Agilitya ja hurjaa lumikiitoa

Agilityn pienryhmän ensimmäiset harjoitukset edellisellä viikolla jouduttiin jättämään Helsingin reissun vuoksi väliin, mutta viime viikolla päästiin mukaan. Harjoitusten ohjatuissa osioissa keskityttiin hypyillä välistävedon ja takaakierron ohjauksiin. Ramo teki täysillä ja meni sinne minne sitä ohjasin, mutta ... ne meikäläisen hitaat jalat. Jään tosi helposti ihmettelemään ja steppaamaan paikalleni, ja kun ohjaajan liike pysähtyy, Ramo tule "käsille".

Omatoimiosioissa harjoiteltiin kontaktia (matala pöytä, jossa puomi), rengasta, pujottelua ja tehtiin lähtöluvan odotusharjoituksia hyppyeste-neliössä. Kontaktiharjoituksessa lähetys pöydän takaa, kun Ramon keskittyminen poissa minusta ja katse menosuuntaan. Menin mukaan koiran liikkeeseen eli juoksin Ramon vieressä. Alastulolla kosketusalusta. Palkka, kun etutassut maassa ja tarjosi nenäkosketuksen alustalle. Palkkasin kontaktilla keskimäärin kolmesta nenäkoskekutuksesta, jonka jälkeen vapautus. Vaihtelin omaa sijoittumistani alustaan nähden, mutta etäisyyttä en juuri ollenkaan, koska jos ahnehdin liikaa, perropoika irtoaa takuuvarmasti kontaktilta ennen vapautuskäskyä. Tein 3 x neljän toiston sarjat. Kaikissa toistoissa hyvä vauhdikas eteneminen ja tiukka pysähdys, mutta ei kestä vielä ohjaajan etäisyyttä ja liikkumista.

Rengasta tehtiin muutama toisto apuohjaajan turvin. Tavoitteena oli saada Ramon keskittyminen pois minusta ja se onnistui apuohjaajan avulla. Ramon hypyt olivat vähän sellaisia "takajalat harottaen" hyppyjä, mutta pääsiasia, että renkaalla oli kivaa, koska rengasta ei olla juurikaan harjoiteltu. Pujottelu -harjoite tehtiin kuudella kepillä. Vaihtelin lähetyskulmia ja hienosti Ramo aloitukset haki. Pujottelutekniikassa on vielä paljon parannettavaa. Lähtöluvan odotusharjoituksessa valitsin taktiikan, että jos varastaa, hommat loppuvat siihen ja mennään pois. En tiedä auttoiko se, mutta parin poistumisen jälkeen Ramo malttoi kuin malttoikin odottaa lähtölupaa. Tosin kokemus ei pysynyt kovin kauan perropojan muistissa. Varastava perro oli nimittäin tosiasia jo seuraavana iltana.

Melkoista takkuamista ja tahkoamista tuo meidän agilityn opettelu on, mutta onneksi päästään ainakin kevääseen asti harjoittelemaan pari kertaa viikossa. Pienryhmän lisäksi harjoitellaan kerran viikossa muiden vesikoirien kanssa. Harjoitusten määrä ei tietenkään korvaa laatua, jos aiotaan agilityssä edes hitusen edistyä. Viime perjantain omatoimiharjoitus oli taas itselleni oiva osoitus siitä, että meidän ei kannata kentälle mennä, jos en ole kunnolla suunnitellut mitä siellä aion tehdä. Kivaa toki on, mutta hauskaa voi pitää kotikonnullakin, ainakin nyt kun on kerrankin kunnon talvi ja riittävästi lunta. Lauantaina seikkailtiin ja hulluteltiin pari tuntia umpihangessa. Ramo kiiti hurjaa vauhtia mäkeä ylös ja alas meikäläisen nauttiessa mäenlaskun riemuista.

Uusi vuosi - vanhat kujeet

Uusi vuosi, mutta vanhat kujeet. Mihinkä sitä perropoika tavoistaan pääsisi, vaikka vuosi välissä vaihtuukin. Ramo on mieltynyt keittiön tuoleihin. Tuolit ovat käteviä, niillä voi ottaa lyhyet torkut tai muutoin vain tarkkailla. Tapa lienee alunperin Tahvo-kissalta matkittu ja "veljekset" tapaavatkin aika ajoin torkkua yhdessä vierekkäisillä tuoleilla. Tahvolle tuolin istuin tarjoaa sopivan kokoisen ja pehmeän makuualustan, mutta Ramon kohdalla touhu näyttää jonkinlaiselta välineurheilulta.

Nyt olisi varmaan oikea aika uskaltaa listata tulevan vuoden tavoiteita, sillä pelkään pahoin, että saattaisin tiukan paikan tullen luopua ponnistelusta niiden saavuttamiseksi, jos en niitä tällä tavoin paljasta. Vaikka harrastusrintamalla tehdään töitä ennen kaikkea omaksi iloksi ja siksi, koska se on hauskaa, tarvitaan myös jotain, mikä motivoi jatkamaan silloinkin, kun mikään ei tunnu onnistuvan, ja jotain minkä saavuttamisesta voi iloita suu messingillä monta päivää. Siis niihin tavoitteisiin ...

Agilityn osalta kisaamismahdollisuuksissamme ei ole kehumista, joten en uskalla asettaa kilpailullisia tavoitteita. Tavoitteena on harjoitella suunnitelmallisemmin, säännöllisemmin ja kehittyä ohjaajana. Agilityyn liittyviä osatavoitteita:

• lähtöluvan odottaminen varmemmaksi (tällä hetkellä Ramo varastaa vähänkin korkeammassa vireessä noin 60 % lähdöistä)
• kontaktit sellaiseen kuntoon, että niiden puolesta voitaisiin periaatteessa osallistua epävirallisiin kisoihin
• pujotteluun lisää varmuutta ja nopeutta, kuitenkaan hukkaamatta tähän mennessä saavutettuja varmoja aloituksia
• hyppytekniikan kehittäminen

Toko. Alkaneen vuoden toiseksi haastavin tavoite on tokon alokasluokan kokeeseen osallistuminen. Tulostavoitteita en aseta, kokeeseen uskaltautuminen riittää. Tavoitteena on siis saada itseni ja koira kokeeseen suorittamaan ne kaikki kokeen yhdeksän osasuoritusta. Viime vuonna tutustuttiin alokasluokan liikkeisiin ja harjoiteltiin niitä satunnaisesti, lähinnä omatoimisesti. Tälle vuodelle asetetun tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan viime vuoteen verrattuna huomattavasti enemmän säännöllistä ja tavoitteellista harjoittelua. Tokon alokasluokan liikkeiden teknisen suorittamisen harjoittelun, liikkeiden ketjuttamisen ja häiriökestävyyden parantamisen lisäksi on käytettävä aikaa Ramon keskittymiskyvyn parantamiseen ja yhteistyön hiomiseen sekä liikesuoritusten aikana että niiden välissä.

Rally-tokon alokasluokan liikkeiden opettelua jatketaan tänäkin vuonna hauskana ja mukavana yhdessä tekemisenä.

Canicross eli koirajuoksu vaikutti tutustumisen perusteella mukavalta ja meille sopivalta lajilta. Se tulee tänäkin vuonna olemaan molempien kuntoa kasvattava ja ylläpitävä sulanmaan harjoittelumuoto. Sen verran tavoitteellisesti harjoitellaan, että voidaan käydä testaamassa vauhtiamme kilpailukauden aikana ainakin yhden kilpailun harrastusluokassa. Kerrottakoon lajia tuntemattomille, että harrastelijaluokassa juostava matka on 2,5 kilometriä ja kärkisijoituksista haaveilevan koirakon pitää pinkoa matka noin 10 minuuttiin, että hölkkääminen ei riitä, jos menestyksestä haaveilee.

Mejä. Jatkamme viime vuonna aloitettua Mejä-harrastusta. Harjoittelua jatketaan heti lumien sulettua paljolti samalla tavalla kuin viime vuonnakin. Harjoittelussa painotetaan kuitenkin aikaisempaa enemmän makausten merkkaamista ja kulmatyöskentelyä. Kauden tavoitteena on ALO-luokan kokeisiin osallistuminen ja niistä ykköstuloksen saavuttaminen.

Henkilöjälki ja esineruutu. Tulevalla sulanmaan kaudella jatketaan myös pk-puolen henkilöjäljen ja esineruudun harjoittelua. Kilpailullisia tavoitteita en vielä tulevalle kaudelle halua asettaa. Harjoitellaan kun siltä tuntuu, mutta toteutetaan harjoitukset suunnitelmallisesti. Tavoitteena on kehittää Ramon jäljestämisvarmuutta henkilöjäljellä ja vahvistaa jälkiesineiden nostoa sekä tehdä esineiden ruudusta tuomisesta Ramon näkövinkkelistä yksi hela maailman kivoimmista jutuista.

Viimeisenä tämän vuoden ehdottomasti haastavin tavoitte eli BH-kokeen hyväksytysti suorittaminen. Nyt kyllä "kylmää" kun sen tuohon auki kirjoitin. Tiedostan, että tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan lukematon määrä harjoittelutunteja eli huomaatteko olen sentään oikeasti miettinyt asiaa tavoitetta asettaessani ... joitain konkreettistakin tavoitteeseen pääsyn osalta on jo suunniteltuna, mutta niistä myöhemmin.

Eiköhän siinä tullut tavoitteita kerrakseen. Vuoden päästä voin tarkistaa, kuinka niiden kanssa kävi. Haaveiden pitää olla suuria! Meidän itseoikeutettuna henkisenä valmentaja toimii joogan ja mielenhallinnan mestari Tahvo The Tiger.

Tavoitteista kaikkein tärkein on kuitenkin terve, hyvinvoiva ja iloinen koira.