sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Elämän pieniä iloja ja suruja

Viikonlopun aurikoinen ja lämmin sää takasi hienot puitteet verijälki- ja canicrossharjoituksille. Lauantaina keskityttiin verijäljellä kulmatyöskentelyn ja makausten merkitsemisen hiomiseen. Tänään sunnuntaina juostiin meidän ensimmäinen kovavauhtinen harjoitus kangasmaastoisella ulkoilureitillä.

Yhteenveto verijälkiharjoituksesta. Ramolle veretettiin kohtalaisen vaihtelevaan maastoon jälki, jossa oli kaikkiaan kuusi kulmaa. Makaukset sijoitettiin alkuun, ensimmäiseen, neljänteen ja viidenteen kulmaan. Jäljelle saatiin myös kuin tilauksesta ihmisten harhajälkiä, koska heti jäljen verettämisen jälkeen paikalle saapui marjastajia ja he olivat kulkeneet alueella ristiin rastiin. Ramo nuuski alkumakauksen tarkasti. Etenimme alun noin 10 metriä lyhyessä liinassa ennen kuin jättäydyin liinan päähän. Ensimmäisessä kulmassa olleen makauksen Ramo merkitsi muutamalla nuuhkaisulla ja otti kulman todella hienosti ja tarkasti, ilman sivuttaistarkistuksia. Toinen kulma oli ilman makausta. Ramo eteni kulmaa kohti matalalla nenällä, mutta meni kulman yli lähes koko liinan mitan ennen kuin kääntyi ja alkoi laajassa kaaressa etsiä hukkaamaansa jälkeä. Kutsuin Ramon luokse ja otimme kulman uudestaan lyhyessä liinassa koko ajan ohjaten. Kolmas kulma oli niin ikään makaukseton. Toisen kulman epäonnistumisesta huolimatta päätin antaa Ramon edetä rauhassa kulmaan ja katsoa mitä tapahtuu. Ramo meni aavistuksen (noin metri) kulman yli, pysähtyi ja kaarsi etsimään jälkeä. Jälki nousi ilman ohjausapuja ja jatkettiin matkaa. Kulmaa seuranneella suoralla osuudella jälki ylitti metsätien. Se ylitettiin nenä matalalla ja varman oloisesti jäljestäen. Neljäs kulma oli millimetrin tarkkaa työskentelyä, mutta makauksen merkitseminen oli siinä ja siinä. Pari nuuhkaisua makauksen keskellä ja jäljestäminen jatkui. Viides makaukseton kulma oli kallion päällä ja siinä nähtiin ehdottomasti harjoitusjäljen paras kulmatyöskentely. Ramo eteni kohti kulmaa matalalla nenällä jäljestäen ja kääntyi 90 asteen kulman aivan jäljen päällä. Hihkaisin merkiksi hienosta suorituksesta. Kuudennessa kulmassa oli makaus, jossa yllättäen viivyttiinkin pitkään. Makaus nuuskittiin tarkasti keskeltä ja ulkoreunoilta, minkä johdosta kulmatyöskentelykin sujui mallikkaasti eli jäljen jatkuminen varmistettiin ilman laajoja kaarroksia. Kaadolla Ramo toimi varman oloisesti ja toi häntä vipaten ihasteltavaksi löytämänsä peuran sorkan, wau! Lähtöpaikalle teputeltiin peppu keikkuen sorkka tiukasti hampaissa. Jäljen suorilla osuuksilla Ramo eteni ajoittain aivan jäljen päällä ja välillä taas sik sakaten noin metrin levyisellä alueella. Kolmeen otteesen Ramo kävi ilmeisesti tarkistamassa alueella liikkuneiden marjastajien jalanjälkiä, koska teki noin neljän metrin kaarrokset ja palasi takaisin verijäljelle.

Canicrossin kovavauhtinen harjoitus maasto-olosuhteissa meni vauhdin osalta molemmilla hienosti, vaikka etukäteen uumoilin oman kuntoni pettävän mäkiosuuksilla. Harjoitus maasto-olosuhteissa oli Ramolle siinä mielessä haastava, että kuntopolun ympärillä oleva metsä tarjoaa mielenkiintoisen ja houkuttelevan hajumaailman, jossa voisi ihan hyvin käydä ihan vaan pikkuisen nuuhkaisemassa. Aloitimme vauhtiharjoituksen hölkkäämäällä noin puolen kilometrin matkan, jonka aikana jouduin käskyttämään eteenmenoa ja vetoa useampaan otteeseen ennen kuin Ramo malttoi unohtaa tuoksuhoukutukset. Vauhtiosuudella käskytyksiä ei sitten enää tarvittu, vaan vetonarun päässä ravasi määrätietoisesti pitkällä askeleella etenevä perro. Ajankin kellotin, mutta jätänpä sen nyt vielä toistaiseksi julkaisematta.

Jos verijäljellä koettiin onnistumisen iloa, niin agilityn osalta ilonaiheet ovat olleet vaihteeksi tiukemmassa. Koimme kepeillä harmittavan takaiskun. Lauantain pujotteluharjoituksessa Ramo teki useampia virheitä. Tein tänään ikään kuin muistutukseksi sisäänmenoharjoituksia kahdella kepillä. Varsinaisessa pujotteluharjoituksessa Ramo teki sisäänmenojen muistutuksesta huolimatta kolmessa toistossa sisäänmenovirheen. Pistää mietteliääksi. No, jos pujottelussa on koettu viikonloppuna pelkkää takapakkia, niin alasmenokontaktilla on sentään tapahtunut hienoista edistystä. Tosin toistoja ja edistystä tarvitaan huomattavasti lisää, jotta voidaan edes haaveilla tavoitteeseen pääsystä.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Pujottelua ja kontaktia

Maanantai-iltana poikettiin lenkin lomassa vauhdikkaalla pujottelulla. Tehtiin yhteensä kuusi toistoa, kolme molemmista suunnista. Pidin lähetysetäisyydet ja -kulmat sunnuntain tasolla. Kaikki ok ja vauhti oli kaikissa hyvä. Tänään tehtiin sekä alasmenokontaktia että pujottelua. Aloitettiin kontaktilla, jossa tehtiin kaksi viiden toiston sarjaa. Kaikissa toistoissa vauhdilla alas markkerille ja takajalat pysyivät laudalla. Kahdessa toistossa varasti kontaktilta ja kahdessa toistossa vapautusvihje piti toistaa kahdesti ennen kuin Ramo poistui kontaktilta. Vapautusvihje ei ole ilmeisesti ärsykekontriollissa, joten siihen pitää kiinnittää jatkossa erityistä huomiota. Kotona treenattiin vaihteeksi noutoa. Tehtiin alkuun muistin virkistykseksi neljä toistoa noutokapulan nostoa. Sen jälkeen viisi toistoa nostoa luovutusasentoon ja lopuksi vielä kolme toistoa, joissa nouto (matka noin 2,5 metriä) luovutusasentoon. Ramolla oli kaikissa toistoissa napakka ote kapulasta ja luovutukset olivat rauhallisia ts. ei sylkäissyt kapulaa varpailleni :)

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Sosiaalistamispäivä ja treenailua

Lauantaina Ramolla oli varsinainen sosiaalistamis- ja kyläilypäivä. Päivän ohjelmaan kuului Metsämäen raviradalla järjestetty Match Show, hengailua poniraveissa ja kyläilyä minun koirattomien kavereiden luona. Match Showssa osallistuttiin isojen koirien luokkaan. Pariarvostelusta tuloksena punainen nauha, mutta punaisten ns.kilpailuluokassa emme sitten enää sijoittuneet. Ramo käyttäytyi kehässä kokeneen näyttelykoiran tavoin, jos ei oteta lukuun tuomarille hampaiden katsomisen jälkeen annettua mojovaa pusua, josta tuomarina toiminut vanhempi herramies ei tainnut hirmuisesti tykätä :)

Kehässsä pyörimisen jälkeen käytiin munkkikahvilla ja seurattiin poniravien lähtöjä. Aivan hengailuksi päivä ei sentään mennyt, vaan päätin hyödyntää kunnon häiriöt harjoitusmielessä. Valitsin harjoituspaikaksi alueen, jossa meidän toisella sivulla oli kavioura, toisella pyöröheinäpaaleissa peuhaavat lapset ja suoraan edessä näyttelykehät koirineen ja ihmisineen. Aloitin paikallamakuulla. Jätin Ramon siten, että sillä oli rintamasuunta näyttelykehiin ja etenin kolmenkymmenen askeleen päähän. Tehtiin kahden minuutin paikallamakuu ilman välipalkkausta, mutta pari kertaa jouduin huomauttamaan kontaktin herpaantumisesta. Seuruuta päätin ensin kokeilla lelupalkalla, mutta tuloksena oli eteen poikittavaa seuruuta. Lyhyen tauon jälkeen tein uudestaan namipalkalla, palkaten oikeasta seuruupaikasta ja kontaktista. Lisäksi tehtiin jäävistä liikkeistä maahanmenoa ja istumista, kolme toistoa kummastakin. Harjoituksen ehdottomasti parasta antia oli häiriöiden alla tekeminen. Näitä pitäisi vaan tehdä vielä paljon enemmän.

Kyläilyt, Match Showsta ja ravitunnelmasta jo hieman väsähtänyt, perropoika otti pääasiassa levon kannalta. Molemmissa kyläpaikoissa piti kuitenkin ensin tervehtiä ihmiset perrolambada esityksen kera ja molemmissa paikoissa tanssiesitystä äänekkäästi ihastelleet emännät saivat mojovat pusut nenänpäähän. Illan toisessa kyläpaikassa Ramo pyysi kohteliaasti lattialla olevaa täytettyä majavaa pieneen leikkiin, mutta kun rouva tai herra majava ei tehnyt elettäkään, se sai varovaisen pusun nenänpäähän ja Ramo siirtyi emännän perässä keittiöön ... herkut taisivat sentään jäädä saamatta, minun toimiessa tehokkaasti ilonpilaajana. Yöllä ajettiin kotiin salamoiden välkkeessä, aika hienoa.

Tänään käytiin kahteen otteeseen tekemässä pujottelu- ja kontaktiharjoitukset. Päivällä tehdyssä harjoituksessa tehtiin kepeillä kuusi toistoa, kaikki ok. Lähetykset kepeille molemmista suunnista, lähetykset kepeille siten, että lisäsin hieman etäisyyttä ja kahteen viimeiseen toistoon myös aavistuksen lähetyskulmaa. Kontaktilla tehtiin 3 x 3 toistot. Tein ensimmäiset toistot ilman minkäänlaista hetsaamista tai innostamista, tarkoituksena oli pitää Ramon vire matalana ja tehdä keskittynyt eteneminen markkerille ja vahvistaa vapautus-käskyä. Seuraavissa toistoissa innostin ja kolmannessa mentiin kontaktille lähellä olevan puun kiertämisen kautta. Ramon kontaktit huononivat selvästi vireen noustessa ja viimeisissä toistoissa vauhdilla alas syöksyvä perro liukui pepulleen aivan kontaktin alaosaan. Alkuillasta tehdyssä pujotteluharjoituksessa tehtiin kuusi toistoa samoilla kriteereillä kuin päivälläkin, kaikki ok. Kontaktilla palattiin hieman taaksepäin ja keskityttiin namipalkan avulla tarkkaan tekemiseen. Ramon alasmenot eivät olleet aivan niin vauhdikkaita kuin päivällä tehdyssä harjoituksessa, mutta toisaalta 2 on - 2 off kontaktit olivat parempia, eivätkä takajalat tipahdelleet kontaktilta ja vapautukset onnistuivat paremmin. Vaikka innokas koira tekee säpäkämmin, tässä kohdin pitänee nyt vaan harjoitella tekniikka "selkäytimeen" hieman matalammassa vireessä olevan perropojan kanssa.

perjantai 11. syyskuuta 2009

Harjoiteltiin kontaktia ja lyhyitä ratapätkiä

Tällä viikolla ei ollut ohjattua agilityharjoitusta, mutta torstai-iltana käytiin kentällä harjoittelemassa alasmenokontaktia ja kahden edellisen harjoituskerran ratapätkiä omatoimisesti. Aloitettiin alasmenokontakti-harjoituksella pentupuomilla. Tein alkuun neljä toistoa, joissa "hipi,hipi"-käskyllä alas markkerille, naksu etutassujen kosketuksesta maahan, namipalkka ja vapautus. Seuraavissa neljässä toistossa muutoin samat jutut, mutta vapautin vasta kun olin laskenut hitaasti kolmeen. Onnistumiset tulivat tuurilla ja selvää on, että kontaktien suoritusvarmuuden saavuttamiseksi tullaan tarvitsemaan todella monta toistoa ja työtuntia.


Kontakteilta siirryttiin pienen tuumaustauon jälkeen radan alkuosaan, joka muodostui neljästä hyppyesteestä ja putkesta. Tein aluksi lähtöluvan odotusharjoitteita, koska myös se on yksi meidän monista heikoista ja harjoitusta vaativista kohdista. Lisäksi päätin pätkiä ratapätkän vielä osiin, koska tällä kertaa ei ollut osaavia silmiä kommentoimassa tekemisiäni ja arvelin näin toimien saavani oman ohjaamiseni paremmin kasaan. Ensin siis kaksi toistoa, jossa edettiin ainoastaan toiselle hyppyesteelle, ok. Kolmannessa toistossa edettiin kaikki neljä hyppyestettä. Tässä ohjaukseni kolmannelta esteeltä neljännelle oli huitaisu, eikä ohjaus, ja kaiken lisäksi sekin tuli myöhässä, joten Ramo kurvasi esteelle todella omituisesta kulmasta, koska jäi ihmettelemään huitomistani. Neljännessä toistossa sain ohjauksen kasaan ja ajoituksen kohdalleen, ok. Viidenteen toistoon uskaltauduin lisäämään hyppyesteiden jälkeen valssauksen putkelle. Sain Ramon esteiltä putkee, mutta myöhästyin valssauksessa, minkä seurauksena Ramo teki yhden ylimääräisen pyörähdyksen ennen putkeen syöksymistä. Kuudennessa toistossa ohjaus ja valssin ajoitus pysyivät kasassa, Ramo esteiltä putkeen ok.


Tauon jälkeen siirryttiin radan loppuosuudelle, jossa oli tavoitteena edetä pituusesteeltä putkeen, persjätöllä toiseen putkeen, josta pakkovalssilla muurille ja siitä putkeen. Tein taas pätkissä. Aloitin kertaamalla pakkovalssin ohjausta muurille. Tein kaksi toistoa ohjaten Ramon toisen putken ulostulon luota pakkovalssilla muurille, ok. Kolmannessa ja neljännessä toistossa lähetin Ramon toiseen putkeen, josta pakkovalssilla muurille ja putkeen. Kolmannessa toistossa etenin ohjaamaan liian pitkälle, minkä seurauksena Ramo "ampui" muurin yli väärältä puolelta. Neljännessä toistossa olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja homma toimi. Viidenteen toistoon otin mukaan molemmat peräkkäiset putket. Lähetin Ramon pituusesteen edestä putkeen, josta persjätöllä toiseen putkeen, siitä pakkovalssilla muurille ja putkeen, ok. Kuudennessa toistossa otin mukaan pituusesteen. Agilityä suoritus ei takuulla muistuttanut, mutta selvittiin tuurilla loppuun asti. Pysähdyin ihan vaan sekunniksi Ramon mennessä persjätöstä toiseen putkeen ja sen johdosta jouduin sitten rynnimään muurille pakkovalssaukseen, joka olikin ohjauksena aivan kammottava, mutta tuurilla Ramo luki huitomiseni oikein. Taas kerran loistava osoitus siitä, että minun ohjattavakseni sopivan agilitykoiran tulisi ilmeisesti liikkua kävelyvauhtia, jotta ehtisin "fudeerata" rauhassa, että mitäs mun tässä taas pitikään tehdä, säälittävää, mutta totta. Ennen kentältä lähtöä tehtiin vielä pari toistoa pujottelua verkkokepeillä, molemmat ok. Saatiin siten ohjaajallekin onnistunut suoritus harjoitusten loppuun:)


Tänään oli tarkoitus tehdä canicross-treeni, mutta työkuviot sotkivat suunnitelmat ja päädyttiin lenkkeilemään pimenevässä syysillassa. Lenkillä tehtiin hyvässä vireessä pieniä seuruupätkiä, liikkeestä istumisia, seisomisia ja maahanmenoja sekä "pujottelukävelyä" ja vauhdikkaita peruutuksia. Kunnollisen otsalampun hankinta taitaa olla pakollinen, jos aiotaan juosta yhä vaan aikaisemmin pimenevinä syysiltoina. Huomenna lauantaina ohjelmassa on muun muassa Metsämäen raviradalla järjestettävä Match Show ja poniravit.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Lepoa ja keppi- sekä kontaktitreenausta

Sunnuntaisen koepäivän jälkeen Ramolla oli maanantaina täydellinen lepopäivää lähinnä omista työkuvioistani johtuen. Maanantaina käytiin työpäivän päätteeksi pitkällä metsälenkillä ja ilta köllöteltiin sohvalla. Tiistaina käytiin ensin metsälenkeillä ja sen jälkeen tokoiltiin ja tehtiin esineruutu. Tokoilun osalta tein jääviä liikkeitä korkeassa vireessä ja meno oli sen mukaista. Seuraaminen oli siinä ja tässä, mutta liikkeet olivat säpäköitä. Lisäksi tein pari luoksetulon vauhtiharjoitusta. Tokoilusta siirryttiin pienen taukolenkin jälkeen ennen sitä tekemääni esineruutuun. Ruudussa oli kolme esinettä, vanha nahkahansikas (Ramon lemppari), muovinen taikinalasta ja Mag-Lite Mini taskulamppu. Ramo toi kaikki kolme esinettä vauhdilla, mutta luovutukset olivat taas sellaisia hätäisiä sylkäisyjä, vaikka yritin rauhoittaa luovutustilanteen. Esineiden etsiminen on ilmeisesti kuitenkin Ramon mielestä, se juttu, ja niiden luovuttaminen vain "välttämätön" paha, jolla lunastaa luvan uuteen etsintään. Tiistai-iltana harjoiteltiin vielä telkkarin tuijottamisen lomassa kopin ottamista. Se on jostain syystä Ramolle ihan käsittämättömän vaikeaa. No, en ole itsekään mikään pallon käsittelyn mestari, joten sovitaan tuossa asiassa hyvin yhteen, koira ja minä. Aina kopin saadessaan, mitä ei siis tapahtunut kovin montaa kertaa, Ramo intoutui "vatkaamaan" oikein kunnon perrolambadat. Tahvo-kissa katseli "iltapesunsa" lomassa touhuamme todella kiinostuneena ja päätti yllättäen osallistua ilonpitoon nappaamalla pallon ilmasta Ramon kirsun edestä. Ramo ja minä jäätiin molemmat hölmistyneenä katsomaan Tahvon esitystä. Pallo liikkui taitavasti kissan etu- ja takakäpälissä ympäri olohuonetta, varsinainen Ronaldo!

Tänään käytiin tekemässä keppi- ja kontaktitreeni. Aloitin verkkokepeillä (verkot alussa ja lopussa). Tehtiin kaksi neljän toiston sarjaa. Vaihtelin lähetysetäisyyttä ja -kulmia. Kahdessa toistossa lähetin Ramon kepeille avokulmasta. Tällä kertaa Ramon pujotteluun ei tullut minkäänlaisia hidastuksia, vaikka lähdin liikkeelle Ramon pujotellessa. Yhdessä toistossa Ramo teki aloitusvirheen. Meni sisään toisesta välistä, tuli ulos ja lähti uudestaan oikeasta välistä! Aika käsittämätön veto, en ehtinyt (tajunnut) tehdä yhtään mitään, kun Ramo oli jo pujotellut kepit loppuun. Kahden toistosarjan jälkeen tehtiin lyhyt rauhoittumislenkki ja kävin poistamassa verkot. Tehtiin neljä toistoa. Lähetykset kaikissa lähes kohtisuoraan kepeille, mutta kahdessa viimeisessä kasvatin hieman etäisyyttä. Kaikki onnistuneita toistoja ja hyvällä vauhdilla. Keppien lisäksi tehtiin Eevan kontakti-härpäkkeellä kuusi toistoa alasmenon kontaktia. Vapautin neljässsä ensimmäisessä toistossa Ramon melkein saman tein, mutta kahdessa viimeisessä laskin hitaasti kolmeen ennenkuin vapautin. Ramo meni kaikissa toistoissa vauhdilla alas, pysähtyi säpäkästi markkerille, mutta kolmessa toistossa taas toinen takajalka liukui pois kontaktilta.

Illalla kaivoin pitkästä aikaa noutokapulan esiin. Kerrattiin ensin muutamalla toistolla noutokapulan nostoa, sen jälkeen neljä toistoa nostoa luovutusasentoon ja loppuksi kolme toistoa nouto luovutusasentoon. Ilmeisesti tauko on ollut tässä asiassa hyväksi, koska nyt ei pureskellut kapulaa ja luovutus oli huomattavasti rauhallisempi kuin aikaisemmin. Enpä taidakaan ottaa taas vähään aikaan kapulaa esille, jos pitkät tauot kerran parantavat suoritusta:)

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Metsästyskoirien jäljestämiskoe 6.9.2009

Osallistuin tänään Ramon kanssa Turun Seudun mäyräkoirakerho ry:n järjestämään metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen. Koemaastoina olivat pääasiassa Oripään harjumaastot, jotka ovat erittäin helppokulkuisia ohjaajille, oppaille ja tuomareille, mutta eivät välttämättä helppoja koirille jäljestää. Koska koemuoto ei ehkä ole kaikille blogia mahdollisesti lukeville henkilöille entuudestaan tuttu, kerron aluksi jotain faktatietoja metsästyskoirien jäljestämiskokeesta. Kokeesta käytetään lyhennystä MEJÄ. Metsästyskoirien jäljestämiskokeen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Kokeisiin saavat osallistua Kennelliiton rekisteröinti-, rokotus- ja tunnistusmerkintävaatimukset täyttävät koirat. Kokeissa on kaksi luokkaa, avoin luokka (AVO) ja voittajaluokka (VOI). Kaksi kertaa avoimen luokan ensimmäisen palkinnon saavuttanut koira siirtyy voittajaluokkaan. Kokeessa kaikki koirat arvostellaan rodusta riippumatta samoin arvosteluperustein.

Koe alkaa kokeen ylituomarin pitämällä alkupuhuttelulla, minkä jälkeen arvotaan jokaiselle koiralle oma jälki. Kunkin koirakon koesuoritus alkaa laukauksensietotestillä, minkä hyväksytysti suorittaminen on edellytys koesuorituksen jatkamiselle eli jäljestämisosuudelle pääsemiselle. Laukauksensietotesti suoritetaan ns. ryhmäsuorituksena siten, että kunkin tuomarin arvosteltavana olevat koirat ovat samanaikaisesti testissä. Laukauksensietotesti tehdään siten, että tuomarin käskystä koiranohjaajat vievät koiransa jälkiliinassa näille osoitettuihin kiinnityspaikkoihin, kiinnittävät koiransa ja poistuvat tuomarin käskystä koiran luota tuomarin osoittamaan paikkaan. Koiraa ei saa jättää käskyn alle eli koiran luota poistutaan ilman odota tai muuta vastaavaa käskyä. Laukaus ammutaan haulikolla tai vähintään 6 mm starttipistoolilla. Tänään pidetyssä kokeessa käytettiin haulikkoa. Laukauksen jälkeen tuomari ilmoittaa, onko laukauksensietotesti suoritettu hyväksytysti ja antaa koiranohjaajille luvan palata koirien luokse. Laukausensietotestin hyväksytysti suorittaneet koirakot siirtyvät omille jäljestämisalueilleen odottamaan omaa suoritusvuoroaan. Sitten alkaakin odottelu ...

Itse jäljestäminen tapahtuu 6 metrin pituisessa jälkiliinassa ja jäljestämisaikaa on enintään 45 minuuttia. Koesuorituksen aikana koira saa etsiä kadottamaansa jälkeä enintään 3 minuuttia. Koiran tulee omatoimisesti osoittaa jäljellä olevat ns. makaukset (haavoittuneen riistaeläimen makuupaikkaa) ja jäljen lopussa oleva ns. kaato. Kaatona käytetään hirvieläimen sorkkaa. Ohjaaja saa kokeen aikana innostaa koiraa esimerkiksi jälki tai etsi jälki käskyillä, mutta muutoin koiraa ei saa ohjata tai avustaa.

Avoimen luokan jäljen pituus on 900 - 1000 metriä. Jäljellä on kaksi suorakulmaista mutkaa. Makaukset ovat jäljen alussa ja kulmissa. Jäljen ikä on vähintään 12 tuntia. Kokeessa käytetään laatuarvostelua pistein 0 - 50. Laatuarvostelussa arvostellaan koiran jäljestämishalukkuutta, jäljestämisvarmuutta, työskentelyn etenevyyttä, lähdön, kulmauksien ja makauksien selvittämiskykyä sekä käyttäytymistä kaadolla ja yleisvaikutelmaa. Tuomari ottaa arvostelussaan huomioon koiran koko koesuorituksen. Koiran koesuorituksen palkintosija (1. palkinto, 2. palkinto ja 3. palkinto) määräytyy koesuorituksen kokonaissuorituksen eli yhteispistemäärän mukaan.

No niin ja sitten itse asiaan. Kokeen avoimessa luokassa kilpaili tänään kaikkiaan 9 koiraa ohjaajineen. Tuomarina toimivat Ilkka Niemi ja Tuire Lindfors. Ramon koesuorituksen arvosteli Tuire Lindfors. Avoimessa luokassa kaksi koiraa saavutti AVO 1. palkintosijan, kolme koiraa AVO 3. palkintosijan ja neljä koiraa jäi ilman palkintosijaa ja tulosta. Meille arvonnassa tullut jälki sijaitsi helppokulkuisessa kangasmaastossa, jossa oli sekä kovapohjaista maastoa että hieman pehmeämpää sammaleista maastoa. Jäljen ikä oli 24:32 tuntia. Jäljen pituus oli hieman päälle 900 metriä. Laukauksensietotestin Ramo, kuten myös muut AVO ryhmän koirat, suoritti hyväksytysti. Poistuttuani Ramon luota se otti paikallamakuu-asennon ja odotti siinä tyynen rauhallisesti, kunnes palasin takaisin. Haulikon laukaus ei saanut aikaan Ramossa minkäänlaista liikettä tai ihmetystä. Väitän, että suorituksessa näkyi harjoittelun tulos, olemme käyneet treenaamassa "jättöä" eräällä ampuradalla varsinaisessa "sarjatulessa". Ohjaajana oli kuitenkin hienoa todeta, että homma toimi moitteettomasti myös koetilanteessa.

Kokonaisuutena Ramo sai kokeessa AVO 3. palkintosijan yhteispistemäärällä 25. Pisteitä pudottivat jäljen kulmat, joita Ramo ei selvittänyt itsenäisesti. Tuomarina toimineen Tuire Lindforssin koeselostus Ramon koesuorituksesta: "Tarkka maavainuinen lähtö, alkumakaus huomioiden. Koira etenee suorat osuudet aivan jäljen mukaisesti, vain pienet tarkistuslenkit 1. ja 2. osuuden alussa. Edetään sopivalla vauhdilla ja ajoittain sik sakaten jäljen päällä. 1. makaus osoitetaan selvästi ja toinen ohitetaan. Tänään koira on epävarma kulmilla, joita se ei selvitä itsenäisesti, näin kulmilta tulee hukat. Kaadolle koira menee epäröimättä, nuuskii sorkkaa ja jää sen luo. Jälkitarkkaan työskentelyyn pystyvä nuori koira, joka tarvitsee lisää harjoitusta erityisesti kulmilla. Koiralla ja ohjaajalla hyvä yhteistyö."

Mejä-kokeessa tulokset julkistetaan vasta kun kaikkien luokkien kaikki koirat ovat palanneet kokeen "tukikohtana" toimivaan paikkaan ja kokeen sihteerit ovat kirjoittaneen koirakohtaiset pöytäkirjat, joissa on koiran pisteet, palkintosija ja koeseloste. Tulokset julkistetaan koepöytäkirjojen lisäksi siten, että tuomarit suullisest kertovat (lukevat) kunkin koirakon arvostelun. Ramon kohdalla Lindfors mainitsi lisäksi koeselosteen ulkopuolelta, että koiralla on ajettu myös henkilöjälkeä, mikä hänen mielestään näkyi erityisesti Ramon työskentelyssä kulmauksissa. Hän otti tuon asian esille myös heti koesuorituksemme jälkeen ja sain häneltä jatkoa ajatellen muutamia neuvoja noiden kulmausten treenaamisen suhteen. Päätän romaanin mittaisen koeraporttini toteamalla, että kokeesta jäi hyvä mieli ja olin itse erityisen tyytyväinen lähtöön ja jäljestysvauhtiin. Ne ovat asioita, joita olemme ehdottomasti eniten harjoitelleet ja niinpä ne myös toimivan parhaiten.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Tervakosken matka ja edistystä pujottelussa

Sunnuntaina 30.8. lähdin Ramon kanssa Annukan ja suursnautseri Napin seuraksi Tervakosken pallokentällä pidettyyn koiranäyttelyyn. Päivän hengailu näyttelyalueella oli taas vaihteeksi hyvää harjoitusta Ramolle, joka käyttäytyikin mallikkaasti sekä automatkoilla että näyttelyalueella. Aurinkoisen ja mukavan päivän kruunasi Napin loistava menestys kehässä, Onnea vielä Napille ja Annukalle hienosta näyttelymenestyksestä! Kamera oli tietysti taas kotona, joten kuvat jäivät ottamatta ;)


