"Hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa"

"Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa. Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. " Tunnetun lastenlaulun ensimmäinen säkeistö sopii mielestäni kuvaamaan Ramon kuluneiden päivien mielentilaa niin hyvin, että päätin aloittaa vähien harjoituskuulumisten kertomisen sillä. Olemme erinäisistä syistä laiminlyöneet harjoittelun ja keskittyneet metsissä kuljeskeluun.

Perjantai-iltana tehtiin sentään jonkinlainen ryhtiliike, kun tarjoutui mahdollisuus jälkitreeniin. Varusteet autoon ja matkaan. Määränpäässä meitä odotti pari tuntia vanha jälki. Matkalla kyllä pohdin, että, onkohan sittenkään viisasta lähteä ajamaan vieraan henkilön tekemään jälkeä, kun talvikauden jälkeen on takana vasta kaksi harjoitusta. Päätin luottaa koiraan ja antaa mennä. Tein kuitenkin suunnitelman-B siltä varalta, että jokin menee pieleen.

Jäljellä oli suorien osuuksien lisäksi yksi kulma ja yksi loiva kaarros. Teimme lähtöalueella tutut rutiinit; rauhoittuminen liinan suoristuksen ajaksi, hetken keskittyminen ja lähetys etsi jälki käskyllä. Lähetin Ramon noin kolmesta metristä lähes kohtisuoraan jäljelle. Ramo nosti jäljen hienosti ja aloitti keskittyneen jäljestämisen matalalla nenällä. Kulmatyöskentelyssä ilahdutti eniten Ramon keskittynyt työskentely ja varmuus siitä, minne jälki jatkuu, ei pienintäkään epäröintiä. Oli lähellä, etten kiljaissut kovaa ja korkealta! Kulman jälkeen jatkettiin tasaisen varmasti eteenpäin. Jäljen loppumetreillä Ramo nosti hetkeksi kirsun ylös ja loikkasi sivummalle. Ihmettelin, että mitäs nyt oikein tapahtuu. Olin kuitenkin puuttumatta tilanteeseen. Perro-pojalla tuli jano! Lähellä oli tarjolla luonnon vesipiste, josta Ramo otti hörpyt ja palasi jäljelle. Saipahan ohjaajakin samalla muistutuksen siitä, että jäljellä voi kuljettaa vesipulloa mukana! Jälkiesineinä oli makupalarasioita. Niiden ilmaisu sujui yhtä lukuun ottamatta hyvin. Rasiat olivat tällä kertaa jäljellä piilossa sammaleiden ja risujen alla niin, että niitä ei voinut silmällä havaita. Kokonaisuutena harjoitus sujui hienosti ja olin niin "ylpiä" pienen kulkijan suorituksesta. Suuri kiitos harjoituksesta kuuluu jäljen tehneelle Sarille, muchas gracias!

Jäljestämistä ja vähän jotain muutakin

Ramolla on ollut mun "talvilomasta" ja aurinkoisesta säästä johtuen varsin aktiivinen viikko. Tahvo-kissan hoidon (Tahvo loukkasi häntänsä) lomassa on ehditty treenata jäljestämistä, käydä agility-harkoissa ja tehdä pari omatoimista toko-harjoitusta.

Jälkitreeni oli noin 200 metriä pitkä jälki helpossa kangasmaastossa. Tein jäljen normaaliaskelin, lukuun ottamatta kohtaa, jossa jälki ylitti kovapohjaisen metsätien (hiekka). Jäljen alkamiskohta, noin 5 metriä, oli löysää hiekkamaata. Jälki alkoi noin 70 metriä pitkällä myötätuuleen tehdyllä suoralla osuudella, jossa kaksi makupalarasiaa (näkyvillä). Suoran jälkeen loivaa kaarrosta oikealle (noin 30 metriä), jonka jälkeen taas suoraa. Suoralla osuudella yksi makupalarasia (risujen ja sammaleen peitossa jäljellä) ja kovapohjaisen metsätien ylitys, jonka jälkeen noin 20 metriä sammalpohjaista suoraa loppupalkalle. Merkkasin lähdön, ensimmäisen makupalarasian, kaarroksen alun ja lopun sekä jäljen lopun (loppupalkan).

