Metsästyskoirien jäljestämiskoe 6.9.2009

Osallistuin tänään Ramon kanssa Turun Seudun mäyräkoirakerho ry:n järjestämään metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen. Koemaastoina olivat pääasiassa Oripään harjumaastot, jotka ovat erittäin helppokulkuisia ohjaajille, oppaille ja tuomareille, mutta eivät välttämättä helppoja koirille jäljestää. Koska koemuoto ei ehkä ole kaikille blogia mahdollisesti lukeville henkilöille entuudestaan tuttu, kerron aluksi jotain faktatietoja metsästyskoirien jäljestämiskokeesta. Kokeesta käytetään lyhennystä MEJÄ. Metsästyskoirien jäljestämiskokeen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Kokeisiin saavat osallistua Kennelliiton rekisteröinti-, rokotus- ja tunnistusmerkintävaatimukset täyttävät koirat. Kokeissa on kaksi luokkaa, avoin luokka (AVO) ja voittajaluokka (VOI). Kaksi kertaa avoimen luokan ensimmäisen palkinnon saavuttanut koira siirtyy voittajaluokkaan. Kokeessa kaikki koirat arvostellaan rodusta riippumatta samoin arvosteluperustein.

Koe alkaa kokeen ylituomarin pitämällä alkupuhuttelulla, minkä jälkeen arvotaan jokaiselle koiralle oma jälki. Kunkin koirakon koesuoritus alkaa laukauksensietotestillä, minkä hyväksytysti suorittaminen on edellytys koesuorituksen jatkamiselle eli jäljestämisosuudelle pääsemiselle. Laukauksensietotesti suoritetaan ns. ryhmäsuorituksena siten, että kunkin tuomarin arvosteltavana olevat koirat ovat samanaikaisesti testissä. Laukauksensietotesti tehdään siten, että tuomarin käskystä koiranohjaajat vievät koiransa jälkiliinassa näille osoitettuihin kiinnityspaikkoihin, kiinnittävät koiransa ja poistuvat tuomarin käskystä koiran luota tuomarin osoittamaan paikkaan. Koiraa ei saa jättää käskyn alle eli koiran luota poistutaan ilman odota tai muuta vastaavaa käskyä. Laukaus ammutaan haulikolla tai vähintään 6 mm starttipistoolilla. Tänään pidetyssä kokeessa käytettiin haulikkoa. Laukauksen jälkeen tuomari ilmoittaa, onko laukauksensietotesti suoritettu hyväksytysti ja antaa koiranohjaajille luvan palata koirien luokse. Laukausensietotestin hyväksytysti suorittaneet koirakot siirtyvät omille jäljestämisalueilleen odottamaan omaa suoritusvuoroaan. Sitten alkaakin odottelu ...

Itse jäljestäminen tapahtuu 6 metrin pituisessa jälkiliinassa ja jäljestämisaikaa on enintään 45 minuuttia. Koesuorituksen aikana koira saa etsiä kadottamaansa jälkeä enintään 3 minuuttia. Koiran tulee omatoimisesti osoittaa jäljellä olevat ns. makaukset (haavoittuneen riistaeläimen makuupaikkaa) ja jäljen lopussa oleva ns. kaato. Kaatona käytetään hirvieläimen sorkkaa. Ohjaaja saa kokeen aikana innostaa koiraa esimerkiksi jälki tai etsi jälki käskyillä, mutta muutoin koiraa ei saa ohjata tai avustaa.

Avoimen luokan jäljen pituus on 900 - 1000 metriä. Jäljellä on kaksi suorakulmaista mutkaa. Makaukset ovat jäljen alussa ja kulmissa. Jäljen ikä on vähintään 12 tuntia. Kokeessa käytetään laatuarvostelua pistein 0 - 50. Laatuarvostelussa arvostellaan koiran jäljestämishalukkuutta, jäljestämisvarmuutta, työskentelyn etenevyyttä, lähdön, kulmauksien ja makauksien selvittämiskykyä sekä käyttäytymistä kaadolla ja yleisvaikutelmaa. Tuomari ottaa arvostelussaan huomioon koiran koko koesuorituksen. Koiran koesuorituksen palkintosija (1. palkinto, 2. palkinto ja 3. palkinto) määräytyy koesuorituksen kokonaissuorituksen eli yhteispistemäärän mukaan.

No niin ja sitten itse asiaan. Kokeen avoimessa luokassa kilpaili tänään kaikkiaan 9 koiraa ohjaajineen. Tuomarina toimivat Ilkka Niemi ja Tuire Lindfors. Ramon koesuorituksen arvosteli Tuire Lindfors. Avoimessa luokassa kaksi koiraa saavutti AVO 1. palkintosijan, kolme koiraa AVO 3. palkintosijan ja neljä koiraa jäi ilman palkintosijaa ja tulosta. Meille arvonnassa tullut jälki sijaitsi helppokulkuisessa kangasmaastossa, jossa oli sekä kovapohjaista maastoa että hieman pehmeämpää sammaleista maastoa. Jäljen ikä oli 24:32 tuntia. Jäljen pituus oli hieman päälle 900 metriä. Laukauksensietotestin Ramo, kuten myös muut AVO ryhmän koirat, suoritti hyväksytysti. Poistuttuani Ramon luota se otti paikallamakuu-asennon ja odotti siinä tyynen rauhallisesti, kunnes palasin takaisin. Haulikon laukaus ei saanut aikaan Ramossa minkäänlaista liikettä tai ihmetystä. Väitän, että suorituksessa näkyi harjoittelun tulos, olemme käyneet treenaamassa "jättöä" eräällä ampuradalla varsinaisessa "sarjatulessa". Ohjaajana oli kuitenkin hienoa todeta, että homma toimi moitteettomasti myös koetilanteessa.

Kokonaisuutena Ramo sai kokeessa AVO 3. palkintosijan yhteispistemäärällä 25. Pisteitä pudottivat jäljen kulmat, joita Ramo ei selvittänyt itsenäisesti. Tuomarina toimineen Tuire Lindforssin koeselostus Ramon koesuorituksesta: "Tarkka maavainuinen lähtö, alkumakaus huomioiden. Koira etenee suorat osuudet aivan jäljen mukaisesti, vain pienet tarkistuslenkit 1. ja 2. osuuden alussa. Edetään sopivalla vauhdilla ja ajoittain sik sakaten jäljen päällä. 1. makaus osoitetaan selvästi ja toinen ohitetaan. Tänään koira on epävarma kulmilla, joita se ei selvitä itsenäisesti, näin kulmilta tulee hukat. Kaadolle koira menee epäröimättä, nuuskii sorkkaa ja jää sen luo. Jälkitarkkaan työskentelyyn pystyvä nuori koira, joka tarvitsee lisää harjoitusta erityisesti kulmilla. Koiralla ja ohjaajalla hyvä yhteistyö."

Mejä-kokeessa tulokset julkistetaan vasta kun kaikkien luokkien kaikki koirat ovat palanneet kokeen "tukikohtana" toimivaan paikkaan ja kokeen sihteerit ovat kirjoittaneen koirakohtaiset pöytäkirjat, joissa on koiran pisteet, palkintosija ja koeseloste. Tulokset julkistetaan koepöytäkirjojen lisäksi siten, että tuomarit suullisest kertovat (lukevat) kunkin koirakon arvostelun. Ramon kohdalla Lindfors mainitsi lisäksi koeselosteen ulkopuolelta, että koiralla on ajettu myös henkilöjälkeä, mikä hänen mielestään näkyi erityisesti Ramon työskentelyssä kulmauksissa. Hän otti tuon asian esille myös heti koesuorituksemme jälkeen ja sain häneltä jatkoa ajatellen muutamia neuvoja noiden kulmausten treenaamisen suhteen. Päätän romaanin mittaisen koeraporttini toteamalla, että kokeesta jäi hyvä mieli ja olin itse erityisen tyytyväinen lähtöön ja jäljestysvauhtiin. Ne ovat asioita, joita olemme ehdottomasti eniten harjoitelleet ja niinpä ne myös toimivan parhaiten.