Jälki vanheni noin 40 minuuttia. Ilmeisesti harjoitustauko on ollut hieman liian pitkä, koska Ramo päätti jodlata autossa jo siinä vaiheessa, kun lähdin jälkeä tekemään. Yleensä Ramo tyytyy odottamaan tyynen rauhallisesti. Jäljelle lähtikin sitten ihan pikkuisen tohkeissaan oleva koira. Alun rauhoittuminen oli siinä ja tässä. Ramo kykeni rauhoittumaan ainoastaan painamalla itsensä aivan lituskaiseksi näreikköön.

Lähetin Ramon jäljelle lähes kohtisuoraan noin kolmesta metristä, koska se kävi niin kierroksilla, että olisi ollut aivan turha edes yrittää tehdä hallittua jana-harjoitusta. Jäljen ensimmäinen osuus mentiin tiukalla liinalla ja ajoittain jouduin himmaamaan vauhtia. Molemmat suoralla olleet kepit nousivat vauhdista huolimatta ja ne myös tuotiin vauhdilla minulle. Ensimmäiseltä kepiltä Ramo pääsi harmillisesti livahtamaan takaisin jäljelle, ennen rauhoittumista ja käskyä. Toisella kepillä olin paremmin hereillä ja jäljelle lähdettiin vasta lyhyen rauhoittumisen ja käskyn jälkeen. Ensimmäisen kulman Ramo meni noin pari metriä yli, kaarsi ulkokautta takaisin kulmaan ja nosti taas jäljen. Toisella suoralla jäljestysvauhti hieman hidastui, mutta edelleen mentiin hyvällä ohjastuntumalla. Noin suoran puolessa välissä ollut keppi nousi yllättäin hienosti, vaikka etukäteen uumoilin sen jäävän nostamatta. Keppi nimittäin tipahti jälkeä tehdessä vahingossa, kun kompuroin risukossa. Ramo kulki kepille tultaessa noin puoli metriä jäljen sivussa, mutta pomppasi risukasaan ja poimi epäröimättä risujen seasta oikean kepin. Tehtävää helpotti huomattavasti, että meidän jälkiesine oli se ainut kuiva ja hyvin jäljentekijän hajulla hajustettu keppi. Toinen kulma meni lähes täydellisesti, vain pieni noin puolen metrin ylitys, josta vauhdikkaalla sivuttaishypyllä jäljelle. Viimeinen suora oli terävää kulmaa lukuun ottamatta pelkkää jäljestämistä ja kyllähän perro nautiskelikin. Pari kertaa "nenän nollaus" ja häntä villisti vipattaen läpi risukkojen ja männyntaimien. Terävä kulma oli ehdottomasti harjoituksen parhaiten onnistunut kohta. Ramo tuli kulmaan vauhdilla, mutta matalalla nenällä, pysähtyi kulmaan ja kääntyi millin tarkasti äänekkäästi tuhisten. Vauhti ei hiipunut vielä loppusuorallakaan, mutta loppupalkasta Ramo malttoi nautiskella ilman turhaa kiirettä ja hössötystä. Jälkiharjoituksen jälkeen poikettiin vielä kotimatkalla metsälenkille. Ramo otti tarjotusta mahdollisuudesta kaiken irti ja kiihdytteli hiekakuopalla sellaista vauhtia, että aloin jo hetkittäin epäillä, josko se juoksee itsensä hengiltä. Ilta päätetään rauhoittuen ja lihaksia hieroen. Sohvalla taitaa olla tänä iltana tungosta ...

"Kun kaikki menee pieleen" - vuosi

Päätin antaa tälle vajaa parin kuukauden päästä päättyvälle vuodelle nimeksi "Kun kaikki menee pieleen" -vuosi ja odottaa tyynen rauhallisesti uutta parempaa vuotta alkavaksi. Kaiken pieleen meneminen alkoi huhtikuussa avopuolisoni äkillisellä kuolemalla. Kesä ja alkusyksy menivät jotenkin uutta elämäntilannetta ihmetellessä. Kaikenlaiset pienet vastoinkäymiset ja kommellukset siivittivät arkea, mutta ei niistä sen enempää. Hetkeen vaikutti siltä, että vihdoinkin on luvassa tavallisen tasaista ja ennalta ennustettavaa elämää, kunnes alkoi taas tapahtua. Ensimmäinen episodi oli vessan käsienpesualtaan totaalinen tukkeutuminen. Olihan minä tietenkin jo jokin aika sitten huomannut, että vesi poistuu altaasta aina vaan hitaammin ja hitaammin. Odotukseni siis palkittiin juhlavalla ja pitkäksi venyneellä puhdistusoperaatiolla, jonka yksityiskohtia en käy tässä selostamaan. Ramo ja Tahvo-kissa toimivat innokkaina apureina ja jälki oli sen mukaista. Ehti kulua muutama päivä, kun huomasin Ramo alkaneen rapsutella itseään tavallista enemmän. Rapsuttelu lisääntyi ja kutina tuntui olevan erityisen voimakasta aamuyöstä. Ennen aamuyön raaputussessiota Ramo tuli tietysti herättämään minut ja yhdessä ihmeteltiin moista kutinaa, hohhoijaa. Tutkin Ramon ihon suunnilleen sentti sentiltä ja lopulta löysin kaulan alueelta ja korvien takaa pieniä punottavia alueita sekä korvalehtien kärjistä ruskeaa "karstaa". Mielessäni heräsi epäilys mahdollisista ulkoloisista, mehän on käytännössä ravattu koko kesä ja syksy lähimetsissä. Paikallisen eläinlääkärin diagnoosi oli, että melkoisella varmuudella Ramolla on syyhypunkin Sarcoptes scabei var. canis aiheuttama kapi eli ei muuta kuin Strongholdia niskaan ja kotiin päästyä tervehdyspuhelu kaikille meidät lähiaikoina tavanneille koiraihmisille.

Samaan aikaan aloitin myös Ramon korvalehtien rikki menneen ihon puhdistamisen betadinella. Ensimmäinen puhdistuskerta oli sikäli mieleenpainuva, että keittiö näytti operaation jälkeen lähinnä taistelutantereelta. Veri- ja betadinetäpliä joka puolella. Maailma näyttää jännältä täplitettyjen silmälasien läpi. Operaation jälkeen Ramo katseli siivoustouhujani olohuoneen soffalta korvalehdet puhdistettuina, äänekkäästi puhisten; "senkin raakalainen, meinasit irrottaa multa korvat!" Ramon ja mun ensimmäistä betadine-taistoa viikset väristen seurannut Tahvo-kissa, päätyi kuin kohtalon oikusta myös itse "tohtori-hirmun" hoidettavaksi. Olin pannut merkille, että Ramo käy monta kertaa illassa nuuskimassa Tahvon tuuheita poskivilloja ja tulee sen jälkeen mun luokse tuijottamaan. Päätin ottaa asiasta selvää ja "perkasin" huolella Tahvon poskivillat, sillä seurauksella, että poskesta löytyi tulehtunut ja märkivä tappeluvamma. Puristin "mätämöhnät" pois ja eikun betadinea poskeen, jee! Myydäänköhän tuotetta joissakin isoissa perhepakkauksissa?

Viime perjantaina olin Ramon kanssa virallisissa lonkka-ja kyynärkuvauksissa. Strongholdin antamisesta oli ehtinyt kulua vajaa neljä päivää ja raapiminen oli yltynyt, joten luonnollisesti klinikkakäynnin yhteydessä käsiteltiin myös tätä aihetta. Ramon kuvanneen ja tutkineen eläinlääkärin mielipide oli, että noin kova kutina ja ihomuutokset ovat tyypillistä kapille, joten jatketaan oireenmukaisella hoidolla. Lisäksi aloitettiin raapimisesta rikkoutuneen ihon tulehdukseen antibioottihoito ja pesut Hexocil shampoolla. Kutinan yltyminen johtunee häätölääkityksen vaikutuksesta, kun ihoon kaivautuneet punkit kuolevat ja aiheuttavat allergian kaltaisen reaktion, I hope sou! Klinikalla Ramo päätti sentään olla vieraskorea tyytyen ihotutkimksen aikana vain tyynesti vippaamaan häntää. Tutkimuksen lopuksi tietysti vielä märkä pusu eläinlääkärille, fiksu kaveri! Olin henkisesti varautunut siihen, että Ramo kirkuu ja mulkoilee koko tutkimuksen ajan, mutta ei, yllättäin korvalehtiä saivat pidellä muutkin kuin minä. Huomautettakoon, että pääsimme korvalehtien puhdistuksesta yhteisymmärrykseen ensimmäisen hassun hauskan pisarailoittelun jälkeen. Lonkat ja kyynärät kuvanneen eläinlääkärin lausunto oli lonkista D/D ja kyynärät 0/0. Samassa yhteydessä kuvattiin selkärangan alue ja otettiin verinäytteet kilpirauhastesteihin. Selkärangan alueella ei ollut huomautettavaa tai poikkeavaa.

Eilen aloitin kotona taistelun syyhypunkkeja vastaan. Tietojeni mukaan punkit todennäköisesti kuolevat ilman isäntäeläintä päivässä tai parissa, mutta miksi ottaa riski, kun minun tuurilla uudet "kotieläimet" ovat kuitenkin sitkeitä yksilöitä. Nyt on siis pari päivää pesty ja pyykätty sekä kuumennettu muun muassa vuodevaatteita saunan lauteilla. Voi elämän kevät! Tänään illalla koin jonkinlaisen pieleen menemisen huipentuman, kun saunan lauteilla itseäni "korvennettuani" astuin ihanan viileän suihkun alle. Korviini kantautui omituinen pulputtava ääni. Leikkisästi ajattelin sen johtuvan liiasta siivoamisesta ja saunomisesta. Ei johtunut, pesuhuoneen lattiakaivo oli tukossa ja suihkuveteni pulppusi suihkutilan toisella puolella olevasta lattiakaivosta! Kirosin ääneen ja putkistoja aukoessani tirautin ikään kuin työn ilosta pienen itkun, eikä se iso parkukaan ihan kaukana ollut. Tällä kertaa voimakaksikko Ramo ja Tahvo tyytyivät katselemaan avauspuuhia pesuhuoneen ovelta. Että semmottis! Päätän raporttini tällä kertaa tähän ja isken kynteni pakastimessa lymyävään jäätelöpurkkiin. Mitäköhän seuraavaksi on luvassa? Hajoaakohan pakastin tai jääkaappi? Ai niin, harjoituskuulumiset. Jäljestyksessä ja agilityssä päästiin lokakuussa hieman eteenpäin. Ennustajanlahjoja ei tarvita sen ennustamiseen, että taas mennään ainakin agilityssa takapakkia, mutta eihän meillä ole kauheasti pakitettavaakaan. Kirjoittelen harjoituskuulumisista enemmän toisella kertaa.

Vauhdikasta menoa agility-harjoituksessa

Illan agility-harjoituksessa oli vauhdin hurmaa ja katastrofin aineksia, kun pääsimme lyhyen tauon jälkeen harjoittelemaan radalle. Ohjausteemoina oli takaakierto ja välistäveto. Ensimmäiseltä hypyltä koira takaakierrolla toiselle hypylle, josta putkeen. Putkesta koira lähes suoraan edessä olevalle hypylle, jonka jälkeen välistävedolla kaksi seuraavaa hyppyä ja niiden jälkeen kiihdystys viistosti vasemmalle olleelle hypylle. Ramolla oli "hanat kaakossa" jo siinä vaiheessa kun tulin "rataantutustumisesta". Lähdettiin "jäähylenkille", jonka jälkeen tehtiin kontaktin alasmenoharjoitus pentupuomilla. Keskittymisen kanssa oli ensin vähän niin ja näin, koska radan tapahtumat kiinnostivat enemmän. Tein tällä kertaa niin, että meidän tekeminen loppui siihen, Ramo pois kentältä. Hetken päästä uusi yritys ja puomi olikin muuttunut sillä välin hela maailman mielenkiintoisimmaksi jutuksi. Aloitettiin tekemällä muistin virkistykseksi muuta toisto markkerin "tökkimistä" ja sen jälkeen siirryttiin pentupuomille. Ramo puomille ja alas "hipi,hipi" markkerille, jossa lasku kolmeen ja vapautus. Tein kaksi viiden toiston sarjaa. Kaikissa vauhdikas alastulo ja takajalatkin pystyivät puomilla.

Väliin reipas lyhyt lenkki ja siitä suoraan radalle. Lähtölupaa odotti "jodlaava" perro, voi hyvät hyssykät tuota koiraa. Ensimmäisessä toistossa Ramo tuli hidastuksestani huolimatta liian kovalla vauhdilla takaakiertoon ja kierto meni aavistuksen pitkäksi. Seuraavissa toistoissa sain vauhtia pois ja Ramo kaarsi hyvin hyppyyn. Toisen hypyn jälkeen ohjaus putkeen oli, jostain kumman syystä, kaikissa toistoissa onnistunut. Putkelta ohjaus hypylle sujui myös hyvin, mutta välistävedossa olin ainakin kolmessa toistossa koiran linjalla "sössimässä". Nooran viiltävä kommentti kuului, että Ramo osaa paremmin kuin minä. Onnettomasta "steppaavasta huitomisestani" huolimatta Ramo meni hypyt oikealta puolelta, mutta hyppylinjat ja ponnistuskohdat eivät tietenkään olleen sellaiset kuin niiden tulisi olla, johtuen edessä "pörräävästä" ohjaajasta. Otin välistävedon ohjauksen välillä ilman Ramoa ja lisäksi tehtiin pari toistoa pelkästään välistävetoa. Kahteen ratatoistoon sain kohtuullisen välistävedon ohjauksen. Ratapätkän viimeisenä olleelle esteelle Ramo irtosi tällä kertaa mukavasti ja kiihdytti taakseen vilkuilematta,vaikka jättäydyin tarkoitukselle hieman taakse. Lähtöluvan odottamista emme ole vähään aikaan erikseen harjoitelleet ja se näkyi illan harjoituksessa. Ramo varasti neljä kertaa, mutta palasi ärjäisystäni takaisin. Kokeilin lämmittely ja jäähdyttelylenkillä kevyttä hölkkää, vaikutti siltä, että syysflunssa olisi ehkä voitettu ja voitaisiin taas aloittaa juoksutreenit. Ohjatuissa agility-harjoituksissa onkin seuraavaksi kahden viikon tauko, minkä aikana pitää yrittää saada aikaan edistymistä pujottelu ja kontakti -teemoissa. Niin ja lähtöluvan odottamistakin on taas syytä harjoitella ihan erikseen.

Rally-tokoilua

Syysflussasta voi seurata jotain kivaakin. Kun minuun reilu viikko sitten iskenyt flussa esti ennakkoon suunnitellut canicross-harjoittelut, treenailimme lähinnä tokoliikkeitä, jotta ohjaajan ei tarvinnut hirmuisesti liikkua. Sen seurauksena eräs tuttavani sai innostettua minut tutustumaan nyt viikonloppuna uuteen lajiin nimeltä Rally-tottelevaisuus. Se on Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa kehitetty koiraurheilulaji. Lajin kehittäjä on Charles L. "Bud" Kramer. Suomessa lajia tekee tunnetuksi tammikuussa 2009 perustettu Suomen Rally-Tokoliitto ry. Rally-Tokossa kilpaillaan neljässä eri tasoluokassa. Alokas-, avoin-, voittaja- ja valioluokassa. Alokasluokka suoritetaan koira kytkettynä hihnaan, avoin-, voittaja- ja valioluokka vapaana. Tasoluokasta riippuen kilparadalla, jonka koko on noin 15 x 20 metriä, on 10-20 tehtäväkylttiä. Kylttien välimatka on noin 3 -5 metriä. Tehtävinä on esimerkiksi istumista, käännöksiä, pujottelua, pysähtymistä, askelia eteen, taakse ja sivulle, estehyppyjä, maahan menoja ja paikalla oloa. Osa liikkeistä on samoja kun virallisessa tottelevaisuuskokeessa. Tehtävästä toiseen siirrytään seuraamisessa, mutta ei vaadita täydellistä seuraamista jatkuvassa kontaktissa. Koira ei kuitenkaan saa merkittävästi edistää, jätättää tai irrota sivusuunnassa. Vähiten virheitä tehnyt koirakko on kilpailun voittaja. Jos saman virhepistemäärän omaavia koirakoita on useita, nopeiten radan suorittanut koirakko on voittaja.

Kilpailussa jokainen koirakko saa radalle lähtiessään 100 pistettä ja tuomari vähentää pisteitä jokaisesta huomaamastaan virheestä. Virheitä ovat muun muassa alokasluokassa hihnan lukon nouseminen (remmin kuuluu olla täysin löysä), koiran liika vinous, koiran liian hidas tai myöhäinen liike, koiran haluttomuus tai koira haistelee maata tai koskee kyltteihin. Sitä vastoin koiran kehuminen ja innostaminen on sallittua. Hyväksytyssä suorituksessa on vähennysten jälkeen yli 70 pistettä. Kolmella hyväksytyllä suorituksella koirakko siirtyy seuraavaan tasoluokkaan. Kilpailu alkaa rataantutustumisella, jossa tuomari kiertää kilpailijoiden kanssa radan läpi ja kertoo kuinka liikkeet tulisi suorittaa ja mitä asioita hän pitää tärkeänä. Rataesittelyn jälkeen ohjaajilla on vielä mahdollisuus tutustua rataan itsenäisesti. Kukin koirakko suorittaa radan yksitellen ennalta määrätyssä järjestyksessä. Tietoa lajista löytyy muun muassa Suomen Rally-Tokoliiton sivuilta osoitteesta http://www.rally-toko.fi/

Tutustumisen perusteella sanoisin, että lajissa yhdistyy hauskalla tavalla tottelevaisuus ja agility. Tutustuin Ramon kanssa Rally-tokon alokasluokan tehtäviin lauantaina ja tänään osallistuimme murphyn lakia uhmaten epävirallisiin kisoihin mölliluokassa. Tuloksena hyväksytty suoritus pistein 88/100. Virhepisteitä napsimme kylttien koskettamisista ja nuuhkaisuista. Sain juuri sitä mitä tilasinkin, Ramo näki kyltit ensimmäistä kertaa radalla ja olihan niitä sitten aivan pakko ohimennen nuuhkaista, snifh! Sain luvan tehdä radan möllikilpailun päätyttyä uudestaan ja uusinnassa kyltit eivät enää arvatenkaan kiinnostaneet.

Agilityn ohjatuissa treeneissä harjoiteltiin edellisellä viikolla ohjausteemoista lähinnä takaakiertoa ja sylkkäriä. Molemmat toimivat tuolla kertaa melko hyvin ts. saatiin onnistuneita toistoja enemmän kuin epäonnistuneita. Viime viikon agilityn ohjattu treeni jäi sairastelun vuoksi väliin, mutta huomenna mennään taas intoa puhkuen ohjattuun treeniin. Omatoimiharjoittelussa ollaan jatkettu pujottelu- ja kontakti-teemoilla. Joskin niidenkin harjoittelussa ei pysytty suunnitelluissa harjoittelumäärissä.

Jäljestyspuolella elättelin toiveista päästä mukaan tänä viikonloppuna pidettyyn Mejä-kokeeseen, mutta valitettavasti emme mahtuneet mukaan. Edellisen viikon tiistai-iltana tehtiin pitkästä aikaa henkilöjälki pellolle. Tavoitteena oli saada nenä alas ja ilmaista esineet. Molemmat tavoitteet toteutuivat ja jäljestysvauhtikaan ei noussut liian kovaksi. Torstai-iltana tehtiin esineruutu-harjoitus, jossa keskityttiin esineiden hallittuun luovuttamiseen. Esineitä oli kaikkiaan kuusi, joista neljän kohdalla luovutus alkoi jo hitusen muistuttaa sellaista kuin sen käsitykseni mukaan pitäisi ollakin. Kaksi ensimmäistä esinettä Ramo kävi "viskaamassa" vauhdilla noin metrin päähän ja ryntäsi päinvastaisesta käskystä huolimatta etsimään seuraavaa esinettä! Ruudussa tuo "penneli" pysyi hienosti, kävi kerran ulkona toiselta sivulta ja kerran takalinjalta, mutta palasi molemmilla kerroilla nopeasti takaisin. Edellisenä lauantaina tehtiin henkilöjälki-harjoitus, jossa teemana kulmat ja esineet. Kulmat menivät ok, mutta viidestä kepistä yksi jäi maastoon, vaikka Ramo oli siinä kohtaa aivan jäljen päällä.

Loppuun vielä Eevalle, Roopelle ja "tytöille" iso kiitos Ramon hoidosta! Viime viikon maanantai "tyttöjen" kanssa oli todennäköisesti perro-pojalle "taivas", illalla olohuoneessa maata retkotti selällään tyytyväisenä huokaileva ja kuorsaava "Romeo".

Elämän pieniä iloja ja suruja

Viikonlopun aurikoinen ja lämmin sää takasi hienot puitteet verijälki- ja canicrossharjoituksille. Lauantaina keskityttiin verijäljellä kulmatyöskentelyn ja makausten merkitsemisen hiomiseen. Tänään sunnuntaina juostiin meidän ensimmäinen kovavauhtinen harjoitus kangasmaastoisella ulkoilureitillä.

Yhteenveto verijälkiharjoituksesta. Ramolle veretettiin kohtalaisen vaihtelevaan maastoon jälki, jossa oli kaikkiaan kuusi kulmaa. Makaukset sijoitettiin alkuun, ensimmäiseen, neljänteen ja viidenteen kulmaan. Jäljelle saatiin myös kuin tilauksesta ihmisten harhajälkiä, koska heti jäljen verettämisen jälkeen paikalle saapui marjastajia ja he olivat kulkeneet alueella ristiin rastiin. Ramo nuuski alkumakauksen tarkasti. Etenimme alun noin 10 metriä lyhyessä liinassa ennen kuin jättäydyin liinan päähän. Ensimmäisessä kulmassa olleen makauksen Ramo merkitsi muutamalla nuuhkaisulla ja otti kulman todella hienosti ja tarkasti, ilman sivuttaistarkistuksia. Toinen kulma oli ilman makausta. Ramo eteni kulmaa kohti matalalla nenällä, mutta meni kulman yli lähes koko liinan mitan ennen kuin kääntyi ja alkoi laajassa kaaressa etsiä hukkaamaansa jälkeä. Kutsuin Ramon luokse ja otimme kulman uudestaan lyhyessä liinassa koko ajan ohjaten. Kolmas kulma oli niin ikään makaukseton. Toisen kulman epäonnistumisesta huolimatta päätin antaa Ramon edetä rauhassa kulmaan ja katsoa mitä tapahtuu. Ramo meni aavistuksen (noin metri) kulman yli, pysähtyi ja kaarsi etsimään jälkeä. Jälki nousi ilman ohjausapuja ja jatkettiin matkaa. Kulmaa seuranneella suoralla osuudella jälki ylitti metsätien. Se ylitettiin nenä matalalla ja varman oloisesti jäljestäen. Neljäs kulma oli millimetrin tarkkaa työskentelyä, mutta makauksen merkitseminen oli siinä ja siinä. Pari nuuhkaisua makauksen keskellä ja jäljestäminen jatkui. Viides makaukseton kulma oli kallion päällä ja siinä nähtiin ehdottomasti harjoitusjäljen paras kulmatyöskentely. Ramo eteni kohti kulmaa matalalla nenällä jäljestäen ja kääntyi 90 asteen kulman aivan jäljen päällä. Hihkaisin merkiksi hienosta suorituksesta. Kuudennessa kulmassa oli makaus, jossa yllättäen viivyttiinkin pitkään. Makaus nuuskittiin tarkasti keskeltä ja ulkoreunoilta, minkä johdosta kulmatyöskentelykin sujui mallikkaasti eli jäljen jatkuminen varmistettiin ilman laajoja kaarroksia. Kaadolla Ramo toimi varman oloisesti ja toi häntä vipaten ihasteltavaksi löytämänsä peuran sorkan, wau! Lähtöpaikalle teputeltiin peppu keikkuen sorkka tiukasti hampaissa. Jäljen suorilla osuuksilla Ramo eteni ajoittain aivan jäljen päällä ja välillä taas sik sakaten noin metrin levyisellä alueella. Kolmeen otteesen Ramo kävi ilmeisesti tarkistamassa alueella liikkuneiden marjastajien jalanjälkiä, koska teki noin neljän metrin kaarrokset ja palasi takaisin verijäljelle.

Canicrossin kovavauhtinen harjoitus maasto-olosuhteissa meni vauhdin osalta molemmilla hienosti, vaikka etukäteen uumoilin oman kuntoni pettävän mäkiosuuksilla. Harjoitus maasto-olosuhteissa oli Ramolle siinä mielessä haastava, että kuntopolun ympärillä oleva metsä tarjoaa mielenkiintoisen ja houkuttelevan hajumaailman, jossa voisi ihan hyvin käydä ihan vaan pikkuisen nuuhkaisemassa. Aloitimme vauhtiharjoituksen hölkkäämäällä noin puolen kilometrin matkan, jonka aikana jouduin käskyttämään eteenmenoa ja vetoa useampaan otteeseen ennen kuin Ramo malttoi unohtaa tuoksuhoukutukset. Vauhtiosuudella käskytyksiä ei sitten enää tarvittu, vaan vetonarun päässä ravasi määrätietoisesti pitkällä askeleella etenevä perro. Ajankin kellotin, mutta jätänpä sen nyt vielä toistaiseksi julkaisematta.

Jos verijäljellä koettiin onnistumisen iloa, niin agilityn osalta ilonaiheet ovat olleet vaihteeksi tiukemmassa. Koimme kepeillä harmittavan takaiskun. Lauantain pujotteluharjoituksessa Ramo teki useampia virheitä. Tein tänään ikään kuin muistutukseksi sisäänmenoharjoituksia kahdella kepillä. Varsinaisessa pujotteluharjoituksessa Ramo teki sisäänmenojen muistutuksesta huolimatta kolmessa toistossa sisäänmenovirheen. Pistää mietteliääksi. No, jos pujottelussa on koettu viikonloppuna pelkkää takapakkia, niin alasmenokontaktilla on sentään tapahtunut hienoista edistystä. Tosin toistoja ja edistystä tarvitaan huomattavasti lisää, jotta voidaan edes haaveilla tavoitteeseen pääsystä.

Pujottelua ja kontaktia

Maanantai-iltana poikettiin lenkin lomassa vauhdikkaalla pujottelulla. Tehtiin yhteensä kuusi toistoa, kolme molemmista suunnista. Pidin lähetysetäisyydet ja -kulmat sunnuntain tasolla. Kaikki ok ja vauhti oli kaikissa hyvä. Tänään tehtiin sekä alasmenokontaktia että pujottelua. Aloitettiin kontaktilla, jossa tehtiin kaksi viiden toiston sarjaa. Kaikissa toistoissa vauhdilla alas markkerille ja takajalat pysyivät laudalla. Kahdessa toistossa varasti kontaktilta ja kahdessa toistossa vapautusvihje piti toistaa kahdesti ennen kuin Ramo poistui kontaktilta. Vapautusvihje ei ole ilmeisesti ärsykekontriollissa, joten siihen pitää kiinnittää jatkossa erityistä huomiota. Kotona treenattiin vaihteeksi noutoa. Tehtiin alkuun muistin virkistykseksi neljä toistoa noutokapulan nostoa. Sen jälkeen viisi toistoa nostoa luovutusasentoon ja lopuksi vielä kolme toistoa, joissa nouto (matka noin 2,5 metriä) luovutusasentoon. Ramolla oli kaikissa toistoissa napakka ote kapulasta ja luovutukset olivat rauhallisia ts. ei sylkäissyt kapulaa varpailleni :)

Sosiaalistamispäivä ja treenailua

Lauantaina Ramolla oli varsinainen sosiaalistamis- ja kyläilypäivä. Päivän ohjelmaan kuului Metsämäen raviradalla järjestetty Match Show, hengailua poniraveissa ja kyläilyä minun koirattomien kavereiden luona. Match Showssa osallistuttiin isojen koirien luokkaan. Pariarvostelusta tuloksena punainen nauha, mutta punaisten ns.kilpailuluokassa emme sitten enää sijoittuneet. Ramo käyttäytyi kehässä kokeneen näyttelykoiran tavoin, jos ei oteta lukuun tuomarille hampaiden katsomisen jälkeen annettua mojovaa pusua, josta tuomarina toiminut vanhempi herramies ei tainnut hirmuisesti tykätä :)

Kehässsä pyörimisen jälkeen käytiin munkkikahvilla ja seurattiin poniravien lähtöjä. Aivan hengailuksi päivä ei sentään mennyt, vaan päätin hyödyntää kunnon häiriöt harjoitusmielessä. Valitsin harjoituspaikaksi alueen, jossa meidän toisella sivulla oli kavioura, toisella pyöröheinäpaaleissa peuhaavat lapset ja suoraan edessä näyttelykehät koirineen ja ihmisineen. Aloitin paikallamakuulla. Jätin Ramon siten, että sillä oli rintamasuunta näyttelykehiin ja etenin kolmenkymmenen askeleen päähän. Tehtiin kahden minuutin paikallamakuu ilman välipalkkausta, mutta pari kertaa jouduin huomauttamaan kontaktin herpaantumisesta. Seuruuta päätin ensin kokeilla lelupalkalla, mutta tuloksena oli eteen poikittavaa seuruuta. Lyhyen tauon jälkeen tein uudestaan namipalkalla, palkaten oikeasta seuruupaikasta ja kontaktista. Lisäksi tehtiin jäävistä liikkeistä maahanmenoa ja istumista, kolme toistoa kummastakin. Harjoituksen ehdottomasti parasta antia oli häiriöiden alla tekeminen. Näitä pitäisi vaan tehdä vielä paljon enemmän.

Kyläilyt, Match Showsta ja ravitunnelmasta jo hieman väsähtänyt, perropoika otti pääasiassa levon kannalta. Molemmissa kyläpaikoissa piti kuitenkin ensin tervehtiä ihmiset perrolambada esityksen kera ja molemmissa paikoissa tanssiesitystä äänekkäästi ihastelleet emännät saivat mojovat pusut nenänpäähän. Illan toisessa kyläpaikassa Ramo pyysi kohteliaasti lattialla olevaa täytettyä majavaa pieneen leikkiin, mutta kun rouva tai herra majava ei tehnyt elettäkään, se sai varovaisen pusun nenänpäähän ja Ramo siirtyi emännän perässä keittiöön ... herkut taisivat sentään jäädä saamatta, minun toimiessa tehokkaasti ilonpilaajana. Yöllä ajettiin kotiin salamoiden välkkeessä, aika hienoa.

Tänään käytiin kahteen otteeseen tekemässä pujottelu- ja kontaktiharjoitukset. Päivällä tehdyssä harjoituksessa tehtiin kepeillä kuusi toistoa, kaikki ok. Lähetykset kepeille molemmista suunnista, lähetykset kepeille siten, että lisäsin hieman etäisyyttä ja kahteen viimeiseen toistoon myös aavistuksen lähetyskulmaa. Kontaktilla tehtiin 3 x 3 toistot. Tein ensimmäiset toistot ilman minkäänlaista hetsaamista tai innostamista, tarkoituksena oli pitää Ramon vire matalana ja tehdä keskittynyt eteneminen markkerille ja vahvistaa vapautus-käskyä. Seuraavissa toistoissa innostin ja kolmannessa mentiin kontaktille lähellä olevan puun kiertämisen kautta. Ramon kontaktit huononivat selvästi vireen noustessa ja viimeisissä toistoissa vauhdilla alas syöksyvä perro liukui pepulleen aivan kontaktin alaosaan. Alkuillasta tehdyssä pujotteluharjoituksessa tehtiin kuusi toistoa samoilla kriteereillä kuin päivälläkin, kaikki ok. Kontaktilla palattiin hieman taaksepäin ja keskityttiin namipalkan avulla tarkkaan tekemiseen. Ramon alasmenot eivät olleet aivan niin vauhdikkaita kuin päivällä tehdyssä harjoituksessa, mutta toisaalta 2 on - 2 off kontaktit olivat parempia, eivätkä takajalat tipahdelleet kontaktilta ja vapautukset onnistuivat paremmin. Vaikka innokas koira tekee säpäkämmin, tässä kohdin pitänee nyt vaan harjoitella tekniikka "selkäytimeen" hieman matalammassa vireessä olevan perropojan kanssa.

Harjoiteltiin kontaktia ja lyhyitä ratapätkiä

Tällä viikolla ei ollut ohjattua agilityharjoitusta, mutta torstai-iltana käytiin kentällä harjoittelemassa alasmenokontaktia ja kahden edellisen harjoituskerran ratapätkiä omatoimisesti. Aloitettiin alasmenokontakti-harjoituksella pentupuomilla. Tein alkuun neljä toistoa, joissa "hipi,hipi"-käskyllä alas markkerille, naksu etutassujen kosketuksesta maahan, namipalkka ja vapautus. Seuraavissa neljässä toistossa muutoin samat jutut, mutta vapautin vasta kun olin laskenut hitaasti kolmeen. Onnistumiset tulivat tuurilla ja selvää on, että kontaktien suoritusvarmuuden saavuttamiseksi tullaan tarvitsemaan todella monta toistoa ja työtuntia.

Kontakteilta siirryttiin pienen tuumaustauon jälkeen radan alkuosaan, joka muodostui neljästä hyppyesteestä ja putkesta. Tein aluksi lähtöluvan odotusharjoitteita, koska myös se on yksi meidän monista heikoista ja harjoitusta vaativista kohdista. Lisäksi päätin pätkiä ratapätkän vielä osiin, koska tällä kertaa ei ollut osaavia silmiä kommentoimassa tekemisiäni ja arvelin näin toimien saavani oman ohjaamiseni paremmin kasaan. Ensin siis kaksi toistoa, jossa edettiin ainoastaan toiselle hyppyesteelle, ok. Kolmannessa toistossa edettiin kaikki neljä hyppyestettä. Tässä ohjaukseni kolmannelta esteeltä neljännelle oli huitaisu, eikä ohjaus, ja kaiken lisäksi sekin tuli myöhässä, joten Ramo kurvasi esteelle todella omituisesta kulmasta, koska jäi ihmettelemään huitomistani. Neljännessä toistossa sain ohjauksen kasaan ja ajoituksen kohdalleen, ok. Viidenteen toistoon uskaltauduin lisäämään hyppyesteiden jälkeen valssauksen putkelle. Sain Ramon esteiltä putkee, mutta myöhästyin valssauksessa, minkä seurauksena Ramo teki yhden ylimääräisen pyörähdyksen ennen putkeen syöksymistä. Kuudennessa toistossa ohjaus ja valssin ajoitus pysyivät kasassa, Ramo esteiltä putkeen ok.

Tauon jälkeen siirryttiin radan loppuosuudelle, jossa oli tavoitteena edetä pituusesteeltä putkeen, persjätöllä toiseen putkeen, josta pakkovalssilla muurille ja siitä putkeen. Tein taas pätkissä. Aloitin kertaamalla pakkovalssin ohjausta muurille. Tein kaksi toistoa ohjaten Ramon toisen putken ulostulon luota pakkovalssilla muurille, ok. Kolmannessa ja neljännessä toistossa lähetin Ramon toiseen putkeen, josta pakkovalssilla muurille ja putkeen. Kolmannessa toistossa etenin ohjaamaan liian pitkälle, minkä seurauksena Ramo "ampui" muurin yli väärältä puolelta. Neljännessä toistossa olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja homma toimi. Viidenteen toistoon otin mukaan molemmat peräkkäiset putket. Lähetin Ramon pituusesteen edestä putkeen, josta persjätöllä toiseen putkeen, siitä pakkovalssilla muurille ja putkeen, ok. Kuudennessa toistossa otin mukaan pituusesteen. Agilityä suoritus ei takuulla muistuttanut, mutta selvittiin tuurilla loppuun asti. Pysähdyin ihan vaan sekunniksi Ramon mennessä persjätöstä toiseen putkeen ja sen johdosta jouduin sitten rynnimään muurille pakkovalssaukseen, joka olikin ohjauksena aivan kammottava, mutta tuurilla Ramo luki huitomiseni oikein. Taas kerran loistava osoitus siitä, että minun ohjattavakseni sopivan agilitykoiran tulisi ilmeisesti liikkua kävelyvauhtia, jotta ehtisin "fudeerata" rauhassa, että mitäs mun tässä taas pitikään tehdä, säälittävää, mutta totta. Ennen kentältä lähtöä tehtiin vielä pari toistoa pujottelua verkkokepeillä, molemmat ok. Saatiin siten ohjaajallekin onnistunut suoritus harjoitusten loppuun:)

Tänään oli tarkoitus tehdä canicross-treeni, mutta työkuviot sotkivat suunnitelmat ja päädyttiin lenkkeilemään pimenevässä syysillassa. Lenkillä tehtiin hyvässä vireessä pieniä seuruupätkiä, liikkeestä istumisia, seisomisia ja maahanmenoja sekä "pujottelukävelyä" ja vauhdikkaita peruutuksia. Kunnollisen otsalampun hankinta taitaa olla pakollinen, jos aiotaan juosta yhä vaan aikaisemmin pimenevinä syysiltoina. Huomenna lauantaina ohjelmassa on muun muassa Metsämäen raviradalla järjestettävä Match Show ja poniravit.

Lepoa ja keppi- sekä kontaktitreenausta

Sunnuntaisen koepäivän jälkeen Ramolla oli maanantaina täydellinen lepopäivää lähinnä omista työkuvioistani johtuen. Maanantaina käytiin työpäivän päätteeksi pitkällä metsälenkillä ja ilta köllöteltiin sohvalla. Tiistaina käytiin ensin metsälenkeillä ja sen jälkeen tokoiltiin ja tehtiin esineruutu. Tokoilun osalta tein jääviä liikkeitä korkeassa vireessä ja meno oli sen mukaista. Seuraaminen oli siinä ja tässä, mutta liikkeet olivat säpäköitä. Lisäksi tein pari luoksetulon vauhtiharjoitusta. Tokoilusta siirryttiin pienen taukolenkin jälkeen ennen sitä tekemääni esineruutuun. Ruudussa oli kolme esinettä, vanha nahkahansikas (Ramon lemppari), muovinen taikinalasta ja Mag-Lite Mini taskulamppu. Ramo toi kaikki kolme esinettä vauhdilla, mutta luovutukset olivat taas sellaisia hätäisiä sylkäisyjä, vaikka yritin rauhoittaa luovutustilanteen. Esineiden etsiminen on ilmeisesti kuitenkin Ramon mielestä, se juttu, ja niiden luovuttaminen vain "välttämätön" paha, jolla lunastaa luvan uuteen etsintään. Tiistai-iltana harjoiteltiin vielä telkkarin tuijottamisen lomassa kopin ottamista. Se on jostain syystä Ramolle ihan käsittämättömän vaikeaa. No, en ole itsekään mikään pallon käsittelyn mestari, joten sovitaan tuossa asiassa hyvin yhteen, koira ja minä. Aina kopin saadessaan, mitä ei siis tapahtunut kovin montaa kertaa, Ramo intoutui "vatkaamaan" oikein kunnon perrolambadat. Tahvo-kissa katseli "iltapesunsa" lomassa touhuamme todella kiinostuneena ja päätti yllättäen osallistua ilonpitoon nappaamalla pallon ilmasta Ramon kirsun edestä. Ramo ja minä jäätiin molemmat hölmistyneenä katsomaan Tahvon esitystä. Pallo liikkui taitavasti kissan etu- ja takakäpälissä ympäri olohuonetta, varsinainen Ronaldo!

