Älyllisiä haasteita ja hikiliikuntaan

Viikonlopun vietto aloitettiin perjantai-iltana metsäretkellä. Metsässä kulkeminen on varmaan yksi parhaista tavoista tyhjentää oma pää kaikista mielessä pyörivistä työasioista. Harmi, kun en tajunnut ottaa mukaan kahvia ja kameraa. Taukokahvi olisi kruunannut retken ja kameralla olisi voinut ikuistaa Ramon maastoutuneena sammaleisiin, touhukkaan sienen etsinnän taikka yrityksen syödä puolukoita suoraan varvusta. Myöhemmin illalla Ramolle oli tarjolla älyllisiä haasteita Dog Smart -pelin ja erilaisten pienten temppujen muodossa. Hauskaa ja vilkas perrokin malttoi rauhassa keskittyä, kun oli saanut koheltaa metsässä mielin määrin.

Tänään käytiin pitkästä aikaa hengailemassa kaupungissa. Alkuinnostuksesta selvittyämme Ramosta "kuoriutui" ihan mallikelpoinen city-koira. Perropoika teputti hienosti vieressä, eikä tunkenut jokaisen vastaantulijan syliin. Liikennevalojen vaihtumista odoteltaessa Ramolle piti ensimmäisillä kerroilla huomauttaa, että vierellä seisovien ihmisten kasseihin ei nuuhkita tai kurkita. Muutaman harjoittelukerran jälkeen odottelu sujui ilman "kassitarkastus-halua". Illalla käytiin vielä juoksemassa. Tällä kertaa canicrossattiin noin kilometrin matka kovavauhtista juoksua. Ennen juoksua lämmittelyksi reipasta kävelyä ja juoksuosuuden jälkeen jäähdyttelykävely. Canicrossin päätteeksi poikettiin tekemään keppitreeni. Tein 3 x 5 toistoa vaihdellen lähetyskulmia ja etäisyyksiä. Yhtä lukuunottamatta onnistuneita toistoja. Ramo irtosi hyvin kepeille, otti aloitukset (yhtä lukuunottamatta) oikein ja pujottelu oli kohtalaisen nopeaa, ei kuitenkaan ehkä ihan parasta mahdollista tekniikaltaan.

Agilitya salamoinnin ja jyrinän keskellä

Keskiviikon agility-harjoituksissa oli "tunnelmaa" kerrakseen. Taivas välkkyi salamoista, joita säesti kumea jyrinä. Ramoa ei salamointi ja jyrinä tuntunut mitenkään haittaavaan tai ihmetyttävän, mutta ohjaajan eli minut salamointi oli jähmettää autoon. Tenavana odotin lähestyvää ukonilmaa innoissani, mutta aikuisena tuo innokas odotus on vaihtunut ukkospelkoon (seraunofobia). Onneksi en ole onnistunut tartuttamaan pelkoani Ramoon.

Harjoitusratamme muodostui tällä kertaa neljästä hyppyesteestä ja putkesta. Esteiden lähellä olevista "haamuesteistä" johtuen ohjaajalle oli tarjolla ihan riittävästi haasteita. Ramo tuli esteille tapansa mukaan lujaa ja jouduin olemaan todella tarkkana ohjauksen ja rintamasuunnan kanssa. Looginen ja selkeä ohjaus on vielä jotenkin saavutettavissa mielikuvaharjoituksessa, mutta annas olla kun "pakettiin" lisätään kiitävä perro. Harjoituksen 6:sta toistosta 2 olivat sellaisia, että menoa voisi ehkä varovaisesti kutsua agilityksi. Rataharjoituksen lisäksi opeteltiin omatoimisesti pentupuomilla alasmenokontaktia. Tein 3:n toiston sarjoja 3. Nyt osaan vihdoinkin kertoa Ramolle, mitä siltä haluan ja palkata oikeasta tekemisestä. Noiden tärkeiden palikoiden osuttua kohdalleen, Ramonkin keskittyi paremmin tekemiseen. Alasmenot markkerille olivat vauhdikkaita ja pysähdykset säpäköitä. Vapautin lähes saman tein, koska vapautuskäsky ei ole Ramolle vielä selkeä ja pidempi odotus tuottaisi taatusti "varaslähdön", mitä taas en halua.