Annoin jäljen vanheta yhden tunnin, ennen kuin toin Ramon lähtöalueelle, noin 10 metrin etäisyydelle jäljestä. Rauhoittuminen lähtöalueelle liinan suoristuksen ajaksi, mikä on kierroksilla käyvästä perro-pojasta yhtä kuin ijäisyys. Malttoi kuitenkin piipaten ja muita erilaisia hassun hauskoja ääniä päästäen (eräs niistä kuulosti jotenkin kkkrrmaulta?) pysyä joten kuten aloillaan. Ilmaa sieraimiin ja lähetys melkein kohtisuoraan edessä kulkevalle jäljelle käskyllä etsi jälki. Ramo lähti vauhdikkaasti, mutta hidasti parin loikka-askeleen jälkeen vauhtia ja painon nenän lähelle maata. Nosti jäljen varmasti ja oikeaan suuntaan. Ramo ilmaisi makupalarasiat pysähtymällä ja katsomalla minua, kehuin kontaktista. Pyysin tuomaan tokan rasian, toi käteen. Vaikka Ramo ilmaisi makupalarasiat innokkaasti, sillä oli ilmaisun jälkeen kova hinku päästä takaisin jäljelle. Pidin kuitenkin pysähdykset rauhallisina. Lähetys jäljelle jälki -käskyllä. Lähti varmasti ja keskittyneesti. Ramo ajoi jäljen tasaisen varmasti metsätielle, jossa hetken pysähdys ja hieman sivuttaissuuntaista liikkumista sekä yksi paikallaan pyörähdys (nenä maassa koko ajan, eikä hakenut multa apuja), jonka jälkeen päättäväisesti tien yli ja metsään. Meinasin sotkeentua liinaan ja kanerviin, kun kompuroin innoissani hienosti sujuneesta tien ylityksestä. Keskittynyttä ja matalalla nenällä tapahtuvaa jäljestystä alusta loppuun asti. Loppupalkalla laitettiin kunnolla "ranttaliksi" ja syötiin herkut vasta sen jälkeen. Seuraaviin jälkitreeneihin otan kulmia ja erikseen treenataan keppien (esine) ilmaisua sekä jäljen ylösottoa. Tein vihdoinkin päätöksen jälkiesineen ilmaisutavasta. Se on esineen ohjaalle tuominen. Jäljen ylösottoa (jäljen suunnan määrittämistä) harjoitellaan ns. viuhka -menetelmää soveltaen.

Agility-harkat pidettiin ensimmäistä kertaa ulkokentällä. En tiedä, johtuiko ulkokentästä vai mistä, mutta Ramo oli todella hyvin "kuulolla". Edes pienen terhakkaan russelli-pojan syöksyminen "reisille" kesken takaakierto -harjoituksen ei saanut keskittymistä ja kontaktia katoamaan muutamaa sekuntia pidemmäksi ajaksi. Olin pudota hämmästyksestä peffalleni, koska kunnon kenttärähinät olisivat olleet enemmän kuin mahdolliset. En tehnyt episodista numeroa, kiitin Ramoa rivakasta luoksetullosta ja jatkettiin hommia. Russelli-poika ei tainnut tykätä meikäläisen kielenkäytöstä ja oikeassa olikin, joukkoon pääsi vahingossa muutama tuhti ärräpää. Harkkojen ohjausteemoina oli hyppyesteillä takaakiertoa ja valssausta sekä esteille irtoamisharjoitus. Vaikka Ramo meni esimerkiksi takaakierron ohjauksessa esteitä hipoa, se ei pyrkinyt käsille. Ohjattujen harjoitusten lisäksi tein omatoimisesti kaksi välistäveto ja sylikäännös -harjoitusta hyppyesteille sekä treenattiin kontaktialustaa. Yhteenvetona voi todeta, että suorituksista oli onnistuneita (koira + ohjaaja) noin 30 % ja jollain tavoin epäonnistuneita (tällä kertaa enimmäkseen ohjaajan mokia) noin 70 %. Karua, mutta totta. Jos tätä menoa jatkuu, niin alan hiljalleen uskoa, että minusta ei vaan yksikertaisesti ole agilitaajaksi.

Omatoimisia toko-harjoituksia on tehty kahdesti. Kangastuvan hiekkakentällä ja Pöytyän kunnan Kyrön kylän "torilla". Kangastuvan kentällä tehtiin 4 eripituista (10-40 askelta) seuruu harjoitusta. Kokeilin taas lelupalkkaa, mutta en saa sitä toimimaan ts. kierrokset nousee liikaa ja seuruusta tulee poikittaista pomppimista. Jäävistä liikkeistä tein 4 toistoa maahan menoa. Kaikissa nopea maahan meno, mutta kahdessa asento vino. Luoksetulon loppuasentoa "tahittiin" lyheltä matkalta. Tulee siitäkin vauhdilla, mutta on sitten tosi helposti se vino orava. Tein 6 toistoa, joista 2 vinoa oravaa, 1 muuten vaan vino ja kolme suoraa eteen tuloa. Lisäksi tein lelulla leikkien vauhdikkaita asennon vaihdoksia istu - stå - maa. Asenne ja into kohdallaan, tietty kun kerran vetoleikin mahdollisuus oli ilmassa. Maaseutukylän tori oli tänään tehdyn toko-harjoituksen paikkana. Tehtiin harjoitus auton renkaiden vaihdon valmistumista odotellessa. Tein seuruuta kytkettynä ja vapaana. Jostain syystä saatiin tällä kertaa hyvä tempo ja asento seuruuseen. Palkkasin viimeisen toiston vapaana seuruusta vetoleikillä, kun se oli aikas kiva suoritus. Seuruun lisäksi tein jäävistä liikkeistä stå ja istu - versiot, molemmista 6 toistoa. Jätin seisomisissa noin 30 askeleen päähän ja istumisissa 4x2:n, kerran 5:n ja kerran 10:n askeleen päähän. Seisomisista onnistui noin 80 % ja istumisista noin 50 % (kahdessa tarjosi seisomista istumisen sijaan). Loppuun tein luoksetulon loppuasennon harjoituksia, 3 lyhyeltä matkalta (5 askelta) ja yksi hivenen pidemmältä matkalta (20 askelta). Suoritukset eivät olleet seuruuta lukuun ottamatta mitään huippuja, mutta olin erityisen tyytyväinen Ramon keskittymiseen erilaisista häiriöistä huolimatta. Häiriöinä jalankulkijoita, polkupyöräilijöitä, rollaattoreita, henkilöautoja, traktori peräkärryineen, kuorma-auto ja lukuisa joukko variksia. Huomattakoon, että yhtään koiraa ei harjoituksemme aikana eksynyt paikalle:)

Kevään ensimmäinen jälkiharjoitus

Maastolajikausi on avattu! Tein tänään talvitauon jälkeen ensimmäisen jälkiharjoituksen. Aloitin henkilöjäljen perusharjoituksella eli tavallaan palattiin talvitauon jälkeen siihen mistä viime kesänä aloitettiin. Poljin myötätuuleen helppoon kangasmaastoon (lyhyt aluskasvillisuus ja pehmeä pohja) kolme noin 20 - 30 metriä pitkää suoraa, siltä varalta, että talvitauon jälkeen ilmenee mahdollisesti jotain ongelmia. Niiden lisäksi tein noin 80 metriä pitkän jäljen, jossa ensin noin 40 metriä suoraa, sen jälkeen noin 20 metriä loivaa kaarrosta vasemmalle ja noin 20 metriä suoraa jäljen loppuun. Jälki alkoi metsätieltä ja päättyi toiselle metsätielle. Laitoin jäljelle loppupalkan lisäksi neljä makupalarasiaa. Merkkasin ainoastaan lähtölinjan, yhden piilossa olevan makupalarasian ja jäljen lopun (viimeisen makupalarasian).

Harjoituksen ensimmäinen jälki oli siis noin 20 metriä pitkä suora, jonka lopussa oli Ramon lempilelu (osittain piilossa kanervien ja risujen alla). Toiselle ja kolmannelle noin 20 -30 metriä pitkälle suoralle laitoin kummallekin neljä pientä makupalarasiaa, enkä mitään jäljen loppuun. Suunnitelmana oli ajaa jäljet nro 2 ja nro 3 vain siinä tapauksessa, että Ramolla on ensimmäisellä jäljellä liikaa vautia tai, jos Ramo ajaa jälkeä selvästi ilmavainulla. Muussa tapauksessa siirryttäisiin ensimmäiseltä (jälki nro 1) jäljeltä suoraan pidemmälle jäljelle (jälki nro 4). Toin Ramon lyhyen lenkin jälkeen jälkivaljaissa jäljen etsimisen aloituskohtaan. Ramon ääntelystä (kiljahduksia ja piippailua) päätellen, se oli hyvinkin tietoinen tulevasta tehtävästä. Lyhyt rauhoittuminen ja käsky etsi jälki. Ohjasin samalla käsimerkillä, mikä tosin oli aivan tarpeetonta. Jälki alkoi suoraan edestämme noin kahden metrin päästä, joten tehtävä oli helppo. Ramon eteni jäljen sopivaa vauhtia (perässä pysyy reippaalla kävelyvauhdilla) ja jäljesti varman oloisesti kertaakaan päätään jäljeltä nostamatta. Lelun löytymisen Ramo ilmaisi pysähtymällä lelulle. Wau! metsässä on mun lelu! Hieno suoritus! Palkkasin leikkimällä ja Ramo sai kantaa lelua jonkin matkaa jäljeltä poistuttaessa.

Koska kaikki mielestäni tärkeät asiasta (nosti jäljen helposta paikasta varmasti, jäljesti keskittyneesti ja maavainuisesti sekä eteni sopivaa vauhtia) olivat ensimmäisessä harjoituksessa talvitauosta huolimatta kohdallaan, siirryimme lyhyen lenkin ja autoilun jälkeen ajamaan jäljen nro. 4. Jäljen etsintäalueella rauhoittuminen ja käsky etsi jälki, ilman käsimerkkiä. Ramo nosti kohtisuoraan edestämme noin kahden metrin päästä alkavan jäljen varmasti. Jäljesti maavainuisesti, intensiivisesti ja häntä iloisesti viuhtoen. Ilmaisi makupalarasiat pysähtymällä. Kokeilin tuoko Ramo rasian, jos pyydän, toi käteen. Hienoa, antaa syyn miettiä esineen ilmaisun harjoittelua vielä kerran. Hengähdimme kunnolla makupalarasioilla ja kiinnitin erityistä huomiota rauhalliseen rasialta lähtöön sekä jäljen jatkamiseen. Tavoitteenani on, että Ramo lähtee rasioilta (esineiltä) keskittyneesti ja tarkasti. Lähdöt onnistuivat suunnitellusti ja Ramo palasi jäljelle yhtä keskittyneenä kuin rasialle tullessa. Jäljen loppupuolella liina jäi hetkeksi kiinni risukkoon, mistä aiheutui pieni nykäisy. Ramo pysähtyi ja katsoi taakseen, mutta jatkoi ilman eri käskyä jäljestämistä lähes välittömästi. Muistelen, että syksyllä pienet liinan nykäisyt eivät saaneet Ramoa keskeyttämään jäljestämistä saati pysähtymään. Toivottavasti pysähdykset jäävät harjoitusten myötä pois, koska risukkoisessa maastossa pieniä nykäyksiä on aika mahdotonta välttää. Harjoitus päättyi onnistuneeseen makupalarasiailmaisuun, jihuu mikä tunne!

Raviurheilua

Ramo pääsi tänään mukaani pääsiäisraveihin Metsämäen raviradalle. Olin etukäteen uumoillut, että perro-poikaa eivät kaviouralla kiitävät hevoset jaksaisi pitkään kiinostaa, mutta toisin kävi. Ramo osoittautui varsinaiseksi raviurheilun ystäväksi. Jos jäin seuraamaan lähtöä, niin vieressäni istui radalle tarkaavaisesti tuijottava perro-poika, jonka katse pysyi hevosissa lähdöstä aina maaliin tuloon saakka. Pelivihjeitä koiruus ei harmikseni osannut antaa :)

