lauantai 7. helmikuuta 2009

Luoksetuloa, noutoa ja juoksua lumipyryssä

Perjantain ryhmäharjoituksen teemoina olivat luoksetulot ja noudot. Kaisan valvovan silmän alla ja ohjauksessa tarkistettiin, missä vaiheessa meillä ovat luoksetuloliikkeen olennaiset osasuoritukset, kuten eteen istuminen ja sitä tarkoittavan käskysanan ehdollistuminen sekä ohjaajan poistuessa rauhassa paikoillaan odottaminen. Tarkistus paljasti, että olen kokonaan unohtanut oikeaan paikkaan hakeutumista avustavien käsimerkin häivyttämisen tärkeyden. Ramo tuli lyhyeltä matkalta nopeasti törmäämättä luokse, mutta oli selvästi epävarma oikeasta paikasta ja hakeutui helposti käsiin. Kokeilimme oikean paikan etukäteen "merkkaamista" kädellä, kädet selän taakse, käskysana ja perro-poika syliin! Toisen luoksetuloliikkeen kannalta tärkeän osasuorituksen kohdalla pääosissa olivat jälleen yllätys, yllätys, meikäläisen kädet, ihme huitomista. Ramon luota poistuessani, tein vasemmalla kädellä täysin turhan liikkeen. Pysyihän se siinä perusasennossa ilman tuota minun "huitomakielistä" käskyäkin eli kädet sivulle ja turhat huitomiset pois. Harjoitustuokioissa esille tulleiden seikkojen pohjalta päätinkin hieman muuttaa eteen istumisen ja sitä tarkoittavan käskysanan ehdollistumisen harjoittelua. Taitaa olla viisainta teipata kädetkin selän taakse.

Noutojen teemana oli erilaisista materiaaleista valmistettuihin esineisiin tutustuminen ja niiden maasta poimiminen. Kaisa oli tuonut meille erilaisia esineitä tutustuttavaksi. Tarjolla olivat rukkanen, lasten kenkä, lusikka, lelu ja puinen kapula. Tuon harjoitustuokion aikana ehdimme Ramon kanssa tutustua ja poimia maasta rukkasen, lasten kengän, lusikan ja lelun. Lasten kenkä oli muuten aivan ihana, sniiifff snnuuuff! Ramo kosketti jokaista eteensä saanutta esinettä rohkeasti ja nopeasti sekä poimi ne maasta hyvällä otteella. Ainoastaan lusikka piti ennen nostamista kiepsauttaa tassulla toisin päin. Jokaisen nostetun esineen kohdalla Ramon ote oli rauhallinen, joten se antoi ajattelemisen aihetta noudon harjoitteluun. Tuon esineiden nostoharjoituksen innoittamana meillä olikin tänään aamulla poimi esine ja tuo se mammalle leikki. Kivaa, kunnes Ramo tohkeissaan meinaisi nostaa lattialla makoilevan Tahvo kissan! Tahvo teki kyllä sekunnin murto-osassa selväksi, että sillä on omat jalat ja niillä pystyy vielä kävelemään, tsääh!

Kaisan ohjauksessa tehtyjen harjoitustuokioiden välissä teimme omatoimisesti useita kertoja perusasentoa, 6 x perusasentoon jäämistä ja 4 x luoksetulon eteentuloa sekä 2 x paikalla makuuta, lyhyeltä matkalta. Loppuun vielä lempilelun lötkönaru kanssa irti - kiinni harjoitus ja kunnon jahtaa mammaa lelulla ja taistelu -leikit. Harjoitukset eivät kuitenkaan päätyttyneet tällä kertaa hallissa pidettäviin toko-harjoituksiin, vaan jatkettiin suoraa päätä lenkille, jossa tehtiin juoksuharjoituksia. Haluan, että Ramo oppii vihjeestä juoksemaan hihnassa ilman pomppimista ja pysähtelyä. Vilkasta perro-poikaa ei toden totta tarvitse opettaa juoksemaan, mutta itselleni on eri asia juosta koira vierellä kuin koira sylissä, joten ... harjoittelua.

Ei kommentteja: