lauantai 20. helmikuuta 2010

Synttäri on jännä juttu...

jos sen viettää Nalle Puhin ja kumppaneiden asuttamassa talvisessa Puolen hehtaarin metsässä.

"Paras tietää, mitä etsit, ennen kuin aloitat etsimisen."

Puolen hehtaarin metsän hahmoista Ramo muistuttaa ehkä parhaiten Tikrua, koska siinä eläimessä on paljon pomppua. Parasta mitä Ramo tietää on pomppia ympäriinsä talvisessa Puolen hehtaarin metsässä.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Agilityä ja kotitokoilua

Meinasi jäädä kokonaan viikon agility-jutut kirjoittamatta, joten aloitan niistä. Agilityn torstain ryhmäharjoituksen ohjatussa osiossa harjoiteltiin radalla, jossa oli viisi hyppyestettä ja kolme putkea. Tässä kohtaa kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa, mutta en ilkeä laittaa omaa "ratapiirrostani" tänne, joten ... Aloitus suoraan 1. hypylle, jonka jälkeen koiran piti edetä viistosti oikealla olevaan 2. putkeen. Putken jälkeen tiukka u-käännös takaisin tulosuuntaan, jonka jälkeen ohjaajan tuli ottaa koira haltuun ja kääntää sen juoksulinjaa oikealle ja ohjata se kohtisuoraan edessä olevaan 3. putkeen. Vauhdin himmaus, koska putken jälkeen tiukka käännös vasemmalle ja sisään 4. mutkaputkeen. Putken jälkeen piti ohjata viistosti vasemmalla olevalle 5. hyppylle, josta loiva käännös oikealle takaakiertoon 6. hypylle, josta kohtisuoraan 7. putkeen. Vauhdin himmaus ja tiukka käännös vasemmalle 8. hypylle, jonka jälkeen tuli kääntää koira ohjaajasta poispäin oikealla puolella olevalle 9. hypylle, josta takaakiertoon 10. hypylle. Tässä kohtaa ohjaajan piti vaihtaa puolta ja ohjata viistosti oikealla edessä olevaan 11. putkeen, josta loiva käännös oikealle ja kiihdytys 12. hypylle. Ensimmäinen sessio onnistui kaikkein parhaiten (virhe 9. hypyn ohjauksessa). Ramo oli sopivassa vireessä, ei liian kuumana, ja ohjaukseni pysyi kohtalaisen kovasta vauhdista huolimatta edes jollain tavoin kasassa. Ohjaukseni olisi kuitenkin saanut olla huomattavasti rohkeampaa ja kummalliset pysähdykset putkiin ohjauksissa olisivat puolestaan saaneet jäädä tekemättä.

Toisessa sessiossa Ramo olikin sitten jo huomattavasti "kuumempi", mikä näkyi muun muassa kahtena aloituksen varastamisena. Odotettavissa oli myös todella lujaa vauhtia radalla eli jotenkin tiesin jo aloittaessani, että "reisille tämä menee" ja niinhän se sitten menikin. Tein varmaan kaikki mahdolliset virheet, joista lyhyt kooste seuraavassa: otin Ramon haltuun 2. putkelta, mutta käänsin sen linjan 3. putken ohi - 4. putkeen ohjatessa pysäytin oman liikkeeni ennen kuin Ramo oli putkessa, perro pysähtyi putken suulle kuin seinään - 8. hypyn jälkeen jäin taas jotenkin paikoilleni ja sen seurauksena käänsin Ramon 9. hypylle takaakiertoon - 10. hypyn jälkeen "steppasin" koiran linjalla peittäen 11. putken suuaukon. Ai niin, kerran jäin jopa 11. putken väärälle (vasemmalle) puolelle, minkä seurauksen Ramo kääntyi 11. putkelta tiukasti vasemmalle. Yhteenveto: Ramo lukee tarkasti ohjausta ja menee sinne minne sitä ohjataan. Ramo kuumenee herkästi ja silloin sen vauhti radalla kiihtyy entisestään, hypyistä tulee huolimattomia loikkia ja"huitomaohjaukseni" saavat perron ampaisemaan "käsille" tai pyörimään turhautuneena ympyrään ja "räikkäämään" minulle. Minun tulisi siis luottaa huomattavasti enemmän koiraan, pitää katse enemmän koirassa, ohjata selkeämmin, eikä hosua, eikä laskea ohjaavaa kättä väärässä kohtaa, eikä missään nimessä jäädä "steppailemaan" yhtään mihinkään.

Ryhmäharjoituksen omatoimiosiossa tehtiin totuttuun tapaan kontakti-harjoitus, jossa kaikissa 3 x 4 sarjoissa onnistuneet toistot. Lisäksi tehtiin 3 x pujottelu, jossa tarkoitukseni oli kokeilla lelulla vedätystä, mutta se jäi nyt olosuhteista johtuen tekemättä. Kokeillaan sitä siis jollain toisella kertaa.

Perjantain omatoimiharjoitukseen ajoin nälkäisenä, väsyneenä ja kiireisenä eli ei ollenkaan sopiva mielentila harjoitella yhtään mitään. Mukava harjoitusseura (kiitos siitä kanssa harjoittelijoille) sai kuitenkin edes hitusen yrittämään. Kokeiltiin Tarun avustaessa lähtöluvan odottamista kahdella suoraan edessä olevalla hypyllä. Ramo palkitsi odotukseni ja varasti tuttuun tapaansa. Säälittävän laiskana ihmisenä en kiikuttanut koiraa ulos ja autoon, vaikka sitä keinoa olen jo kerran käyttänyt. Tosi loogista koiraa kohtaan! Tänään joudut varastamisesta ulos, huomenna et, voi pyhä sylvi mun kanssani. Tarun ja Bobon treenaillessa kontaktia, tein Ramon kanssa lyhyitä ohjauskuvioita hyppy - putki ja hyppy - rengas - putki yhdistelmillä. Jatkoin aloitusten suhteen samaa epäloogista linjaa. Ramo varasti aloituksen 8 toistossa neljä kertaa - sain pysäytettyä kahdesti ennen ensimmäistä hyppyä ja kahdessa perropoika "palkittiin" hypyllä. Näiden kehittävien harjoitussessioiden jälkeen pyörittiin vielä ulkona Bobon ja Toukon kanssa toisiamme ohitellen. Lopuksi vielä lenkki ja kaupan kautta kotiin, saunaan ja nukkumaan.

Kotitokoilussa on "hinkattu" asentojen vaihtoja. Nopeutta korkeassa vireessä lelulla leikkien ja tekniikkaa huomattavasti rauhallisemmissa tunnelmissa namilla palkaten. Lisäksi on tehty noutoharjoituksia (noutokapulan pitoa ja luovutusta sekä kapula suussa liikkumista). Kaupulan pitämisen kestoa olen kasvattanut todella hitaasti, koska Ramo alkaa helposti pureskella kapulaa, jos mitään ei tapahdu. Pureskelua ja kapulan "mälväämistä" tulee nimenomaan silloin, jos pitää vaan istua kapula suussa ja odottaa. Liikkeessä kapula pysyy tiukasti suussa. Sisätiloissa on tehty myös 3 x paikallamakuu -harjoitus Tahvo kissan toimiessa häiriönä (Tahvo joko tulee tai menee ulos Ramon paikallamakuun aikana). Tahvon uloslähdön Ramo kestää paremmin kuin sisääntulon, jossa se nousi paikalla makuusta seisomaan, mutta pysyi paikoillaan ja laskeutui huomautuksesta takaisin makuulle. Tahvo on kyllä aika vaativa "coachi", se nimittäin kulkee usein monta kertaa paikallaan makaavan Ramon edestä tai kiertää Ramon taikka käy "pukkailemassa". Siinä perropojalla kääntyy melkein silmät väärinpäin päässä, kun se yrittää urheasti hillitä itseään. No, sisätiloissa homma vielä onnistuu, mutta jos yrittäisin samaa ulkona pihassa, niin ei takuulla onnistuisi.

lauantai 13. helmikuuta 2010

"Kyllä me siitä lähretään, notta nää on mun maita"

Otsikko tuli mieleeni, kun seurasin Ramon kanssa lauantai-iltapäivällä lähietäisyydeltä erään "rallitoivon" edesottamuksia. Ennen "yleisöerikoiskokeen" kuvausta muutama sana kaupunkivisiitistämme. Ajoin Ramon kanssa lähimmän pikkukaupungin keskustaan, jossa jalkauduttiin siinä toivossa, että saadaan harjoitella helppoja tottelevaisuussuorituksia häiriöisessä ympäristössä. Alun hienoisen tohkeissaan olon jälkeen Ramo malttoi kohtalaisen hyvin keskittyä ohituksissa tai ylipäätään kulkea kontaktia pitäen. Vastaan tulevat ihmiset ohitettiin tilanteen haastavuudesta riippuen joko tiiviissä kontaktissa tai ilman kontaktia. Pienten lasten ohittaminen niitä huomioimatta on Ramolle paljon vaikeampaa kuin aikuisten ihmisten ohittaminen. Ramon näkövinkkelistä ilmeisesti jokainen vaahtosammuttimen mittainen on potentiaalinen leikkikaveri ja näin talviaikaan näiden pikkuihmisten nenän seutuvilta löytyy usein erittäin maukkaita pusukohteita, lurps. Koirien ohitustilanteita tuli vastaan harmillisen vähän, mutta yksi sitäkin haastavampi. Eräs vastaan tullut koira aloitti heti meidät havaittuaan valtavan mekkalan, joka muuttui kuristuspannan kiristyksessä henkitorven korinaksi ja pihinäksi. Otin Ramon varmuudeksi viereen lyhyeen hihnaan, koska aurattu kävelytie on yllättävä kapea. Etenin iloisen reippaasti palkaten Ramoa kontaktista. Hihnassaan tempovan ja korisevan lajitoverin ohitus onnistui ilokseni Ramolta ilman ääntelyä tai hihnan kiristymistä. Kontakti ei tosin pysynyt koko ohituksen ajan, mutta pääsiasia, että Ramo ei yrittänyt loikata hieromaan tuttavuutta korisijan kanssa.

Kaupungista ajoin erään lähikunnan taajamaan, koska siellä on vielä "vanhanaikainen" huoltoasema, josta saa halutessaan palvelua. Ajoimme siis huoltoasemalle, jätin auton pesuun ja suuntasin Ramon kanssa lähellä olevalle kaupan parkki- ja torialueelle. Alue on kohtalaisen suuri ja runsaslumisen talven ansiosta osoittain suht korkeiden aurausvallien reunustama, joten ajattelin sen olevan hyvä paikka nopealle toko-harjoittelulle. Paikka olikin tarkoitukseeni sopiva, ei turhan haastavia häiriötekijöitä ja lumivallit reunustivat juuri sopivasti kävely- ja ajotien puoleista reunaa. Tein alkuun namipalkalla hihnassa ja vapaana seuraamista. Nyt Ramolla oli sopiva vire, mutta seuraaminen oli ajoittain aivan liian väljää ja kontakti tipahti käännöksissä. Seuruun jälkeen "leikittiin" perusasentoa. Liikuin suhteellisen nopeassa temmossa eteen, taakse ja sivuttaissuuntiin palkaten Ramoa nopeasta perusasentoon tulosta. Leikkimme aikana lähes tyhjälle parkki- ja torialueella kaasutti kaksi henkilöautoa. Jatkoin kuitenkin harjoitusta, koska autot parkkeerasivat meistä katsottuna alueen toiseen reunaan ja Ramo ei kiinnittänyt niihin huomiota. Todennäköisesti perropojan mielessä välkkyi jo taskussani oleva wuppa-lelu, joka aivan varmasti vedettäisiin kohta esiin. Kesken leikkimme tajusin, että toinen autoista kiihdytti meitä kohti, vaikka sen kuljettajan oli taatusti täytynyt havaita sekä minut että koira. Auton kuljettajana toimineen "Teuvon" tarkoituksena lienee ollut pyörittää autoa alueen keskellä paikallaan ympyrää, mutta puoliympyrä siitä tuli, vaikka kaverilla kädet kävi kuin ämpärin pesijällä. Auton perä liukui muutaman metrin päästä meistä ja renkaista pöllähti "lumisumu" silmille. Onneksi Ramo pysyi vieressäni ja tyytyi vain nopeasti vilkaisemaan ohi pölähtävää autoa. Laitoin Ramon hihnaan, mutta jäin kuitenkin niille sijoilleni tuijottamaan ratin takana istuvaa järjen jättiläistä. Kaveri ilmeisesti suivaantui, kun en hurrannut ja taputtanut hänen ajotaidoilleen, koska lähti uuteen yhtä loistokkaaseen suoritukseen. No, seisoin murphyn lakia uhmaten paikoillani ja Ramo häntä tanassa vieressäni. Ramon olemus oli kuin pohjalaisella isäntämiehellä "Kyllä me siitä lähretään, notta nää on mun maita". Takin taskun kaivelu ja puhelimen esille ottaminen saivat ilmeisesti rallitoivon huolestumaan, koska auto kyyhdytti pois paikalta. Sain muistoksi pari valokuvaa, joista toisessa näkyy yllättävän hyvin kuljettajan naamataulu ja toisessa auton perävalojen kanssa kilpaa loistaa mitä puhtain rekisterikilpi.