Aurinkosen sään ja raviurheilusta nauttimisen lisäksi tein raviradan katsomoalueella toko-harjoituksen, kun oli kerran sopivasti häiriöitäkin tarjolla. Tein alkuun 4 eripituista (10-30 askelta) seuraamisaharjoitusta, kaksi kytkettynä ja kaksi vapaana. Seuruuseen tuli välillä, muutamaan askeleen ajaksi, hieman liikaa väljyyttä, mutta Ramo ei kuitenkaan edistänyt ja asento pysyi suorana. Kontakti oli kaikissa harjoitteissa erinomainen. Seuruun lisäksi tein jäävistä liikkeistä seisomaan jäämistä 3 x 5 sarjat. Ensimmäisessä harjoitteessa etenin vain yhden askeleen ja toisessa sekä kolmannessa vaihtelevasti kaksi tai viisi askelta. Noin 70 % pysähdyksistä oli mielestäni hieman hitaita, mutta ei kuitenkaan tällä kertaa hiipinyt perääni pysähdyksen jälkeen. Harmitti, kun en tajunnut ottaa lelulla pysähdy nopeasti -leikkiä ennen harjoitusta. Olisikohan se tehnyt pysähdyksistä "täpäkämpiä"? Lähdön mittaisen tauon jälkeen tein vielä katsomon edessä kaksi paikallamakuun harjoitusta. Koska tilanne oli meidän tasoomme nähden aika vaativa, asetin kriteeriksi ainoastaan rauhallisen paikalla makaamiseen häiriöistä huolimatta. Häiriöinä olivat kaviouralla ravaavat hevoset, kuulutukset, ohi kulkevat ihmiset, lähellä seisoskelevat ihmiset ja noin 10 metrin päässä vieras koira. Ensimmäisessä harjoitteessa kesto 30 sekunttia ja toisessa uskalsin venyttää ajan välipalkkauksin kokonaiseen puoleentoista minuuttiin. Hienosti Ramo pysyi paikoillaan ja oli suurimmaksi osaksi myös levollisen sekä rauhallisen oloinen.

Harjoitustuokiomme aikana hoksasin, että raviyleisö tarjoaisi oivallisen tilaisuuden harjoitella suhtautumista henkilöryhmiin ja kontaktin pitämistä häiriöiden alla. Helpotin asioita siten, että en vaatinut seuraamista, vaan ainoastaan vierellä (hihna löysällä) kulkemista ja tiivistä kontaktin pitämistä häiriöistä huolimatta. Pujottelimme yhden lähdön ajan yksittäisten ihmisten ja erikokoisten ihmisryhmien lomitse niin läheltä kuin nyt vaan kehtasin kurvailla. Loistava suoritus Ramolta, kontakti pysyi paria lyhyttä katkoa (lapsi ilmapallon kanssa ja lapsi jäätelötuutin kanssa) lukuun ottamatta, ja meno oli muutoinkin perromaisen terhakasta. Ravien aikana käväisimme myös tutustumassa katsomotiloihin, kuljettiin katsomon melko jyrkkiä portaita ja penkkirivien välissä. Sujui ongelmitta, kuten odotinkin. Ramon käyttäyminen raviradalla yllätti minut sikäli, että olin odottanut jonkinlaista säheltämistä ja säntäilyä, mutta vieraat äänet ja ihmiset eivät tuntuneet koiruutta mitenkään ihmetyttävän tai stressaavan. Ravireissu kruunattiin seuraamalla päivän viimeinen lähtö aivan kaviouran reunalla. Jestas, mutta se oli jo vähän jänskää!

Agility-harjoitukset

Tämän illan agility-harjoitusten ohjausteemana oli välistäveto ja esteille irtoaminen. Välistävedon harjoitus tehtiin lähettämällä koira mutkaputken kautta hyppyesteelle ja välistävedolla toiselle hyppyesteelle. Sarja tehtiin molempiin suuntiin. Ohjausharjoitteen lisäksi päätin olla tarkkana lähtöluvan kanssa ja toistojen välissä kierroksilla käyvä kiharapää oli tavoitteena saada pysymään radalla hiljaa paikoillaan. Ensimmäisessä harjoituksessa lähdöt toimivat todella hienosti, Ramo odotti hiljaa paikoillaan lähtölupaa ja lähti luvan saatuaan kuin "tikka pöntöstä". Lähetykset putkee onnistuivat siis yli odotusten. Enkä tunkenut saattamaan Ramo liian pitkälle putkeen, mistä olisi seurannut se, että olisin ajautunut tekemään hyppyesteelle ohjauksen liian lähelle estettä, jonka seurauksena olisin taas sotkenut välistävedon ohjauksen. Tein kolme toistoa putken kautta esteille, joista kaksi onnistui meidän tasoomme nähden loistavasti. Ramo sai kehuja nopeasta etenemisestä, kääntyi hypyesteen siivekettä hipoen ja eteni hyvässä linjassa toiselle hyppyesteelle. Edellä mainittujen lisäksi tehtiin vielä kaksi toistoa pelkästään hyppyesteillä välistävedon ohjausta harjoitellen.

Toisessa harjoituksessa ohjaaja palautuikin sitten maan pinnalle, niin että rytisi. Ohjaukseni oli jotenkin aivan hukassa. Huomasin omat virheeni ja tajusin kuinka ohjaus pitää tehdä, mutta jostain syystä en saanut korjattua suoritustani. Ramo teki ja yritti lukea onnetonta ohjaustani, mutta suorituksemme ei yltänyt lähellekään aikaisempaa. Tuossa meikäläisen säheltämisessä on se huono puoli, että se tarttuu myös Ramoon. Ramo muuttuu epävarmaksi ja tulee ohjauksessa helposti käsille sekä tekee ylimääräisiä liikkeitä.

Viimeisenä harjoituksena irroteltiin mutkaputkeen lähetyksellä, putkesta ulos ja kiihdytys kahdelle hyppyesteelle. Tässä harjoituksessa sai olla vauhtia, joten rallivaihde päälle ja mehän mentiin. Ohjattujen harjoitusten välissä tein kosketusalusta-harjoitusta ja en malttanut olla kokeilematta pientä pätkää seuruuta namipalkalla. Tämä harjoituskerta taisi noudattaa eräänlaista hampurilais-teoriaa; alkuun onnistuttiin hienosti, puolivälissä totaalinen epäonnistuminen ja loppuun suoritus, josta jäi kummallekin hyvä mieli. Tällaista se kait aloittelevan agilitaajan taipaleen pitääkin olla. Välillä tuntuu, että oma tekeminen on yhtä virheiden analysointia, mutta taidan olla sitä tyyppiä, joka oppii vain virheitä tekemällä. Niin ja kyllä meillä ihan oikeasti on kivaa, vaikka tästäkin kirjoituksesta taitaa välittyä hieman toisenlainen kuva.

Kadonneiden lihapullien arvoitus

Pyörittelin tänään uunipellillisen pienen pieniä lihapullia vastajauhetusta jauhelihasta ja kypsensin ne uunissa. Herkuja oli tarkoitus käyttää palkkana lähipäivien harjoituksissa. Kun aikaansaannokseni olivat sopivasti kypsyneet, nostin uunipellin hellan päälle ja peittelin lihapullat leivinpaperilla. Koko komeuden päälle laitoin vielä keittiöpyyhkeen. Arkiseen aherrukseeni silmin nähden tyytyväisenä lähdin Ramon kanssa lenkille ja toteuttamaan lihapullien pyörittelyn lomassa suunnittelemaani toko-harjoitusta.

Omatoiminen toko-harjoitus tehtiin tällä kertaa läheisen koulun pihamaalla. Aloitin tekemällä pelkästään perusasentoa. Kriteerinä nopea perusasentoon tuleminen. Tein 2 x 6 sarjan. Ensimmäisessä 4 kohtalaisen suoraa ja 2 vinoa perusasentoa. Toisessa 5 kohtalaisen suoraa ja 1 vino perusasento. Perusasentoon tuleminen oli nopea ja kaikissa hyvä katsekontakti. Lyhyt tauko, jonka jälkeen jatkoin seuraamisen harjoitelemisella. Kriteerinä tiivis seuraaminen ja katsekontakti. Aloitin lyhyellä 20 askeleen suoralla seuruulla. Palkkasin joka toisella askeleella seuraamisen pysyessä tiiviinä. Kontakti herpaantui kaksi kertaa yhden askeleen ajaksi. Lyhyt tauko ja jatkoin 30 askeleen suoralla seuruulla, jossa yksi pysähdys 15 asekeleen jälkeen. Kriteerinä tiivis seuraaminen, katsekontakti ja pysähdyksessä perusasentoon meno. Palkkasin edelleen joka toisella askeleella. Seuraaminen oli tiivistä ja pysähdyksessä nopea perusasentoon meno. Pysähdyksen jälkeen hieman laahava seuraaminen, jonka Ramo tosin korjasi muutaman askeleen jälkeen. Kontakti pysyi nyt koko ajan. Onnistumisesta innostuneena päätin ottaa riskin ja kokeilla seuruuta lelupalkalla. Lyhyt 10 asekeleen seuruu ja vapaustu lelun perään. Tiivis ja innokas seuraaminen, tosin hieman vinossa. Ramo vauhdista takaisin luokse, lelu piiloon ja uudestaan. Tuloksena kahdella jalalla seuraava perro-poika. Pysähdyin, pyysin perusasentoon ja jatkoin seuruulla kolme askelta edistävää seuruuta ja kontakti jossakin taskuun kadonneessa lelussa, argh! Harmitti aivan vietävästi. Lyhyt tuumaustauko, jonka jälkeen tein vielä namipalkalla kaksi lyhyttä 10 askeleen seuruuta, jotka edellisiä huomattavasti keskittyneenpiä ja hyvällä kontaktilla.