Tänään torstaina tehtiin ensin kankaalla vauhtilenkki ja sen jälkeen treenailtiin seuraamista, jäävistä liikkeistä istumista ja luoksetuloa pesäpallokentällä. Olen huomannut, että Ramo kanssa on hyvä tehdä ennen harjoittelua kunnon lenkki. Kun suurin innokkuus ja energia on purettu lenkille, niin kierrokset ovat alempana ja saan palkattua Ramon haluamastani suorituksesta helpommin. Luoksetuloa emme olleet tehneet pitkään aikaan varmaan viittä askelta pitemmältä etäisyydeltä. Nyt kokelin 30 askelta ja olin iloisesti yllättynyt, kun Ramo kovasta vauhdista huolimatta ei törmännyt, eikä myöskään kiivennyt. Olisikohan orava-asento sittenkin mahdollista muuttaa harjoittelulla tyylikkääksi eteen istumiseksi? No, vaikka olinkin tässä kohtaa jotenkin ylen optimistinen, en totta tosiaan riemuitse ennen kuin luoksetulon loppuasento toimii varmasti ja vähän pitemmältäkin matkalta.

Kontaktit uusiksi

Agilityn kontaktiesteiden alasmenokontaktien suorittamisen opettaminen Ramolle on ollut minulle jotenkin mysteerinen juttu. Onneksi saatiin Eeva tarkistamaan tilanne ja aloitettiin alasmenokontaktien opettelu oikeastaan uudestaan alusta. Valittu opetusmenetelmä on nyt ainakin ohjaajalle selkeä, mikä toivottavasti johtaa harjoittelun myötä myös tuloksiin.

Maanantaina tehtiin canicross-treeni. Alkulämmittelynä ensin reipasta kävelyä ilman vetonarua noin 2 kilometriä. Juoksuosuus noin 1,5 kilometriä tasavauhtista juoksua hiekkatiellä. Jäähdyttelynä reipasta kävelyä vetonarussa noin 1 kilometri. Ramo alkaa pikku hiljaa oppia säilyttämään rytmin ja vedon myös reippaassa kävelyssä. Canicrossailun lisäksi tehtiin illalla vielä pieniä nopeita toko-harjoituksia, kuten perusasentoa, luoksetulon eteenistumista ja noutamista.

Tänään tiistaina käytiin harjoittelemassa omatoimisesti alasmenokontaktia ja pujottelua (6:lla kepillä,verkot alussa ja lopussa). Kontaktien opettaminen muuttui huomattavasti mielekkäämmäksi, kun tietää mitä, miten ja miksi tekee. Tein 3 x 4 toistoa. Uuden opetusmentelmän ansiosta alasmenoihin tuli aikaisempaa enemmän vauhtia ja pysähdyksiin säpäkkyyttä. Koetin olla mahdollisimman tarkkana pysähdysten oikea-aikaisessa palkkaamisessa (etujalat maassa). En vaatinut markkerille nenäkosketusta. Kolmessa toistossa Ramo eteni markkerilla todella vauhdilla ja pysähdyksessä toinen takajalka tipahti kontaktipinnalta, palkkasin siitä huolimatta. Kontaktilta poistuminen vasta käskystä tulee todennäköisesti olemaan meille se valtavasti harjoittelua vaativa asia. Nyt vapautin lähes saman tien.

Pujottelu-harjoituksessa tehtiin 6 toistoa. Lähetykset kepeille eripituisista etäisyyksistä ja erilaisista kulmista, yksi avokulmasta. Ramo haki kaikissa toistossa aloitukset oikein ja pujottelukin sujui tasaisella rytmillä ja kohtalaisen nopeasti. Harjoitusten lopuksi käytiin vielä kentällä tekemässä lähtölupa-harjoitus. Tein alkuun kaksi odotusta (pysyi paikallaan, josta kävin palkkaamassa) ja vapautin kolmannella kerralla hyppyesteelle ja vetoleikille. Vetoleikistä nopeasti lähtöpaikkaan ja uudestaan odotus, missä varasti käsiliikkeestä. Ehdin pysäyttämään ennen hyppyä. Palautus lähtöpaikkaan ja uudestaan odotus (pysyi paikallaan, josta kävin palkkaamassa). Seuraavasta toistosta vapaustus hyppyesteille ja putkeen. Hurja vetoleikki, josta selvästi kuumennut Ramo lähtöpaikkaan ja uudestaan odotus (pysyi paikallaan, josta kävi palkkaamassa). Seuraavasti toistosta vapautus hyppyesteelle ja putkeen. Päätteeksi hurjaakin hurjempi vetoleikki, josta Ramo sai selviytyä voittajana.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Kun on kyse lomasta, niin se tuntuu loppuvan ennen aikojaan. Toisaalta on töiden alkamisessa jotain hyvääkin. Sen myötä viikonloput tuntuvat taas ylen juhlavilta, kun saa nukkua hieman pitempään ja tehdä aamutoimet hitaasti ja rauhallisesti. Ramo ja Tahvo-katti tuntuvat myös nauttivan hitaista aamuista, jolloin saa loikoilla ja venytellä kaikessa rauhassa.

Harrastus rintamalla ollaan tehty Ramon kanssa vähän sitä sun tätä. Agilityn omatoimiharjoituksissa on ollut pääpaino pujottelun opettelussa ja lähtöluvan odottamisessa. Edellä mainittujen lisäksi on opeteltu kontaktin alastuloa ja tehty lähtöluvan odottamisharjoitusten yhteydessä satunnaisesti muutamia ohjausharjoituksia hyppyesteillä ja putkella. Omatoimiharjoitusten lisäksi käydään syksyn ajan kerran viikossa ohjatuissa rataharjoituksissa, joissa opetellaan erilaisia ohjaustekniikoita. Eniten treenatuissa asioissa eli pujottelussa ja lähtöluvan odottamisessa on päästy hieman eteenpäin, mutta kummankaan suhteen ei missään tapauksessa olla lähelläkään valmiita.

Jälkiharjoittelussa on työstetty henkilöjäljellä sekä jäljen nostamista että esineiden ilmaisua. Ramon jäljestämiseen henkilöjäljellä alkoi tulla ajoittain innokkuudesta johtuen turhan paljon vauhtia, joten harjoituksissa on kiinnitetty huomiota myös jäljestysvauhtiin. Vauhtia saatiin pois yksinkertaisesti joko jarruttamalla menoa jäljen alussa tai tekemällä kunnon lenkki ennen jäljelle menoa. Verijäljellä on tehty sekä lyhyitä helppoja harjoituksia (yksi kulma) että pidempiä avoimen luokan koejäljen tyyppisiä harjoituksia (kaksi kulmaa). Verijälki-harjoituksissa ollaan työstetty erityisesti makausten merkkausta, koska jälki vetää Ramoa ehdottomasti enemmän kuin makausten tutkiminen. Verijäljellä Ramon jäljestysvauhti on selvästi henkilöjälkeä hitaampaa, mikä on vaan hyvä asia.

Tokoilun suhteen on suurin piirtein vietetty lomaa, jos ei muutamaa mietittyä harjoitusta lasketa lukuun. Harmittaa oma saamattomuus, mutta olen perustellut tekemättömyyttä itselleni sillä, että on turha mennä säheltämään, jos oma "vire" on hukassa. Ehkä into harjoitteluun löytyy töiden alkamisen myötä. Elokuussa onneksi vielä riittää valoisia iltoja.

Tulimaan kasvattien tapaaminen ja lomaviikon puuhailuja

Tulimaan kennelin kaksipäiväinen kasvattitapaaminen pidettiin elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Rymättylässä Hilskan Kaisan tilalla. O-pentue oli runsaslukuisena paikalla ja oli todella mukava tavata Ramon pentuesisarruksia omistajineen. Ensimmäisen päivän teemana oli jäljestys. Aloitimme kuuntelemalla Kaisan jäljestystä käsittelevän luennon. Se sisälsi osittain tuttuja asioita, mutta oli mielenkiintoista kuulla Kaisan kokemukseen perustuvia mielipiteitä aiheesta. Kaisaa kuunnellessa vahvistui taas käsitys siitä, että ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta. Aamupäivän luennon jälkeen kukin koirakko suuntasi tositoimiin. Valittavana oli joko metsäjälki (henkilöjälki) tai verijälki. Valitsin henkilöjäljen, lähinnä siitä syystä, että oli mahdollisuus saada Ramolle vieraan henkilön tekemä jälki. Harjoitusjäljestä tehtiin M-kirjaimen mallinen eli siihen tuli kolme terävää kulmaa ja jälkiesineeksi jäljentekijän hajustamat kepit. Ramo pääsi jäljelle porukan viimeisenä eli saimme samalla hieman esimakua siitä, mitä kokeissakin on luvassa, odottelua ja vielä kerran odottelua. Jonkun verran odottelu taisi Ramon vireeseen vaikuttaa, vaikka se olikin selvästi innoissaan, kun vihdoin ja viimein otin varusteet esille. Metsään lähti kuitenkin normaalia aavistuksen matalammassa vireessä oleva perropoika.

Kuinka harjoitus meni? Se oli totaalinen floppi. Harjoituksen jäljestämisosuus meni kohtalaisesti, mutta esineet olivat jostain syystä Ramolle samaa kuin ydinfysiikka minulle. Lisäksi Ramo meni ensimmäisen kulman yli. Kulman ylitykseen ja keskittymisen herpaantumiseen vaikuttivat todennäköisesti kulmasta muutaman metrin päässä olleet marjastajat, joista piti ilmoittaa kesken jäljestämisen. Kulma otettiin uudestaan lyhyessä liinassa. Jos yrittää hakea jotain hyvää suorituksesta, niin se oli ehdottomasti viimeinen kulma, jonka Ramo otti tarkasti. En ole yrityksistä huolimatta osannut identifioida, mikä olosuhde tai asia harjoituksessa oli Ramolle liian vaikea. Jälkiesineiden ilmaisematta jättäminen saattoi johtua siitä, että jälki kuitenkin veti enemmän kuin jälkiesineet tai sitten olosuhteet olivat vain ylipäätään Ramolle liian vaikeat, mistä syystä viimeksi opittu asia eli esineiden ilmaiseminen kärsi ensimmäisenä. Jälkiharjoituksen päätteeksi tehtiin vielä erillinen lyhyt esinejälki, jossa Ramo jätti edelleen yhden esineen ilmaisematta. Ohjaajalle opettavainen ja paljon mietittävää antanut harjoitus. Jälkiharjoitusten päätyttyä tutustuimme esineruutuun. Tein Ramon kanssa vieraan henkilön tekemän ruudun. Perropoika oli ilmeisesti saanut "palikat" koottua, koska haki esineet hienosti. Ainoastaan esineiden ohjaajalle luovutus oli ennemminkin esineiden sylkäisy kuin luovutus.

Toisen päivän teemana oli paimennus. Aloitimme taas kuuntelemalla Kaisan luennon paimennuksesta. Ensimmäinen harjoitus tehtiin pyöröaitauksessa, jossa oli neljä lammasta. Arvuuttelin etukäteen mielessäni, kuinka Ramo ensimmäisessä harjoituksessa toimii? Ramo yllätti minut täysin. Sen mielestä lampaat vaikuttivat "tyypeiltä", joihin kannattaa tutustua lähimmin ja joiden kanssa on varmaan ihan kiva hengailla eli ei puhettakaan arvailemani saalistusvietin syttymisestä, mutta ei myöskään paimennusvietistä. Jos rajusti inhimillistää, niin meidän paimennusta voisi kuvailla siten, että minä paimennan ja Ramo korkeintaan yrittää selittää, että "älä nyt mun uusia kamuja minnekään hätistä, nää on kuule ihan kivaa porukkaa." Kävimme kuitenkin isommassakin aitauksessa pyörimässä, mutta paimennusviettiä en väittäisi tuossa perrossa olevan. Samaa mieltä olisivat todennäköisesti myös aitauksessa laiduntaneet lampaat.

Tällä viikolla on vietetty pääasiassa lomaa ja tehty lähinnä pieniä lyhyitä toko- ja agilitytreenejä. Keskiviikko iltana osallistuttiin Turussa järjestettyyn Match Show-näyttelyyn. Ilmoitin Ramon isojen koirien luokkaan. Onhan tuo aika iso? Ramo ensiesiintyminen kehässä sujui kohtalaisesti ja tuomarikin sai hännän vipatusten kera tutkia hampaat ja muutoinkin "hiplata". Saimme punaisen nauhan. Toinen kehäesiintyminen sujui ensimmäistä paremmin, erityisesti ympyrän ravaaminen oli kuulemma hienoa katseltavaa. Siitä huolimatta emme sijoittuneet neljän parhaan joukkoon eli palkinnot jäivät tällä kertaa saamatta. Tärkeintä oli kuitenkin osallistuminen, hyvä mieli, iloinen tunnelma ja Ramon mielestä eräs hirmu hyvälle tuoksunut neito B.