Keskiviikkoillan agility-harjoitusten teemoina irtoamisen lisäksi lähelle tulo ja sylikäännös. Oli siis luvassa jotain uutta. Minulla oli harjoituksiin matkatessa jokin hämärä aavistus siitä, mitä termillä sylikäännös eli sylkkäri tarkoitetaan, mutta aivan varma en asiasta ollut. Tätä kirjoittaessani jo tiedän, että sillä ei tarkoiteta koiran kääntämistä sylissä :) Ramolta ja minulta tuokin tulkinta olisi todennäköisesti onnistunut. Ymmärrän termin sylikäännös eli sylkkäri niin, että koira tulee kohti ohjaajaa, joka ottaa sen tavallaan vastaan/syliin ja ohjaa takaisin samaan suuntaan mistä se tuli. Harjoitusten aluksi Noora siis havainnollisti meille, mitä termillä sylikäännös tarkoitetaan, minkä jälkeen harjoittelimme sylikäännöksiä. Ensin ilman koiraa ja sen jälkeen koiran kanssa. Ramolle tuotti alkuun vaikuksia kääntyä ulospäin ohjaajasta, mutta kun ymmärsin tehdä muutaman todella hidastempoisen toiston ja olla tarkkana käden liikeradan kanssa, pääsimme tavoitteeseen. Sain kumpaankin suuntaan onnistuneita toistoja ja vauhdin lisääminenkään ei tuottanut vaikeuksia. Harjoitustuokion jälkeen Ramo pääsi tauolle ja minä tulevan ohjausharjoitteen kuvioita suunnittelemaan. Ensimmäisessä ohjausharjoitteessa oli tarkoitus lähettää Ramo putkeen, ottaa lähelle, tehdä sylikäännös esteellä ja lähettää takaisin putkeen. Ohjauksen harjoittelu ilman Ramoa ja omaa vuoroa odottelemaan. Tällä kertaa annoin Ramon katsella muiden suorituksia ja se kuumeni selvästi, mutta pysyi kuitenkin hiljaa ja aloillaan. Radalle mentiinkin sitten vauhdilla. Teimme neljä toistoa, joista kolme, Ramon kovasta vauhdista ja minun ohjausvirheistä huolimatta, kelvollisia suorituksia. Toisessa ohjausharjoitteessa sama kuvio, mutta peilikuvana. Olin hienosti menneestä ensimmäisestä harjoituksesta niin tohkeissani, että annoin Ramon edelleen katsoa ja kuumeta muiden suorittaessa toista ohjausharjoitusta. Niin ei olisi pitänyt tehdä! Toiseen ohjausharjoitteeseen Ramo lähti kuin ferrari, ja kun Nooran piti antaa minulle vielä lisäohjeita, saimme viereemme pomppivan ja haukkuvan perropojan. Ääni nousi sen verran kovaksi, että asiaan piti puuttua. Ramon kovaäänisessä säätämisessä on selvästi myös pomottelun elkeitä. Tuo on asia, joka vaatii minulta todella viisaita ja harkittuja toimenpiteitä. Ramon liika kuumeneminen huonontaa keskittymistä ja saa aikaan päätöntä säntäilyä sinne ja tänne - putkeen, hyppy, putkeen, putkeeen eli ei hyvä! Arhg! Haaste piilee kuitenkin siinä, kuinka estän tilanteen syntymisen tai, jos niin käy, kuinka mitoitan ilmoituksen "tuo ei vetele" oikein. Saimme homman pienen neuvonpidon jälkeen kuosiin. Otin alkuun pelkästään lähelle tulon ja sylkkärin. Niiden toimittua, teimme koko ohjausharjoitteen kolmeen kertaan. Nyt sylkkäri toimi paremmin, mutta putkeen irtoamiseen tulikin yllättäen epävarmuutta. Toisen ja kolmannen ohjausharjoitteen välisen tauon Ramo vietti pienen näköesteen suojissa ja pystyi rauhoittumaan. Kolmas ohjausharjoite hyppy, hyppy, putki, lähelle tulo, sylkkäri, putki, hyppy ja hyppy. Teimme kolme toistoa, joissa kaikissa huomattavasti parempi keskittyminen ja kohtalaisesti onnistuneet sylkkärit. Hyppyjen jälkeen Ramo epäröi taas putkeen irtoamista, mutta irtosi putkesta hyvin hypyille. Viimeisenä harjoitteena teimme jokainen vielä kahteen kertaan esteille lähetyksen. Ramo ferrari irtosi esteille täysillä. Harjoituksista jäi hyvä mieli ja sain taas paljon ajattelemisen aihetta, todennäköisesti myös opin jotain uutta agilitysta ja Ramosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti