Agilityä ja tokoilua

Agilityn ryhmäharjoitus vko 12. Ryhmäharjoituksessa oli suhteellisen haastava rata, jossa hyppyesteiden ja putken lisäksi muuri ja pussi. Meillä jännitysmomenttina tuttuun tapaan radan aloitus. Tein vuoroa odotellessa viereisellä tyhjällä kentällä lämmittelyn yhteydessä paikallaoloharjoituksia siten, että vapautin hyppyesteelle. Ensimmäisissä toistoissa Ramo odotti vapautusta jopa rauhallisen oloisena, mutta muutaman toiston ja vetoleikin kuumentamana, paikallaan pysyminen oli siinä ja tässä, mutta pysyi, eikä lähtenyt ennen sanallista lupaa. Ennen ratavuoroa reipasta kävelyä ja rauhoittuminen. Rataharjoituksen aloitusten suhteen olin etukäteen päättänyt, että olkoon kuinka älytöntä tahansa, niin yhden varastamisyrityksen saa anteeksi, mutta toisesta lähdetään kotiin.

Olen onnistunut luomaan aloituksista varsinaisen trillerin. Aloitukseen mennessä omat tunnelmat on kuin venäläisen ruletin pelaajalla, jäykin jaloin ja hengitystä pidättäen teputtelen aloituskohtaan. Siinä sitä sitten tuijotetaan hetki toisiamme kuin lännen leffojen pyssysankarit, että kumpi "vetää" ensin. Noita Nokinenää lainaten "Voi tikkerperin, tikkerperin, tikkerperi, nii!" No, tällä kertaa rataharjoituksen aloitusten saldona oli neljä onnistunutta aloitusta ja yksi varastaminen. Ihan hyvä suoritus. Erityisen hienoa oli se, että Ramokin teki töitä aloitusten suhteen, se varasti tokassa aloituksessa, mutta otti huomauksen sen verran tosissaan, että tassut pysyivät lopuissa aloituksissa kentän pinnassa.

Ratasuorituksista ei ole erityistä raportoitavaa. Jostain syystä muuri tuotti ongelmia (Ramo ei oikein saanut koottua itseään hyppyihin ja niistä tuli aivan kummallisia loikkia - mietin myös lihaskireyttä - yritin hieroa ja venytellä huolellisesti kotona). Muurilta piti tehdä leijeröinti-ohjaus (tuosta termistä en ole varma) pussiin. No, jos Ramo edellisessä harjoituksessa "leijeröi" puoli kenttää, niin tällä kertaa oli irtoamisen suhteen toinen ääripää. Rataosuutemme jälkeen tehtiin vielä omatoimisesti pujottelu-harjoite (jättäydyin hieman taakse tarkoituksena vahvistaa itsenäistä kepeille menoa) ja kontakti-harjoite (tarjoaa nyt jostain syystä maahan menon alastulolle) sekä puomi (liinassa - tarjosi maahan menon alastulolle).

Perjantaina oli vuorossa vesikoiraryhmän harjoitukset, jossa teemana tokon kokeenomaiset suoritukset. Harjoitus oli samalla, ainakin tällä erää, ryhmän viimeinen yhteinen hallivuoro. Harjoitus aloitettiin ryhmäliikkeellä (paikallaan makuu). Menin Ramon kanssa mukaan, vaikka emme ole paikallaan makuuta ryhmässä pitkään aikaan päässeetkään harjoittelemaan. Kesto 2 minuuttia ja muutamaa viereiselle agilitykentälle tehtyä vilkuilua lukuun ottamatta ok suoritus. Kokeenomaisena liikkeenä tehtiin ensin vapaana seuraaminen (käännökset oikeaan ja vasempaan sekä täyskäännös) Sannan käskyttäessä ja naksuttaessa. Huomioita seuraamisesta; Ramo jäi välillä hieman taakse, ei edistänyt, eikä poikittanut, vasemmalle käännyttäessä takapään hallinnassa parannettavaa. Oma liikkuminen reippaammaksi, turhat hidastukset pois ja käännökset paremmiksi (hartialinja). Toisena kokeenomaisena liikkeenä tehtiin luoksetulo. Vauhti on kohdallaan, mutta eteentulo vaatii vielä työstämistä, vaikka "orava-asennosta" onkin päästy "laitan tassut sun kenkille -asentoon". Lisäksi tarvitaan malttia edessä olemiseen, muutaman sekunnin rauhoittuminen, ennen sivulle käskyä. Duracell on nimittäin alkanut loikata edestä sivulle, kun on omasta mielestään siinä jo "ikuisuuden" mitään tekemättä "tanittanut". Edellä mainitujen suoritusten lisäksi saatiin nauttia ryhmäharjoitusten muistakin eduista eli päästiin testaamaan luoksepäästävyyttä. Ramolla se tarkoittaa malttia olla loikkaamatta "tuomarihenkilön" syliin. Istuminen oli ihan tasan ylikurssisuoritus, mutta neljä tassua maassa -suoritus saatiin namiavusteisesti joten kuten aikaiseksi, ehkä pitäisi tuotakin asiaa harjoitella. Muilta osin käytettiin harjoitusaika lähinnä ihan vaan olemiseen ja leikkimiseen.

Tänään päästiin harjoittelemaan Sarin ja Amin kanssa. Molemmilla koirilla teemana paikallaan makuu häiriön alla ja seuraaminen. Paikalla makuu onnistui Ramolta tällä kertaa loistavasti, elekieli vaikutti välillä jopa siltä, että "äijä" ihan oikeasti ottaa rennosti ja vähät välittää ympärillä hääräävästä koirakosta, ei sentään heittänyt kyljelleen maate. Seuraamisessa Sarin mukaan paikka ok, mutta minulla liikkuminen ajoittain turhan hidasta. Kontakti Ramolta seuraamisessa välillä tipahti, mutta korjasi ilman huomautusta ja taisin onnistua siitä suht heti palkkaamaankin. Harjoitusten loppuun pallohulluttelua sekä vapaata ulkoilua ja lumisukelluksia.

Agilityn ryhmäharjoitus vko 11

Kulunut viikko oli kaikenlaisen harjoittelun suhteen agilityn ryhmäharjoitusta lukuun ottamatta hiljaiseloa. Syynä omat työkiireet. Ramon hoidossakin piti turvautua muiden apuun. Hyvin viikosta kuitenkin selvittiin, kiitos apujoukkojen.

Agilityn ryhmäharjoituksen teema olivat valssit. Harjoitus tehtiin ympyrän muotoon rakennetulla radalla, jonka ulkokehän muodostivat hyppyesteet ja putki. Ympyrän keskellä oli muurin "sivutolppa". Ohjaaja lähetti koiran ympyrän keskeltä putkeen, joka oli u-muotoinen eli koira tuli ulos putkesta ympyrän keskiosaa kohden, jonka jälkeen se tuli ohjata kiertämään keskellä oleva "tolppa", josta jatkettiin valssiohjauksilla ympyrän kehällä oleville hyppyesteille tehden jokaisen hyppyesteen välissä "keskitolpan" kierto. Osa ympyrän kehällä olevista esteistä hypättiin edestäpäin ja osa takaa kiertäen. Ohjaajan tuli pysyä suurin piirtein ympyrän "keskitolpan" ja ulkokehän puolivälissä.

Tuossa harjoituksessa olisi periaatteessa voinut ottaa ns. lentävän lähdön, mutta otin kuitenkin aloituksen paikallaolosta. Tosin irtosin Ramosta vain kahden askeleen päähän. Tällä kertaa vesseli "tanitti" viikset väristen aloillaan ja irtosi putkeen vasta käskystä. Ramo kiersi "keskitolpan" todella tiukoilla käännöksillä ja irtosi epäröimättä hyppyesteille. Luki ohjausta ja kääntyi yhtä hyppyä lukuun ottamatta siivekkeitä hipoen oikeaan suuntaan. Oma ohjaus pysyi kohtalaisen hyvin koossa koko harjoituksen ajan ja vaikka vauhti oli kovaa, maltoin ohjata loppuun asti, enkä sortunut vain huitomaan. Hyvä suoritus meiltä, josta toki löytyi paljon parannettavaakin, kuten esimerkiksi Ramon hyppytekniikka (Ramo ei etenkään kovassa vauhdissa osaa koota itseään hyppyyn ja se ponnistaa monesti aivan liian kaukaa tai heittää hypätessä takajalat korkealle ilmaan.) ja ohjaukseni olisi saanut olla vielä selkeämpää.

