lauantai 31. tammikuuta 2009
Tokoilua
torstai 29. tammikuuta 2009
Talvinen kyläkoulun pihamaa
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Syy ja sen seuraus
- Koiranlukutaidon tärkeys. Koiranlukutaidoissani on valtavia puutteita. En ole osannut esimerkiksi tulkita Ramon äänen käyttöä erilaisissa opetus- ja harjoitustilanteissa. - Ramo käyttää herkästi ääntään turhautumisen ilmaisemiseen.
- Koiran viretila ja sen sääteleminen. En ole ymmärtänyt viretilan merkitystä opetuksessa, puhumattakaan, että olisin osannut säädellä Ramon vireen eri tasoja. Liian usein harjoitustilanteessa on päässyt käymään niin, että olen onnistunut saamaan aikaan viretilan maksimin - päättömästi haukkuva tai riekkuva koira, kivaa!
- Palkitsemisen oikea-aikaisuus. Muistan lukeneeni todennäköisesti useammastakin koiran koulutusta käsittelevästä opuksesta, että jopa puolen sekunnin myöhästyminen palkitsemisen ajankohdassa voi vahvistaa ohjaajan näkökulmasta ei-toivottavan suorituksen. - Entäs sitten, kun palkka on puoli minuuttia myöhässä? Todellisia taidonnäytteitä ovat olleet ne tilanteet, joissa Ramo on tehnyt vasta opetusvaiheessa olevan liikkeen aivan oikein ja minä olen jäänyt hölmistyneenä tuijottamaan, että herttinen sentään, sehän teki sen hienosti, wau! Ai niin, palkka! Kas tässä, se on siitä pari minuuttia sitten tekemästäsi työstä.
- Etenemissuunnitelman ja harjoitteiden etukäteen miettimisen sekä kriteerin määrittelyn tärkeys. - Vanha sanonta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, on kovaa valuuttaa myös koiran opettamisessa, ainakin jos on tarkoitus työskennellä vähänkään tavoitteellisesti. - Ohjaaja on se joka määrittelee tavoitteet ja kriteerit, ei sitä kukaan muu tee!
lauantai 17. tammikuuta 2009
Paluu menneeseen eli muistoja pentuajalta

Uusiin asioihin, tilanteisiin ja ääniin Ramo suhtautui pienenä yleensä tyynesti ja pelottomasti. Ramo ensimmäiset kuukaudet uudessa kodissa sujuivat lähinna toisiimme tutustuessa ja uuden kodin sääntöjä opetellessa. Yksin jäämistä ja yksin olemista Ramon kanssa harjoiteltiin aivan pienestä lähtien, koska halusin, että Ramo oppii sietämään myös sitä, että ei pääse aina mukaani. Kiitos Ramon kasvattajalle, Sinille, aiheeseen liittyvistä keskusteluista, joiden perusteella ymmärsin heti alusta asti paneutua asiaan huolellisesti. Ilman harjoittelua olisi edessä melko varmasti ollut ongelmia. Ramo on pennusta asti ollut sillä tavalla minun koirani, että se on kulkenut perässäni joka paikkaan, minne vaan on päässyt. Keväällä 2008 kävin Ramon kanssa pentukurssin, jonka tärkeintä antia oli ehdottomasti muiden pentujen näkeminen ja erilaisten arjessa tarpeellisten taitojen opettelu ryhmässä. Pentukurssia lukuun ottamatta Ramon ensimmäiseen kuuteen elinkuukauteen kuului pääasissa ulkoilua ja muuta mukavaa puuhastelua. Metsäretkillä sorakuopat, isot kivet, kaatuneet puut ja vesilätäköt olivat, ja ovat edelleen, ehdottomia suosikkeja.
Erilaisiin harrastuksiin tutustuminen aloitettiin loppukesällä 2008. Ensimmäiseksi tutustuimme jäljestyksen saloihin. Oppia haettiin Heinosen Lauran vetämältä henkilöjäljen alkeiskurssilta ja jäätiin heti koukkuun, kiitos hyvän ja motivoivan opetuksen. Jäljetyksen harjoittelua jatkettiin omatoimisesti koko syksy. Jäljestyksen harjoittelu olisi ollut yksinäistä puuhaa, ellemme olisi saaneet harjoituskavereiksi Annukkaa ja suursnautseri Nappia. Henkilöjäljen ohella kokeiltiin muutaman kerran myös verijälkeä. Itselleni oli hienoinen yllätys, että vaikka Ramo on erittäin vilkas koira, niin siitä huolimatta se jäljestää melko rauhallisesti ja keskittyneesti. Verijäljellä Ramon eteneminen oli hieman hitaampaa kuin henkilöjäljellä, mutta ei kuitenkaan epävarmaa tai innotonta. Jäljestyskauden ehdottomia kohokohtia olivat ne muutamat kerrat, kun pääsin ajamaan piilomerkattua jälkeä. Oli hienoa seurata koiran innokasta ja silti tarkkaa työskentelyä ja saada varmistus sille, että koira todellakin toimii, enkä vain kuvittele sen toimivan (ts. ohjaa sitä omilla liikkeilläni ja eleilläni). Jäljestysharjoitukset ovat nyt olosuhteiden pakosta tauolla, mutta niitä jatketaan taas myöhemmin keväällä.
Tottelevaisuusliikkeisiin tähtäävät harjoitukset aloitettiin kesällä 2008. Marraskuussa pääsimme mukaan Hilskan Kaisan ohjaamaan tokoryhmään. Samoihin aikoihin otettiin myös ensimmäiset hapuilevat askeleet agilityn saralla. Molemmissa lajeissa tuleekin olemaan meille haastetta kerrakseen. Edistyminen ei ole ollut kummassakaan päätä huimaavaa, mikä taas johtuu paljolti ohjaajan eli minun kokemattomuudesta ja osaamattomuudesta. Ramo on koira, joka haluaa tehdä töitä ja tekee kaiken vauhdilla. Kokematon ohjaaja ja nopea koira eivät ehkä ole se paras mahdollinen yhdistelmä. Touhu näyttää välillä siltä, kuin ikänsä Ladalla körötellyt kuski olisi hypännyt Ferrarin puikkoihin. Jokainen voi kuvitella, kuinka siinä käy ... lapasestahan se lähtee ...
