Työkiireistä ja laiskuudesta johtuen blogin kirjoittamisessa on ollut aivan älyttömän pitkä tauko. Yritän koota olennaisimmat treenikuulumiset kirjoitustauon ajalta. Aloitan kuitenkin uusimmasta iltaharrastuksestamme, nimittäin sienestyksestä tai oikeammin sen opettelusta. Olin olevina näppärä ja päätin hyödyntää naksutinta harjoittelussa. Niinpä tälläsin kanttarellit reijälliseen maustepurkkiin ja aloitin. Pidin purkkia aluksi kädessäni ja odotin, kunnes Ramo kohdistaa katseen ja kirsun purkkiin, naks ja nami. Homma eteni vauhdilla, joten purkki lattialle ja taas odottamaan. Ramo ei kauan aikaillut, vaan otti vauhdikkaan "touchin" purkkiin, sillä seurauksella, että purkki kieri kolisten pisin lattiaa ... kummallinen kontaktialusta. Onneksi purkki oli vahvaa tekoa, eikä hajonnut säpäleiksi. Harjoittelu vaatii siis vielä pientä säätämistä:)
Jälkitreeniä on tehty sekä henkilöjäljessä että verijäljessä. Henkilöjäljen treeneissä on keskitytty jäljen nostoon, jälkiesineiden ilmaisuun ja kulmatyöskentelyyn. Jäljen nostoon on tullut janatyöskentelyn avulla varmuutta. Ramo nostaa tällä hetkellä jäljen linjalta itsenäisesti ja onnistuneesti noin 20 metrin etäisyydestä. Jälkiesineen ilmaisussa olemme siinä pisteessä, että Ramo ilmaisee esineet pysähtymällä ja ottamalla katsekontaktin, mutta tarvitsee vielä "näytä" kehoituksen tuodakseen esineen ohjaajalle. Ramolla on selvästi kiire takaisin jäljelle, joten olen yrittänyt tehdä esineiden löytymisestä todellisen "juhlahetken". Kulmatyöskentely on mielestäni harjoitusmääräämme nähden erittäin hyvässä mallissa. Ramo jäljestää pääsääntöisesti kulmat tarkkaan ja vauhtia oma-aloitteisesti hidastaen. Kesän aikana olemme tehneet myös pari verijälkitreeniä. Verijälkeä Ramo ajaa hieman henkilöjälkeä hitaammin, mutta kuitenkin innokkaasti. Ensimmäisessä treenissä Ramo työskenteli kaadoilla hieman varovaisen oloisesti. Toisessa treenissä kaato oli Ramon mielestä jo selvästi kiinnostavampi ja se malttoi viipyä kaadolla hieman pidempään. Tavoitteena on jatkaa myös verijälkitreenejä henkilöjäljen ohella.
Tokoilun osalta voi todeta, että junnaamme ohjaajan saamattomuudesta johtuen lähes paikallaan. Perusharjoituksia on tehty satunnaisesti, mutta mainittavaa edistymistä ei ole tapahtunut. Lyhyissä omatoimitreeneissä on keskitytty pääasiassa seuraamiseen ja paikalla makuuseen, mitkä epäilemättä ovat tärkeitä liikkeitä. Päätin jo toukokuussa tehdä tilanteelle jotain, mutta tässä sitä ollaan, edelleen tilanteessa "jottain tarttis tehrä".
Agilityn ohjatut treenit päättyivät ennen juhannusta ja sen jälkeen on tehty satunnaisesti lähinnä omatoimitreenejä. Työn alla ovat olleet kepit, kontakti ja eilisestä lähtien, taas kerran, radalla lähtöluvan odottaminen. Keppejä työstetään verkkokepeillä ja homma alkaa hiljalleen hahmotua Ramolle. Minun töppäilystäni (menin sitten ottamaan verkot ensimmäisenä pois viimeisestä välistä) huolimatta saadaan ajoittain pujottelua muistuttavia suorituksia. Tänään tein keppien aloituksen alkeisharjoitetta, mikä olikin hyvä, koska harjoitus osoitti, että aloitus ei olekaan vielä niin varmaa kuin kuvittelin. Toisena pääteemana oli lähtöluvan odottaminen. Tein yksinkertaisia toistoja, joissa jätin Ramon odottaamaan, kävelin ensimmäisen esteen taakse, kehuin odottamisesta ja palasin palkkaamaan. Tiukka huomatus varastamisesta tuotti tulosta ja sain lopulta 80 % onnistuneita toistoja. Kun odottaminen onnistui, tein ratapätkän, jossa hyppyeste, jolta ohjaus takaakierrolla toiselle hyppyesteelle, josta valssilla putkeen, vauhdin himmaus, putkesta tiukka käännös, minkä jälkeen ohjaus ja kiihdytys suoraan edessä olevalle esteelle. Tein samaa rataa myös eilen osaavan coachin ohjauksessa. Tänään yritin paikata eiliset ongelmat eli pitää ohjauksen kaikki vaiheet koossa. Tein kaikkiaan kuusi toistoa, joista kahdessa töpeksin takaakierron ohjauksen, minkä seurauksena Ramo hyppäsi esteen väärältä puolelta. Muissa saatiin rata alusta loppuun tehtyä, mutta en kyllä ollut omaan suoritukseeni tyytyväinen. Ohjauksessa oli kahdessa toistossa huomattavaa hosumista ja yhdessä teputtelin jotenkin ihan ihmeellisesti. Putkelta ulos ohjaukset onnistuivat omasta mielestäni tänään eilistä paremmin. En jäänyt hidastelemaan ja ihmettelemään,vaan kiihdytin täyteen vauhtiin, kiitos eilen saamieni kommenttien. Lähtöluvan odottamisessa tapahtui rataharjoitteiden myötä juuri se ilmiö, mitä osasin odottaakin. Kun alla oli onnistunut rata ja kunnon revittely lelulla, nousivat Ramon kierrokset "kattoon" ja odottaminen vaikeutui heti kättelyssä. Taas varastamisesta tiukka huomautus ja odottamisharjoituksia ( 3 onnistunutta ja neljännellä luvalla radalle).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti