Viime viikon perjantain jälkiharjoitus oli hyvä stratti lomalle ja tiiviimmälle harjoittelulle. Lauantaina tosin lorvittiin oikein kunnolla, jos ei äkillistä siivousintoa oteta lukuun. Mistä lienee moinen tarmonpuuska tullutkin. No, onneksi se meni aika nopeasti ohi. Molemmat talouden eläimet katselivat touhuamistani hieman kummissaan. Ehdin jo miettiä, että onkohan viime siivouskerrasta ehtinyt kulua hieman turhan pitkä aika ...
Sunnuntaina nukkuttiin pitkään, mutta iltapäivällä alkoi tapahtua. Varusteet mukaan ja autolla rauhalliselle hiekkatielle. "Vermeet" päälle, lippis päähän ja menoksi. Tällä kertaa kysymyksessä oli uusin aluevaltauksemme, josta en ole vielä aikaisemmin blogissa kirjoittanut, "canicross" eli koirajuoksu. Alla lyhyt kuvaus Suomen Valjakkourheilijoiden liiton kotisivulta lajista, jos se on jollekin lukijalle tuntematon.
"Koirajuoksu, jota kansainvälisesti kutsutaan termillä “canicross” tulee Euroopasta. “Cross” sanalla viitataan maastoon (cross country) ja ”canicross” on liikkumista maastossa koiran kanssa. Koirajuoksu tuo valjakkourheilun kaikkien koirarotujen ja -harrastajien ulottuville. Koiran koko ja vetokyky eivät ole ratkaisevimmassa asemassa, kun startataan koirajuoksukisaan; koirakko etenee radalla pääasiassa sitä vauhtia kuin mitä juoksija koiran perässä pystyy ylläpitämään. Kaikki koirarodut chihuahuasta alkaen pystyvät juoksemaan vähintäänkin samaa vauhtia kuin ihminen, joten tervetuloa kokeilemaan ennakkoluulottomasti uutta lajia kaikki koiraharrastajat, koiran rodusta tai roduttomuudesta piittaamatta. Saatatte löytää aivan uuden tavan pitää yllä niin omaa kuin koirankin kuntoa ja kilpailuviettisimmät voivat laajentaa kilpailulajikokoelmaansa."
Uudesta lajista ja hikisistä hetkistä saan kiittää ystäviämme, joten kiitos Eeva ja Roope sekä Xena, Myfki ja Yty. Ramolla oli aluksi hieman vaikeuksia ymmärtää, että kysymys ei ole jäljestämisestä, koska valjaat toimivat vahvana signaalina siitä, että kohta pääsee jälkihommiin. Olen kehittänyt juoksuun aivan omanlaiset ja jäljestyksestä poikkeavat alkurutiinit, jotta Ramo oppisi tietämään kummasta lajista on kysymys. Eipä silti, molemmat tuntuvat tuolle hyvin kelpaavan.
Sunnuntai-iltana tehtiin lyhyt tokotreeni. Teemoina seuraaminen, jäävät liikkeet ja paikalla makuu. Tein lyhyitä seuruupätkiä suunnanmuutoksilla. Yritin saada pidettyä Ramon vireen sopivana, jotta seuraaminen olisi iloista ja säpäkkää. Helpommin sanottu kuin tehty, jos otan leluleikin nousee vire helposti liian korkeaksi, minkä seurauksena Ramo edistää tai poikittaa. Toinen ääripää on liian matala vire, jonka seurauksena Ramo ikään kuin "raahustaa" vierellä ja katsekontakti herpaantuu tämän tästä. Jäävistä liikkeistä seisominen sujui mielestäni mallikkaasti, mutta liikkeestä istumaan meno oli hirvittävän hidas. Ramo istui kuin hidastetussa filmissä. Ajattelin jo, että onko sillä takapuolessa jotain, kun noin varovaisesti istuu. Liikkeestä maahanmeno sujui kohtalaisesti. Leikkitauon jälkeen tein pelkästään asennonvaihtoja. Lelupalkalla istumiseenkin tuli yllättäin vauhtia. Loppuun tein paikalla makuun. Jätin Ramon 30 askeleen päähän. Minuutin kohdalla kiharapään kaula alkoi venyä ja katse kääntyi sivulle siihen malliin, että päätin muistuttaa "rykäisyllä" töiden keskeneräisyydestä. Täytyy myöntää, että jännitin, mitä Ramon tuijotamien puskaiden takaa on tulossa ja samalla mietin kuumeisesti, olisiko sittenkin viisainta päättää liike. Kaiken uhallakin jatkoin, koska Ramo korjasi asennon ja alkoi tiiviisti tapittaa minua, hyvä. Toisen minuutin tultua täyteen, palasin Ramon luokse, palkkasin ja vapautin. Siinä samassa puskaiden luota kuului Tahvo-katin kannustus "karjunta" krnauuuu! Tuli sitten superpalkka paikallamakuusta!
Tänään päivällä jatkettiin sunnuntai-illan tokoteemoilla. Harjoituspaikaksi valitisin kohtalaisen rauhallisen seuraintalon pihan. Seuraaminen oli aluksi todella löysää ja halutonta, taitaa tuo koirakin yrittää viestittää, että hei älä turhaan yritä, ei tästä mitään kuitenkaan tule. Tuumaustauko ja lyhyt leikkituokio toivat toivottua virtaa ja asennetta tekemiseen. Tein taas lyhyitä seuruupätkiä suunnanmuutoksilla. Jäävistä liikkeistä seisominen oli taas ehdottomasti paras. Liikkeestä maahanmeno nopeampi kuin eilen. Liikkeestä istuminen oli todella huono. Kaksi kertaa ehdin kaksoiskäskyttää, yhden kerran jäi seisomaan ja yhden kerran hidastettu istuminen, josta pomppasi seisomaan, kun palasin luokse. Edellä mainitusta innostuneena siirryin läheiselle nurmialueelle tekemään luoksetuloa. Tein aluksi läheltä (2-4 asekelta) nopeat luoksetulot. Ne toimivat mielestäni heinosti, Ramo tuli säpäkästi ja suoraan, hyvä. Pidensin matkan 10 askeleeseen. Tuli edelleen nopeasti, mutta ... vino orava. En ottanut opikseni, vaan pidensin matkan 15 askeleeseen. Tuli edelleen nopeasti, yritti hidastaa, mutta kietoutui jalkojeni ympäri. Siinä sitä sitten oltiin päivää paistattelemassa minä ja vino oravani.
Illalla kävin tekemässä vielä omatoimisen agilitytreenin. Teemoina kepit ja lähtöluvan odottaminen. Lenkin jälkeen aloitin nopeassa temmossa 2 x 5 kahdella kepillä. Nyt Ramo taas selvästi muisti mistä tässä on kyse ja haki aloitukset oikein. Tehdään tätä edelleen jatkossa nopeatempoisena harjoituksena. Pidennän matkaa sekä vaikeutan kulmilla. Lyhyen tauon jälkeen jatkoin kuudella verkkokepillä. Tein 3 x 4 sarjat. Vaihtelin lähetysmatkaa ja varovaisesti kulmia. Lähetysmatkan pidentäminen tiettyyn pisteeseen aiheutti sen, että Ramo hiljensi vauhtia ja kääntyi katsomaan tulenko minä. Ongelma poistui, kun laitoin vetolelu-palkan odottamaan. Tilalle tuli kuitenkin toinen ongelma, Ramo yritti kahteen otteeseen suoraan lelupalkalle, mutta palasi huomautuksesta takaisin ja tempaisikin sen jälkeen kepit oikein vauhdilla, ihme otus! Kepeiltä siirryttiin tauon jälkeen kentälle, jossa aloitin lähtöluvan odottamisella. Tein 2 x 3 sarjan odottamisessa. Nyt toimi hienosti, ei edes pää nykinyt. Palkkasin viimeisestä vapauttamalla vetolelulle. Sen jälkeen Ramo taas lähtöpaikalle hihnassa, hihna irti, odottaa käsky ja hyppy-käskyllä lähtölupa radalle, jossa hyppyeste - takaakierrolla toiselle hyppyesteelle - valssaten putkeen - vauhdin himmaus - putkesta täyskäännös ja vauhdin kiihdytys hyppyesteelle. Tein kaikkiaan 9 toistoa. Yhdessä Ramo varasti lähdössä, josta tiukka huomautus ja paluu lähtöpaikalle (tein väliin taas pari odotus harjoitusta). Kahdessa sössin takaakierron ohjauksen, minkä seurauksena Ramo meni toisen esteen väärältä puolelta. Muut olivat onnistuneita suorituksia siinä mielessä, että edettiin esteeltä esteelle sujuvasti, mutta ohjaukseni oli takuulla ajoittain todella koomista katsottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti