torstai 13. lokakuuta 2011

Hajamietteitä kuluneesta MEJÄkaudesta

Meidän tämän vuoden MEJÄkausi on kokeiden osalta päätöksessä, mutta harjoituksia jatketaan vielä muutaman viikon verran. Sanonta "lahjattomat harjoittelee" pitää meidän kohdalla paikkansa, koska me on harjoiteltu ja harjoitellaan jatkossakin. Ramo on luontaisesti kohtuullisen motivoitunut verijäljen jäljestäjä, mutta oikeat riistan hajut vaan vievät välillä voiton, joten harjoituksissa me on tehty työtä jäljestämisvarmuuden ja makausten merkkausten kanssa. Välillä harjoittelu on ollut kirjaimellisesti verta (oikeastaan joka kerta pullossa, sienessä ja maastossa), hikeä (otsalla erityisesti sinä kertana, kun tarvottiin rapia kolme kilometriä peuran jälkiä seuraten ja sen jälkeen ties kuinka monta, kun etsittiin auto) ja kyyneleitä (sinä kertana, kun mikään ei sujunut ja ohjaaja löi varpaansa sekä polvensa kivikossa), mutta myös erittäin antoisaa (etenkin niinä kertoina, kun olen tajunnut osaavani tulkita Ramon eleistä, koska se ampaisee riistan jäljille) ja opettanut kärsivällisyyttä sekä pitkäjänteisyyttä (erityisesti niinä kertoina, jolloin olen vain seistä nököttänyt hiljaa paikoillani estääkseni Ramon etenemisen milloin kissan tai peurapukin perään ja milloin riistan jäljille).

Turhaan me ei olla tuota kaikkea työtä tehty, vaikka voi joku olla asiasta tietysti toistakin mieltä. Joka tapauksessa Ramon jäljestämisvarmuus ja kulmauksien selvittämiskyky ovat virallisten koetulostenkin perusteella parantuneet selvästi viime kauteen verrattuna. Myös makausten merkkaamisessa on tapahtunut huima ja toivottavasti pysyvä edistyminen. Itse asiassa Ramo on alkanut merkata makaukset jopa sellaisella tarkkuudella ja huolellisuudella, että ohjaaja on parissa viime kokeessa ollut vähällä tuskastua. - Kuten huomaatte, ei ole jälkikoirana oleminen helppoa. Ensin makausten merkkausta pidetään liian hätäisenä, mutta annas olla, kun sitten jäät huolellisesti osoittelemaan sitä ihmeellistä maaplänttiä eri puolilta tassuillasi, että tässä se nyt on ja näettekö nyt aivan varmasti, että olen sen huomannut ja teille ilmoittanut, niin johan alkaa taas mamma mulkoilemaan epäluuloisena lippalakkinsa alta. -

Mutta mennäänpä niihin meidän loppukauden koesuorituksiin. Saatiin onneksemme kesäkuun kokeen jälkeen vielä paikka kahteen kokeeseen, joista ensimmäinen oli Auran Nuuskujen järjestämä koe elokuun lopulla ja toinen oli Köyliön Metsästysseuran järjestämä koe lokakuun toisena viikonloppuna.

Auran Nuuskut ry:n 28.8.2011 järjestämän kokeen koepaikkana oli Virttaa ja meidän ryhmän tuomarina toimi Anne Viitanen. Meille arvonnassa tullut jälki sijaitsi Turku - Säkylä -tien varrella ja oli ihan kelvollista vaihtelevaa metsämaastoa. Jäljellä oli pari ojan ylitystä ja harhajälki, kun jäljentekijät olivat joutuneet jälkeä suunnistaessaan muuttamaan jäljen kulkua jyrkkäreunaisen ja hankalasti ylitettävän ojan vuoksi. Mainitsen jo tässä kohtaa, että tuo kohdan Ramo jäljesti ongelmitta tarkasti ja täysin veriuraa pitkin. Olen joskus synkkinä hetkinä pohtinut itsekseni, että olenko onnistunut jotenkin sotkemaan koiran, kun olen ajanut sillä sekä henkilö- että verijälkeä ja nyt se ei enää tiedä, mitä sen odotetaan verijäljellä tekevän. Koesuorituksen perusteella sanoisin, että tietää se ja, että ihan turha minun on tuolla asialla niin kovasti päätäni vaivata. Mielenkiintoista on se, että joka kerta kun verijäljellä on minun mielestäni erityistä tarkkuutta vaativia tapahtumia, niin Ramo yleensä selvittää ne hienosti, mutta sen sijaan voi lähteä hyvinkin helpolta vaikuttavasta kohdasta riistan jäljille. Niin kävi myös tällä koejäljellä. Viime aikoina olen siirtynyt pohtimaan edellä mainittua asiaa, mutta antaa sen nyt olla tässä kohtaa ja mennään Ramon koesuorituksen arvosteluun (pisteet) ja koeselostukseen:

a) Jäljestämishalukkuus (0-6) 5
b) Jäljestämisvarmuus (0-12) 6
c) Työkentelyn etenevyys (0-10) 8
d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadollahaukkuminen (0-14) 12
e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3
f) Yleisvaikutelma (0-5) 4