Toinen harjoite oli edellisen kopio, mutta toiseen suuntaan. Aloituksen otin taas paikallaan olosta. Aloitus ok, mutta oma asenne tekemiseen ei ollut läheskään samaa luokkaa kuin ensimmäisellä kerralla. Mikä näkyi kolmena ohjausvirheenä, jotka Ramo puolestaan plokkasi tarkasti. Homma meni siis vähän huitomisen puolelle, jonka seurauksena sähellys (steppaus) yhdessä "keskitolpan" kierrossa, yhdellä hyppyesteellä laskin ohjaavan käden liian aikaisin (kielto) ja yhdeltä hyppyesteeltä Ramo oli huolimattoman ohjaukseni seurauksena kääntyä väärään suuntaan.

Omatoimisesti tein pujotteluharjoitteen. Kaikissa toistoissa lähetys paikallaolosta. Kolmessa ensimmäisessä toistossa lähetys suoraan kepeille siten, että jätin Ramon odottamaan noin neljän metrin päähän. Toisessa toistossa varasti, mutta apuohjaajan merkistä ehdin palauttamaan ennen kepeille pääsyä. Nyt otti palautteen tosissaan, eikä kokeillut varastamista uudestaan. Kahdessa toistossa lähetys kepeille siten, että jäin itse taakse. Keppien aloitukset ok ja pujottelu oli Ramon osaamistasoon nähden keskittynyttä, mutta vauhdikasta. Harjoitusten loppuun otettiin pari paikallamakuun harjoitusta, jotka molemmat ok. Toisesta suorituksesta tuli Ramolle vahingossa "ylikurssisuoritus", kun lähdin mitään ajattelematta avustamaan treenikaveria keinulla. Taisi olla omat aivot "narikassa", mutta onneksi tuo "vesseli" malttoi yllättävistä käänteistä huolimatta pysyä aloillaan, hieno suoritus Ramolta, tyhmä veto minulta.

Agilityn ryhmä- ja omatoimiharjoitukset

Agilityn torstaisen ryhmäharjoituksen tapahtumat voisi meidän osaltamme kiteyttää kolmeen sanaan; Tack och adjö! Harjoitukset päättyivät lyhyeen Ramon varastettua aloituksessa kolmesti. Mielestäni siinä oli tasan kolme kertaa liikaa, joten Ramo hihnaan, heippa harjoituskavereille ja marssimme syvän hiljaisuuden vallitessa autoon. Paikallaan olemista ja vasta käskystä lähtemistä on harjoiteltu lukemattomia kertoja erilaisissa tilanteissa, toimintoa on omasta mielestäni yleistetty niin, että Ramo tietää tasan tarkkaan, mitä sen tulee aloituksessa tehdä eli odottaa paikoillaan lähtökäskyä, mutta siitä huolimatta se varastaa röyhkeästi, koska edessä odottaa sen näkökulmasta houkuttelevin palkinto - hyppy ensimmäisen esteen yli. Jos ja kun se ennättää tuon palkinnon itselleen nappamaan, niin tiukatkaan moitteet eivät tilannetta enää muuksi muuta ja Ramohan ei moitteista tuossa kohtaa "ota itseensä". Torstain harjoituksen yllättävät käänteet eli totaalisen tekemisen loppumisen ja paikalta poistumisen Ramokin ilmeisesti tulkitsi jonkinlaiseksi "nootiksi", koska perjantain omatoimiharjoituksissa aloituksissa oli huomattavasti paremmin "kuulolla" oleva koira. Itselläni olikin sitten todella vaikeaa yrittää olla rennon ja varman oloinen, kun alitajuisesti jännitin ihan sairaasti, että pysyykö se sillä vai ei? Todella hienoa, tuollainen jännittyneisyys ei voi jäädä koiralta huomaamatta. No, perjantaina päästiin kuitenkin kaikesta huolimatta radalle.

Rata ei ollut aivan helpoimmasta päästä, mutta mukavan oloinen. Teimme harjoituksen siten, että pätkimme radan osiin. Ensimmäisessä osiossa kaksi hyppyestettä ja putki. Tuossa meillä oli vaikeuksia putkeen irtoamisessa, vaikka yleensä putki vetää Ramo puoleensa. Olisi ehkä pitänyt jo tokan hypyn päällä käskyttää reippaasti putkeen, eikä ohjata niin paljon kädellä. Toisessa osiossa jatkettiin putkelta kolmelle hyppyesteelle. Tästä ei erityistä mainitavaa. Kolmannessa osiossa teemana oli lähetys hyppyesteen takaa pimeästä kulmasta putkeen ja putkelta kiihdytys hyppyesteelle. Tässä tuli taas mielestäni hyvin esille se, kuinka ylikierroksille meno tekee Ramosta keskittymiskyvyttömän ja ehkä myös jollain tapaa epävarman. Kahdessa ensimmäisessä toistossa Ramo eteni varmasti ja tiukan käännöksen tehden putkeen, mutta sen jälkeen olivatkin jo "palikat" hukassa. Harjoituksen loppuun tehtiin vielä yksi hieman pidempi ratasuoritus ja johon otin mukaan kepit. Keppien aloitus lähes kohtisuoraan, mutta Ramolle silti haastava, koska se ehti kiihdyttää kunnon vauhdin ennen keppejä. "Jarrutin" hieman aloitukseen, onneksi en pysäyttänyt omaa liikettä aivan kokonaan. Pujottelu sujui harjoitustaustaan nähden hienosti ja vauhtiakin oli mukavasti. Perjantain harjoitus olikin sitten vesikoiraryhmän viimeinen omatoimivuoro. Harmillista, kun ryhmä ilmeisesti alkoi vasta ikään kuin pääsemään vauhtiin.

Tänään kävin pitkästä aikaa Ramon kanssa "haistelemassa" match show ilmapiiriä. Talvinen mätsäri oli saanut koiranomistajat sankoin joukoin liikkeelle, joten tunnelma oli tiivis koko tapahtuman ajan. Koirat oli tällä kertaa jaettu iän perusteella; pennut, nuoret ja aikuiset sekä veteraanit. Ilmoitin Ramon aikuisten kehään, jossa taisi kilpailla kaikkiaan noin 50 koirakkoa. Pariarvostelussa saimme kehäkaveriksi suomenlapinkoirauroksen, joten parimme oli sentään hieman samaa kokoluokkaa. Ikäjaottelusta johtuen aikuisten kehässä saattoi olla tanskandoggi ja chihuahua pari, mikä kieltämättä näytti jotenkin koomiselta. Pariarvostelussa Ramo sai punaisen nauhan, mutta punaisten ryhmäkehässä emme yltäneet palkintosijoille. Reissu oli hauska ja kävi mukavasta harjoituksesta. Ramoa ei tilanahtaus ja hälinä tuntunut mitenkään häiritsevän. Pohdiskeltiin erään tutun kanssa, että olisiko tuo myös hieman aikuistunut, eikä ylivilkkaus enää ihan aina puskisi päälle. Tiedä häntä, mutta ihan mukava sen kanssa on olla reissussa.