Jatkoin auton lähdettyä vielä hetken "tule nopeasti perusasentoon -leikkiä". Ehkä olisi pitänyt uskoa kerrasta, nimittäin hetken päästä kuulin kävelytieltä täti-ihmisen selittävän kovaan ääneen ilmeisesti lastenlapsilleen, että katsokaa lapset tuolla on hauskan näköinen koira. Maagisen taikasanan "koira" kajahdettua eetteriin, nousi lumivallin takaa salamana kolme pientä iloista pipopäätä, kuin yhdestä suusta huutaen "koira". Ramo onnistui tekemään "ylikurssisuorituksen" ja pysyi kuin pysyikin vieressäni. Harjoittelu ja leikkiminen loppuivat kuitenkin siihen, koska en halunnut kokeilla minkälaisia tosielämän haasteita tuolla pikkukylän taajamalla vielä olisi meille tarjottavanaan. Lasten kanssa matkaa tehnyt täti kuului valistavan nuorempaa sukupolvea, päivittelemällä erittäin kuuluvaan ääneen, miten kaikki teiden varret ovat täynnä koiran kakkaa ja pissaa, yäk. Vaistomaisesti varmistin, että minulla on vielä taskussa kakkapusseja, jos sattuu Ramolla hätä yllättämään matkalla huoltoasemalle. Kyllä maallakin näemmä riittää tavalliselle koiraharrastajalle kummasti haasteita.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Takaakiertoa ja seuraamista

Ohjatun agilityharjoituksen teemana oli takaakierto. Aloitus suoraan 1. hypylle, josta takaakiertoon 2. hypylle ja siitä niukka käännös 3. hypylle. Takaakierron harjoitus toistettiin molemmilta puolilta. Ramon lähettäminen takaakiertoon vasemmalta puolelta oli huomattavasti helpompaa kuin oikealta puolelta. Oikealta puolelta tehtävissä takaakierroissa ohjaava liikkeeni jotenkin pysähtyi ja sen seurauksena Ramo löi helposti "liinat kiinni". Ramon käännös hypylle 3. olisi myös saanut olla niukempi, mutta Esan mielestä käännös valui "steppaamiseni" takia. Oikeassa hän oli, kun sain omaan liikkeeseni vauhtia, Ramo kääntyi heti huomattavasti paremmin. Täytyy varmaan alkaa tuossa pihassa itsekseen pyörimään ja liikkumaan, kun tuntuu, että olen joka kerta radalla varsinainen "imukuppi".

Ryhmäharjoitustuksissa jatkettiin myös omatoimisesti renkaaseen tutustumista. Rengas tuntuu ainakin vielä jotenkin vetävän Ramoa puoleensa ja sillä vaikuttaa olevan hurjan kivaa päästessään hyppäämään renkaan. Tällä kertaa tein ilman apuohjaajaa. Palkka renkaan takana odottamassa ja lähtölupa, kun katse renkaassa. Ramon hypyt olivat mielestäni teknisesti parempia kuin viime kerralla ja hienosti malttoi odottaa lähtölupaa. Pujottelusta otettiin tällä kertaa vain kolme toistoa, koska kahdessa ensimmäisessä toistossa tuli virhe ja kolmannessa onnistuttiin. En tiedä aiheutuiko virhe siitä, että kepeillä oli verkot alussa, keskellä ja lopussa. Ramo haki aloituksen hyvin, eikä ehkä huomannutkaan ekan välin verkkoja, mutta keskellä olevat verkot huomasi ja lopetti pujottelun siihen. Verkot kolmanteen toistoon pois, jolloin pujotteli loppuun asti. Vauhtia saisi olla enemmän ja tekniikkaa pitäisi jotenkin saada parannettua. Ajattelin kokeilla lelulla vedätystä (jota luin Marian kokeilleen Vesperillä, Ramon siskolla, onnistuneesti), mutta kun takana oli jo kaksi epäonnistunutta suoritusta, jätin kokeilut sikseen. Toiseksi epäilen, että en saa liikutettua lelua riittävän nopeasti, minkä seurauksena Ramo todennäköisesti tarraavan ahnaasti kiinni leluun, anna tänne! Kontakteja tehtiin siten, että Ramo käskystä matalalta pöydältä puomin alastulolle. Touhu alkaa ilmeisesti pikku hiljaan hahmottua Ramolle, taikka sitten olen osannut kertoa selkeämmin, mitä oikeasti haluan sen tekevän, koska Ramo tarjosi heti ensimmäisessä toistossa vauhdikkaan etenemisen kontaktille ja oikein "läpsäytti" molemmat etutassut maahan ja tarjosi heti perään nenäkosketusta. Palkkasin nameilla ja liikuin sivulta eteen ja sivulle, mutta en ottanut juurikaan etäisyyttä. Vapautus lelulle. Toistaiseksi Ramo ei ole pyrkinyt varastamaan kontakteilta, mutta siitä huolimatta kasvatan etäisyyttä todella hitaasti. Nyt harjoitellaan vielä niin matalassa vireessä, että varastaminen ei taida käydä edes perropojan mielessä, mutta osaan jo odottaa hetkeä, kun kontakti tehdään korkeassa vireessä radalla, todennäköisesti voin vai todeta, että perro meni jo!

Kaksista omatoimisista harjoituksista toinen kerta pyhitettiin tokoilulle. Tällä kertaa tosin sain apua, kun Sanna ystävällisesti jäi "oman vuoronsa" jälkeen vielä opastamaan muita. Tein Ramon kanssa paikalla makuuta pariin kertaan, kun oli kerrankin mahdollisuus tehdä liike muiden koirien harjoitellessa. Ensimmäisessä harjoitteessa nopea maahan meno (tällä kertaa jopa suoraan asentoon). Pidin makuussa noin minuutin ja kävin varmuudeksi palkkaamassa välillä kerran, koska häiriö oli harjoitustaustaamme nähden melko suuri. Vapautuksen jälkeen kunnon tapporevittely rasulla, josta tauolle ja tauon jälkeen uudestaan paikallamakuuseen. Tällä kertaa jätin rasun Ramon taakse. Jälleen nopea maahan meno, mutta asento jäi hieman vinoksi, mikä saattoi johtua takana odottavasta rasusta. Pidin makuussa noin puolitoista minuuttia. Pariin otteeseen Ramon kaula venyi ja katse kääntyi kentällä harjoittelevaan koirakkoon, mutta pysyi maassa ja otti kontaktin, kun huomautin asiasta. Lopun perusasento oli hieman huolimaton, koska todennäköisesti hoksasi pääsevänsä taakse odottamaan jätetylle lelulle. Pinkaisi lelulle sellaisella voimalla, että piti oikein katsoa lähtikö hallin matto mukana, ei onneksi. Seuruuseen paneuduttiin siten, että Sanna katsoi ensin meidän seuraamista ja sen jälkeen pureuduttiin taas kerran ongelmiin, joita riittää... Ramon seuruu on joko liian väljää tai sitten se puskee eteen ja kuljee vinottain. Seuraamisesta on tainnut kaiken lisäksi tulla meille molemmille jotenkin "traumaattinen liike", koska tuntuu, että aina molemmat joko ali- tai yliyrittää. Sanna antoi muutamia hyviä vinkkejä siitä, kuinka tuollaisen duracelin kanssa asiaa voisi työstää. Käytännössä tehtiin niin, että purettiin meidän seuruu lähes alkutekijöihinsä ja yritetään lähestyä asiaa hieman uudesta näkökulmasta. Sannan ohjeet vaikuttivat ensituntumalta toimivilta ja meille sopivilta. Tehtiin muutama toisto Sannan naksutellessa, jotta sain juonen päästä kiinni. Iso kiitos avusta hänelle! Sen verran uskoa kunnollisen seuraamisen esille saamiseen vielä löytyy, että en lupaa syödä villamyssyäni, jos me joskus onnistumme tavoitteessamme.

Toisen omatoimiharjoituksen teemana oli agility ja meillä erityisesti lähtöluvan odottaminen sekä komentelu-riekkumisen vähentäminen. Varastamisesta ja älyttömästä komentelu-riekkumisesta seurasi harjoitteen tai ylipäätään tekemisen loppuminen. Varastamisesta Ramo lähti lisäksi ulos hallista ja autoon. Aloitettu harjoite lopetettiin kaikkiaan 10 kertaa (sinnikäs perropoika) ja autoon Ramo matkasin kerran. Olen siinä uskossa, että tekemisen loppuminen ja kentältä pois joutuminen ovat kaikista kokeilemistani tavoista selkein ja toimivin tapa kertoa Ramolle, että älytöntä komentelua ja varastamista ei vaan kertakaikkiaan suvaita. Kaikenlaiset kiellot tuntuvat saavan kierroksilla käyvän perron vain entistä kovemmille kierroksille ja, jos ilmaisen mielipiteeni Ramon toiminnasta todella äänekkäästi, alkaa mielistely tyyliin, hei älä nyt leikistä viitti suuttua! Edellä kerrotun säätämisen lomassa ehdittiin sentään tehdä muutama harjoituskin. Harjoiteltiin ryhmäharjoituksessa tehtyä takaakierton kuviota, irtomista esteille sivuttaissuunnassa, pujottelua (kolme onnistunutta toistoa 12 kepillä ilman verkkoja) ja hieman "reviteltiin" putkilla.