Rauhallista joulun odotusta

Hyvää Joulua - Feliz Navidad

Jou, jou, joulua!

Hyvää Joulua!

Esineruutua ja pk-tottista

Yllättävä kirjoitusinto iski, joten luvassa puuduttavaa selostusta viikon kohokohdista esineruudun ja pk-tottiksen osalta.

Tein Ramon kanssa ulkoilun ja muun puuhastelun lomassa kahteen otteeseen esineruutu-harjoituksen. Ensimmäiseen harjoitukseen tamppasin ruudun, jossa oli leveyttä noin 30 metriä ja syvyttä noin 20 metriä. Pimeys esti tekemästä isompaa ruutua, kun en olisi erottanut syvemmän ruudun takalinjaa :) Ruudun tamppaamisen jälkeen tehtiin pk-tottiksen seuraamiskaavio ja istumisliike sekä maahanmeno ja luoksetulo. Seuraamiskaavion alussa Ramon seuraaminen oli aivan liian väljää, mutta kontakti oli hyvä ja se jopa pysyi hyvänä koko kaavion ajan. Seuruukaavion käyntinopeuden muutosten jälkeen Ramo korjasi oma-aloitteisesti seuruuta tiiviimmäksi. Ihme ja kumma, hoksasin pakkata Rumbelon oma-aloitteisesta seuruun tiivistämisestä. Istumaliikkeen valmisteleva seuraaminen oli tiiviimpää kuin kaaviossa, mutta edisti. "Istu" -käskyyn Ramo reagoi nopeasti ja pysyi rauhallisesti istumassa liikkeen loppuun asti. Siitä palkaksi rasun "repimis- ja tapporiehat". Ennen maahanmenon ja luoksetulon liikettä pidin muutaman minuutin rauhoittumistauon. Liikkeen valmistelevassa seuraamisessa tein ylimääräiset täyskäännökset oikealle ja vasemmalle. Seuraaminen oli taas väljää, mutta maahanmeno oli juuri sellainen säpäkkä putoaminen, jollainen haluan sen olevankin. Sehän putosi kuin kivi :) Meinasin jo palkata ja vapauttaa tuosta maahanmenosta, mutta jatkoin kuitenkin liikkeen luoksetuloon ja sivulle siirtymiseen saakka. Luoksetulossa Ramo tuli tuttuun tapaansa lujaa vauhtia, mutta jarrutti voimakkaasti eikä törmännyt, vaikka tassut vähän luistivatkin. Vauhdista ja jarrutuksesta huolimatta tuli myös suoraan eteen, palkkasin edestä ja odotutin muutaman sekunnin ennen perusasentoon käskyä. Perusasentoon siirtyminen oli odotetusti tikru-pompulla höystetty. Edestä sivulle siirtyminen tuntuu nyt vaan olevan jotenkin tavattoman vaikeaa saada onnistumaan ilman tuota tikru-pomppua, hmm... pitänee vaan sitkeästi harjoitella. Tottisosuuden jälkeen tehtiin pieni hihnalenkki ja siirryttiin esineruutu-alueen lähelle.

Esineruudulla jätin Ramon odottamaan ja katsomaan, kun vein esineet (pipo, hanska ja crocsi) ruutuun. Kelpo suoritus tuolta duracelilta, vaikka piippailua ja pari kiljahdusta pääsikin. Ennen ruudun lähetyslinjalle siirtymistä kävelytin Ramoa hetken vapaana vierellä. Kerran jouduin kieltämään todella kuuluvasti, jotta Rumbe ei olisi singahtanut omia aikojaan alueelle. Lähetyslinjalla otin vielä Ramon sivulle, tavoitteena hetken rauhoittuminen ja keskittyminen. Erilaisissa aloitusrutiineissa pitää olla Ramon kanssa ehdoton, jotta se oikeasti oppisi rauhoittumaan ja keskittymään tulevaan tehtävään. Lisäksi minun täytyy pysyä näissä tilanteissa todella rauhallisena, mutta päättäväisenä. Lähetin Ramon alueelle linjan oikeasta kulmasta ja se irtosi kovalla vauhdilla aina ruudun takalinjaan asti, josta löysi nopeasti (tuurilla) ensimmäisen esineen (pipo). Pipoon tartuttuaan Ramo lähti heti vauhdilla palautukseen. Lyhyt rasu-leikki palkaksi. Siirryin muutaman askeleen lähetyslinjan keskikohtaa kohden, josta uusi lähetys alueelle. Taas vauhdikas lähtö ja hieman oikealle kaartaen takalinjalle, josta varmaankin ainakin noin pari metriä yli. Sieltä paluu alueen keskelle, samalla työskentely muuttui keskittyneemmäksi ja häntä aloitti hurjan vippauksen. Hienosti malttoi tarkentaa alueen keskellä hieman piilossa olleen crocsin. Crocsin löydettyään Ramo jäi hetkeksi paikoilleen, mutta lähti palautukseen ilman käskyä. Siirryin taas lähetyslinjalla muutaman askeleen kohti kulmaa ja lähetin Ramon suoraan crocsin palautuksesta kolmannen kerran alueelle. Lähti edelleen vauhdilla, mutta osoittamaani suuntaan, aloittaen maavainuisen työskentelyn. Eteni aivan alueen reunaa, teki tarkistuslenkin keskelle, josta siirtyi taas alueen takalinjalle vasempaan kulmaan ja tarkensi siellä piilossa olleen hanskan. Tällä kertaa onnistuin hihkaisemaan juuri kun Ramo nosti hanskan ja otti samalla suunnan kohti meikäläistä, se toivottavasti kertoi tuolle huurittomalle klopille, että nopea esineen palautus on se "juttu", josta "täti-tättärää" repää riemusta. Ja repesinhän minä, riemusta! Ikivanhojen toppahousujen saumatkin olivat lujilla, kun vähän irroteltiin hienosti sujuneen työskentelyn päätteeksi. Samalla retkahti ennestään jäykkänä ja ajoittain kipeänä ollut olkapää ja takalistoon tuli kunnon mustelma männyn kannon päälle päätyneestä "laskeutumisesta". No, syksyn erinäisten kompurointien myötä näihin alkaa jo tottua.

Viikon toinen esineruutu-harjoitus tehtiin edellistä huomattavasti huonommalla suunnittelulla ja valmistelulla, ei vaan jostain syystä "napannut". Ruutu, tai ei sitä ruuduksi voi sanoa, lähinnä epämääräinen kaistale. Muutamaan kertaan ristiin rastiin kävelty kahdeksikon muotoinen noin 30 metriä syvä alue. Esine oli lähes "takalinjalla" lumisten kanervien ja risujen alle piilotettuna. Jätin Ramon odottamaan kun kävelin alueen ja piilotin esineen. Alueelle menon ja lähetyksen tein kuten tuossa aikaisemmassa harjoituksessa. Ramo lähti alueelle aivan hirvittävällä vauhdilla ja kohelluksella. Keskeytin kohelluksen äänekkäällä murahduksella ja annoin uuden käskyn. Ramolta keskeytykseen saadun mulkaisun tulkitsin seuraavasti. "Jaaha, että sitä ollaan taas niin tosikkona. Juu, ruvetaan hommiin." Keskeytyksen jälkeen Ramo aloitti kuitenkin huomattavasti keskittyneemmän työskentelyn ja esineen paikannus onnistui helposti. Palautukseen lähti heti esineen napattuaan ja toi sen suoraan lapaseen. Balsamia edellisestä kerrasta entisestään jäykistyneelle olkapäälle ja mustelmille! Rumbelle puolestaan "ykskätinen rasu-ralli" ja puolet iltaruuasta.

Viikon aikana on lisäksi tullut lähinnä autoilleissa mietittyä, että monien asioiden harjoitteluun pitäisi talven aikana löytää aikaa, jos aiotaan ensi keväänä yrittää mahtua mukaan johonkin jälkikokeeseen. Tottisosuuden osalta tarvittaisiin suunnitelmallisempaa harjoittelua. Tottiksen osalta epävarmin ja siinä suhteessa heikoin osa-alue meillä on valitettavasti tuo seuraaminen. Silloin kun kaikki "palaset" osuvat kohdalleen, niin Ramon seuraaminen on iloisen näköistä ja vähitellen myös tiiviimpää, mutta ... jos "palaset" eivät osu kohdalleen, niin mennään sellaista "matkalaukku-seuraamista", josta ei varmana kokeessa heru pisteitä. Luoksetulon osalta takkuaa edestä sivulle siirtyminen. Tikru-pompun korjaamisen onnistumiseen kuitenkin uskon, koska päästiinhän me luoksetulon "kurre-asennostakin" ihan kelvolliseen eteen tuloon. Hyppynoudoissa ja eteen lähettämisessä ilmaantuvista haasteista ja ongelmista olen autuaan tietämätön, koska näiden liikkeiden opettelussa ollaan vasta alkuvaiheessa. Todennäköisesti jotain on niistäkin on kuitenkin odotettavissa. Jäljen osalta heikoin osa-alue on janatyöskentely. Se tuntuu vaivaavan mieltäni niin paljon, että taidan sittenkin yrittää tehdä asialle jotain talven aikana. Toisaalta en voi myöskään tuudittautua siihen, että jälkiesineet takuuvarmasti nousevat ensi keväänä. Niin, ja saatetaan me jonain kauniina päivänä sujuvasti kurvata henkilöjäljeltä riistanjälkien perään. Tiedostettu on sekin, että myös esineruudun osalta tarvitaan tämän viikon onnistuneista suorituksista huolimatta vielä hurjan paljon harjoittelua ja esineiden palautuksen vahvistamista. Oho, kylläpä tuli autoilumietiskelyiden kirjoittamisesta sellainen olo, että "laiska töitään luettelee".

Talven riemuja

Blogiin kirjoittaminen on jäänyt milloin mistäkin syystä. Pimeinä syysiltoina kaikki liikenevä energia piti käyttää ennemmin Ramon kanssa tekemiseen kuin blogin kirjoittamiseen ja kun lumipeite toi kaivattua valoa pimeisiin iltoihin, pitää olla ulkona, eikä istua sisällä. Ramosta pakkaslumessa kiihdyttely on vähintäänkin yhtä hauskaa kuin kesällä hiekkakuopilla "kurvailu". Talvessa ei oikeastaan ole muuta ikävää kuin, että liian kylmällä ilmalla ja liukkailla teillä ei voi juosta, ei pääse jäljestämään ja, että ulkona harjoitellessa on sormet aina jäässä.

Ennen lumipeitteen tuloa ehdittiin tehdä yhteensä neljä henkilöjälkiharjoitusta, pari kokeenomaista ja pari kulmaharjoitusta. Henkilöjäljellä Ramo edistyi loppusyksystä eniten esineilmaisussa. Viimeisessä jälkiharjoituksessa kaikki jälkiesineet tulivat ohjaajan lapaseen, eikä niitä "sylkäisty" olan yli tyyliin, että tossa on "tikkus". Sen sijaan Ramon janatyöskentelyä en saanut työstettyä sellaiseksi kuin olin suunnitellut. Verijäljen osalta "palikat" ovat kasassa, joten se laji jätettiin hyvillä mielin talvitauolle. Syksyn viimeisessä verijälkiharjoituksessa oli mukana muun muassa Ramon emä Frida. Olin yllätynyt miten samanlaisella tyylillä "äitee" ja poika jäljestävät. Frida muuten toimi verijäljellä kuin vanha tekijä,vaikka oli ensimmäistä kertaa lajia kokeilemassa.

Agility-harrastusta on jatkettu kerran viikossa olevilla ryhmäharjoituksilla ja muutamilla omatoimiharjoituksilla. Talven kylmyys tuntuu haittaavan eniten agilityn harrastamista. Vaikka tykkään liikkua talvisessa ilmassa noin muuten, niin agilityssä kylmyys häiritsee omaa keskittymistä ja toisaalta päästä varpaisiin topattuna olen entistä hitaampi ja kankeampi. Yritän epätoivoisesti kuvitella, että kylmässä hallissa olisi ihanan lämmintä, mutta minkäs teet kun paleltaa niin paleltaa. Agilityn omatoimiharjoituksissa on tahittu pujottelua ja kontaktiesteistä erityisesti puomia ja A-estettä. Niiden osalta Ramo on edistynyt siten, että pujottelu sujuu helpoista kulmista osana rataa. Järin kaukaa en voi vielä radalla Ramoa lähettää pujottelemaan, mutta harjoittelumäärän nähden en sitä voi odottaakaan. Samoin kontaktit puomilla sekä A-esteellä onnistuvat radalla, eikä ainakaan toistaiseksi ole ilmennyt varastamista. Keinua ei olla vielä tehnyt osana rataa, enkä tuota "hessu hopoa" uskaltaisi radalla keinulle vielä päästääkään.

Kaikenlaisen sähellyksen ja arkisten touhujen keskellä ei olla unohdettu myöskään tottelevaisuusliikkeitä. Niitä on harjoiteltu pienissä erissä ja useimmiten sellaisella hurlumhei tyylillä. Tottiskuvioiden lisäksi on tahittu esineruutua. Esineruudussa palattiin lähtöpisteeseen, kun perropoika keksi alkaa koota esineet ensin ruudun keskelle ja yritti sitten tuoda kaikki kerralla meikäläisen lapaseen. Olen aina ollut sitä mieltä, että Ramo ei ole välttämättä se meidän "penaalin" terävin kynä, mutta tuossa kohtaa se kieltämättä yllätti. Samantapaista käyttäytymistä ilmenee tosin joskus myös kotona, kun Ramo oma-aloiteisesti kerää lattialla tai tuolilla lojuvat sukat ja hanskat yhteen pinoon. Tahvo-kissan mielestä tuollainen siivousintoilu on aina kiitettävää ja katsomisen arvoista. Se ampaisee yleensä tiikerinä paikalle istumaan sukka- ja hanskapinon viereen "viralliseksi valvojaksi".