Pohdintaa jälkiharjoituksesta

Perjantai-iltana matkattiin kaatosateessa odotettuun jälkiharjoitukseen. Vesisateessa on toki harjoiteltu ennenkin ja on syytäkin, koska vesisade ei tosiaankaan ole Suomen suvessa mitenkään paranormaali ilmiö. Ramo viihtyy jäljellä niin sade- kuin puotasäälläkin, joten se oli tietoisena tulevasta innoissaan, kuten aina. Itse odotin tältä harjoitukselta ehdottomasti eniten Lauran, meidän viime kesäisen jälkikurssin kouluttajan, kommentteja. Tarkoitus oli toteuttaa harjoitus osoittain kokeenomaisesti, mutta outo maasto aiheutti kokemattomalle harrastajalle omat haasteensa. No, jälki saatiin kuitenkin tehtyä lähes ennakkosuunnitelman mukaiseksi.

Ramolla ajamani metsäjälki oli noin 460 metriä pitkä ja siinä oli kaksi suoraa kulmaa, yksi loivakulma, noin 20 metrin soraosuus sekä kaksi kuntopolun ylitystä. Jäljellä oli kaikkiaan neljä esinettä (kolme keppiä ja lopussa eräs Ramon lempileluista). Kepit oli sijoitettu siten, että ensimmäinen oli heinikkoisessa metsämaastossa, toinen soraosuudella ja kolmas mustikanvarpujen seassa. Etsintälinja noin 20 metriä. Sovimme etukäteen Lauran kanssa, että lähetän Ramon etsimään jälkeä hieman viistosti noin 10 metristä.

Yhteenveto omista ja Lauran kommenteista Ramon jäljestämisestä ja ohjaajan työskentelystä:

Jäljen etsiminen. Ohjaajan työskentely etsintälinjalla rauhallista ja vaati innokkalta "jodlaavalta" koiralta rauhoittumisen ennen lähtöluvan antamista, siitä maininta hyvä! Ramo etsii ja löytää jäljen itsenäisesti ja löydettyään jäljen lähtee jäljestämään oikeaan suuntaan. Laura kiinnitti huomiota siihen, että Ramo "ampuu" lähtöluvan saatuaan liikkeelle turhan kovalla kiireellä, vaikka aloittaakin heti etsimisen maavainuisesti. Liika vauhti (yhdistettynä innokkuuteen) aiheuttaa kuitenkin helposti sen, että koira ei etene suoraan kohti jälkeä, vaan hieman kaartaen tai siksakaten. Pahimmassa tapauksessa se ajaa jäljen yli ja joutuu pyörimään lähtölinjalla, mikä ei tietenkään ole suotavaa. Jatkossa lisää erillistä janatreeniä, jossa on kiinnitettävä erityistä huomioita Ramon etenemissuuntaan ja vauhtiin. Saatin Lauralta myös pari hyvää käytännön harjoitusvinkkiä janatreeneihin. Toisessa tosin tarvitaan apuohjaajaa, joten pitää yrittää lahjoja jotain kaveria ko. toimeen.

Jäljestäminen. Ohjaajan työskentely jäljellä ok, antoi koiralle työrauhan ja luki hyvin koiraa. Ramoa on omasta mielestäni kohtalaisen helppo lukea, sen elekieli on jäljestäessä jotenkin niin selvää. Ramon jäljestää maavainuisesti ja tarkasti, vaikka vauhtia onkin tullut huomattavasti lisää verrattuna viime syksyyn. Ramo työskentelee innokkaasti ja ratkoo itsenäisesti eteen tulevat ongelmat, eikä häiriinny esimerkiksi liinan tilapäisistä kiristymisistä. Lauran mielestä Ramo huomioi hienosti maastolajin vaihtumisen. Kun jälki siirtyi metsämaastosta sorapohjaiselle osuudelle, Ramo hiljensi oma-aloitteisesti vauhtia ja tarkensi selvästi jäljestämistään. Tuosta osuudesta tuli Lauralta erityiskehut! Hukatessaan jäljen Ramon nenä nousee hieman ja se etsii jäljen edeten jotenkin hassuilta näyttävillä nopeilla, terävillä sivuttaisliikkeillä. Lauran kommentti tuohon oli, että ei haittaa, koska hänen mielestään se vaan kertoo, että Ramo on motivoitunut löytämään jäljen. Se ei kuitenkaan hätäänny, vaan etsii innokkasti hukkaamansa jäljen, viis siitä, jos liikkuminen näyttää hassulta hypähtelyltä. Motivaatio on tärkein. Ramo hukkasi hetkeksi jäljen toisessa kuntopolun ylityksessä, mutta ei hätääntynyt, vaan etsi oma-aloitteisesti jäljen ja jatkoi matkaa.

