FI JVA TULIMAAN OMAR





Kuluva ja kohta päättyvä vuosi 2013 on ollut Mejä-harrastuksemme tavoitteiden täyttymisen suhteen niin kertakaikkisen upea, että päätin tämän unholaan painuneen blogin poistamisen sijaan kirjoittaa aiheesta muutaman rivin.

 

Ensin on kuitenkin aivan pakko tarjota pieni pala historiaa eli miten meistä tuli FI JVA. Meidän kohdalla jäljestämisvalion arvon saavuttaminen tarkoitti erityisesti jäljestämisvarmuuden parantamista eli tässä tapauksessa koiran jäljestämismotivaation kasvattamista ja riistavietin hallintaa niin, että se kykenee suorittamaan sille osoitetun verijäljen jäljestämistehtävän loppuun. Harjoittelun lisäksi päästiin ajamaan koekauden 2012 aikana yhteensä kuusi VOI-koejälkeä. Niistä kolme päättyi nollatulokseen, yksi kolmostulokseen ja kahdesta saimme ykköstuloksen (toisesta 40 pisteellä ja toisesta 46 pisteellä).

 

Koetuloksissa näkyy mielestäni hyvin se, että rikottiin harjoittelussa rajusti kaavoja ja se, että haettiin monia erilaisia keinoja kokeilemalla tasapainoa jäljestämismotivaation ja riistavietin suhteen. Näin jälkeenpäin arvioiden matka oli yksi opettavaisimmista ja antoisimmista. Toivottavasti olen muistanut tämän vuoden aikana kiittää kaikkia niitä henkilöitä, joiden kanssa olen saanut parin viime vuoden aikana vaihtaa mielipiteitä verijäljestyksen opettamisesta ja harjoittelusta.

 

Erityisen onnellinen olen siitä, että minulla on koira, joka on mahdollistanut tuon kaiken. Ihan jokaisella koiralla en lähtisi vastaavaa työtä ja harjoittelua tekemään, ja pitää tunnustaa, että Ramokin oli kauden 2012 jälkeen melkoisen "tapissa" Mejän suhteen. Tilannetta kuvastaa ehkä parhaiten kauden viimeinen koesuoritus, jossa Ramo purki turhautumisensa pistämällä alkumakauksen vieressä olleen kuusen taimen käytännössä tulitikuiksi. Toisaalta jotain koiran luonteesta kertoo se, että tulitikkutehtailua seurasi huolellinen ravistelu, ja sen jälkeen koira painui määrätietoisesti jäljelle, jolta se tosin myöhemmin yhtä määrätietoisesti poistui riistanjäljelle.      

 



Nyt on kuulkaa juhlava hetki ja ilme on sen mukainen. "Mejä-lakki" päähän vie ...

FI JVA Tulimaan Omar

 

Mejä-kausi 2013 aloitettiin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti toukokuun puolivälissä suoraan koejäljellä. Tauko näkyi selvästi Ramon työskentelyssä hienoisena haparointina eli pyörittiin melkoisesti, mutta tehtävästään se oli silti koko ajan tietoinen. Lukuisat tarkistuslenkit laskivat asiaan kuuluvasti jäljestämisvarmuuden ja työskentelyn etenevyyden pisteitä, mutta saavutetut 40 pistettä oikeuttivat ykköstulokseen, ja se taas tarkoitti, että kokeesta poistui jäljestämisvalion arvoon oikeuttavan määrän ykköstuloksia saavuttanut espanjanvesikoira. 

Kauden aikana saatiin paikat vielä kahteen kokeeseen ja niistä kummastakin Ramo nappasi ykköstulokset pistein 44 ja 47. Tuo osaltamme kauden viimeiseksi jäänyt koe oli tähänastisen koehistoriamme ehdottomasti paras ja näyttävin suoritus. Ramo jäljesti vaikeassa kangasmaastossa pääosin maavainulla jäljen päällä koko matkan. Makausten merkitsemiseen motivaatio ei aivan riittänyt. Ensimmäisen merkkasi hyvin pysähtyen, toisella pysähtyi, mutta ei enää niin kiinnostuneesti nuuhkinut. Kolmannen nuuhkaisi nopeasti ja neljäs mentiin kirsu turvetta viistäen yli. Tuomarin koeselostuksen tekstiä lainaten muutoin erinomaisen suorituksen pisteitä laskee selvästi aleneva kiinnostus makauksiin. Tulos VOI 1 ja 47 pistettä.  

 

Kaikki ei ollut kuitenkaan vielä tässä, sillä unelmia ja tavoitteita riittää vielä tulevillekin vuosille. Noihin kesäisiin kuviin ja tunnelmiin tukeutuen on turvallista kääntää kirsu kohti uutta vuotta.