Koeselostus: "Ramo opastetaan hyvin jäljelle. Jäljestys on ilmavainuista ja jäljen molemmin puolin aaltoilevaa. Edetään hyvää kävelyvauhtia. 1:llä osuudella pari laajempaa tarkastuslenkkiä. 1 kulma tarkasti, makaus hyvin pysähtyen. 2:n osuus 1:n mukaisesti, mutta noin puolivälissä määrätietoinen poistuminen jäljeltä. Hukka. Uudelta alulta hyvää jäljestystä kulmalle, jonne tulee takaa ja makuun nuuhkii hyvin pysähtyen. 3 osuus parilla tarkastuslenkillä. Kaadolle tulee sivusta ja sen nuukii ja ottaa suuhun kun murkut on ensi häädetty. Ohjaajalla ja koiralla erinomainen yhteistyö."

Tuloksena AVO 2, pisteet 38.

Köyliön Metsästysseura ry:n 9.10.2011 järjestämässä kokeessa oli valmiit jäljet eli kokeeseen osallistuvat henkilöt eivät osallistuneet edellisenä päivänä jälkien tekoon. Tuntui oudolta mennä kokeeseen ilman, että oli ravannut edellisen päivän metsässä ristiin rastiin. Toisaalta oli hirmu mukavaa, kun ei tarvinnut jännittää omaa opastustehtävää, vaan sai alusta asti keskittyä pelkästään omaan ja oman koiran suoritukseen. Meidän ryhmän tuomarina toimi Nina Kujala. Koemaastot sijaitsivat Köyliön ja Kokemäen rajalla ja ne olivat suurin piirtein samanlaista kangasmaastoa kuin nämä meidän lähimaastot. Koepäivän aamu valkeni aurinkoisena, lähes tuulettomana ja melko kylmänä, joten arvelin, että Ramo tulisi jäljestämään siinä kelissä todella vauhdikkaasti. Ramon koesuorituksen arvostelu (pisteet) ja koeselostus:

a) Jäljestämishalukkuus (0-6) 5
b) Jäljestämisvarmuus (0-12) 11
c) Työskentelyn etenevyys (0-10) 9
d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen (0-14) 12
e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3
f) Yleisvaikutelma (0-5) 4

Koeselostus: "Rauhallinen ohjattu lähtö alkumakaus merkaten. Ramo jäljestää jarrutettuna ilma- ja maavainua käyttäen siksakkia jäljen päällä koko jäljen matkan. Ensimmäisen osuuden rinnalla kulkeva oja kiinnostaa sen verran, että se on tarkistettava parikin kertaa. Toisen osuuden alussa sorkkaeläinten syöttöpaikka aiheuttaa tarkastuslenkin. Kulmat tarkasti, kummatkin makaukset merkaten. Ensimmäiseltä makaukselta kehotuksella eteenpäin. Kaadolle pysähtyy ja ottaa suuhunsa. Hienosti jarrutettua työskentelyä."

Tuloksena AVO 1, pisteet 44.

Arveluni Ramon vauhdista osui oikeaan, mutta nyt uskalsin rohkeasti jarruttaa Ramon menoa ja se toi tällä kertaa myös kokeessa toivotun tuloksen eli Ramon jäljestäminen muuttui sitä tarkemmaksi mitä enemmän otin vauhtia pois. Jäljen ehdoton hupinumero koettiin heti ensimmäisellä osuudella, kun Ramo sananmukaisesti hyppyytti minua edestakaisin sellaisen jumalattoman syvän ja leveän ojan ylitse. Otin ylitysloikkaan aina muutaman juoksuaskeleen vauhtia ja siitä huolimatta tössähdin joka kerta ojan jyrkkää reunavallia vasten ja sain ähkien kammettua itseni sieltä tasaiselle maalle. Tuomarille ja oppaalle bonuspisteet siitä, että eivät revenneet nauramaan, vaikka se ymmärrettävästi hyvin lähellä olikin. Jäljen huipuin hetki oli puolestaan Ramon käynti sorkkaeläinten syöttöpaikalla tai oikeastaan huipuinta oli se, että Ramo vain kävi siellä ja palasi empimättä tyynen rauhallisesti jäljelle. Olen kehittänyt itselleni kokeeseen vähänkin epävarmoilta näyttäviin tilanteisiin sellaisen tavan, että alan hokea mielessäni kahta sanaa "luota koiraan". Jösses, miten monta kertaa sen pystynkään muutaman sekunnin aikana mielessäni toistamaan. Se on kyllä erinomaisen hyvä hokema, koska sitähän Mejä-harrastus parhaimmillaan on, täydellistä luottamusta koiraan ja uskallusta antaa koiran työskennellä itsenäisesti.