Talvista puuhastelua

Edellisestä blogimerkinnästä on taas vierähtänyt kohtalaisen pitkä aika. En vaan ole saanut arkisen puuhastelun keskellä aikaiseksi kirjoittaa mitään, eikä harjoitusrintamalla oikeastaan ole ollut mitään raportoitavaakaan. Omista työkiireistä johtuen olemme keskittyneet lähinnä ulkoiluun. Arkisin on tarvottu joko umpihangessa tai pimeässä metsässä. Meille ihmisille suosittelen umpihanki-kävelyä erityisesti silloin, jos jokin asia ärsyttää tai on muuten vaan huono fiilis. Puoli tuntia reipasta kävelyä vähintään polveen upottavassa lumihangessa vierellä hirmuisesti säheltävä vesikoira riittää poistamaan huolet ja murheet. Terapian lisukkeena saa tehokasta reisi- ja pakara-jumppaa.

Viikonloppuisin on päästy tekemään samat kuviot hieman valoisammissa olosuhteissa.

Sitten jonkinmoista analyysiä siitä vähästä harjoitustoiminnasta. Agilityn osalta ainut editysaskel on saavutettu pujottelussa. Olen nyt muutamaan otteeseen kokeillut lelulla vedättämistä kuudella kepillä ja parin kepeiltä pois "ampumisen" jälkeen pujotteluun on tullut lisää sekä nopeutta että sujuvuutta. Ramon pujottelutekniikka ei liene kovin hyvä, mutta lelulla vedätyksessä ajoittain esiintyvä pomppaava liike jää pois. Rataharjoittelusta ainut mainittava seikka on se, että ohjaaja on ollut satunnaisesti oivaltavinaan, miten Ramoa pitää jossain tietyssä kohdassa ohjata ja miten oma liike tai liikkumattomuus vaikuttaa Ramon tekemiseen. Tässä muutama esimerkki satunnaisista oivalluksista; ohjaavaa kättä ei kannata laskea hypyn päällä; ohjaavaa kättä ei kannata tuoda lähelle vartaloa, jos ei halua Ramoa "ihan likelle"; jalkaterien on syytä sojottaa just tasan tarkkaan menosuuntaan ja omaa vauhtia ole syytä hidastaa, jos ei halua Ramon tekevän sitä myös. Kontaktit ovat jääneet kokonaan vaille harjoittelua, jos ei kotisohvalta tehtyjä nokkimisharjoituksia lasketa ja eihän niitä lasketa.

Tokon osalta on edistytty perusasentoon tulossa ja kestoissa. Eniten minua ilahduttaa kuitenkin se pienen pieni edistyminen seuraamisessa. Ulkona on tehty vauhdikkaita seuraamisharjoituksia Sannalta saatuja vinkkejä noudattaen ja tuntuu, että niin minä kuin koirakin on alettu taas hiljalleen jopa tykätä seuraamisesta. Teen ullkoharjoituksia siten, että pyydän Ramon perusasentoon ja lähden siitä ilman käskyä kävelemään. Palkka tipahti alkuun maahan heti kun Ramon tekeminen muistutti vähääkään seuraamista. Nyt se tipahtaa, kun Ramo seuraa ja pitää kontaktin. Ramon asenne ja asento seuraamisessa ovat parantuneet huomattavasti. Ramo tulee selvästi lähemmäs, mutta ei paina ja liikkuminen näyttää iloisemmalta. Poikittaisuutta Ramon seuraamisessa vielä on ja tohkeisssan se kääntyy helposti eteeni. Seuraamisen tekniikkaa yritän parantaa tekemällä edes muutamana iltana viikossa kotona sisällä lyhyitä seuraamisharjoituksia.

Tänään lämpimästi paistanut kevättalven aurinko sai minut haaveilemaan kuuman kaakaomukin lisäksi yhteisistä juoksulenkeistä viilenevässä kesäillassa ja Ramon todennäköisesti jäljestämisestä, hiekkakuopalla "krossailusta" tai sitten ihan vaan yksikertaisesti "flikoista".

Loppuun vielä hieman mallia siitä, kuinka perropoika kuluttaa aikaa ja virtaa metsässä. Mahtaisiko joku metsänomistaja palkata "äijän" hakkuutähteiden korjuuseen?