Jäljestystä ja agilityä

Olen alkanut fanittamaan valoisia kesäiltoja. Ulkoilun ja mielekkään tekemisen järjestäminen työpäivien ajan kotona odottavalle koiralle tuntuu niin paljon helpommalta kuin syksyn ja talven säkkipimeinä iltoina. Kuluneella viikolla tehtiin pitkiä lenkkejä, jäljestettiin ja käytiin pariin otteeseen agilitykentällä.

Tein Ramolle keskiviikkona noin 600 metriä (200 x 100 x 200) pitkän jäljen, jossa oli kaksi suoraa kulmaa. Esineinä jäljellä oli kaksi namirasiaa (hieman piilossa sammaleiden ja risujen alla) ja lopussa ruokapalkka. Ramo on koira, joka kokee jäljestämisen mielekkääksi, mutta siitä tulee myös helposti nopeuskilpailu ja vauhdin kasvaessa työskentelytarkkuus vähenee. Kokeilin keskiviikkona vauhdin hidastamista todella hitaaseen kävelyvauhtiin. Ramo ei ole mitenkään herkkä liinan kiristymisten suhteen, mutta jatkuva kireys ja vauhdikkaamman etenemisen estäminen taisivat kuitenkin hieman "nyppiä", koska ensimmäisen suoran puolivälissä sain pariin otteeseen liinan päässä kiskovalta kiharapäältä tuimailmeisen kysyvän katseen. Ensimmäisen kulman Ramo meni aavistuksen yli, mutta kaarsi ulkokautta takaisin kulmaan, josta jatkoi jälkeä oikeaan suuntaan. Toisella suoralla Ramon hotales asenne alkoi ilmeisesti hellittämään ja sen jäljestämisestä tuli temmoltaan rauhallisempaa. Toinen kulma oli ensimmäisen kopio, mutta ylitys oli pienempi kuin ensimmäisessä kulmassa. Rasiat Ramo ilmaisi kaivamalla ne esille ja malttoi jopa syödä namipalat kaikessa rauhassa. Viimeisellä suoralla työskentelytarkkuus parani entisestään, taisi perropoika oikein nautiskella jäljestämisestä. No tiedä häntä, mutta liinan toinen pää tuli oikein hyvälle mielelle katsoessaan peppu keikkuen ja häntä puolelta toiselle vipattaen etenevää koiraa.

Torstai-iltana käytiin agilitykentällä puuhastelemassa omatoimisesti vähän sitä sun tätä. Harjoiteltiin 3 x pujottelua, puomia ja A-estettä yksitellen ja 3 x yhdistettynä pieneen ratapätkään. Vauhdin kasvaessa kasvaa myös virheiden määrä eli kaikkia edellä mainittuja esteitä tehdään vielä jatkossakin enimmäkseen yksitellen. Tauon jälkeen tehtiin hyppyharjoituksia, joissa Ramolle ehdottomasti vaikeinta oli keskittyminen hallittuun tekemiseen. Tosin ohjaajallakin riitti ihan mukavasti pähkäiltävää, kun yritti säädellä koiran tekemistä niin, että hommassa olisi jotain järkeä. Perjantai-iltana aksatettiin puolestaan vesikoirien "äijä-ryhmän" kanssa. Harjoiteltavana oli rata, jossa ohjausteemoina muun muassa välistäveto ja sylkkäri.

Lauantaina käytiin jäljestämässä Annukan ja Napin kanssa. Tein molemmille koirille jäljet, joten Ramo pääsi Napista poiketen jäljestämään oman ihmisen tekemää jälkeä. Ramon jäljellä oli tällä kertaa kolme suoraa kulmaa ja pituutta yhteensä noin 300 metriä. Jälkiesineinä kaksi namirasiaa, yksi keppi ja lopussa ruokapalkka. Jäljestysvauhtia nostin hieman keskiviikon vauhdista, mutta edelleen mentiin hidasta kävelyvauhtia. Ramo pysyi melko tarkkaan jäljen päällä ja kulmat se otti tällä kertaa tarkasti. Ensimmäinen aivan kulman päältä, toinen ja kolmas pienellä ylityksellä. Hämmästyksekseni jälkiesineenä ollut keppikin nousi, vaikka olin etukäteen uumoillut sen jäävän maastoon. Kepin luovutus oli tosin hieman hätäinen. Ramo toi kepin eteeni ja sylkäisi sen tennareille, notta tos on keppis! Loppupalkkana ollutta herkkurasiaa sen sijaan käsiteltiin huomattavasti hellävaraisemmin. Ilmojen haltija oli todella suosiollinen, koska sade alkoi vasta kun olimme saaneet jäljet ajettua.

Aika menee niin nopeasti

Aika on tosiaan tuntunut menevän niin nopeasti, että toisinaan ei meinaa perässä pysyä. No, vierivä kivi ei sammaloidu. Tahvo-kissan nukkuessa kerällä sylissä on sopiva hetki kirjata blogiin jotain kesäkuun alkupuolen puuhasteluistamme. Aloitankin tällä kertaa Tahvosta, jonka aika on kulunut lähinnä saalistuksen ja nukkumisen merkeissä. Tahvolla on aina ollut tapana tuoda saalista kotiin, mutta nyt se on jostain syystä ollut erityisen ahkera lauman ravinnonsaannin turvaaja. Kotiin on tullut kymmenkunta päästäistä, pari puoliksi syötyä hiirtä ja pari rotan vonkaletta! Rotta saaliistaan Tahvo oli erityisen tohkeissaan - meikäläisen kirkaisuun suuri saalistaja vastasi paljon puhuvalla ilmeellä, joka taisi tarkoittaa, että kirkumisen sijaan aavistus "rispektiä" olisi nyt paikallaan!

Ramon alkukesään on taasen kuulunut arkirutiinien ja ulkoilun lisäksi niin agility-harrastelua kuin "omaksi iloksi tokoilua" sekä henkilöjälkeä. Molempien kuntoa on kohennettu yhteisillä juoksulenkeillä. Kesäkuun 10. päivänä ilmassa oli kuitenkin suuren urheilujuhlan tuntua, kun agilityn pienryhmän harjoitukset päättyivät yhdessä toisen pienryhmän kanssa pidettyihin kilpailunomaisiin harjoituksiin. Pienryhmien kouluttajat olivat suunnitelleet mukavan syheröiset radat, joilla ei kuitenkaan ollut kontaktiesteitä. Rataan tutustuminen ja arvostelu tehtiin kilpailunomaisesti. Rataan tustumisen jälkeen koirakot (10) starttasivat säkäluokittain yksi toisensa perään radalle. Jännitys ehti vallata mielen ennen ensimmäistä omaa starttia, mutta asenne oli kohdallaan. Ensimmäisestä startista meillä oli saldona 5 virhepistettä, kuten myös toisesta startista, jossa vitonen tuli harmillisesta ohjaajan eli oman sähellyksen seurauksena. Yhteistuloksissa sijoituimme kolmansiksi. Agility-harrastelun parissa on oltu myös vesikoirien omatoimi-ryhmän eli testosteroni-ryhmän harkoissa, niin ja pariin otteeseen on käyty ihan vaan omatoimisestikin harrastelemassa.

Tokoilua on harrasteltu periaatteella vähän kerralla, mutta sitäkin useammin, ja todella vapaalla tyylillä. Jälkimetsään ollaan suunnattu hieman harvemmin, vaikka se on ehkä meidän molempien mielestä sitä kaikista mukavinta puuhaa. Hassua, miten kahvikin maistuu aina jotenkin erityisen hyvältä metsässä jäljen vanhenemista odotellessa.