Sadepäivän minitreenailua

Nukuttiin pitkään ja sen seurauksena päivä käynnistyi todella verkkaisesti. Ramokin malttoi nauttia hitaasta aamusta loikoillen ja eilen saamaansa putkiluuta ihastellen. Tuijotteli ilmeisen ihastuneena huolellisesti puhdistamaansa luuta pitkät tovit. Tahvon mielestä moinen kapistus oli lähinnä ällöttävä. Tosin senkin piti käydä tarkistamassa, että mitä kummallista siinä kovassa kapistuksessa oikein on kun sitä niin hartaasti tuijotetaan.

Päivälenkillä poikettiin paikalliseen rautakauppaan. Tosin Ramo sai tällä kertaa tyytyä odottamaan kaupan pihalla ja hienosti tuo odottikin, sateenvarjoani vahtien. Ostin vihdoin uuden narun (hinta 90 senttiä) jälkimerkkeinä toimiville pyykkipoikakrepeille. Shoppailun jälkeen pidettiin pieni tokoilutuokio kaupan pihalla. Seuraaminen hihnassa ja vapaana. Alku meni molemmissa taas jotenkin vähän löysästi, mutta pieni lelun vilaustus nosti virettä ja saatiin muutama kohtalaisen hyvä seuruu aikaiseksi. Sen lisäksi tein kolme toistoa kahdesta jäävästä liikeestä (lyhyt seuruu ja seisomaan jääminen/istumaan jääminen). Seisominen ok, mutta istuminen hidas ja yhdessä toistossa otti vielä askelia käskyn jälkeen. Tällä kertaa päätettiin miniharkat paikalla makuuseen (2 min.). Läheisellä kävelytiellä rollaattorilla kiitävä mummeli aiheutti kontaktin herpaantumisen ja kaulan venymisen, miten se voi venyäkin niin pitkäksi. Ramo pysyi kuitenkin maassa ja korjasi kontaktin rykäisystä.

Illalla ajettiin lähimetsään janatreeniin. Tein kolme janaa ja annoin niiden vanheta reilu puolisen tuntia. Ensimmäiseen lähetys noin 3 metristä. Ramo oli aivan "täpönä" ja päätin ensimmäisen kerran hieman huomauttaa lähtöalueella säheltämisestä. Taisi mennä jakeluun, koska malttoi rauhoittua siksi aikaa, että sain liinan sotkut selvitettyä. Rauhoittuminen ja lähetys kohtisuoraan jäljelle. Ramo ampaisi liikkeellle suoraan osoittamaani suuntaan, matalalla nenällä ja poimi jäljen hienosti ilman kaartelua tai pomppimista. Lyhyen jäljen päässä odotti superpalkkarasia, jauhelihaa! Toisessa lähetyksessä leikin upporikasta ja rutiköyhää. Lähetin taas kohtisuoraan, mutta pidensin matkan noin 10 metriin. Typerää!! Ramo lähti vauhdilla suoraan osoittamaani suuntaan, mutta aloitti suurin piirtein puolessa välissä matkaa tutun siksak-liikkeen. Jälki nousi kuitenkin ilman kaartelua, tuli hieno kulma. Että voinkin olla idiootti! Kolmannella lähetin hieman viistosti noin 5 metristä. Otin ennen lähetystä hieman pidemmän rauhoittumisajan, koska piti itsekin rauhoittua. Ramo lähti suoraan osoittamaani suuntaan ja nosti jäljen varmasti. Tästä suorituksesta jäi sentään hyvä mieli ja Ramokin sai extra-annoksen jauhelihaa.

Iltalenkillä poikettiin vielä kepeille. Nostattelin Ramon virettä treenipaikalle kävellessämme ja tein nopeatempoisen keppitreenin. Nyt irtosi kepeille aivan raivona, ei tietoakaan vauhdin jarruttamisesta tai pomppimisesta, vaikka jäin paikoilleni. Tein kaikkiaan 10 toistoa etäisyyksiä ja kulmia vaihdellen. Meinasin taas itse mokata hyvä treenisession, kun olin vähällä jäädä hämmästelemään tuon kiharapään intoa ja raivoa.

Huomenna matkataan Tulimaan kasvattien perroleirille Rymättylään. Viikonlopun ohjelmassa on metsäjälkeä ja paimennusta sekä tietenkin perrojen vauhdikasta menoa.

Pikkulauantain riemuja

Piti laittaa otsikoksi pikkulauantain riemuja, kun eräs urbaani koiraton ystäväni tokaisi kuulumisia kysyessään, että "hyvänen aika, kesäinen pikkulauantai ja sinä tohkotat jotain keppejä ja juokset koiran kanssa pisin metsiä" ... Suosittelin hänellekin, ainakin sitä metsässä kirmaamista, "friskaa" kummasti mieltä ja kehoa.

Tänään "aksatettiin" tutuilla teemoilla eli kepit ja lähtöluvan odottaminen. Tein verkkokeppeillä 4 toistoa 3 kertaa. Tein ensimmäisen sarjan meille tutuista etäisyyksistä ja kulmista. Seuraavissa pidensin lähetysmatkaa ja lisäsin aavistuksen kulmia. Ramo haki aloitukset hyvin, mutta en ollut tyytyväinen sen irtoamiseen kepeille. Lähtee kyllä terävästi, mutta ei etene suoraviivaisesti, jos jään paikoilleni tai etenen hitaasti. Pitää tarkistaa tuota lähetystä. Kiitos Eevalle neuvoista.

Kentällä "hinkattiin" lähtöluvan odottamista (säälittävää, mutta ah, niin tärkeää). Hihnassa lähtöpaikkaan, hihna irti ja Ramo odottamaan. Nyt kesti paikoillaan jopa mun käsien heiluttelut ja pomppimiset. Kentän ohi ajanut autoilija tosin hidasti autonsa vauhdin minimiin. Ilmeisesti halusi nähdä kuinka harjoitus, jossa koira istua "nököttää" tuijottaen käsiään heiluttavaa ja pomppivaa "akkaa" päättyy. Ehkä loppu ei vastannut odotuksia, koska kiihdytti, kun palasin palkkaamaan Ramoa. Tein 4 odotusta ja päästin viidennellä hyppy-luvalla radalle. Tuttu rata, hyppy, josta takaakierrolla toiselle hypylle, josta valssaten putkeen, vauhdin himmaus, tiukka käännös ja kiihdytys hypylle. Tein kaksi perättäistä toistoa rataa ja molempiin kunnon vetolelu-leikit. Kolmannen toiston lähdössä Ramo sitten jo varasti, josta tiukka palautus lähtöpaikalle. Tein taas väliin kaksi odotus-harjoitusta ja kolmannesta vapautin radalle. Taas näki hyvin, miten lähtöluvan odottaminen vaikeutuu, kun Ramo kuumenee.

Jäähdyttely-kävely kotiin. Ohjaajan "vesitankkaus", tennareiden vaihto ja yhdessä metsään vapaalle juoksulenkille. Kuntoilun ja iltaruuan jälkeen perro rentoutuu selällään "köllötellen" ja ihan selvästi hymyilee, joo hymyilee se.

Kuvakavalkadi Ramosta

Katselin aamupäivällä Ramosta viime kesänä otettuja valokuvia. Pienestä tuimailmeisestä pennusta on jossain kumman välissä kasvanut aikuinen koira. Päättäväinen ja terävä ilme löytyy edelleen. Vai mitä sanotte tästä?

Ramo 28.7.09

Muitakin ilmeitä toki löytyy ..

"Kyl me jotain voitais tehdä, vaik sul onki se loma."

En tiedä, saiko koira ihan sitä mitä tilasi, mutta alkuillasta käytiin kunnon palauttavalla lenkillä. Kilometreistä en osaa sanoa, mutta pari tuntia paahdettiin itikkaparven ympäröimänä pisin hiekkateitä. Ihan koko aikaa ei sentään juostu, välillä hölkättiin ja käveltiin reippaasti.

Loppuun vielä pari "kokovartalokuvaa" kohta 1,5 vuotiaasta "machosta".

Tulimaan Omar 28.7.09

"Nsiiffh odotas, mää haistan jotain."

Lomalla on lysti olla

Viime viikon perjantain jälkiharjoitus oli hyvä stratti lomalle ja tiiviimmälle harjoittelulle. Lauantaina tosin lorvittiin oikein kunnolla, jos ei äkillistä siivousintoa oteta lukuun. Mistä lienee moinen tarmonpuuska tullutkin. No, onneksi se meni aika nopeasti ohi. Molemmat talouden eläimet katselivat touhuamistani hieman kummissaan. Ehdin jo miettiä, että onkohan viime siivouskerrasta ehtinyt kulua hieman turhan pitkä aika ...

Sunnuntaina nukkuttiin pitkään, mutta iltapäivällä alkoi tapahtua. Varusteet mukaan ja autolla rauhalliselle hiekkatielle. "Vermeet" päälle, lippis päähän ja menoksi. Tällä kertaa kysymyksessä oli uusin aluevaltauksemme, josta en ole vielä aikaisemmin blogissa kirjoittanut, "canicross" eli koirajuoksu. Alla lyhyt kuvaus Suomen Valjakkourheilijoiden liiton kotisivulta lajista, jos se on jollekin lukijalle tuntematon.

"Koirajuoksu, jota kansainvälisesti kutsutaan termillä “canicross” tulee Euroopasta. “Cross” sanalla viitataan maastoon (cross country) ja ”canicross” on liikkumista maastossa koiran kanssa. Koirajuoksu tuo valjakkourheilun kaikkien koirarotujen ja -harrastajien ulottuville. Koiran koko ja vetokyky eivät ole ratkaisevimmassa asemassa, kun startataan koirajuoksukisaan; koirakko etenee radalla pääasiassa sitä vauhtia kuin mitä juoksija koiran perässä pystyy ylläpitämään. Kaikki koirarodut chihuahuasta alkaen pystyvät juoksemaan vähintäänkin samaa vauhtia kuin ihminen, joten tervetuloa kokeilemaan ennakkoluulottomasti uutta lajia kaikki koiraharrastajat, koiran rodusta tai roduttomuudesta piittaamatta. Saatatte löytää aivan uuden tavan pitää yllä niin omaa kuin koirankin kuntoa ja kilpailuviettisimmät voivat laajentaa kilpailulajikokoelmaansa."

Uudesta lajista ja hikisistä hetkistä saan kiittää ystäviämme, joten kiitos Eeva ja Roope sekä Xena, Myfki ja Yty. Ramolla oli aluksi hieman vaikeuksia ymmärtää, että kysymys ei ole jäljestämisestä, koska valjaat toimivat vahvana signaalina siitä, että kohta pääsee jälkihommiin. Olen kehittänyt juoksuun aivan omanlaiset ja jäljestyksestä poikkeavat alkurutiinit, jotta Ramo oppisi tietämään kummasta lajista on kysymys. Eipä silti, molemmat tuntuvat tuolle hyvin kelpaavan.

Sunnuntai-iltana tehtiin lyhyt tokotreeni. Teemoina seuraaminen, jäävät liikkeet ja paikalla makuu. Tein lyhyitä seuruupätkiä suunnanmuutoksilla. Yritin saada pidettyä Ramon vireen sopivana, jotta seuraaminen olisi iloista ja säpäkkää. Helpommin sanottu kuin tehty, jos otan leluleikin nousee vire helposti liian korkeaksi, minkä seurauksena Ramo edistää tai poikittaa. Toinen ääripää on liian matala vire, jonka seurauksena Ramo ikään kuin "raahustaa" vierellä ja katsekontakti herpaantuu tämän tästä. Jäävistä liikkeistä seisominen sujui mielestäni mallikkaasti, mutta liikkeestä istumaan meno oli hirvittävän hidas. Ramo istui kuin hidastetussa filmissä. Ajattelin jo, että onko sillä takapuolessa jotain, kun noin varovaisesti istuu. Liikkeestä maahanmeno sujui kohtalaisesti. Leikkitauon jälkeen tein pelkästään asennonvaihtoja. Lelupalkalla istumiseenkin tuli yllättäin vauhtia. Loppuun tein paikalla makuun. Jätin Ramon 30 askeleen päähän. Minuutin kohdalla kiharapään kaula alkoi venyä ja katse kääntyi sivulle siihen malliin, että päätin muistuttaa "rykäisyllä" töiden keskeneräisyydestä. Täytyy myöntää, että jännitin, mitä Ramon tuijotamien puskaiden takaa on tulossa ja samalla mietin kuumeisesti, olisiko sittenkin viisainta päättää liike. Kaiken uhallakin jatkoin, koska Ramo korjasi asennon ja alkoi tiiviisti tapittaa minua, hyvä. Toisen minuutin tultua täyteen, palasin Ramon luokse, palkkasin ja vapautin. Siinä samassa puskaiden luota kuului Tahvo-katin kannustus "karjunta" krnauuuu! Tuli sitten superpalkka paikallamakuusta!

Tänään päivällä jatkettiin sunnuntai-illan tokoteemoilla. Harjoituspaikaksi valitisin kohtalaisen rauhallisen seuraintalon pihan. Seuraaminen oli aluksi todella löysää ja halutonta, taitaa tuo koirakin yrittää viestittää, että hei älä turhaan yritä, ei tästä mitään kuitenkaan tule. Tuumaustauko ja lyhyt leikkituokio toivat toivottua virtaa ja asennetta tekemiseen. Tein taas lyhyitä seuruupätkiä suunnanmuutoksilla. Jäävistä liikkeistä seisominen oli taas ehdottomasti paras. Liikkeestä maahanmeno nopeampi kuin eilen. Liikkeestä istuminen oli todella huono. Kaksi kertaa ehdin kaksoiskäskyttää, yhden kerran jäi seisomaan ja yhden kerran hidastettu istuminen, josta pomppasi seisomaan, kun palasin luokse. Edellä mainitusta innostuneena siirryin läheiselle nurmialueelle tekemään luoksetuloa. Tein aluksi läheltä (2-4 asekelta) nopeat luoksetulot. Ne toimivat mielestäni heinosti, Ramo tuli säpäkästi ja suoraan, hyvä. Pidensin matkan 10 askeleeseen. Tuli edelleen nopeasti, mutta ... vino orava. En ottanut opikseni, vaan pidensin matkan 15 askeleeseen. Tuli edelleen nopeasti, yritti hidastaa, mutta kietoutui jalkojeni ympäri. Siinä sitä sitten oltiin päivää paistattelemassa minä ja vino oravani.

Illalla kävin tekemässä vielä omatoimisen agilitytreenin. Teemoina kepit ja lähtöluvan odottaminen. Lenkin jälkeen aloitin nopeassa temmossa 2 x 5 kahdella kepillä. Nyt Ramo taas selvästi muisti mistä tässä on kyse ja haki aloitukset oikein. Tehdään tätä edelleen jatkossa nopeatempoisena harjoituksena. Pidennän matkaa sekä vaikeutan kulmilla. Lyhyen tauon jälkeen jatkoin kuudella verkkokepillä. Tein 3 x 4 sarjat. Vaihtelin lähetysmatkaa ja varovaisesti kulmia. Lähetysmatkan pidentäminen tiettyyn pisteeseen aiheutti sen, että Ramo hiljensi vauhtia ja kääntyi katsomaan tulenko minä. Ongelma poistui, kun laitoin vetolelu-palkan odottamaan. Tilalle tuli kuitenkin toinen ongelma, Ramo yritti kahteen otteeseen suoraan lelupalkalle, mutta palasi huomautuksesta takaisin ja tempaisikin sen jälkeen kepit oikein vauhdilla, ihme otus! Kepeiltä siirryttiin tauon jälkeen kentälle, jossa aloitin lähtöluvan odottamisella. Tein 2 x 3 sarjan odottamisessa. Nyt toimi hienosti, ei edes pää nykinyt. Palkkasin viimeisestä vapauttamalla vetolelulle. Sen jälkeen Ramo taas lähtöpaikalle hihnassa, hihna irti, odottaa käsky ja hyppy-käskyllä lähtölupa radalle, jossa hyppyeste - takaakierrolla toiselle hyppyesteelle - valssaten putkeen - vauhdin himmaus - putkesta täyskäännös ja vauhdin kiihdytys hyppyesteelle. Tein kaikkiaan 9 toistoa. Yhdessä Ramo varasti lähdössä, josta tiukka huomautus ja paluu lähtöpaikalle (tein väliin taas pari odotus harjoitusta). Kahdessa sössin takaakierron ohjauksen, minkä seurauksena Ramo meni toisen esteen väärältä puolelta. Muut olivat onnistuneita suorituksia siinä mielessä, että edettiin esteeltä esteelle sujuvasti, mutta ohjaukseni oli takuulla ajoittain todella koomista katsottavaa.

Pohdintaa jälkiharjoituksesta

Perjantai-iltana matkattiin kaatosateessa odotettuun jälkiharjoitukseen. Vesisateessa on toki harjoiteltu ennenkin ja on syytäkin, koska vesisade ei tosiaankaan ole Suomen suvessa mitenkään paranormaali ilmiö. Ramo viihtyy jäljellä niin sade- kuin puotasäälläkin, joten se oli tietoisena tulevasta innoissaan, kuten aina. Itse odotin tältä harjoitukselta ehdottomasti eniten Lauran, meidän viime kesäisen jälkikurssin kouluttajan, kommentteja. Tarkoitus oli toteuttaa harjoitus osoittain kokeenomaisesti, mutta outo maasto aiheutti kokemattomalle harrastajalle omat haasteensa. No, jälki saatiin kuitenkin tehtyä lähes ennakkosuunnitelman mukaiseksi.

Ramolla ajamani metsäjälki oli noin 460 metriä pitkä ja siinä oli kaksi suoraa kulmaa, yksi loivakulma, noin 20 metrin soraosuus sekä kaksi kuntopolun ylitystä. Jäljellä oli kaikkiaan neljä esinettä (kolme keppiä ja lopussa eräs Ramon lempileluista). Kepit oli sijoitettu siten, että ensimmäinen oli heinikkoisessa metsämaastossa, toinen soraosuudella ja kolmas mustikanvarpujen seassa. Etsintälinja noin 20 metriä. Sovimme etukäteen Lauran kanssa, että lähetän Ramon etsimään jälkeä hieman viistosti noin 10 metristä.

Yhteenveto omista ja Lauran kommenteista Ramon jäljestämisestä ja ohjaajan työskentelystä:

Jäljen etsiminen. Ohjaajan työskentely etsintälinjalla rauhallista ja vaati innokkalta "jodlaavalta" koiralta rauhoittumisen ennen lähtöluvan antamista, siitä maininta hyvä! Ramo etsii ja löytää jäljen itsenäisesti ja löydettyään jäljen lähtee jäljestämään oikeaan suuntaan. Laura kiinnitti huomiota siihen, että Ramo "ampuu" lähtöluvan saatuaan liikkeelle turhan kovalla kiireellä, vaikka aloittaakin heti etsimisen maavainuisesti. Liika vauhti (yhdistettynä innokkuuteen) aiheuttaa kuitenkin helposti sen, että koira ei etene suoraan kohti jälkeä, vaan hieman kaartaen tai siksakaten. Pahimmassa tapauksessa se ajaa jäljen yli ja joutuu pyörimään lähtölinjalla, mikä ei tietenkään ole suotavaa. Jatkossa lisää erillistä janatreeniä, jossa on kiinnitettävä erityistä huomioita Ramon etenemissuuntaan ja vauhtiin. Saatin Lauralta myös pari hyvää käytännön harjoitusvinkkiä janatreeneihin. Toisessa tosin tarvitaan apuohjaajaa, joten pitää yrittää lahjoja jotain kaveria ko. toimeen.

Jäljestäminen. Ohjaajan työskentely jäljellä ok, antoi koiralle työrauhan ja luki hyvin koiraa. Ramoa on omasta mielestäni kohtalaisen helppo lukea, sen elekieli on jäljestäessä jotenkin niin selvää. Ramon jäljestää maavainuisesti ja tarkasti, vaikka vauhtia onkin tullut huomattavasti lisää verrattuna viime syksyyn. Ramo työskentelee innokkaasti ja ratkoo itsenäisesti eteen tulevat ongelmat, eikä häiriinny esimerkiksi liinan tilapäisistä kiristymisistä. Lauran mielestä Ramo huomioi hienosti maastolajin vaihtumisen. Kun jälki siirtyi metsämaastosta sorapohjaiselle osuudelle, Ramo hiljensi oma-aloitteisesti vauhtia ja tarkensi selvästi jäljestämistään. Tuosta osuudesta tuli Lauralta erityiskehut! Hukatessaan jäljen Ramon nenä nousee hieman ja se etsii jäljen edeten jotenkin hassuilta näyttävillä nopeilla, terävillä sivuttaisliikkeillä. Lauran kommentti tuohon oli, että ei haittaa, koska hänen mielestään se vaan kertoo, että Ramo on motivoitunut löytämään jäljen. Se ei kuitenkaan hätäänny, vaan etsii innokkasti hukkaamansa jäljen, viis siitä, jos liikkuminen näyttää hassulta hypähtelyltä. Motivaatio on tärkein. Ramo hukkasi hetkeksi jäljen toisessa kuntopolun ylityksessä, mutta ei hätääntynyt, vaan etsi oma-aloitteisesti jäljen ja jatkoi matkaa.

Kulmatyöskentely. Kulmatyöskentely oli Lauran mielestä kokonaisuutena hyvää. Toisen suorista kulmista Ramo otti Lauran mielestä erityisen hienosti ja tarkasti. Toisessa ajoi aavistuksen kulman yli, mutta etsi jäljen ilman pyörimistä kulmassa. Avokulma sujui niin ikään ongelmitta. Olin myös itse tyytyväinen Ramon kulmatyöskentelyyn. Mikään idiootivarma jäljestäjä Ramo ei kuitenkaan kulmissa vielä ole. Kyllä me on muutamaan otteeseen harjoituksissa pyöritty kulmissa oikein kunnolla. Lauran neuvo oli, että merkkaa kulmat hyvin krepeillä, ole itse hereillä kulmiin tultaessa ja tarkasti jäljestetyn kulman jälkeen voit vaikkapa palkata tai muutoin kertoa Ramolle, että hyvin meni, jotta saat vahvistettua rauhallista ja tarkkaa kulmatyöskentelyä.

Jälkiesineen ilmaisu. Olen valinnut ilmaisutavaksi jälkiesineen tuomisen ohjaajalle. Ilmaisu oli ennen perjantain harjoitusta siinä vaiheessa, että erillisissä ilmaisuharjoituksissa Ramo ottaa kepin suuhunsa ja tuo sen ohjaajalle oma-aloitteisesti, mutta jäljellä Ramo ilmaisee esineen siten, että paikannettuaan kepin se pysähtyy, ottaa katsekontaktin ja odottaa, jos en ole sanonut taikasanaa "näytä", niin esine saisi Ramon puolesta jäädä niille sijoilleen. Lauran ehdotuksesta noudatin kuitenkin esineilmaisun kohdalla tällä kertaa taktiikkaa "suu kiinni ja katsotaan mitä tuleman pitää". Tällä kertaa se kannatti. Ramo nappasi ensimmäisellä kepillä katsekontkatin jälkeen kepin suuhunsa ja lähti häntä vipattaen kohti. Sama toistui kahdella seuraavalla kepillä. Emme keksineet mitään selvää syytä muutokseen, mutta saattaa olla, että olen jotenkin omalla käytökselläni (tuijottanut koiraa suolapatsaaksi jähmettyneenä) aiheuttanut Ramon enpimisen esineillä. Pohdittiin esineilmaisua muutoinkin hieman tarkemmin. Laura kiinnitti harjoituksessa huomioita siihen, että lähdin Ramoa vastaan heti kun se oli nostanut kepin ja tuli kohti. Lauran mielestä se oli hyvä ratkaisu, sillä jos olen liinan päässä eli noin 10 metriä koirasta ja jään odottamaan koiran tuloa luokseni, joudun lähettämään koiran paluujäljelle, mikä taas ei ole hyvä asia. Laura kehotti vielä miettimään ilmaisun kriteeriä. Ohjaajan työkentelyn osalta Laura oli tyytyväinen siihen, että maltoin antaa Ramon etsiä kakkoskepin rauhassa, enkä puuttunut sen työskentelyyn, koska koirasta näki selvästi, että se on havainnut esineen ja paikansi sitä silmin nähden innokkaana. Yleisesti ohjaajan työskentely esineillä oli Lauran mukaan hyvää ja rauhallista, samoin lähetykset sujuivat viime kesää huomattavasti paremmin.

Hyvin menneestä harjoituksesta jäi tottakai hyvä mieli ja oli todella mukavaa vaihtaa ajatuksia kokeneemman henkilön kanssa. Erityisen tärkeitä ovat Lauran huomiot jäljen etsimisestä. Tulevaisuudessa palataankin taas erillisiin janaharjoituksiin. Iso kiitos Lauralle ja myös treeniseurana olleille Sarille ja Amille. Ami suoriutui omasta hieman päälle 500 metrin jäljestä loistavasti, on se taitava tyttö! Taas kerran ehdin myös hämmästellä sitä, miten eri tavalla eri koirat jäljellä työkentelevät. Ami kulkee Ramoa huomattavasti rauhallisemmin, jäljestää ehkä hieman Ramoa korkeammalla nenällä ja saattaa pysähtyä hetkeksi ihailemaan maisemia, kun Ramo taas "tällää" kirsun kanervikkoon ja etenee peppu keikkuen joko lyhellä tikkaavalla puolijuoksu askeleella ja tekee välillä "säpäköitä" sivuttaisliikkeitä, eikä takuulla pysähdy kuin pissalle tai esineelle :)

Kanttarelleja ja muita juttuja

Työkiireistä ja laiskuudesta johtuen blogin kirjoittamisessa on ollut aivan älyttömän pitkä tauko. Yritän koota olennaisimmat treenikuulumiset kirjoitustauon ajalta. Aloitan kuitenkin uusimmasta iltaharrastuksestamme, nimittäin sienestyksestä tai oikeammin sen opettelusta. Olin olevina näppärä ja päätin hyödyntää naksutinta harjoittelussa. Niinpä tälläsin kanttarellit reijälliseen maustepurkkiin ja aloitin. Pidin purkkia aluksi kädessäni ja odotin, kunnes Ramo kohdistaa katseen ja kirsun purkkiin, naks ja nami. Homma eteni vauhdilla, joten purkki lattialle ja taas odottamaan. Ramo ei kauan aikaillut, vaan otti vauhdikkaan "touchin" purkkiin, sillä seurauksella, että purkki kieri kolisten pisin lattiaa ... kummallinen kontaktialusta. Onneksi purkki oli vahvaa tekoa, eikä hajonnut säpäleiksi. Harjoittelu vaatii siis vielä pientä säätämistä:)

Jälkitreeniä on tehty sekä henkilöjäljessä että verijäljessä. Henkilöjäljen treeneissä on keskitytty jäljen nostoon, jälkiesineiden ilmaisuun ja kulmatyöskentelyyn. Jäljen nostoon on tullut janatyöskentelyn avulla varmuutta. Ramo nostaa tällä hetkellä jäljen linjalta itsenäisesti ja onnistuneesti noin 20 metrin etäisyydestä. Jälkiesineen ilmaisussa olemme siinä pisteessä, että Ramo ilmaisee esineet pysähtymällä ja ottamalla katsekontaktin, mutta tarvitsee vielä "näytä" kehoituksen tuodakseen esineen ohjaajalle. Ramolla on selvästi kiire takaisin jäljelle, joten olen yrittänyt tehdä esineiden löytymisestä todellisen "juhlahetken". Kulmatyöskentely on mielestäni harjoitusmääräämme nähden erittäin hyvässä mallissa. Ramo jäljestää pääsääntöisesti kulmat tarkkaan ja vauhtia oma-aloitteisesti hidastaen. Kesän aikana olemme tehneet myös pari verijälkitreeniä. Verijälkeä Ramo ajaa hieman henkilöjälkeä hitaammin, mutta kuitenkin innokkaasti. Ensimmäisessä treenissä Ramo työskenteli kaadoilla hieman varovaisen oloisesti. Toisessa treenissä kaato oli Ramon mielestä jo selvästi kiinnostavampi ja se malttoi viipyä kaadolla hieman pidempään. Tavoitteena on jatkaa myös verijälkitreenejä henkilöjäljen ohella.

Tokoilun osalta voi todeta, että junnaamme ohjaajan saamattomuudesta johtuen lähes paikallaan. Perusharjoituksia on tehty satunnaisesti, mutta mainittavaa edistymistä ei ole tapahtunut. Lyhyissä omatoimitreeneissä on keskitytty pääasiassa seuraamiseen ja paikalla makuuseen, mitkä epäilemättä ovat tärkeitä liikkeitä. Päätin jo toukokuussa tehdä tilanteelle jotain, mutta tässä sitä ollaan, edelleen tilanteessa "jottain tarttis tehrä".

Agilityn ohjatut treenit päättyivät ennen juhannusta ja sen jälkeen on tehty satunnaisesti lähinnä omatoimitreenejä. Työn alla ovat olleet kepit, kontakti ja eilisestä lähtien, taas kerran, radalla lähtöluvan odottaminen. Keppejä työstetään verkkokepeillä ja homma alkaa hiljalleen hahmotua Ramolle. Minun töppäilystäni (menin sitten ottamaan verkot ensimmäisenä pois viimeisestä välistä) huolimatta saadaan ajoittain pujottelua muistuttavia suorituksia. Tänään tein keppien aloituksen alkeisharjoitetta, mikä olikin hyvä, koska harjoitus osoitti, että aloitus ei olekaan vielä niin varmaa kuin kuvittelin. Toisena pääteemana oli lähtöluvan odottaminen. Tein yksinkertaisia toistoja, joissa jätin Ramon odottaamaan, kävelin ensimmäisen esteen taakse, kehuin odottamisesta ja palasin palkkaamaan. Tiukka huomatus varastamisesta tuotti tulosta ja sain lopulta 80 % onnistuneita toistoja. Kun odottaminen onnistui, tein ratapätkän, jossa hyppyeste, jolta ohjaus takaakierrolla toiselle hyppyesteelle, josta valssilla putkeen, vauhdin himmaus, putkesta tiukka käännös, minkä jälkeen ohjaus ja kiihdytys suoraan edessä olevalle esteelle. Tein samaa rataa myös eilen osaavan coachin ohjauksessa. Tänään yritin paikata eiliset ongelmat eli pitää ohjauksen kaikki vaiheet koossa. Tein kaikkiaan kuusi toistoa, joista kahdessa töpeksin takaakierron ohjauksen, minkä seurauksena Ramo hyppäsi esteen väärältä puolelta. Muissa saatiin rata alusta loppuun tehtyä, mutta en kyllä ollut omaan suoritukseeni tyytyväinen. Ohjauksessa oli kahdessa toistossa huomattavaa hosumista ja yhdessä teputtelin jotenkin ihan ihmeellisesti. Putkelta ulos ohjaukset onnistuivat omasta mielestäni tänään eilistä paremmin. En jäänyt hidastelemaan ja ihmettelemään,vaan kiihdytin täyteen vauhtiin, kiitos eilen saamieni kommenttien. Lähtöluvan odottamisessa tapahtui rataharjoitteiden myötä juuri se ilmiö, mitä osasin odottaakin. Kun alla oli onnistunut rata ja kunnon revittely lelulla, nousivat Ramon kierrokset "kattoon" ja odottaminen vaikeutui heti kättelyssä. Taas varastamisesta tiukka huomautus ja odottamisharjoituksia ( 3 onnistunutta ja neljännellä luvalla radalle).