sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Elämän pieniä iloja ja suruja

Viikonlopun aurikoinen ja lämmin sää takasi hienot puitteet verijälki- ja canicrossharjoituksille. Lauantaina keskityttiin verijäljellä kulmatyöskentelyn ja makausten merkitsemisen hiomiseen. Tänään sunnuntaina juostiin meidän ensimmäinen kovavauhtinen harjoitus kangasmaastoisella ulkoilureitillä.

Yhteenveto verijälkiharjoituksesta. Ramolle veretettiin kohtalaisen vaihtelevaan maastoon jälki, jossa oli kaikkiaan kuusi kulmaa. Makaukset sijoitettiin alkuun, ensimmäiseen, neljänteen ja viidenteen kulmaan. Jäljelle saatiin myös kuin tilauksesta ihmisten harhajälkiä, koska heti jäljen verettämisen jälkeen paikalle saapui marjastajia ja he olivat kulkeneet alueella ristiin rastiin. Ramo nuuski alkumakauksen tarkasti. Etenimme alun noin 10 metriä lyhyessä liinassa ennen kuin jättäydyin liinan päähän. Ensimmäisessä kulmassa olleen makauksen Ramo merkitsi muutamalla nuuhkaisulla ja otti kulman todella hienosti ja tarkasti, ilman sivuttaistarkistuksia. Toinen kulma oli ilman makausta. Ramo eteni kulmaa kohti matalalla nenällä, mutta meni kulman yli lähes koko liinan mitan ennen kuin kääntyi ja alkoi laajassa kaaressa etsiä hukkaamaansa jälkeä. Kutsuin Ramon luokse ja otimme kulman uudestaan lyhyessä liinassa koko ajan ohjaten. Kolmas kulma oli niin ikään makaukseton. Toisen kulman epäonnistumisesta huolimatta päätin antaa Ramon edetä rauhassa kulmaan ja katsoa mitä tapahtuu. Ramo meni aavistuksen (noin metri) kulman yli, pysähtyi ja kaarsi etsimään jälkeä. Jälki nousi ilman ohjausapuja ja jatkettiin matkaa. Kulmaa seuranneella suoralla osuudella jälki ylitti metsätien. Se ylitettiin nenä matalalla ja varman oloisesti jäljestäen. Neljäs kulma oli millimetrin tarkkaa työskentelyä, mutta makauksen merkitseminen oli siinä ja siinä. Pari nuuhkaisua makauksen keskellä ja jäljestäminen jatkui. Viides makaukseton kulma oli kallion päällä ja siinä nähtiin ehdottomasti harjoitusjäljen paras kulmatyöskentely. Ramo eteni kohti kulmaa matalalla nenällä jäljestäen ja kääntyi 90 asteen kulman aivan jäljen päällä. Hihkaisin merkiksi hienosta suorituksesta. Kuudennessa kulmassa oli makaus, jossa yllättäen viivyttiinkin pitkään. Makaus nuuskittiin tarkasti keskeltä ja ulkoreunoilta, minkä johdosta kulmatyöskentelykin sujui mallikkaasti eli jäljen jatkuminen varmistettiin ilman laajoja kaarroksia. Kaadolla Ramo toimi varman oloisesti ja toi häntä vipaten ihasteltavaksi löytämänsä peuran sorkan, wau! Lähtöpaikalle teputeltiin peppu keikkuen sorkka tiukasti hampaissa. Jäljen suorilla osuuksilla Ramo eteni ajoittain aivan jäljen päällä ja välillä taas sik sakaten noin metrin levyisellä alueella. Kolmeen otteesen Ramo kävi ilmeisesti tarkistamassa alueella liikkuneiden marjastajien jalanjälkiä, koska teki noin neljän metrin kaarrokset ja palasi takaisin verijäljelle.

Canicrossin kovavauhtinen harjoitus maasto-olosuhteissa meni vauhdin osalta molemmilla hienosti, vaikka etukäteen uumoilin oman kuntoni pettävän mäkiosuuksilla. Harjoitus maasto-olosuhteissa oli Ramolle siinä mielessä haastava, että kuntopolun ympärillä oleva metsä tarjoaa mielenkiintoisen ja houkuttelevan hajumaailman, jossa voisi ihan hyvin käydä ihan vaan pikkuisen nuuhkaisemassa. Aloitimme vauhtiharjoituksen hölkkäämäällä noin puolen kilometrin matkan, jonka aikana jouduin käskyttämään eteenmenoa ja vetoa useampaan otteeseen ennen kuin Ramo malttoi unohtaa tuoksuhoukutukset. Vauhtiosuudella käskytyksiä ei sitten enää tarvittu, vaan vetonarun päässä ravasi määrätietoisesti pitkällä askeleella etenevä perro. Ajankin kellotin, mutta jätänpä sen nyt vielä toistaiseksi julkaisematta.

Jos verijäljellä koettiin onnistumisen iloa, niin agilityn osalta ilonaiheet ovat olleet vaihteeksi tiukemmassa. Koimme kepeillä harmittavan takaiskun. Lauantain pujotteluharjoituksessa Ramo teki useampia virheitä. Tein tänään ikään kuin muistutukseksi sisäänmenoharjoituksia kahdella kepillä. Varsinaisessa pujotteluharjoituksessa Ramo teki sisäänmenojen muistutuksesta huolimatta kolmessa toistossa sisäänmenovirheen. Pistää mietteliääksi. No, jos pujottelussa on koettu viikonloppuna pelkkää takapakkia, niin alasmenokontaktilla on sentään tapahtunut hienoista edistystä. Tosin toistoja ja edistystä tarvitaan huomattavasti lisää, jotta voidaan edes haaveilla tavoitteeseen pääsystä.

Ei kommentteja: