perjantai 31. heinäkuuta 2009

Sadepäivän minitreenailua

Nukuttiin pitkään ja sen seurauksena päivä käynnistyi todella verkkaisesti. Ramokin malttoi nauttia hitaasta aamusta loikoillen ja eilen saamaansa putkiluuta ihastellen. Tuijotteli ilmeisen ihastuneena huolellisesti puhdistamaansa luuta pitkät tovit. Tahvon mielestä moinen kapistus oli lähinnä ällöttävä. Tosin senkin piti käydä tarkistamassa, että mitä kummallista siinä kovassa kapistuksessa oikein on kun sitä niin hartaasti tuijotetaan.

Päivälenkillä poikettiin paikalliseen rautakauppaan. Tosin Ramo sai tällä kertaa tyytyä odottamaan kaupan pihalla ja hienosti tuo odottikin, sateenvarjoani vahtien. Ostin vihdoin uuden narun (hinta 90 senttiä) jälkimerkkeinä toimiville pyykkipoikakrepeille. Shoppailun jälkeen pidettiin pieni tokoilutuokio kaupan pihalla. Seuraaminen hihnassa ja vapaana. Alku meni molemmissa taas jotenkin vähän löysästi, mutta pieni lelun vilaustus nosti virettä ja saatiin muutama kohtalaisen hyvä seuruu aikaiseksi. Sen lisäksi tein kolme toistoa kahdesta jäävästä liikeestä (lyhyt seuruu ja seisomaan jääminen/istumaan jääminen). Seisominen ok, mutta istuminen hidas ja yhdessä toistossa otti vielä askelia käskyn jälkeen. Tällä kertaa päätettiin miniharkat paikalla makuuseen (2 min.). Läheisellä kävelytiellä rollaattorilla kiitävä mummeli aiheutti kontaktin herpaantumisen ja kaulan venymisen, miten se voi venyäkin niin pitkäksi. Ramo pysyi kuitenkin maassa ja korjasi kontaktin rykäisystä.

Illalla ajettiin lähimetsään janatreeniin. Tein kolme janaa ja annoin niiden vanheta reilu puolisen tuntia. Ensimmäiseen lähetys noin 3 metristä. Ramo oli aivan "täpönä" ja päätin ensimmäisen kerran hieman huomauttaa lähtöalueella säheltämisestä. Taisi mennä jakeluun, koska malttoi rauhoittua siksi aikaa, että sain liinan sotkut selvitettyä. Rauhoittuminen ja lähetys kohtisuoraan jäljelle. Ramo ampaisi liikkeellle suoraan osoittamaani suuntaan, matalalla nenällä ja poimi jäljen hienosti ilman kaartelua tai pomppimista. Lyhyen jäljen päässä odotti superpalkkarasia, jauhelihaa! Toisessa lähetyksessä leikin upporikasta ja rutiköyhää. Lähetin taas kohtisuoraan, mutta pidensin matkan noin 10 metriin. Typerää!! Ramo lähti vauhdilla suoraan osoittamaani suuntaan, mutta aloitti suurin piirtein puolessa välissä matkaa tutun siksak-liikkeen. Jälki nousi kuitenkin ilman kaartelua, tuli hieno kulma. Että voinkin olla idiootti! Kolmannella lähetin hieman viistosti noin 5 metristä. Otin ennen lähetystä hieman pidemmän rauhoittumisajan, koska piti itsekin rauhoittua. Ramo lähti suoraan osoittamaani suuntaan ja nosti jäljen varmasti. Tästä suorituksesta jäi sentään hyvä mieli ja Ramokin sai extra-annoksen jauhelihaa.

Iltalenkillä poikettiin vielä kepeille. Nostattelin Ramon virettä treenipaikalle kävellessämme ja tein nopeatempoisen keppitreenin. Nyt irtosi kepeille aivan raivona, ei tietoakaan vauhdin jarruttamisesta tai pomppimisesta, vaikka jäin paikoilleni. Tein kaikkiaan 10 toistoa etäisyyksiä ja kulmia vaihdellen. Meinasin taas itse mokata hyvä treenisession, kun olin vähällä jäädä hämmästelemään tuon kiharapään intoa ja raivoa.

Huomenna matkataan Tulimaan kasvattien perroleirille Rymättylään. Viikonlopun ohjelmassa on metsäjälkeä ja paimennusta sekä tietenkin perrojen vauhdikasta menoa.

Ei kommentteja: