Tokoilua

Perjantaina matkattiin tokoryhmän harjoituksiin ATT:n hallille. Harjoitusten teemoina olivat tutustuminen neliökiertoon ja jäävät liikkeet sekä kaukokäskyt. Kaisa selvitti aluksi "idarin" suoritustavan ja ihannesuorituksen.

Tein alkuun muutaman pysähdyksen hitaasti kävellen, ainoastaan yhdellä askeleella irroten ja palkkasin namilla. Suoritukset eivät olleet varmoja ja Ramo tarjosi pari kertaa istumista. Ilmassa oli taas kerran meille tyypillistä sähellyksen makua, jonka seurauksena Ramosta tulee helposti epävarma, tätäkö haluat vai tätä, no päätä jo?

Siirryimme neliölle, jossa otettiin apuohjaajan avustuksella liikkeestä seisominen. Lähtö kulmasta, sivun puolessa välissä stå -käsky, pari askelta, palkka (pallo) maahan, paluu koiran luokse ja vapautus palkalle. Apuohjaaja oli tarpeen, koska ainakin kahdella ensimmäsellä kerralla Ramo olisi aivan varmasti karannut palkalle siinä vaiheessa, kun laskin pallon maahan. Kun palkka oli maassa, niin Ramo odotti rauhallisesti, mutta laskuvaihe oli selvästi kriittinen kohta. Tässäkin harjoitutuokiossa tarjosi pariin otteeseen istumista. Syynä on se, että käskysanojen erottelu ei ole vielä luotettavaa.

Seuraavaksi työstettiin istumista. Taas apuohjaajan kanssa ja lelupalka (pallo) eteen. Nyt tarjosi pariin otteeseen maahan menoa, mutta malttoi paremmin palkan laskutilanteessa. Uskaltauduin kahdella viimeisellä kerralla jopa kiertämään pienen lenkin Ramon takaa. Lyhyt tauko ja liikkeestä maahanmeno. Tässä liikkeessä Ramo reagoi ehdottomasti parhaiten käskyyn ja odotti rauhallisesti palkalle vapautusta, vaikka kiersin takaa. Joten, oli sitten ihan pakko kokeilla, että pysyykö, jos kierrän koko neliön? Malttoi odottaa kiertämiseni ajan rauhallisesti maassa, mutta pomppasi "vieterinä" seisomaan, kun pääsin vierelle. Tein vielä pari kertaa kiertäen pienen lenkin takaa. Nyt malttoi odottaa maassa vapautusta palkalle.

Yhteenvetona jäävistä liikkeistä voi todeta, että asennot ja käskysanojen erottelun saaminen luotettavaksi vaativat vielä paljon työtä. Pitää muistaa jatkossa kiinnittää huomiota myös käskykieleen, äänensävyillä on varmasti vaikutusta käskysanojen erottamiseen toisistaan.

Kaukokäskyjä teema tarkoitti meidän osalta asennonvaihdosten työstämistä lähellä. Aloitettiin sarjavaihdoksella maasta seisomaan ja seisomisesta maahan. Etujalat pysyivät hienosti maassa, mutta takajaloilla välillä pieniä tasapainoa korjaavia liikkeitä. Keskittynyt suoritus ja nopeat asennon vaihdokset. Tein 2 x 6 sarjan. Loppuun kokelin maasta seisomaan nousemista noin puolen metrin etäisyydellä ja vaihdoin palkkaustavan takapalkkaan (namit alustalla). Jätin perusasennosta maahan, irtosin noin puoli metriä ja vapautin palkalle. Maasta seisomaan nousu puhtaasti, mutta ennen takapalkalle irtoamista etujaloilla pieni liike minuun päin. Hyvä harjoitus siinä mielessä, että oivalsin taas jotain uutta liikkeistä. Harjoituksista jäi hyvä mieli ja päätetiin hommat palloleikkiin. Ennen kotimatkaa Ramo pääsi vielä lenkillä irrottelemaan kelpie-tyttö Kiistan kanssa. Kotipihalla autosta nousi uninen perropoika, "täh, ollaaks me jo kotona?"

Talvinen kyläkoulun pihamaa

Suuntasin illan pimeydessä Ramon kanssa läheisen koulun autiolle ja hiljaiselle pihamaalle. Se sai tällä kertaa luvan toimia meidän harjoituskenttänä. Aloitimme harjoitukset seuraamisen perusteiden harjoittelulla. Todettakoon, että seuraaminen on meille se suuri "mysteeri", jonka opettamisessa olen sählännyt tuloksetta sitä sun tätä. Jokin aika sitten aloitin opetuksen kokonaan alusta siten, että kuljin itse hitaasti takaperin ja annoin Ramon seurata vapaasti vasemalla puolellani. Palkkasin namilla katsekontaktista. Näin jatkettiin, kunnes Ramo alkoi tarjota uutta katsekontaktia heti edellisen namin syötyään. Kun katsekontakti oli tiivistä ja keskittynyttä, nostin hieman vauhtia ja palkkasin katsekontaktista ja iloisesta liikkeestä. Nyt työstetään oikeaa paikkaa. Kuljen siis edelleen takaperin ja palkkaan kontaktista, iloisesta liikkeestä ja oikeasta paikasta. Tänään teimme 3 x noin 10 metrin matkan. Kaikki olivat mielestäni hyviä keskittyneitä suorituksia. Liikkeen kääntäminen "oikein päin" mietityttää, koska menin sitä innoissani jo kerran huonolla menestyksellä kokeilemaan. Tein kokeilun liikkuessani ja todennäköisesti pyörähdykseni varmisti sen, että Ramo otti välittömästi etäisyyttä sivusuunnassa ja alkoi kulkea poikittain. Oli tietenkin varsin älykästä alkaa pyörähtelemään kesken liikkeen!

Toisena harjoitteena tehtiin liikkeestä seisomaan jäämistä. Kahdessa ensimmäisessä harjoitustuokiossa tein siten, että en irronnut stå -käskyn jälkeen Ramosta vaan jäin paikalleni "teputtamaan". Ramon pysähdykset olivat nopeita, tassut pysyivät paikoillaan ja suoritus oli mielstäni muutenkin keskittynyttä. Seuraavissa kolmessa harjoitustuokiossa sanoin stå -käskyn ja jatkoin itse pysähtymättä eteenpäin kaksi askelta. Käännyin ja palasin palkkaamaan. Hieman haasteellista yrittää seurata päätään kääntämättä, pysähtyykö Ramo varmasti heti vai ottaako vielä askeleita? Kokeilin tänään pienen käsipeilin avulla tarkistaa asiaa, mutta ... liikaa liikkuvia osia! Tein kuusi pysähdystä per harjoitustuokio ja joka kerta kääntyessäni Ramo seisoi liikkumatta ja odotti rauhallisesti, että palasin palkkaamaan namilla. Harjoitusta pitää vielä miettiä, koska näissä kolmessa viimeisessä Ramo jäi jostain syystä seisomaan kulkusuuntaan nähden hieman poikittain. No, joka tapauksessa tästä jäi mukava olo.

Lopuksi otettiin ilo irti ja leikittiin kahden lelun leikkiä lötkönarulla ja patukalla, jotka molemmat ovat Ramon lempileluja. Lumi pöllyten paineltiin hetki pitkin kenttää. Tuo leikki on meillä myös "harjoitusohjelmaan" kuuluva asia, joten sekin oli tavallaan harjoitustuokio. Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan ja niinpä minäkin pakkasin lelut taskuun ja taapersimme hiljaista kylänraittia tyytyväisinä kotiin.

Syy ja sen seuraus

Olen viime aikoina miettinyt kovasti sitä, että tokoilumme edistyy tuskallisen hitaasti, agilitystä puhumattakaan. Sanonnan mukaan hitaasti pitäisi tulla hyvää, mutta ei tämä kovin hyvältä näytä. Jos tätä menoa jatkuu, Ramo on saavuttanut seniori-iän ja minä potkuttelen rollaatorilla ennen kuin suoriudumme tokon alokasluokan liikkeistä. Todettakoon tässä välissä, että en kuvitellutkaan oppimisen tapahtuvan itsestään tai ilman kovaa työtä. Syy hitaaseen edistymiseen löytyy hihnan siitä päästä, joka kirjoittaa tätä blogia. En tee luetteloa kaikista puutteistani tai aloittelijana tekemistäni virheistä, koska silloin kirjoittaisin tätä vielä aamuyöstä. Tyydyn mainitsemaan vain muutamia mielestäni olennaisia asioita siinä toivossa, että tekstini osuu jonkun toisen aloittelija silmiin ja hän osaa sen perusteella välttää turhauttavia virheitä.

• Koiranlukutaidon tärkeys. Koiranlukutaidoissani on valtavia puutteita. En ole osannut esimerkiksi tulkita Ramon äänen käyttöä erilaisissa opetus- ja harjoitustilanteissa. - Ramo käyttää herkästi ääntään turhautumisen ilmaisemiseen.


• Koiran viretila ja sen sääteleminen. En ole ymmärtänyt viretilan merkitystä opetuksessa, puhumattakaan, että olisin osannut säädellä Ramon vireen eri tasoja. Liian usein harjoitustilanteessa on päässyt käymään niin, että olen onnistunut saamaan aikaan viretilan maksimin - päättömästi haukkuva tai riekkuva koira, kivaa!


• Palkitsemisen oikea-aikaisuus. Muistan lukeneeni todennäköisesti useammastakin koiran koulutusta käsittelevästä opuksesta, että jopa puolen sekunnin myöhästyminen palkitsemisen ajankohdassa voi vahvistaa ohjaajan näkökulmasta ei-toivottavan suorituksen. - Entäs sitten, kun palkka on puoli minuuttia myöhässä? Todellisia taidonnäytteitä ovat olleet ne tilanteet, joissa Ramo on tehnyt vasta opetusvaiheessa olevan liikkeen aivan oikein ja minä olen jäänyt hölmistyneenä tuijottamaan, että herttinen sentään, sehän teki sen hienosti, wau! Ai niin, palkka! Kas tässä, se on siitä pari minuuttia sitten tekemästäsi työstä.


• Etenemissuunnitelman ja harjoitteiden etukäteen miettimisen sekä kriteerin määrittelyn tärkeys. - Vanha sanonta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, on kovaa valuuttaa myös koiran opettamisessa, ainakin jos on tarkoitus työskennellä vähänkään tavoitteellisesti. - Ohjaaja on se joka määrittelee tavoitteet ja kriteerit, ei sitä kukaan muu tee!

Olenko vihdoin oivaltamassa edes hitusen jotain olennaista koiran opettamisesta ja kouluttamisesta? Ehkä, koska huomaan tehneeni monia virheitä ja hukanneeni monta hyvää tilaisuutta. Lohtuna tämän kaiken keskellä on se, että Ramo on todella helposti motivoitavissa oleva koira, enkä todennäköisesti ole onnistunut tappamaan sen suunnatonta tekemisen halua. Olen kieltämättä muutamaan otteeseen miettinyt, mitä kaikkea Ramo olisikaan jo saavuttanut osaavan ja taitavan ohjaajan käsissä.

Onneksi epätoivon ja synkistelyn saavat kaikkoamaan ne pienet onnistumiset, joista olen oppinut riemuitsemaan toisinaan jopa niin innokkaasti, että Ramokin pysähtyy katsomaan ilmeellä: "Oho, menetkö putkeen vai heitätkö voltin?"

Paluu menneeseen eli muistoja pentuajalta

Aloitan blogin kirjoittamisen kertomalla valittuja paloja espanjanvesikoira Ramon pentuajasta. Ramo, viralliselta nimeltään Tulimaan Omar, syntyi Merimaskussa Tulimaan kennelissä aurinkoisena maanantaina 18.2.2008 ja muutti uuteen kotiinsa Oripäähän huhtikuussa 2008. Pieni perropentu sai kutsunimensä tavallaan puolivahingossa, kun espanjan kielen sanakirjaa selaillessani osuin sattumalta sanan ramo kohdalle. Omar eli toisinpäin Ramo. Siinä se oli.

Ramon ensimmäinen päivä uudessa kodissa on jäänyt pysyvästi mieleeni. Todennäköisesti se oli Ramostakin jännittävä, sillä se tapasi silloin ensimmäisen kerran nykyisen idolinsa, Tahvo-kissan. Tahvo oli tottunut elämään perropojan kanssa, mutta Ramo kohtasi kissaeläimen ensimmäistä kertaa. Tahvo otti ensitapaamisen rauhallisesti ja tyytyi katselemaan uutta tulokasta pienen matkan päästä. Utelias perropoika lähestyi ensin Tahvoa selvästi innoissaan häntä iloisesti pystyssä, mutta sitten totuus paljastui ... tuo karvaturkki ei olekaan saman rodun edustaja, iik! Nopeasti lähimmän tuolin alle ja katseesta saattoi lukea hämmästyneen kysymyksen; mikäs tuo sitten oikein on? Ramon ja Tahvon yhteiselo ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä Ramo käytti helposti ääntään ja Tahvosta taas haukkuva sekä piippaava koiranpentu oli kerta kaikkiaan kamala. Parin kuukauden totuttelun jälkeen Tahvo kuitenkin rentoutui ja yhteinen sävel löytyi. Tahvo opetti pienelle perropojalle, kuinka aamulla venytellään jäsenet vetreiksi. Ensin etu- ja takajalat yhteen "nippuun" ja selkä kunnon kaarelle ja venyy ... Voin taata, että noiden kahden "aamujumppaa" katsellessa tuli hyvälle mielelle. Nykyisin Ramolla ja Tahvolla on omat omituiset "nyrkkeilyleikkinsä" ja Ramo toimii Tahvon henkilökohtaisena "ovikellona".

Uusiin asioihin, tilanteisiin ja ääniin Ramo suhtautui pienenä yleensä tyynesti ja pelottomasti. Ramo ensimmäiset kuukaudet uudessa kodissa sujuivat lähinna toisiimme tutustuessa ja uuden kodin sääntöjä opetellessa. Yksin jäämistä ja yksin olemista Ramon kanssa harjoiteltiin aivan pienestä lähtien, koska halusin, että Ramo oppii sietämään myös sitä, että ei pääse aina mukaani. Kiitos Ramon kasvattajalle, Sinille, aiheeseen liittyvistä keskusteluista, joiden perusteella ymmärsin heti alusta asti paneutua asiaan huolellisesti. Ilman harjoittelua olisi edessä melko varmasti ollut ongelmia. Ramo on pennusta asti ollut sillä tavalla minun koirani, että se on kulkenut perässäni joka paikkaan, minne vaan on päässyt. Keväällä 2008 kävin Ramon kanssa pentukurssin, jonka tärkeintä antia oli ehdottomasti muiden pentujen näkeminen ja erilaisten arjessa tarpeellisten taitojen opettelu ryhmässä. Pentukurssia lukuun ottamatta Ramon ensimmäiseen kuuteen elinkuukauteen kuului pääasissa ulkoilua ja muuta mukavaa puuhastelua. Metsäretkillä sorakuopat, isot kivet, kaatuneet puut ja vesilätäköt olivat, ja ovat edelleen, ehdottomia suosikkeja.

Erilaisiin harrastuksiin tutustuminen aloitettiin loppukesällä 2008. Ensimmäiseksi tutustuimme jäljestyksen saloihin. Oppia haettiin Heinosen Lauran vetämältä henkilöjäljen alkeiskurssilta ja jäätiin heti koukkuun, kiitos hyvän ja motivoivan opetuksen. Jäljetyksen harjoittelua jatkettiin omatoimisesti koko syksy. Jäljestyksen harjoittelu olisi ollut yksinäistä puuhaa, ellemme olisi saaneet harjoituskavereiksi Annukkaa ja suursnautseri Nappia. Henkilöjäljen ohella kokeiltiin muutaman kerran myös verijälkeä. Itselleni oli hienoinen yllätys, että vaikka Ramo on erittäin vilkas koira, niin siitä huolimatta se jäljestää melko rauhallisesti ja keskittyneesti. Verijäljellä Ramon eteneminen oli hieman hitaampaa kuin henkilöjäljellä, mutta ei kuitenkaan epävarmaa tai innotonta. Jäljestyskauden ehdottomia kohokohtia olivat ne muutamat kerrat, kun pääsin ajamaan piilomerkattua jälkeä. Oli hienoa seurata koiran innokasta ja silti tarkkaa työskentelyä ja saada varmistus sille, että koira todellakin toimii, enkä vain kuvittele sen toimivan (ts. ohjaa sitä omilla liikkeilläni ja eleilläni). Jäljestysharjoitukset ovat nyt olosuhteiden pakosta tauolla, mutta niitä jatketaan taas myöhemmin keväällä.

Tottelevaisuusliikkeisiin tähtäävät harjoitukset aloitettiin kesällä 2008. Marraskuussa pääsimme mukaan Hilskan Kaisan ohjaamaan tokoryhmään. Samoihin aikoihin otettiin myös ensimmäiset hapuilevat askeleet agilityn saralla. Molemmissa lajeissa tuleekin olemaan meille haastetta kerrakseen. Edistyminen ei ole ollut kummassakaan päätä huimaavaa, mikä taas johtuu paljolti ohjaajan eli minun kokemattomuudesta ja osaamattomuudesta. Ramo on koira, joka haluaa tehdä töitä ja tekee kaiken vauhdilla. Kokematon ohjaaja ja nopea koira eivät ehkä ole se paras mahdollinen yhdistelmä. Touhu näyttää välillä siltä, kuin ikänsä Ladalla körötellyt kuski olisi hypännyt Ferrarin puikkoihin. Jokainen voi kuvitella, kuinka siinä käy ... lapasestahan se lähtee ...