Kulmatyöskentely. Kulmatyöskentely oli Lauran mielestä kokonaisuutena hyvää. Toisen suorista kulmista Ramo otti Lauran mielestä erityisen hienosti ja tarkasti. Toisessa ajoi aavistuksen kulman yli, mutta etsi jäljen ilman pyörimistä kulmassa. Avokulma sujui niin ikään ongelmitta. Olin myös itse tyytyväinen Ramon kulmatyöskentelyyn. Mikään idiootivarma jäljestäjä Ramo ei kuitenkaan kulmissa vielä ole. Kyllä me on muutamaan otteeseen harjoituksissa pyöritty kulmissa oikein kunnolla. Lauran neuvo oli, että merkkaa kulmat hyvin krepeillä, ole itse hereillä kulmiin tultaessa ja tarkasti jäljestetyn kulman jälkeen voit vaikkapa palkata tai muutoin kertoa Ramolle, että hyvin meni, jotta saat vahvistettua rauhallista ja tarkkaa kulmatyöskentelyä.

Jälkiesineen ilmaisu. Olen valinnut ilmaisutavaksi jälkiesineen tuomisen ohjaajalle. Ilmaisu oli ennen perjantain harjoitusta siinä vaiheessa, että erillisissä ilmaisuharjoituksissa Ramo ottaa kepin suuhunsa ja tuo sen ohjaajalle oma-aloitteisesti, mutta jäljellä Ramo ilmaisee esineen siten, että paikannettuaan kepin se pysähtyy, ottaa katsekontaktin ja odottaa, jos en ole sanonut taikasanaa "näytä", niin esine saisi Ramon puolesta jäädä niille sijoilleen. Lauran ehdotuksesta noudatin kuitenkin esineilmaisun kohdalla tällä kertaa taktiikkaa "suu kiinni ja katsotaan mitä tuleman pitää". Tällä kertaa se kannatti. Ramo nappasi ensimmäisellä kepillä katsekontkatin jälkeen kepin suuhunsa ja lähti häntä vipattaen kohti. Sama toistui kahdella seuraavalla kepillä. Emme keksineet mitään selvää syytä muutokseen, mutta saattaa olla, että olen jotenkin omalla käytökselläni (tuijottanut koiraa suolapatsaaksi jähmettyneenä) aiheuttanut Ramon enpimisen esineillä. Pohdittiin esineilmaisua muutoinkin hieman tarkemmin. Laura kiinnitti harjoituksessa huomioita siihen, että lähdin Ramoa vastaan heti kun se oli nostanut kepin ja tuli kohti. Lauran mielestä se oli hyvä ratkaisu, sillä jos olen liinan päässä eli noin 10 metriä koirasta ja jään odottamaan koiran tuloa luokseni, joudun lähettämään koiran paluujäljelle, mikä taas ei ole hyvä asia. Laura kehotti vielä miettimään ilmaisun kriteeriä. Ohjaajan työkentelyn osalta Laura oli tyytyväinen siihen, että maltoin antaa Ramon etsiä kakkoskepin rauhassa, enkä puuttunut sen työskentelyyn, koska koirasta näki selvästi, että se on havainnut esineen ja paikansi sitä silmin nähden innokkaana. Yleisesti ohjaajan työskentely esineillä oli Lauran mukaan hyvää ja rauhallista, samoin lähetykset sujuivat viime kesää huomattavasti paremmin.

Hyvin menneestä harjoituksesta jäi tottakai hyvä mieli ja oli todella mukavaa vaihtaa ajatuksia kokeneemman henkilön kanssa. Erityisen tärkeitä ovat Lauran huomiot jäljen etsimisestä. Tulevaisuudessa palataankin taas erillisiin janaharjoituksiin. Iso kiitos Lauralle ja myös treeniseurana olleille Sarille ja Amille. Ami suoriutui omasta hieman päälle 500 metrin jäljestä loistavasti, on se taitava tyttö! Taas kerran ehdin myös hämmästellä sitä, miten eri tavalla eri koirat jäljellä työkentelevät. Ami kulkee Ramoa huomattavasti rauhallisemmin, jäljestää ehkä hieman Ramoa korkeammalla nenällä ja saattaa pysähtyä hetkeksi ihailemaan maisemia, kun Ramo taas "tällää" kirsun kanervikkoon ja etenee peppu keikkuen joko lyhellä tikkaavalla puolijuoksu askeleella ja tekee välillä "säpäköitä" sivuttaisliikkeitä, eikä takuulla pysähdy kuin pissalle tai esineelle :)