Tänään käytiin tekemässä keppi- ja kontaktitreeni. Aloitin verkkokepeillä (verkot alussa ja lopussa). Tehtiin kaksi neljän toiston sarjaa. Vaihtelin lähetysetäisyyttä ja -kulmia. Kahdessa toistossa lähetin Ramon kepeille avokulmasta. Tällä kertaa Ramon pujotteluun ei tullut minkäänlaisia hidastuksia, vaikka lähdin liikkeelle Ramon pujotellessa. Yhdessä toistossa Ramo teki aloitusvirheen. Meni sisään toisesta välistä, tuli ulos ja lähti uudestaan oikeasta välistä! Aika käsittämätön veto, en ehtinyt (tajunnut) tehdä yhtään mitään, kun Ramo oli jo pujotellut kepit loppuun. Kahden toistosarjan jälkeen tehtiin lyhyt rauhoittumislenkki ja kävin poistamassa verkot. Tehtiin neljä toistoa. Lähetykset kaikissa lähes kohtisuoraan kepeille, mutta kahdessa viimeisessä kasvatin hieman etäisyyttä. Kaikki onnistuneita toistoja ja hyvällä vauhdilla. Keppien lisäksi tehtiin Eevan kontakti-härpäkkeellä kuusi toistoa alasmenon kontaktia. Vapautin neljässsä ensimmäisessä toistossa Ramon melkein saman tein, mutta kahdessa viimeisessä laskin hitaasti kolmeen ennenkuin vapautin. Ramo meni kaikissa toistoissa vauhdilla alas, pysähtyi säpäkästi markkerille, mutta kolmessa toistossa taas toinen takajalka liukui pois kontaktilta.

Illalla kaivoin pitkästä aikaa noutokapulan esiin. Kerrattiin ensin muutamalla toistolla noutokapulan nostoa, sen jälkeen neljä toistoa nostoa luovutusasentoon ja loppuksi kolme toistoa nouto luovutusasentoon. Ilmeisesti tauko on ollut tässä asiassa hyväksi, koska nyt ei pureskellut kapulaa ja luovutus oli huomattavasti rauhallisempi kuin aikaisemmin. Enpä taidakaan ottaa taas vähään aikaan kapulaa esille, jos pitkät tauot kerran parantavat suoritusta:)

Metsästyskoirien jäljestämiskoe 6.9.2009

Osallistuin tänään Ramon kanssa Turun Seudun mäyräkoirakerho ry:n järjestämään metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen. Koemaastoina olivat pääasiassa Oripään harjumaastot, jotka ovat erittäin helppokulkuisia ohjaajille, oppaille ja tuomareille, mutta eivät välttämättä helppoja koirille jäljestää. Koska koemuoto ei ehkä ole kaikille blogia mahdollisesti lukeville henkilöille entuudestaan tuttu, kerron aluksi jotain faktatietoja metsästyskoirien jäljestämiskokeesta. Kokeesta käytetään lyhennystä MEJÄ. Metsästyskoirien jäljestämiskokeen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Kokeisiin saavat osallistua Kennelliiton rekisteröinti-, rokotus- ja tunnistusmerkintävaatimukset täyttävät koirat. Kokeissa on kaksi luokkaa, avoin luokka (AVO) ja voittajaluokka (VOI). Kaksi kertaa avoimen luokan ensimmäisen palkinnon saavuttanut koira siirtyy voittajaluokkaan. Kokeessa kaikki koirat arvostellaan rodusta riippumatta samoin arvosteluperustein.

Koe alkaa kokeen ylituomarin pitämällä alkupuhuttelulla, minkä jälkeen arvotaan jokaiselle koiralle oma jälki. Kunkin koirakon koesuoritus alkaa laukauksensietotestillä, minkä hyväksytysti suorittaminen on edellytys koesuorituksen jatkamiselle eli jäljestämisosuudelle pääsemiselle. Laukauksensietotesti suoritetaan ns. ryhmäsuorituksena siten, että kunkin tuomarin arvosteltavana olevat koirat ovat samanaikaisesti testissä. Laukauksensietotesti tehdään siten, että tuomarin käskystä koiranohjaajat vievät koiransa jälkiliinassa näille osoitettuihin kiinnityspaikkoihin, kiinnittävät koiransa ja poistuvat tuomarin käskystä koiran luota tuomarin osoittamaan paikkaan. Koiraa ei saa jättää käskyn alle eli koiran luota poistutaan ilman odota tai muuta vastaavaa käskyä. Laukaus ammutaan haulikolla tai vähintään 6 mm starttipistoolilla. Tänään pidetyssä kokeessa käytettiin haulikkoa. Laukauksen jälkeen tuomari ilmoittaa, onko laukauksensietotesti suoritettu hyväksytysti ja antaa koiranohjaajille luvan palata koirien luokse. Laukausensietotestin hyväksytysti suorittaneet koirakot siirtyvät omille jäljestämisalueilleen odottamaan omaa suoritusvuoroaan. Sitten alkaakin odottelu ...

Itse jäljestäminen tapahtuu 6 metrin pituisessa jälkiliinassa ja jäljestämisaikaa on enintään 45 minuuttia. Koesuorituksen aikana koira saa etsiä kadottamaansa jälkeä enintään 3 minuuttia. Koiran tulee omatoimisesti osoittaa jäljellä olevat ns. makaukset (haavoittuneen riistaeläimen makuupaikkaa) ja jäljen lopussa oleva ns. kaato. Kaatona käytetään hirvieläimen sorkkaa. Ohjaaja saa kokeen aikana innostaa koiraa esimerkiksi jälki tai etsi jälki käskyillä, mutta muutoin koiraa ei saa ohjata tai avustaa.

Avoimen luokan jäljen pituus on 900 - 1000 metriä. Jäljellä on kaksi suorakulmaista mutkaa. Makaukset ovat jäljen alussa ja kulmissa. Jäljen ikä on vähintään 12 tuntia. Kokeessa käytetään laatuarvostelua pistein 0 - 50. Laatuarvostelussa arvostellaan koiran jäljestämishalukkuutta, jäljestämisvarmuutta, työskentelyn etenevyyttä, lähdön, kulmauksien ja makauksien selvittämiskykyä sekä käyttäytymistä kaadolla ja yleisvaikutelmaa. Tuomari ottaa arvostelussaan huomioon koiran koko koesuorituksen. Koiran koesuorituksen palkintosija (1. palkinto, 2. palkinto ja 3. palkinto) määräytyy koesuorituksen kokonaissuorituksen eli yhteispistemäärän mukaan.

No niin ja sitten itse asiaan. Kokeen avoimessa luokassa kilpaili tänään kaikkiaan 9 koiraa ohjaajineen. Tuomarina toimivat Ilkka Niemi ja Tuire Lindfors. Ramon koesuorituksen arvosteli Tuire Lindfors. Avoimessa luokassa kaksi koiraa saavutti AVO 1. palkintosijan, kolme koiraa AVO 3. palkintosijan ja neljä koiraa jäi ilman palkintosijaa ja tulosta. Meille arvonnassa tullut jälki sijaitsi helppokulkuisessa kangasmaastossa, jossa oli sekä kovapohjaista maastoa että hieman pehmeämpää sammaleista maastoa. Jäljen ikä oli 24:32 tuntia. Jäljen pituus oli hieman päälle 900 metriä. Laukauksensietotestin Ramo, kuten myös muut AVO ryhmän koirat, suoritti hyväksytysti. Poistuttuani Ramon luota se otti paikallamakuu-asennon ja odotti siinä tyynen rauhallisesti, kunnes palasin takaisin. Haulikon laukaus ei saanut aikaan Ramossa minkäänlaista liikettä tai ihmetystä. Väitän, että suorituksessa näkyi harjoittelun tulos, olemme käyneet treenaamassa "jättöä" eräällä ampuradalla varsinaisessa "sarjatulessa". Ohjaajana oli kuitenkin hienoa todeta, että homma toimi moitteettomasti myös koetilanteessa.

Kokonaisuutena Ramo sai kokeessa AVO 3. palkintosijan yhteispistemäärällä 25. Pisteitä pudottivat jäljen kulmat, joita Ramo ei selvittänyt itsenäisesti. Tuomarina toimineen Tuire Lindforssin koeselostus Ramon koesuorituksesta: "Tarkka maavainuinen lähtö, alkumakaus huomioiden. Koira etenee suorat osuudet aivan jäljen mukaisesti, vain pienet tarkistuslenkit 1. ja 2. osuuden alussa. Edetään sopivalla vauhdilla ja ajoittain sik sakaten jäljen päällä. 1. makaus osoitetaan selvästi ja toinen ohitetaan. Tänään koira on epävarma kulmilla, joita se ei selvitä itsenäisesti, näin kulmilta tulee hukat. Kaadolle koira menee epäröimättä, nuuskii sorkkaa ja jää sen luo. Jälkitarkkaan työskentelyyn pystyvä nuori koira, joka tarvitsee lisää harjoitusta erityisesti kulmilla. Koiralla ja ohjaajalla hyvä yhteistyö."

Mejä-kokeessa tulokset julkistetaan vasta kun kaikkien luokkien kaikki koirat ovat palanneet kokeen "tukikohtana" toimivaan paikkaan ja kokeen sihteerit ovat kirjoittaneen koirakohtaiset pöytäkirjat, joissa on koiran pisteet, palkintosija ja koeseloste. Tulokset julkistetaan koepöytäkirjojen lisäksi siten, että tuomarit suullisest kertovat (lukevat) kunkin koirakon arvostelun. Ramon kohdalla Lindfors mainitsi lisäksi koeselosteen ulkopuolelta, että koiralla on ajettu myös henkilöjälkeä, mikä hänen mielestään näkyi erityisesti Ramon työskentelyssä kulmauksissa. Hän otti tuon asian esille myös heti koesuorituksemme jälkeen ja sain häneltä jatkoa ajatellen muutamia neuvoja noiden kulmausten treenaamisen suhteen. Päätän romaanin mittaisen koeraporttini toteamalla, että kokeesta jäi hyvä mieli ja olin itse erityisen tyytyväinen lähtöön ja jäljestysvauhtiin. Ne ovat asioita, joita olemme ehdottomasti eniten harjoitelleet ja niinpä ne myös toimivan parhaiten.

Tervakosken matka ja edistystä pujottelussa

Sunnuntaina 30.8. lähdin Ramon kanssa Annukan ja suursnautseri Napin seuraksi Tervakosken pallokentällä pidettyyn koiranäyttelyyn. Päivän hengailu näyttelyalueella oli taas vaihteeksi hyvää harjoitusta Ramolle, joka käyttäytyikin mallikkaasti sekä automatkoilla että näyttelyalueella. Aurinkoisen ja mukavan päivän kruunasi Napin loistava menestys kehässä, Onnea vielä Napille ja Annukalle hienosta näyttelymenestyksestä! Kamera oli tietysti taas kotona, joten kuvat jäivät ottamatta ;)

Agilityn osalta ei pysytty etukäteen kalenteriin rustaamassani harjoitussuunnitelmassa, syynä työkiireet, jotka haittaavat harmittavasti harrastamista. Viime viikon sunnuntai-iltana saatiin Eeva "coachaamaan" meidän pujottelutreeniä. Parissa toistossa Ramo teki yllättäen kummallisen pysähdyksen kesken pujottelun. Pysähdys tuli ensimmäisen kerran toistossa, jossa Ramo varasti kepeille ja annoin "kepit" käskyn Ramon jo pujotellessa. Mietittiin johtuiko epävarmuus varastamistilanteesta vai siitä, että toimin jotenkin eri tavalla kuin omatoimitreenissä? Viime sunnuntain kaltainen pysähdys toistui tiistain omatoimitreenissä yhdessä toistossa. Pysähdys tuli toistossa, jossa jäin paikalleni seisomaan lähetettyäni Ramon kepeille ja lähdin liikkeelle, kun Ramo oli toisen ja kolmannen kepin välissä. Ramo pysähtyi juuri siinä kohtaa, kun lähdin liikkeelle, otti kontaktin ja jatkoi pujottelua "kepit" käskystä. Olen ennenkin jäänyt kepeille lähetyksen jälkeen paikalleni seisomaan ja lähtenyt liikkeelle Ramon pujotellessa, joten tilanteessa ei pitänyt olla mitään kummallista. Tein seuraavan toiston siten, että lähdin liikkeelle heti kepeille lähetyksestä, ok. Seuraavassa taas lähetin Ramo kepeille ja lähdin liikkeelle Ramon pujotellessa, ok, ei pysähdystä.

Viime sunnuntain treenissä kokeiltiin myös ensimmäisen kerran 6 kepin pujottelua ilman verkkoja. Eeva oli palkkaamassa ja tehtiin kolme onnistunutta toistoa, joissa lähetykset lyhyestä etäisyydestä lähes suoraan kepeille. Tiistain omatoimitreenissä tein verkkokeppien jälkeen neljä toistoa ilman verkkoja. Lähetin kepeille samoista paikoista kuin sunnuntainakin eli en lisännyt etäisyyttä tai kulmia. Lelupalkka odotti maassa keppien lopussa. Kaikki onnistuneita toistoja, mutta mielestäni pujottelunopeus ei ollut aivan sunnuntain tasoa.

Keskiviikon agilitytreeneissä harjoittelimme radalla ohjaustekniikoista persjättöä ja pakkovalssia. Persjätön ohjauksen onnistumiseen vaikutti omasta mielestäni se, että ohjausta käytettiin kahden putken välillä ja Ramohan menee putkeen ilman ohjaustakin :) Ramon ohjaaminen putkesta pakkovalssilla muurille olikin sitten huomattavasti haastavampi kohta. Putkesta täysillä ulos ampuvalle Ramolle piti merkki olla tasan tarkkaan oikeaan aikaan oikeassa kohdassa tai se tuli muurin yli väärältä puolelta taikka veti ohi. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen oikea tekniikka löytyi ja matka radalla jatkui.

Torstai-iltana saatiin vieraita, minkä seurauksena treenailu jäi ainoastaan iltalenkin päätteeksi tehtyyn toko-liikkeiden harjoitteluun. Tein jäävistä liikkeistä seisomista ja istumista, luoksetuloa noin 5 ja 10 metristä ja seuruuta suunnanmuutoksilla. Jäävät toimivat nyt hyvin ja teinkin vain kolme toistoa kummastakin, koska halusin välttää epäonnistumiset. Luoksetulossa eteentulo oli noin 5 metristä hyvä, mutta 10 metristä oli lähellä törmätä (ei onneksi kiivennyt oravaksi). Seuruussa olin tyytyväinen suunnanmuutoksiin, mutta suorilla osuuksilla irtosi liikaa sivusuunnassa. Harjoituksen päätteeksi kokeilin ensimmäisen kerran asennonvaihdosten käskytystä ulkona noin metrin etäisyydeltä. Tein kolme istumaannousemistoistoa. Kaikki onnistuneita, mutta tuurilla, ei osaamisella.

Älyllisiä haasteita ja hikiliikuntaan

Viikonlopun vietto aloitettiin perjantai-iltana metsäretkellä. Metsässä kulkeminen on varmaan yksi parhaista tavoista tyhjentää oma pää kaikista mielessä pyörivistä työasioista. Harmi, kun en tajunnut ottaa mukaan kahvia ja kameraa. Taukokahvi olisi kruunannut retken ja kameralla olisi voinut ikuistaa Ramon maastoutuneena sammaleisiin, touhukkaan sienen etsinnän taikka yrityksen syödä puolukoita suoraan varvusta. Myöhemmin illalla Ramolle oli tarjolla älyllisiä haasteita Dog Smart -pelin ja erilaisten pienten temppujen muodossa. Hauskaa ja vilkas perrokin malttoi rauhassa keskittyä, kun oli saanut koheltaa metsässä mielin määrin.

Tänään käytiin pitkästä aikaa hengailemassa kaupungissa. Alkuinnostuksesta selvittyämme Ramosta "kuoriutui" ihan mallikelpoinen city-koira. Perropoika teputti hienosti vieressä, eikä tunkenut jokaisen vastaantulijan syliin. Liikennevalojen vaihtumista odoteltaessa Ramolle piti ensimmäisillä kerroilla huomauttaa, että vierellä seisovien ihmisten kasseihin ei nuuhkita tai kurkita. Muutaman harjoittelukerran jälkeen odottelu sujui ilman "kassitarkastus-halua". Illalla käytiin vielä juoksemassa. Tällä kertaa canicrossattiin noin kilometrin matka kovavauhtista juoksua. Ennen juoksua lämmittelyksi reipasta kävelyä ja juoksuosuuden jälkeen jäähdyttelykävely. Canicrossin päätteeksi poikettiin tekemään keppitreeni. Tein 3 x 5 toistoa vaihdellen lähetyskulmia ja etäisyyksiä. Yhtä lukuunottamatta onnistuneita toistoja. Ramo irtosi hyvin kepeille, otti aloitukset (yhtä lukuunottamatta) oikein ja pujottelu oli kohtalaisen nopeaa, ei kuitenkaan ehkä ihan parasta mahdollista tekniikaltaan.

Agilitya salamoinnin ja jyrinän keskellä

Keskiviikon agility-harjoituksissa oli "tunnelmaa" kerrakseen. Taivas välkkyi salamoista, joita säesti kumea jyrinä. Ramoa ei salamointi ja jyrinä tuntunut mitenkään haittaavaan tai ihmetyttävän, mutta ohjaajan eli minut salamointi oli jähmettää autoon. Tenavana odotin lähestyvää ukonilmaa innoissani, mutta aikuisena tuo innokas odotus on vaihtunut ukkospelkoon (seraunofobia). Onneksi en ole onnistunut tartuttamaan pelkoani Ramoon.

Harjoitusratamme muodostui tällä kertaa neljästä hyppyesteestä ja putkesta. Esteiden lähellä olevista "haamuesteistä" johtuen ohjaajalle oli tarjolla ihan riittävästi haasteita. Ramo tuli esteille tapansa mukaan lujaa ja jouduin olemaan todella tarkkana ohjauksen ja rintamasuunnan kanssa. Looginen ja selkeä ohjaus on vielä jotenkin saavutettavissa mielikuvaharjoituksessa, mutta annas olla kun "pakettiin" lisätään kiitävä perro. Harjoituksen 6:sta toistosta 2 olivat sellaisia, että menoa voisi ehkä varovaisesti kutsua agilityksi. Rataharjoituksen lisäksi opeteltiin omatoimisesti pentupuomilla alasmenokontaktia. Tein 3:n toiston sarjoja 3. Nyt osaan vihdoinkin kertoa Ramolle, mitä siltä haluan ja palkata oikeasta tekemisestä. Noiden tärkeiden palikoiden osuttua kohdalleen, Ramonkin keskittyi paremmin tekemiseen. Alasmenot markkerille olivat vauhdikkaita ja pysähdykset säpäköitä. Vapautin lähes saman tein, koska vapautuskäsky ei ole Ramolle vielä selkeä ja pidempi odotus tuottaisi taatusti "varaslähdön", mitä taas en halua.

Tänään torstaina tehtiin ensin kankaalla vauhtilenkki ja sen jälkeen treenailtiin seuraamista, jäävistä liikkeistä istumista ja luoksetuloa pesäpallokentällä. Olen huomannut, että Ramo kanssa on hyvä tehdä ennen harjoittelua kunnon lenkki. Kun suurin innokkuus ja energia on purettu lenkille, niin kierrokset ovat alempana ja saan palkattua Ramon haluamastani suorituksesta helpommin. Luoksetuloa emme olleet tehneet pitkään aikaan varmaan viittä askelta pitemmältä etäisyydeltä. Nyt kokelin 30 askelta ja olin iloisesti yllättynyt, kun Ramo kovasta vauhdista huolimatta ei törmännyt, eikä myöskään kiivennyt. Olisikohan orava-asento sittenkin mahdollista muuttaa harjoittelulla tyylikkääksi eteen istumiseksi? No, vaikka olinkin tässä kohtaa jotenkin ylen optimistinen, en totta tosiaan riemuitse ennen kuin luoksetulon loppuasento toimii varmasti ja vähän pitemmältäkin matkalta.

Kontaktit uusiksi

Agilityn kontaktiesteiden alasmenokontaktien suorittamisen opettaminen Ramolle on ollut minulle jotenkin mysteerinen juttu. Onneksi saatiin Eeva tarkistamaan tilanne ja aloitettiin alasmenokontaktien opettelu oikeastaan uudestaan alusta. Valittu opetusmenetelmä on nyt ainakin ohjaajalle selkeä, mikä toivottavasti johtaa harjoittelun myötä myös tuloksiin.

Maanantaina tehtiin canicross-treeni. Alkulämmittelynä ensin reipasta kävelyä ilman vetonarua noin 2 kilometriä. Juoksuosuus noin 1,5 kilometriä tasavauhtista juoksua hiekkatiellä. Jäähdyttelynä reipasta kävelyä vetonarussa noin 1 kilometri. Ramo alkaa pikku hiljaa oppia säilyttämään rytmin ja vedon myös reippaassa kävelyssä. Canicrossailun lisäksi tehtiin illalla vielä pieniä nopeita toko-harjoituksia, kuten perusasentoa, luoksetulon eteenistumista ja noutamista.

Tänään tiistaina käytiin harjoittelemassa omatoimisesti alasmenokontaktia ja pujottelua (6:lla kepillä,verkot alussa ja lopussa). Kontaktien opettaminen muuttui huomattavasti mielekkäämmäksi, kun tietää mitä, miten ja miksi tekee. Tein 3 x 4 toistoa. Uuden opetusmentelmän ansiosta alasmenoihin tuli aikaisempaa enemmän vauhtia ja pysähdyksiin säpäkkyyttä. Koetin olla mahdollisimman tarkkana pysähdysten oikea-aikaisessa palkkaamisessa (etujalat maassa). En vaatinut markkerille nenäkosketusta. Kolmessa toistossa Ramo eteni markkerilla todella vauhdilla ja pysähdyksessä toinen takajalka tipahti kontaktipinnalta, palkkasin siitä huolimatta. Kontaktilta poistuminen vasta käskystä tulee todennäköisesti olemaan meille se valtavasti harjoittelua vaativa asia. Nyt vapautin lähes saman tien.

Pujottelu-harjoituksessa tehtiin 6 toistoa. Lähetykset kepeille eripituisista etäisyyksistä ja erilaisista kulmista, yksi avokulmasta. Ramo haki kaikissa toistossa aloitukset oikein ja pujottelukin sujui tasaisella rytmillä ja kohtalaisen nopeasti. Harjoitusten lopuksi käytiin vielä kentällä tekemässä lähtölupa-harjoitus. Tein alkuun kaksi odotusta (pysyi paikallaan, josta kävin palkkaamassa) ja vapautin kolmannella kerralla hyppyesteelle ja vetoleikille. Vetoleikistä nopeasti lähtöpaikkaan ja uudestaan odotus, missä varasti käsiliikkeestä. Ehdin pysäyttämään ennen hyppyä. Palautus lähtöpaikkaan ja uudestaan odotus (pysyi paikallaan, josta kävin palkkaamassa). Seuraavasta toistosta vapaustus hyppyesteille ja putkeen. Hurja vetoleikki, josta selvästi kuumennut Ramo lähtöpaikkaan ja uudestaan odotus (pysyi paikallaan, josta kävi palkkaamassa). Seuraavasti toistosta vapautus hyppyesteelle ja putkeen. Päätteeksi hurjaakin hurjempi vetoleikki, josta Ramo sai selviytyä voittajana.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Kun on kyse lomasta, niin se tuntuu loppuvan ennen aikojaan. Toisaalta on töiden alkamisessa jotain hyvääkin. Sen myötä viikonloput tuntuvat taas ylen juhlavilta, kun saa nukkua hieman pitempään ja tehdä aamutoimet hitaasti ja rauhallisesti. Ramo ja Tahvo-katti tuntuvat myös nauttivan hitaista aamuista, jolloin saa loikoilla ja venytellä kaikessa rauhassa.

Harrastus rintamalla ollaan tehty Ramon kanssa vähän sitä sun tätä. Agilityn omatoimiharjoituksissa on ollut pääpaino pujottelun opettelussa ja lähtöluvan odottamisessa. Edellä mainittujen lisäksi on opeteltu kontaktin alastuloa ja tehty lähtöluvan odottamisharjoitusten yhteydessä satunnaisesti muutamia ohjausharjoituksia hyppyesteillä ja putkella. Omatoimiharjoitusten lisäksi käydään syksyn ajan kerran viikossa ohjatuissa rataharjoituksissa, joissa opetellaan erilaisia ohjaustekniikoita. Eniten treenatuissa asioissa eli pujottelussa ja lähtöluvan odottamisessa on päästy hieman eteenpäin, mutta kummankaan suhteen ei missään tapauksessa olla lähelläkään valmiita.

Jälkiharjoittelussa on työstetty henkilöjäljellä sekä jäljen nostamista että esineiden ilmaisua. Ramon jäljestämiseen henkilöjäljellä alkoi tulla ajoittain innokkuudesta johtuen turhan paljon vauhtia, joten harjoituksissa on kiinnitetty huomiota myös jäljestysvauhtiin. Vauhtia saatiin pois yksinkertaisesti joko jarruttamalla menoa jäljen alussa tai tekemällä kunnon lenkki ennen jäljelle menoa. Verijäljellä on tehty sekä lyhyitä helppoja harjoituksia (yksi kulma) että pidempiä avoimen luokan koejäljen tyyppisiä harjoituksia (kaksi kulmaa). Verijälki-harjoituksissa ollaan työstetty erityisesti makausten merkkausta, koska jälki vetää Ramoa ehdottomasti enemmän kuin makausten tutkiminen. Verijäljellä Ramon jäljestysvauhti on selvästi henkilöjälkeä hitaampaa, mikä on vaan hyvä asia.

Tokoilun suhteen on suurin piirtein vietetty lomaa, jos ei muutamaa mietittyä harjoitusta lasketa lukuun. Harmittaa oma saamattomuus, mutta olen perustellut tekemättömyyttä itselleni sillä, että on turha mennä säheltämään, jos oma "vire" on hukassa. Ehkä into harjoitteluun löytyy töiden alkamisen myötä. Elokuussa onneksi vielä riittää valoisia iltoja.

Tulimaan kasvattien tapaaminen ja lomaviikon puuhailuja

Tulimaan kennelin kaksipäiväinen kasvattitapaaminen pidettiin elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Rymättylässä Hilskan Kaisan tilalla. O-pentue oli runsaslukuisena paikalla ja oli todella mukava tavata Ramon pentuesisarruksia omistajineen. Ensimmäisen päivän teemana oli jäljestys. Aloitimme kuuntelemalla Kaisan jäljestystä käsittelevän luennon. Se sisälsi osittain tuttuja asioita, mutta oli mielenkiintoista kuulla Kaisan kokemukseen perustuvia mielipiteitä aiheesta. Kaisaa kuunnellessa vahvistui taas käsitys siitä, että ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta. Aamupäivän luennon jälkeen kukin koirakko suuntasi tositoimiin. Valittavana oli joko metsäjälki (henkilöjälki) tai verijälki. Valitsin henkilöjäljen, lähinnä siitä syystä, että oli mahdollisuus saada Ramolle vieraan henkilön tekemä jälki. Harjoitusjäljestä tehtiin M-kirjaimen mallinen eli siihen tuli kolme terävää kulmaa ja jälkiesineeksi jäljentekijän hajustamat kepit. Ramo pääsi jäljelle porukan viimeisenä eli saimme samalla hieman esimakua siitä, mitä kokeissakin on luvassa, odottelua ja vielä kerran odottelua. Jonkun verran odottelu taisi Ramon vireeseen vaikuttaa, vaikka se olikin selvästi innoissaan, kun vihdoin ja viimein otin varusteet esille. Metsään lähti kuitenkin normaalia aavistuksen matalammassa vireessä oleva perropoika.

Kuinka harjoitus meni? Se oli totaalinen floppi. Harjoituksen jäljestämisosuus meni kohtalaisesti, mutta esineet olivat jostain syystä Ramolle samaa kuin ydinfysiikka minulle. Lisäksi Ramo meni ensimmäisen kulman yli. Kulman ylitykseen ja keskittymisen herpaantumiseen vaikuttivat todennäköisesti kulmasta muutaman metrin päässä olleet marjastajat, joista piti ilmoittaa kesken jäljestämisen. Kulma otettiin uudestaan lyhyessä liinassa. Jos yrittää hakea jotain hyvää suorituksesta, niin se oli ehdottomasti viimeinen kulma, jonka Ramo otti tarkasti. En ole yrityksistä huolimatta osannut identifioida, mikä olosuhde tai asia harjoituksessa oli Ramolle liian vaikea. Jälkiesineiden ilmaisematta jättäminen saattoi johtua siitä, että jälki kuitenkin veti enemmän kuin jälkiesineet tai sitten olosuhteet olivat vain ylipäätään Ramolle liian vaikeat, mistä syystä viimeksi opittu asia eli esineiden ilmaiseminen kärsi ensimmäisenä. Jälkiharjoituksen päätteeksi tehtiin vielä erillinen lyhyt esinejälki, jossa Ramo jätti edelleen yhden esineen ilmaisematta. Ohjaajalle opettavainen ja paljon mietittävää antanut harjoitus. Jälkiharjoitusten päätyttyä tutustuimme esineruutuun. Tein Ramon kanssa vieraan henkilön tekemän ruudun. Perropoika oli ilmeisesti saanut "palikat" koottua, koska haki esineet hienosti. Ainoastaan esineiden ohjaajalle luovutus oli ennemminkin esineiden sylkäisy kuin luovutus.

Toisen päivän teemana oli paimennus. Aloitimme taas kuuntelemalla Kaisan luennon paimennuksesta. Ensimmäinen harjoitus tehtiin pyöröaitauksessa, jossa oli neljä lammasta. Arvuuttelin etukäteen mielessäni, kuinka Ramo ensimmäisessä harjoituksessa toimii? Ramo yllätti minut täysin. Sen mielestä lampaat vaikuttivat "tyypeiltä", joihin kannattaa tutustua lähimmin ja joiden kanssa on varmaan ihan kiva hengailla eli ei puhettakaan arvailemani saalistusvietin syttymisestä, mutta ei myöskään paimennusvietistä. Jos rajusti inhimillistää, niin meidän paimennusta voisi kuvailla siten, että minä paimennan ja Ramo korkeintaan yrittää selittää, että "älä nyt mun uusia kamuja minnekään hätistä, nää on kuule ihan kivaa porukkaa." Kävimme kuitenkin isommassakin aitauksessa pyörimässä, mutta paimennusviettiä en väittäisi tuossa perrossa olevan. Samaa mieltä olisivat todennäköisesti myös aitauksessa laiduntaneet lampaat.

Tällä viikolla on vietetty pääasiassa lomaa ja tehty lähinnä pieniä lyhyitä toko- ja agilitytreenejä. Keskiviikko iltana osallistuttiin Turussa järjestettyyn Match Show-näyttelyyn. Ilmoitin Ramon isojen koirien luokkaan. Onhan tuo aika iso? Ramo ensiesiintyminen kehässä sujui kohtalaisesti ja tuomarikin sai hännän vipatusten kera tutkia hampaat ja muutoinkin "hiplata". Saimme punaisen nauhan. Toinen kehäesiintyminen sujui ensimmäistä paremmin, erityisesti ympyrän ravaaminen oli kuulemma hienoa katseltavaa. Siitä huolimatta emme sijoittuneet neljän parhaan joukkoon eli palkinnot jäivät tällä kertaa saamatta. Tärkeintä oli kuitenkin osallistuminen, hyvä mieli, iloinen tunnelma ja Ramon mielestä eräs hirmu hyvälle tuoksunut neito B.

Sadepäivän minitreenailua

Nukuttiin pitkään ja sen seurauksena päivä käynnistyi todella verkkaisesti. Ramokin malttoi nauttia hitaasta aamusta loikoillen ja eilen saamaansa putkiluuta ihastellen. Tuijotteli ilmeisen ihastuneena huolellisesti puhdistamaansa luuta pitkät tovit. Tahvon mielestä moinen kapistus oli lähinnä ällöttävä. Tosin senkin piti käydä tarkistamassa, että mitä kummallista siinä kovassa kapistuksessa oikein on kun sitä niin hartaasti tuijotetaan.

Päivälenkillä poikettiin paikalliseen rautakauppaan. Tosin Ramo sai tällä kertaa tyytyä odottamaan kaupan pihalla ja hienosti tuo odottikin, sateenvarjoani vahtien. Ostin vihdoin uuden narun (hinta 90 senttiä) jälkimerkkeinä toimiville pyykkipoikakrepeille. Shoppailun jälkeen pidettiin pieni tokoilutuokio kaupan pihalla. Seuraaminen hihnassa ja vapaana. Alku meni molemmissa taas jotenkin vähän löysästi, mutta pieni lelun vilaustus nosti virettä ja saatiin muutama kohtalaisen hyvä seuruu aikaiseksi. Sen lisäksi tein kolme toistoa kahdesta jäävästä liikeestä (lyhyt seuruu ja seisomaan jääminen/istumaan jääminen). Seisominen ok, mutta istuminen hidas ja yhdessä toistossa otti vielä askelia käskyn jälkeen. Tällä kertaa päätettiin miniharkat paikalla makuuseen (2 min.). Läheisellä kävelytiellä rollaattorilla kiitävä mummeli aiheutti kontaktin herpaantumisen ja kaulan venymisen, miten se voi venyäkin niin pitkäksi. Ramo pysyi kuitenkin maassa ja korjasi kontaktin rykäisystä.

Illalla ajettiin lähimetsään janatreeniin. Tein kolme janaa ja annoin niiden vanheta reilu puolisen tuntia. Ensimmäiseen lähetys noin 3 metristä. Ramo oli aivan "täpönä" ja päätin ensimmäisen kerran hieman huomauttaa lähtöalueella säheltämisestä. Taisi mennä jakeluun, koska malttoi rauhoittua siksi aikaa, että sain liinan sotkut selvitettyä. Rauhoittuminen ja lähetys kohtisuoraan jäljelle. Ramo ampaisi liikkeellle suoraan osoittamaani suuntaan, matalalla nenällä ja poimi jäljen hienosti ilman kaartelua tai pomppimista. Lyhyen jäljen päässä odotti superpalkkarasia, jauhelihaa! Toisessa lähetyksessä leikin upporikasta ja rutiköyhää. Lähetin taas kohtisuoraan, mutta pidensin matkan noin 10 metriin. Typerää!! Ramo lähti vauhdilla suoraan osoittamaani suuntaan, mutta aloitti suurin piirtein puolessa välissä matkaa tutun siksak-liikkeen. Jälki nousi kuitenkin ilman kaartelua, tuli hieno kulma. Että voinkin olla idiootti! Kolmannella lähetin hieman viistosti noin 5 metristä. Otin ennen lähetystä hieman pidemmän rauhoittumisajan, koska piti itsekin rauhoittua. Ramo lähti suoraan osoittamaani suuntaan ja nosti jäljen varmasti. Tästä suorituksesta jäi sentään hyvä mieli ja Ramokin sai extra-annoksen jauhelihaa.

Iltalenkillä poikettiin vielä kepeille. Nostattelin Ramon virettä treenipaikalle kävellessämme ja tein nopeatempoisen keppitreenin. Nyt irtosi kepeille aivan raivona, ei tietoakaan vauhdin jarruttamisesta tai pomppimisesta, vaikka jäin paikoilleni. Tein kaikkiaan 10 toistoa etäisyyksiä ja kulmia vaihdellen. Meinasin taas itse mokata hyvä treenisession, kun olin vähällä jäädä hämmästelemään tuon kiharapään intoa ja raivoa.

Huomenna matkataan Tulimaan kasvattien perroleirille Rymättylään. Viikonlopun ohjelmassa on metsäjälkeä ja paimennusta sekä tietenkin perrojen vauhdikasta menoa.

Pikkulauantain riemuja

Piti laittaa otsikoksi pikkulauantain riemuja, kun eräs urbaani koiraton ystäväni tokaisi kuulumisia kysyessään, että "hyvänen aika, kesäinen pikkulauantai ja sinä tohkotat jotain keppejä ja juokset koiran kanssa pisin metsiä" ... Suosittelin hänellekin, ainakin sitä metsässä kirmaamista, "friskaa" kummasti mieltä ja kehoa.

Tänään "aksatettiin" tutuilla teemoilla eli kepit ja lähtöluvan odottaminen. Tein verkkokeppeillä 4 toistoa 3 kertaa. Tein ensimmäisen sarjan meille tutuista etäisyyksistä ja kulmista. Seuraavissa pidensin lähetysmatkaa ja lisäsin aavistuksen kulmia. Ramo haki aloitukset hyvin, mutta en ollut tyytyväinen sen irtoamiseen kepeille. Lähtee kyllä terävästi, mutta ei etene suoraviivaisesti, jos jään paikoilleni tai etenen hitaasti. Pitää tarkistaa tuota lähetystä. Kiitos Eevalle neuvoista.

Kentällä "hinkattiin" lähtöluvan odottamista (säälittävää, mutta ah, niin tärkeää). Hihnassa lähtöpaikkaan, hihna irti ja Ramo odottamaan. Nyt kesti paikoillaan jopa mun käsien heiluttelut ja pomppimiset. Kentän ohi ajanut autoilija tosin hidasti autonsa vauhdin minimiin. Ilmeisesti halusi nähdä kuinka harjoitus, jossa koira istua "nököttää" tuijottaen käsiään heiluttavaa ja pomppivaa "akkaa" päättyy. Ehkä loppu ei vastannut odotuksia, koska kiihdytti, kun palasin palkkaamaan Ramoa. Tein 4 odotusta ja päästin viidennellä hyppy-luvalla radalle. Tuttu rata, hyppy, josta takaakierrolla toiselle hypylle, josta valssaten putkeen, vauhdin himmaus, tiukka käännös ja kiihdytys hypylle. Tein kaksi perättäistä toistoa rataa ja molempiin kunnon vetolelu-leikit. Kolmannen toiston lähdössä Ramo sitten jo varasti, josta tiukka palautus lähtöpaikalle. Tein taas väliin kaksi odotus-harjoitusta ja kolmannesta vapautin radalle. Taas näki hyvin, miten lähtöluvan odottaminen vaikeutuu, kun Ramo kuumenee.

Jäähdyttely-kävely kotiin. Ohjaajan "vesitankkaus", tennareiden vaihto ja yhdessä metsään vapaalle juoksulenkille. Kuntoilun ja iltaruuan jälkeen perro rentoutuu selällään "köllötellen" ja ihan selvästi hymyilee, joo hymyilee se.

Kuvakavalkadi Ramosta

Katselin aamupäivällä Ramosta viime kesänä otettuja valokuvia. Pienestä tuimailmeisestä pennusta on jossain kumman välissä kasvanut aikuinen koira. Päättäväinen ja terävä ilme löytyy edelleen. Vai mitä sanotte tästä?

Ramo 28.7.09

Muitakin ilmeitä toki löytyy ..

"Kyl me jotain voitais tehdä, vaik sul onki se loma."

En tiedä, saiko koira ihan sitä mitä tilasi, mutta alkuillasta käytiin kunnon palauttavalla lenkillä. Kilometreistä en osaa sanoa, mutta pari tuntia paahdettiin itikkaparven ympäröimänä pisin hiekkateitä. Ihan koko aikaa ei sentään juostu, välillä hölkättiin ja käveltiin reippaasti.

Loppuun vielä pari "kokovartalokuvaa" kohta 1,5 vuotiaasta "machosta".

Tulimaan Omar 28.7.09

"Nsiiffh odotas, mää haistan jotain."

Lomalla on lysti olla

Viime viikon perjantain jälkiharjoitus oli hyvä stratti lomalle ja tiiviimmälle harjoittelulle. Lauantaina tosin lorvittiin oikein kunnolla, jos ei äkillistä siivousintoa oteta lukuun. Mistä lienee moinen tarmonpuuska tullutkin. No, onneksi se meni aika nopeasti ohi. Molemmat talouden eläimet katselivat touhuamistani hieman kummissaan. Ehdin jo miettiä, että onkohan viime siivouskerrasta ehtinyt kulua hieman turhan pitkä aika ...

Sunnuntaina nukkuttiin pitkään, mutta iltapäivällä alkoi tapahtua. Varusteet mukaan ja autolla rauhalliselle hiekkatielle. "Vermeet" päälle, lippis päähän ja menoksi. Tällä kertaa kysymyksessä oli uusin aluevaltauksemme, josta en ole vielä aikaisemmin blogissa kirjoittanut, "canicross" eli koirajuoksu. Alla lyhyt kuvaus Suomen Valjakkourheilijoiden liiton kotisivulta lajista, jos se on jollekin lukijalle tuntematon.

"Koirajuoksu, jota kansainvälisesti kutsutaan termillä “canicross” tulee Euroopasta. “Cross” sanalla viitataan maastoon (cross country) ja ”canicross” on liikkumista maastossa koiran kanssa. Koirajuoksu tuo valjakkourheilun kaikkien koirarotujen ja -harrastajien ulottuville. Koiran koko ja vetokyky eivät ole ratkaisevimmassa asemassa, kun startataan koirajuoksukisaan; koirakko etenee radalla pääasiassa sitä vauhtia kuin mitä juoksija koiran perässä pystyy ylläpitämään. Kaikki koirarodut chihuahuasta alkaen pystyvät juoksemaan vähintäänkin samaa vauhtia kuin ihminen, joten tervetuloa kokeilemaan ennakkoluulottomasti uutta lajia kaikki koiraharrastajat, koiran rodusta tai roduttomuudesta piittaamatta. Saatatte löytää aivan uuden tavan pitää yllä niin omaa kuin koirankin kuntoa ja kilpailuviettisimmät voivat laajentaa kilpailulajikokoelmaansa."

Uudesta lajista ja hikisistä hetkistä saan kiittää ystäviämme, joten kiitos Eeva ja Roope sekä Xena, Myfki ja Yty. Ramolla oli aluksi hieman vaikeuksia ymmärtää, että kysymys ei ole jäljestämisestä, koska valjaat toimivat vahvana signaalina siitä, että kohta pääsee jälkihommiin. Olen kehittänyt juoksuun aivan omanlaiset ja jäljestyksestä poikkeavat alkurutiinit, jotta Ramo oppisi tietämään kummasta lajista on kysymys. Eipä silti, molemmat tuntuvat tuolle hyvin kelpaavan.

Sunnuntai-iltana tehtiin lyhyt tokotreeni. Teemoina seuraaminen, jäävät liikkeet ja paikalla makuu. Tein lyhyitä seuruupätkiä suunnanmuutoksilla. Yritin saada pidettyä Ramon vireen sopivana, jotta seuraaminen olisi iloista ja säpäkkää. Helpommin sanottu kuin tehty, jos otan leluleikin nousee vire helposti liian korkeaksi, minkä seurauksena Ramo edistää tai poikittaa. Toinen ääripää on liian matala vire, jonka seurauksena Ramo ikään kuin "raahustaa" vierellä ja katsekontakti herpaantuu tämän tästä. Jäävistä liikkeistä seisominen sujui mielestäni mallikkaasti, mutta liikkeestä istumaan meno oli hirvittävän hidas. Ramo istui kuin hidastetussa filmissä. Ajattelin jo, että onko sillä takapuolessa jotain, kun noin varovaisesti istuu. Liikkeestä maahanmeno sujui kohtalaisesti. Leikkitauon jälkeen tein pelkästään asennonvaihtoja. Lelupalkalla istumiseenkin tuli yllättäin vauhtia. Loppuun tein paikalla makuun. Jätin Ramon 30 askeleen päähän. Minuutin kohdalla kiharapään kaula alkoi venyä ja katse kääntyi sivulle siihen malliin, että päätin muistuttaa "rykäisyllä" töiden keskeneräisyydestä. Täytyy myöntää, että jännitin, mitä Ramon tuijotamien puskaiden takaa on tulossa ja samalla mietin kuumeisesti, olisiko sittenkin viisainta päättää liike. Kaiken uhallakin jatkoin, koska Ramo korjasi asennon ja alkoi tiiviisti tapittaa minua, hyvä. Toisen minuutin tultua täyteen, palasin Ramon luokse, palkkasin ja vapautin. Siinä samassa puskaiden luota kuului Tahvo-katin kannustus "karjunta" krnauuuu! Tuli sitten superpalkka paikallamakuusta!

Tänään päivällä jatkettiin sunnuntai-illan tokoteemoilla. Harjoituspaikaksi valitisin kohtalaisen rauhallisen seuraintalon pihan. Seuraaminen oli aluksi todella löysää ja halutonta, taitaa tuo koirakin yrittää viestittää, että hei älä turhaan yritä, ei tästä mitään kuitenkaan tule. Tuumaustauko ja lyhyt leikkituokio toivat toivottua virtaa ja asennetta tekemiseen. Tein taas lyhyitä seuruupätkiä suunnanmuutoksilla. Jäävistä liikkeistä seisominen oli taas ehdottomasti paras. Liikkeestä maahanmeno nopeampi kuin eilen. Liikkeestä istuminen oli todella huono. Kaksi kertaa ehdin kaksoiskäskyttää, yhden kerran jäi seisomaan ja yhden kerran hidastettu istuminen, josta pomppasi seisomaan, kun palasin luokse. Edellä mainitusta innostuneena siirryin läheiselle nurmialueelle tekemään luoksetuloa. Tein aluksi läheltä (2-4 asekelta) nopeat luoksetulot. Ne toimivat mielestäni heinosti, Ramo tuli säpäkästi ja suoraan, hyvä. Pidensin matkan 10 askeleeseen. Tuli edelleen nopeasti, mutta ... vino orava. En ottanut opikseni, vaan pidensin matkan 15 askeleeseen. Tuli edelleen nopeasti, yritti hidastaa, mutta kietoutui jalkojeni ympäri. Siinä sitä sitten oltiin päivää paistattelemassa minä ja vino oravani.

Illalla kävin tekemässä vielä omatoimisen agilitytreenin. Teemoina kepit ja lähtöluvan odottaminen. Lenkin jälkeen aloitin nopeassa temmossa 2 x 5 kahdella kepillä. Nyt Ramo taas selvästi muisti mistä tässä on kyse ja haki aloitukset oikein. Tehdään tätä edelleen jatkossa nopeatempoisena harjoituksena. Pidennän matkaa sekä vaikeutan kulmilla. Lyhyen tauon jälkeen jatkoin kuudella verkkokepillä. Tein 3 x 4 sarjat. Vaihtelin lähetysmatkaa ja varovaisesti kulmia. Lähetysmatkan pidentäminen tiettyyn pisteeseen aiheutti sen, että Ramo hiljensi vauhtia ja kääntyi katsomaan tulenko minä. Ongelma poistui, kun laitoin vetolelu-palkan odottamaan. Tilalle tuli kuitenkin toinen ongelma, Ramo yritti kahteen otteeseen suoraan lelupalkalle, mutta palasi huomautuksesta takaisin ja tempaisikin sen jälkeen kepit oikein vauhdilla, ihme otus! Kepeiltä siirryttiin tauon jälkeen kentälle, jossa aloitin lähtöluvan odottamisella. Tein 2 x 3 sarjan odottamisessa. Nyt toimi hienosti, ei edes pää nykinyt. Palkkasin viimeisestä vapauttamalla vetolelulle. Sen jälkeen Ramo taas lähtöpaikalle hihnassa, hihna irti, odottaa käsky ja hyppy-käskyllä lähtölupa radalle, jossa hyppyeste - takaakierrolla toiselle hyppyesteelle - valssaten putkeen - vauhdin himmaus - putkesta täyskäännös ja vauhdin kiihdytys hyppyesteelle. Tein kaikkiaan 9 toistoa. Yhdessä Ramo varasti lähdössä, josta tiukka huomautus ja paluu lähtöpaikalle (tein väliin taas pari odotus harjoitusta). Kahdessa sössin takaakierron ohjauksen, minkä seurauksena Ramo meni toisen esteen väärältä puolelta. Muut olivat onnistuneita suorituksia siinä mielessä, että edettiin esteeltä esteelle sujuvasti, mutta ohjaukseni oli takuulla ajoittain todella koomista katsottavaa.

Pohdintaa jälkiharjoituksesta

Perjantai-iltana matkattiin kaatosateessa odotettuun jälkiharjoitukseen. Vesisateessa on toki harjoiteltu ennenkin ja on syytäkin, koska vesisade ei tosiaankaan ole Suomen suvessa mitenkään paranormaali ilmiö. Ramo viihtyy jäljellä niin sade- kuin puotasäälläkin, joten se oli tietoisena tulevasta innoissaan, kuten aina. Itse odotin tältä harjoitukselta ehdottomasti eniten Lauran, meidän viime kesäisen jälkikurssin kouluttajan, kommentteja. Tarkoitus oli toteuttaa harjoitus osoittain kokeenomaisesti, mutta outo maasto aiheutti kokemattomalle harrastajalle omat haasteensa. No, jälki saatiin kuitenkin tehtyä lähes ennakkosuunnitelman mukaiseksi.

Ramolla ajamani metsäjälki oli noin 460 metriä pitkä ja siinä oli kaksi suoraa kulmaa, yksi loivakulma, noin 20 metrin soraosuus sekä kaksi kuntopolun ylitystä. Jäljellä oli kaikkiaan neljä esinettä (kolme keppiä ja lopussa eräs Ramon lempileluista). Kepit oli sijoitettu siten, että ensimmäinen oli heinikkoisessa metsämaastossa, toinen soraosuudella ja kolmas mustikanvarpujen seassa. Etsintälinja noin 20 metriä. Sovimme etukäteen Lauran kanssa, että lähetän Ramon etsimään jälkeä hieman viistosti noin 10 metristä.