Väliin tehtiin pieni kierros koulun ympäri ja jatkettiin paikalla makuun harjoituksella. Jätin Ramon noin 20 askeleen päähän ja palasin vapauttamaan perusasennon kautta noin 30 sekunnin kuluttua. Häiriöt nollassa ja pysyi rauhallisesti paikalla. Seuraavaksi jätin Ramon noin 20 askeleen päähän, tarkoituksena oli pidentää aika yhteen minuuttiin. Kun ajasta oli kulunut suunnilleen puolet, läheiselle tielle ilmestyi kävelijä koiransa kanssa. Ramo pysyi paikallaan, mutta kaula venyi, venyi ja venyi. Katsoin parhaaksi palata Ramon luokse, etenkin kun vieras koira ilmoitti olemassa olostaan äänekkäästi haukkuen ja Ramoa tuijottaen. Palkkasin paikalla makuussa pysymisestä. Hieno suoritus Ramolta. Vapautin perusasennon kautta lelulle. Kun Ramo vielä palautti oma-aloitteisesti lelun nopeasti takaisin, päätin palkita oikein kunnon revittelyllä (jahtaa ohjaajaa ja taistellaan lelusta).

Leikin jälkeen lyhyt jaloittelutauko, jonka jälkeen tein jäävistä liikkeistä seisomaan jäämisen. Tein 3 x 4 sarjat. Kriteerinä pysähdys käskystä ja paikallaan pysyminen. Seuraamisen suhteen laskin kriteeriä ja tavoittelin jotain sinne päin olevaa seuraamista. Ensimmäisessä harjoitteessa etenin stå-käskyn jälkeen vain 2 askelta. Toisessa harjoitteessa pidensin matkan 5 askeleeseen ja kolmannessa 10 askeleeseen. Kahta lukuun ottamatta onnistuneita seisomaan jäämisiä. Seisomaan jääminen on ollut meidän jäävistä liikkeistä ehdottomasti parhaimmalla tolalla oleva liike, mutta jostain syystä siinä on tapahtunut jonkinlainen taantuma. Pitänee tehdä jatkossa enemmän hauskoja nopeita pysähdy nopeasti seisomaan -harjoituksia. Harjoitusten loppuun otin lelulla maahan - istu - seiso leikkiä. Että voikin mennä perro-poika nopeasti maahan, kun tiedossa on lentävä lelu!

Sitten vielä takaisin niihin lihapulliin. Saavuttuamme takaisin kotiin nappasin pakastepussit esiin tarkoituksenani laittaa lihapullat pusseihin ja pakastimeen tulevaa käyttöä odottamaan. Puolet uunipellillä olleista lihapullista oli kadonnut! Kerrottakoon vielä, että lihapullien päälle lähtiessäni laittamat leivinpaperi ja keittiöpyyhe olivat paikoillaan. Olen varma, että Ramo ei ole käynyt pistelemässä lihapullia suuhunsa ennen lähtöämme. Hetken mietinnän jälkeen jäljellä jää vain yksi vaihtoehto, Tahvo! Kissa löytyi lampaantaljan päältä, missä se köllötteli silmin nähden tyytyväisen näköisenä. Yritin haistella, olisiko sen suupieliin jäänyt lihapullan tuoksua. Uuninpäällistä tarkasti tutkittuani olin löytävinäni pari hieman rasvaista anturan jälkeä.

Krrouu ... krrmauu!

Otsikko on tällä kertaa omistettu Tahvo-kissalle, jonka keväiset serenadit soivat niin sisällä kuin ulkonakin kilpaa keväisen auringon kanssa. Kastrointi ja penisamputaatio eivät ilmeisesti ole vieneet viriilin kissa-herran uskoa suvun jatkamiseen. Ensimmäisten "sointujen" kajahtaessa eetterin Ramo oli todella huolestuneen näköinen. Nyt Tahvoa sattuu ja pahasti, mammaa, täällä tarvitaan apua! Muutaman serenadin kuuntelun jälkeen, niistä on tullut Ramolle hauskaa ja jännittävää hupia. Tahvon "joikatessa" perro-poika tapailee hiljaa omia "sointuja". Jos tätä jatkuu vielä muutaman päivän, niin Tahvolla on taustalaulaja omasta porukasta.

Agilityn ohjatussa harjoituksessa tehtiin vauhdikkaita ohjausharjoitteita kolmella hyppyesteellä ja putkella sekä sylikäänöstä kahdella hyppyesteellä ja putkella. Ohjausharjoitteet sujuivat tällä kertaa hienosti ja saatiin onnistuneita toistoja. Vaikka Ramo irtoaa hyvin esteille, se kuitenkin lukee tarkasti ohjaustani ja siten myös poimii tarkkaan kaikki tekemäni virheet, kuten kummalliset hidastukset. En käsitä, miten voinkin välillä olla todellinen tumpelo. Pieni ääni jossain pään sisällä kyllä sanoo, että liiku, mutta silti tuntuu, että lähes "leiriydyn" johonkin kummalliseen kohtaan. Sylikäännöksen harjoitteessa hidasteluni kostautui välitömästi Ramon ylimäärisinä liikkeinä tai jopa pysähdyksenä. Harjoite onnistui heti, kun sain liikettä omiin niveliin. Omatoimisissa harjoituksissa olemme treenanneet sekä opittuja ohjaustekniikoita että esteille etenemistä ja irtoamista. Harjoituspaikkana meillä on ollut itse lumesta tuunailtu "esterata" (6 lumesta muotoiltua noin 20 cm korkeaa muuria).

Toko-harjoituksissa pidettiin pieni totaali-tauko ja nyt on reilu viikon ajan jatkettu satunnaisesti omatoimisia harjoituksia. Tauon aikana pohdiskelin seuruun syvintä olemusta ja samaa taisi tehdä Ramokin. En meinannut pysyä tuulihousuissani, kun uskaltauduin tauon jälkeen ensimmäisen kerran kokeilemaan seuraamisliikettä. Olin henkisesti varautunut siihen, että etenemme korkeintaan neljä askelta seuruussa ja sen jälkeen seuruu vaihtuu vierellä kulkemiseen. Vielä mitä, Ramo tarjosi oma-aloitteisesti tiivistä, tosin hieman jalkani ympäri kiertyvää, seuruuta katsekontaktin kera. Onneksi mulla oli sen verran älliä, että en jatkanut kulkuani älyttömyyksiin, vaan palkkasin "takkutukan" ruhtinaallisella vetoleikillä. Yllätys oli valmis, kun sain Ramolta vielä toisen ja kolmannenkin vastaavan suorituksen. Tänään kokeilimme seuruuta liikkeenä hieman oudommassa ympäristössä ja peijakas se toimi edelleen. Toivottavasti tuossa ei ole kysymys mistään hetkellisestä onnen kantamoisesta, vaan ihan oikeasta edistymisestä. Seuruun lisäksi olen tehnyt jääviä liikkeitä ja paikallaan makuuta sekä luoksetulon loppuasentoa lyhyillä välimatkoilla. Jäävistä liikkeistä parhaiten toimii maahan meno ja istuminen, jostain syystä seisomiseen on ollut epävarmuutta ja pientä liikehdintää. Paikallaan makuu sujuu häiriöttömässä ympäristössä hienosti. Häiriöiden alla (autoja, ihmisiä ja erilaisia ääniä) olen uskaltaunut pariin otteeseen kokeilemaan 30 sek. ja kerran minuutin, kaikki onnistuneita suorituksia.