keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Fyysisesti aikuisen kirjoissa

Tuntuu hassulta ajatella, että vieressäni nukkuva, minulle edelleen se pieni perropoika, on ainakin fyysisesti aikuisten kirjoissa. Ramo ja sen pentuesisarrukset saavuttivat tänään maagisen yhden vuoden iän. Aamutoimia tehdessäni pysähdyin miettimään, missä kaikessa olenkaan tehnyt väärin, ja mitä kaikkea olenkaan jättänyt tekemättä, kun koirani saavuttaa tänään yhden vuoden iän, eikä se osaa puoltakaan siitä, mitä sen monet ikätoverit osaavat. Ramohan voisi ikänsä puolesta osallistua esimerkiksi tottelevaisuuskokeisiin. Voi hyvänen aika, olen onnistunut töppäämään arvokkaan tilaisuuden täydellisesti! Siinä vaiheessa tunsin märän kirsun pohkeessa ja kun käännyin takanani seisoi iloisesti häntää vippaava perropoika suussaan villasukkani, kuin sanoen: "Hei, sinä unohdit nämä!". Aivan, villasukat! Fiksu perro! Olemme juhlistaneet syntymäpäivää aurinkoisesta talvisäästä nauttien. Iltapäivän lenkille saimme seuraa Ytystä ja Eevasta. Mikä voisikaan olla Suomessa elävästä perropojasta mukavampaa, kuin aurinkoinen sää, luminen peltoaukea ja kelpie-tyttö seurana, Hola! Illan ohjelmassa on vielä agility-harjoitukset, joista tarinaa tuonnempana. Ohessa kuva päivänsankarista ja hänen idolistaan, Tahvo-kissasta. Toivotamme Onnea muille Tulimaan O-pentueen kasvateille! Sinille, Frida-mammalle ja Sarille lähetämme erikoisterveiset ja blogin kirjoittaja kiittää Siniä sekä Saria, kun uskoitte tuon pienen perropojan käsiini, kiitos!





Ramo 18.2.2009, ikää yksi vuosi.





Ramon idoli ja personal trainer Tahvo-kissa, ikää 8,5 vuotta.

3 kommenttia:

Eeva kirjoitti...

ONNEA Ramolle vielä tätäkin kautta!

...ja höpsis jutuillesi. Minusta olet tehtyt oikein hyvää työtä tähän mennessä kohtalaisen kovaluontoisen perro-poikasi kanssa. Ramo on juuri sellainen koira, että sen kanssa joutuu etenkin aloittelijana tekemään keskimääräistä enemmän hommia alussa, mutta usko vaan, työ kyllä aikanaan palkitaan. Kuten olen aiemminkin sanonut, minusta Ramo on tosi lupaava harrastuskoiran alku!

Toisaalta voit tottua siihen, että itsekriittisyys ei ainakaan vähene harrastusvuosien myötä. ;) Kulloisenkin parhaansa vain voi tehdä ja muutakin elämää on pakko elää -jo siksi, että saa rahat harrastaa, heh.

Maria kirjoitti...

Löydettiin Sinin sivujen kautta tiemme tänne. Tosi hyvää pohdintaa, samojen asioiden kanssa tunnumme kamppailevan. :)
Minäkin tein nyt meille treeniblogin tänne, kun noita kotisivuja on huomattavasti työläämpi päivittää. Eli meidän treenauskuulumisia löytää nykyään osoitteesta perrovesper.blogspot.com Toivottavasti nähdään tässä joskus keväällä, ja viimeistään kasvattitapaamisessa elokuussa, olette varmaa tulossa näyttämään meille muille jäljestämisessä vähän mallia? :)

Marika kirjoitti...

Mucho gracias, teille molemmille syntymäpäiväsankarin onnitteluista.

Eevalle; kiitos tuesta, kannustuksesta ja ennen kaikkea keskusteluista. Olet ollut suunnattomasti avuksi, näissä hapuilevissa ensiaskelissa agilityn ja tokon maailmaan.

Marialle; luetaan jatkossa teidän kuulumisia tuolta teidän blogista. Toivottavasti tavataan vielä kevään aikana. Terveisiä ja rapsutuksia Vesperille!