Yhteenveto omista ja Lauran kommenteista Ramon jäljestämisestä ja ohjaajan työskentelystä:

Jäljen etsiminen. Ohjaajan työskentely etsintälinjalla rauhallista ja vaati innokkalta "jodlaavalta" koiralta rauhoittumisen ennen lähtöluvan antamista, siitä maininta hyvä! Ramo etsii ja löytää jäljen itsenäisesti ja löydettyään jäljen lähtee jäljestämään oikeaan suuntaan. Laura kiinnitti huomiota siihen, että Ramo "ampuu" lähtöluvan saatuaan liikkeelle turhan kovalla kiireellä, vaikka aloittaakin heti etsimisen maavainuisesti. Liika vauhti (yhdistettynä innokkuuteen) aiheuttaa kuitenkin helposti sen, että koira ei etene suoraan kohti jälkeä, vaan hieman kaartaen tai siksakaten. Pahimmassa tapauksessa se ajaa jäljen yli ja joutuu pyörimään lähtölinjalla, mikä ei tietenkään ole suotavaa. Jatkossa lisää erillistä janatreeniä, jossa on kiinnitettävä erityistä huomioita Ramon etenemissuuntaan ja vauhtiin. Saatin Lauralta myös pari hyvää käytännön harjoitusvinkkiä janatreeneihin. Toisessa tosin tarvitaan apuohjaajaa, joten pitää yrittää lahjoja jotain kaveria ko. toimeen.

Jäljestäminen. Ohjaajan työskentely jäljellä ok, antoi koiralle työrauhan ja luki hyvin koiraa. Ramoa on omasta mielestäni kohtalaisen helppo lukea, sen elekieli on jäljestäessä jotenkin niin selvää. Ramon jäljestää maavainuisesti ja tarkasti, vaikka vauhtia onkin tullut huomattavasti lisää verrattuna viime syksyyn. Ramo työskentelee innokkaasti ja ratkoo itsenäisesti eteen tulevat ongelmat, eikä häiriinny esimerkiksi liinan tilapäisistä kiristymisistä. Lauran mielestä Ramo huomioi hienosti maastolajin vaihtumisen. Kun jälki siirtyi metsämaastosta sorapohjaiselle osuudelle, Ramo hiljensi oma-aloitteisesti vauhtia ja tarkensi selvästi jäljestämistään. Tuosta osuudesta tuli Lauralta erityiskehut! Hukatessaan jäljen Ramon nenä nousee hieman ja se etsii jäljen edeten jotenkin hassuilta näyttävillä nopeilla, terävillä sivuttaisliikkeillä. Lauran kommentti tuohon oli, että ei haittaa, koska hänen mielestään se vaan kertoo, että Ramo on motivoitunut löytämään jäljen. Se ei kuitenkaan hätäänny, vaan etsii innokkasti hukkaamansa jäljen, viis siitä, jos liikkuminen näyttää hassulta hypähtelyltä. Motivaatio on tärkein. Ramo hukkasi hetkeksi jäljen toisessa kuntopolun ylityksessä, mutta ei hätääntynyt, vaan etsi oma-aloitteisesti jäljen ja jatkoi matkaa.

Kulmatyöskentely. Kulmatyöskentely oli Lauran mielestä kokonaisuutena hyvää. Toisen suorista kulmista Ramo otti Lauran mielestä erityisen hienosti ja tarkasti. Toisessa ajoi aavistuksen kulman yli, mutta etsi jäljen ilman pyörimistä kulmassa. Avokulma sujui niin ikään ongelmitta. Olin myös itse tyytyväinen Ramon kulmatyöskentelyyn. Mikään idiootivarma jäljestäjä Ramo ei kuitenkaan kulmissa vielä ole. Kyllä me on muutamaan otteeseen harjoituksissa pyöritty kulmissa oikein kunnolla. Lauran neuvo oli, että merkkaa kulmat hyvin krepeillä, ole itse hereillä kulmiin tultaessa ja tarkasti jäljestetyn kulman jälkeen voit vaikkapa palkata tai muutoin kertoa Ramolle, että hyvin meni, jotta saat vahvistettua rauhallista ja tarkkaa kulmatyöskentelyä.

Jälkiesineen ilmaisu. Olen valinnut ilmaisutavaksi jälkiesineen tuomisen ohjaajalle. Ilmaisu oli ennen perjantain harjoitusta siinä vaiheessa, että erillisissä ilmaisuharjoituksissa Ramo ottaa kepin suuhunsa ja tuo sen ohjaajalle oma-aloitteisesti, mutta jäljellä Ramo ilmaisee esineen siten, että paikannettuaan kepin se pysähtyy, ottaa katsekontaktin ja odottaa, jos en ole sanonut taikasanaa "näytä", niin esine saisi Ramon puolesta jäädä niille sijoilleen. Lauran ehdotuksesta noudatin kuitenkin esineilmaisun kohdalla tällä kertaa taktiikkaa "suu kiinni ja katsotaan mitä tuleman pitää". Tällä kertaa se kannatti. Ramo nappasi ensimmäisellä kepillä katsekontkatin jälkeen kepin suuhunsa ja lähti häntä vipattaen kohti. Sama toistui kahdella seuraavalla kepillä. Emme keksineet mitään selvää syytä muutokseen, mutta saattaa olla, että olen jotenkin omalla käytökselläni (tuijottanut koiraa suolapatsaaksi jähmettyneenä) aiheuttanut Ramon enpimisen esineillä. Pohdittiin esineilmaisua muutoinkin hieman tarkemmin. Laura kiinnitti harjoituksessa huomioita siihen, että lähdin Ramoa vastaan heti kun se oli nostanut kepin ja tuli kohti. Lauran mielestä se oli hyvä ratkaisu, sillä jos olen liinan päässä eli noin 10 metriä koirasta ja jään odottamaan koiran tuloa luokseni, joudun lähettämään koiran paluujäljelle, mikä taas ei ole hyvä asia. Laura kehotti vielä miettimään ilmaisun kriteeriä. Ohjaajan työkentelyn osalta Laura oli tyytyväinen siihen, että maltoin antaa Ramon etsiä kakkoskepin rauhassa, enkä puuttunut sen työskentelyyn, koska koirasta näki selvästi, että se on havainnut esineen ja paikansi sitä silmin nähden innokkaana. Yleisesti ohjaajan työskentely esineillä oli Lauran mukaan hyvää ja rauhallista, samoin lähetykset sujuivat viime kesää huomattavasti paremmin.

Hyvin menneestä harjoituksesta jäi tottakai hyvä mieli ja oli todella mukavaa vaihtaa ajatuksia kokeneemman henkilön kanssa. Erityisen tärkeitä ovat Lauran huomiot jäljen etsimisestä. Tulevaisuudessa palataankin taas erillisiin janaharjoituksiin. Iso kiitos Lauralle ja myös treeniseurana olleille Sarille ja Amille. Ami suoriutui omasta hieman päälle 500 metrin jäljestä loistavasti, on se taitava tyttö! Taas kerran ehdin myös hämmästellä sitä, miten eri tavalla eri koirat jäljellä työkentelevät. Ami kulkee Ramoa huomattavasti rauhallisemmin, jäljestää ehkä hieman Ramoa korkeammalla nenällä ja saattaa pysähtyä hetkeksi ihailemaan maisemia, kun Ramo taas "tällää" kirsun kanervikkoon ja etenee peppu keikkuen joko lyhellä tikkaavalla puolijuoksu askeleella ja tekee välillä "säpäköitä" sivuttaisliikkeitä, eikä takuulla pysähdy kuin pissalle tai esineelle :)

Kanttarelleja ja muita juttuja

Työkiireistä ja laiskuudesta johtuen blogin kirjoittamisessa on ollut aivan älyttömän pitkä tauko. Yritän koota olennaisimmat treenikuulumiset kirjoitustauon ajalta. Aloitan kuitenkin uusimmasta iltaharrastuksestamme, nimittäin sienestyksestä tai oikeammin sen opettelusta. Olin olevina näppärä ja päätin hyödyntää naksutinta harjoittelussa. Niinpä tälläsin kanttarellit reijälliseen maustepurkkiin ja aloitin. Pidin purkkia aluksi kädessäni ja odotin, kunnes Ramo kohdistaa katseen ja kirsun purkkiin, naks ja nami. Homma eteni vauhdilla, joten purkki lattialle ja taas odottamaan. Ramo ei kauan aikaillut, vaan otti vauhdikkaan "touchin" purkkiin, sillä seurauksella, että purkki kieri kolisten pisin lattiaa ... kummallinen kontaktialusta. Onneksi purkki oli vahvaa tekoa, eikä hajonnut säpäleiksi. Harjoittelu vaatii siis vielä pientä säätämistä:)

Jälkitreeniä on tehty sekä henkilöjäljessä että verijäljessä. Henkilöjäljen treeneissä on keskitytty jäljen nostoon, jälkiesineiden ilmaisuun ja kulmatyöskentelyyn. Jäljen nostoon on tullut janatyöskentelyn avulla varmuutta. Ramo nostaa tällä hetkellä jäljen linjalta itsenäisesti ja onnistuneesti noin 20 metrin etäisyydestä. Jälkiesineen ilmaisussa olemme siinä pisteessä, että Ramo ilmaisee esineet pysähtymällä ja ottamalla katsekontaktin, mutta tarvitsee vielä "näytä" kehoituksen tuodakseen esineen ohjaajalle. Ramolla on selvästi kiire takaisin jäljelle, joten olen yrittänyt tehdä esineiden löytymisestä todellisen "juhlahetken". Kulmatyöskentely on mielestäni harjoitusmääräämme nähden erittäin hyvässä mallissa. Ramo jäljestää pääsääntöisesti kulmat tarkkaan ja vauhtia oma-aloitteisesti hidastaen. Kesän aikana olemme tehneet myös pari verijälkitreeniä. Verijälkeä Ramo ajaa hieman henkilöjälkeä hitaammin, mutta kuitenkin innokkaasti. Ensimmäisessä treenissä Ramo työskenteli kaadoilla hieman varovaisen oloisesti. Toisessa treenissä kaato oli Ramon mielestä jo selvästi kiinnostavampi ja se malttoi viipyä kaadolla hieman pidempään. Tavoitteena on jatkaa myös verijälkitreenejä henkilöjäljen ohella.

Tokoilun osalta voi todeta, että junnaamme ohjaajan saamattomuudesta johtuen lähes paikallaan. Perusharjoituksia on tehty satunnaisesti, mutta mainittavaa edistymistä ei ole tapahtunut. Lyhyissä omatoimitreeneissä on keskitytty pääasiassa seuraamiseen ja paikalla makuuseen, mitkä epäilemättä ovat tärkeitä liikkeitä. Päätin jo toukokuussa tehdä tilanteelle jotain, mutta tässä sitä ollaan, edelleen tilanteessa "jottain tarttis tehrä".

Agilityn ohjatut treenit päättyivät ennen juhannusta ja sen jälkeen on tehty satunnaisesti lähinnä omatoimitreenejä. Työn alla ovat olleet kepit, kontakti ja eilisestä lähtien, taas kerran, radalla lähtöluvan odottaminen. Keppejä työstetään verkkokepeillä ja homma alkaa hiljalleen hahmotua Ramolle. Minun töppäilystäni (menin sitten ottamaan verkot ensimmäisenä pois viimeisestä välistä) huolimatta saadaan ajoittain pujottelua muistuttavia suorituksia. Tänään tein keppien aloituksen alkeisharjoitetta, mikä olikin hyvä, koska harjoitus osoitti, että aloitus ei olekaan vielä niin varmaa kuin kuvittelin. Toisena pääteemana oli lähtöluvan odottaminen. Tein yksinkertaisia toistoja, joissa jätin Ramon odottaamaan, kävelin ensimmäisen esteen taakse, kehuin odottamisesta ja palasin palkkaamaan. Tiukka huomatus varastamisesta tuotti tulosta ja sain lopulta 80 % onnistuneita toistoja. Kun odottaminen onnistui, tein ratapätkän, jossa hyppyeste, jolta ohjaus takaakierrolla toiselle hyppyesteelle, josta valssilla putkeen, vauhdin himmaus, putkesta tiukka käännös, minkä jälkeen ohjaus ja kiihdytys suoraan edessä olevalle esteelle. Tein samaa rataa myös eilen osaavan coachin ohjauksessa. Tänään yritin paikata eiliset ongelmat eli pitää ohjauksen kaikki vaiheet koossa. Tein kaikkiaan kuusi toistoa, joista kahdessa töpeksin takaakierron ohjauksen, minkä seurauksena Ramo hyppäsi esteen väärältä puolelta. Muissa saatiin rata alusta loppuun tehtyä, mutta en kyllä ollut omaan suoritukseeni tyytyväinen. Ohjauksessa oli kahdessa toistossa huomattavaa hosumista ja yhdessä teputtelin jotenkin ihan ihmeellisesti. Putkelta ulos ohjaukset onnistuivat omasta mielestäni tänään eilistä paremmin. En jäänyt hidastelemaan ja ihmettelemään,vaan kiihdytin täyteen vauhtiin, kiitos eilen saamieni kommenttien. Lähtöluvan odottamisessa tapahtui rataharjoitteiden myötä juuri se ilmiö, mitä osasin odottaakin. Kun alla oli onnistunut rata ja kunnon revittely lelulla, nousivat Ramon kierrokset "kattoon" ja odottaminen vaikeutui heti kättelyssä. Taas varastamisesta tiukka huomautus ja odottamisharjoituksia ( 3 onnistunutta ja neljännellä luvalla radalle).