Agilityn osalta ei pysytty etukäteen kalenteriin rustaamassani harjoitussuunnitelmassa, syynä työkiireet, jotka haittaavat harmittavasti harrastamista. Viime viikon sunnuntai-iltana saatiin Eeva "coachaamaan" meidän pujottelutreeniä. Parissa toistossa Ramo teki yllättäen kummallisen pysähdyksen kesken pujottelun. Pysähdys tuli ensimmäisen kerran toistossa, jossa Ramo varasti kepeille ja annoin "kepit" käskyn Ramon jo pujotellessa. Mietittiin johtuiko epävarmuus varastamistilanteesta vai siitä, että toimin jotenkin eri tavalla kuin omatoimitreenissä? Viime sunnuntain kaltainen pysähdys toistui tiistain omatoimitreenissä yhdessä toistossa. Pysähdys tuli toistossa, jossa jäin paikalleni seisomaan lähetettyäni Ramon kepeille ja lähdin liikkeelle, kun Ramo oli toisen ja kolmannen kepin välissä. Ramo pysähtyi juuri siinä kohtaa, kun lähdin liikkeelle, otti kontaktin ja jatkoi pujottelua "kepit" käskystä. Olen ennenkin jäänyt kepeille lähetyksen jälkeen paikalleni seisomaan ja lähtenyt liikkeelle Ramon pujotellessa, joten tilanteessa ei pitänyt olla mitään kummallista. Tein seuraavan toiston siten, että lähdin liikkeelle heti kepeille lähetyksestä, ok. Seuraavassa taas lähetin Ramo kepeille ja lähdin liikkeelle Ramon pujotellessa, ok, ei pysähdystä.


Viime sunnuntain treenissä kokeiltiin myös ensimmäisen kerran 6 kepin pujottelua ilman verkkoja. Eeva oli palkkaamassa ja tehtiin kolme onnistunutta toistoa, joissa lähetykset lyhyestä etäisyydestä lähes suoraan kepeille. Tiistain omatoimitreenissä tein verkkokeppien jälkeen neljä toistoa ilman verkkoja. Lähetin kepeille samoista paikoista kuin sunnuntainakin eli en lisännyt etäisyyttä tai kulmia. Lelupalkka odotti maassa keppien lopussa. Kaikki onnistuneita toistoja, mutta mielestäni pujottelunopeus ei ollut aivan sunnuntain tasoa.

Keskiviikon agilitytreeneissä harjoittelimme radalla ohjaustekniikoista persjättöä ja pakkovalssia. Persjätön ohjauksen onnistumiseen vaikutti omasta mielestäni se, että ohjausta käytettiin kahden putken välillä ja Ramohan menee putkeen ilman ohjaustakin :) Ramon ohjaaminen putkesta pakkovalssilla muurille olikin sitten huomattavasti haastavampi kohta. Putkesta täysillä ulos ampuvalle Ramolle piti merkki olla tasan tarkkaan oikeaan aikaan oikeassa kohdassa tai se tuli muurin yli väärältä puolelta taikka veti ohi. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen oikea tekniikka löytyi ja matka radalla jatkui.

Torstai-iltana saatiin vieraita, minkä seurauksena treenailu jäi ainoastaan iltalenkin päätteeksi tehtyyn toko-liikkeiden harjoitteluun. Tein jäävistä liikkeistä seisomista ja istumista, luoksetuloa noin 5 ja 10 metristä ja seuruuta suunnanmuutoksilla. Jäävät toimivat nyt hyvin ja teinkin vain kolme toistoa kummastakin, koska halusin välttää epäonnistumiset. Luoksetulossa eteentulo oli noin 5 metristä hyvä, mutta 10 metristä oli lähellä törmätä (ei onneksi kiivennyt oravaksi). Seuruussa olin tyytyväinen suunnanmuutoksiin, mutta suorilla osuuksilla irtosi liikaa sivusuunnassa. Harjoituksen päätteeksi kokeilin ensimmäisen kerran asennonvaihdosten käskytystä ulkona noin metrin etäisyydeltä. Tein kolme istumaannousemistoistoa. Kaikki onnistuneita, mutta tuurilla, ei osaamisella.