Perjantain toko-harjoitusten teema oli paikallamakuu, liikkeestä istuminen ja kiipeämisnouto. Ramo oli harjoitusten alussa täpinöissään viereisellä kentällä agility-harjoitusta tekevästä koirakosta. Katse hakeutui tämän tästä viereiselle kentälle ja ilme oli odottava, että joko me mennään. Teimme alkuun muutaman kerran perusasentoa ja katsekontaktiharjoituksen, jotta päästiin hyvään vireeseen ja sain keskittymisen omaan tekemiseen. Harjoitukset aloitettiin paikkamakuulla ryhmässä. Koirat olivat noin kolmen metrin päässä toisistaan ja Ramo sai reunapaikan, joten toisen koirakon aiheuttamaa häiriöefektiä ei ollut molemmilla puolilla. Harjoitus tehtiin kilpailunomaisesti Kaisan toimiessa liikkeenohjaajana. Koirat perusasennosta paikkamakuuseen. Jouduimme ottamaan perusasennon pariin kertaan, koska viereisen kentän tapahtumat tuntuivat edelleen kiinnostavan Ramoa sen verran paljon, että perusasennossa pysyminen tuotti vaikeuksia. Palkkasin muutaman kerran pelkästään hyvästä perusasennosta. Ramo reagoi maahanmenokäskyyn nopeasti, joskin asennosta tuli hieman vino. Jätin Ramon ensin vain noin parin metrin päähän, koska emme olleet tätä ennen tehneet paikkamakuun häiriöharjoittelua muiden koirakoiden kanssa kuin kerran ja halusin Ramon säilyttävän rauhallisen mielialan. Kävin välillä palkkaamassa vierellä. Pidin katseeni tiukasti Ramossa, jotta huomaisin mahdolliset pienetkin levottomuuden merkit riittävän ajoissa. Ramo oli suurimman osan ajasta rauhallinen ja tarkkavainen. Takana olevan kentän agility-harjoitus kiinnosti edelleen sen verran, että sinne piti muutamaan otteeseen vilkuilla ja kerran jopa nousta seisomaan. Ehdin onneksi Ramon viereen juuri ennen seisomaan nousemista ja käskin rauhallisella käskyllä takaisin maahan, palkkasin ja jätin vielä hetkeksi ennen harjoituksen päättymistä. Harjoitus osoitti kuinka häiriöherkkä liike on kysymyksessä. Teimme lisäksi paikkamakuun häiriöharjoituksen pareittain. Ramo oli tässä harjoituksessa huomattavasti rauhallisempi ja tarkkavaisempi.
Seuraavaksi oli vuorossa liikkeestä istuminen, jota olemme harjoitelleet huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi liikkeestä seisomista. Jos etenin vähänkään nopeammin niin Ramo pysähtyi istumisen sijaan seisomaan. Etenin siis todella hitaasti ja saimme tehtyä neljä onnistunutta toistoa, joissa tosin kahdessa pylly ei liikkeen aikana edes noussut kunnolla maasta :) Tällä hetkellä liikkeestä seisominen ja maahan meneminen toimivat huomattavasti paremmin kuin istuminen. Harjoituksen jälkeen jäin taas pohtimaan, että onko käskysanojen erottelu sittenkään vielä riittävän sujuvaa vai, onko kysymys vain siitä, että emme ole harjoitelleet liikettä riittävästi?
Viimeisessä harjoituksessa meillä oli mahdollisuus tutustua A-esteeseen. Uusi tuttavuus hieman hirvitti, mutta ajattelin, että käytetään tilaisuus hyväksi, kun kerran on mahdollisuus tutustua moiseen kapistukseen ohjatusti. Ramokin vaikutti ensin epäröivän A-esteelle kiipeämistä ja ehdin jo miettiä, oliko siihen tutustuminen sittenkään hyvä juttu. Ensimmäisen kerran epäröinnin jälkeen perro-poika kuitenkin kiipesi päättäväisesti A-esteelle ja alas. Kolmannella kerralla tultiin esteelle jo sellaisella vauhdilla, että mammaa hirvitti. Ramolle suoritus oli selvästi kova juttu ja saihan siitä palkaksi vielä kunnon vetoleikit. Noudon tilannekatsauksessa Kaisa oli sitä mieltä, että voisimme aloittaa luovutusasentoon tulemisen harjoitteleun. Olin kotona tehdyissä harjoituksissa tuskaillut rauhallisen otteen kanssa, mutta harjoituksissa homma yllättäin toimikin hienosti. Ramo tarttui kapulaan innokkaasti, hyvällä otteella ja piti sitä rauhallisesti suussaan. Samoin luovutus oli rauhallinen, eikä sellainen sylkäisy kuin kotona. Harjoittelimme 4 x 4 luovutusasentoa, siten, että otin Ramon ensin 3 kertaa peräkkäin ilman kapulaa eteen luoksetulopaikalle ja neljännellä kerralla laitoin kapulan suuhun. Ramo tuli tiivistii eteen ja vire oli muutoinkin A-esteelle kiipeämisen jäljiltä korkealla.
Lauantaina oltiin tekemättä mitään ja nautittiin aurinkoisesta talvisäästä. Päivän kruunasi kunnon hankiralli Ytyn kanssa. Kaverusten riemua ja vauhdikasta menoa olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään. Harmi, ettei ollut minkäälaista kuvausvälinettä mukana, jolla ikuistaa valkoisella hangella kiitävä kaksikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti