Tulimaan kennelin kaksipäiväinen kasvattitapaaminen pidettiin elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Rymättylässä Hilskan Kaisan tilalla. O-pentue oli runsaslukuisena paikalla ja oli todella mukava tavata Ramon pentuesisarruksia omistajineen. Ensimmäisen päivän teemana oli jäljestys. Aloitimme kuuntelemalla Kaisan jäljestystä käsittelevän luennon. Se sisälsi osittain tuttuja asioita, mutta oli mielenkiintoista kuulla Kaisan kokemukseen perustuvia mielipiteitä aiheesta. Kaisaa kuunnellessa vahvistui taas käsitys siitä, että ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta. Aamupäivän luennon jälkeen kukin koirakko suuntasi tositoimiin. Valittavana oli joko metsäjälki (henkilöjälki) tai verijälki. Valitsin henkilöjäljen, lähinnä siitä syystä, että oli mahdollisuus saada Ramolle vieraan henkilön tekemä jälki. Harjoitusjäljestä tehtiin M-kirjaimen mallinen eli siihen tuli kolme terävää kulmaa ja jälkiesineeksi jäljentekijän hajustamat kepit. Ramo pääsi jäljelle porukan viimeisenä eli saimme samalla hieman esimakua siitä, mitä kokeissakin on luvassa, odottelua ja vielä kerran odottelua. Jonkun verran odottelu taisi Ramon vireeseen vaikuttaa, vaikka se olikin selvästi innoissaan, kun vihdoin ja viimein otin varusteet esille. Metsään lähti kuitenkin normaalia aavistuksen matalammassa vireessä oleva perropoika.
Kuinka harjoitus meni? Se oli totaalinen floppi. Harjoituksen jäljestämisosuus meni kohtalaisesti, mutta esineet olivat jostain syystä Ramolle samaa kuin ydinfysiikka minulle. Lisäksi Ramo meni ensimmäisen kulman yli. Kulman ylitykseen ja keskittymisen herpaantumiseen vaikuttivat todennäköisesti kulmasta muutaman metrin päässä olleet marjastajat, joista piti ilmoittaa kesken jäljestämisen. Kulma otettiin uudestaan lyhyessä liinassa. Jos yrittää hakea jotain hyvää suorituksesta, niin se oli ehdottomasti viimeinen kulma, jonka Ramo otti tarkasti. En ole yrityksistä huolimatta osannut identifioida, mikä olosuhde tai asia harjoituksessa oli Ramolle liian vaikea. Jälkiesineiden ilmaisematta jättäminen saattoi johtua siitä, että jälki kuitenkin veti enemmän kuin jälkiesineet tai sitten olosuhteet olivat vain ylipäätään Ramolle liian vaikeat, mistä syystä viimeksi opittu asia eli esineiden ilmaiseminen kärsi ensimmäisenä. Jälkiharjoituksen päätteeksi tehtiin vielä erillinen lyhyt esinejälki, jossa Ramo jätti edelleen yhden esineen ilmaisematta. Ohjaajalle opettavainen ja paljon mietittävää antanut harjoitus. Jälkiharjoitusten päätyttyä tutustuimme esineruutuun. Tein Ramon kanssa vieraan henkilön tekemän ruudun. Perropoika oli ilmeisesti saanut "palikat" koottua, koska haki esineet hienosti. Ainoastaan esineiden ohjaajalle luovutus oli ennemminkin esineiden sylkäisy kuin luovutus.
Toisen päivän teemana oli paimennus. Aloitimme taas kuuntelemalla Kaisan luennon paimennuksesta. Ensimmäinen harjoitus tehtiin pyöröaitauksessa, jossa oli neljä lammasta. Arvuuttelin etukäteen mielessäni, kuinka Ramo ensimmäisessä harjoituksessa toimii? Ramo yllätti minut täysin. Sen mielestä lampaat vaikuttivat "tyypeiltä", joihin kannattaa tutustua lähimmin ja joiden kanssa on varmaan ihan kiva hengailla eli ei puhettakaan arvailemani saalistusvietin syttymisestä, mutta ei myöskään paimennusvietistä. Jos rajusti inhimillistää, niin meidän paimennusta voisi kuvailla siten, että minä paimennan ja Ramo korkeintaan yrittää selittää, että "älä nyt mun uusia kamuja minnekään hätistä, nää on kuule ihan kivaa porukkaa." Kävimme kuitenkin isommassakin aitauksessa pyörimässä, mutta paimennusviettiä en väittäisi tuossa perrossa olevan. Samaa mieltä olisivat todennäköisesti myös aitauksessa laiduntaneet lampaat.
Tällä viikolla on vietetty pääasiassa lomaa ja tehty lähinnä pieniä lyhyitä toko- ja agilitytreenejä. Keskiviikko iltana osallistuttiin Turussa järjestettyyn Match Show-näyttelyyn. Ilmoitin Ramon isojen koirien luokkaan. Onhan tuo aika iso? Ramo ensiesiintyminen kehässä sujui kohtalaisesti ja tuomarikin sai hännän vipatusten kera tutkia hampaat ja muutoinkin "hiplata". Saimme punaisen nauhan. Toinen kehäesiintyminen sujui ensimmäistä paremmin, erityisesti ympyrän ravaaminen oli kuulemma hienoa katseltavaa. Siitä huolimatta emme sijoittuneet neljän parhaan joukkoon eli palkinnot jäivät tällä kertaa saamatta. Tärkeintä oli kuitenkin osallistuminen, hyvä mieli, iloinen tunnelma ja Ramon mielestä eräs hirmu hyvälle tuoksunut neito B.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti