Harjoittelua ja talven riemuja

Helmikuun alun talvinen sää on tarjonnut mahdollisuuksia nauttia talven riemuista, mutta rajoittanut ulkona tapahtuvaa harjoittelua. Pihamaalla kasvavien puiden ja pensaiden ympärillä on sen verran paljon lunta, että en ole enää yrittänytkään hyödyntää niitä irtoamisharjoituksissa. Ulkona on treenailtu satunnaisesti katsekontaktia ja jonkin verran liikkestä seisomaan jäämistä. Sisätiloissa tehdyt harjoitukset ovat olleet tokopainotteisia. Ohjelmassa ovat olleet luoksetulon lähelläolemisharjoitukset, perusasento, uuteen perusasentoon liikkeen jälkeen, noudon harjoittelu ja paikallamakuu. Viime lauantaina ja sunnuntaina tuli tehtyä myös istumisen, seisomisen ja maahanmenon perusharjoittelua. Harjoitustuokiot on päätetty lähes joka kerta pallo- tai naruleikkiin, jotka nekin ovat tavallaan osa harjoitteluohjelmaa.

Luoksetulon lähelläolemisharjoittelun avulla oli tavoitteena saada lähellä oleminen luontevaksi ja paineettomaksi sekä ehdollistaa luoksetulon käskysanaa. Ramo tulee mielellään tiiviisti lähelle, mutta suoritukseen tulee helposti rauhattomuutta ja "pumppaamista". Viime päivinä, tai oikeastaan iltoina, harjoitustuokioissa on keskitytty nimenomaan rauhallisen mielialan ja asennon aikaansaamiseen, joten harjoitustuokiot ovat ajoittuneet myöhäiseen iltaan:) hoh, hoijaa! Ramoa myöhäinen ajankohta tosin ei ainakaan alkuun hämännyt. Jos tarjolla oli jotain vähänkin toimintaan viittaavaa, oli Ramo sekunnissa valppaana, vaikka hetki sitten olisi käpertynyt yöunille. Tulemme ainakin jonkin aikaa jatkamaan näitä mukavia yhteisiä iltahetkiä.

Perusasennon harjoituksissa on edetty vaiheeseen; uusi perusasento liikkeen jälkeen. Aktiivista seuraamista en ole edes yrittänyt. Tosin näiden sisällä tehtyjen harjoitusten lisäksi olen tehnyt ulkona seuraamisen harjoittelua kulkemalla itse edelleen takaperin. Saapa nähdä minkälainen liike tästä joskus tulee vai tuleeko mitään?

Noudon harjoittelussa on ollut kaksi erilaista harjoitteluteemaa. Olemme jatkaneet noudon harjoittelua ja sen rinnalla tasaisen otteen harjoittelu. Onkohan tuo sittenkään ollut kovin hyvä ratkaisu? Ramo kyllä poimii kapulan lattialta ja antaa sen käteeni, mutta ote on helposti kaikkea muuta kuin rauhallinen. Tulee olemaan melkoinen haaste saada ote rauhalliseksi. Ramon mielestä puukapulat on luotu ainastaan joko meikäläisen käteen annettavaksi tai purtavaksi! Istumisen, seisomisen ja maahanmenon perusharjoitukset sekä asennonvaihdokset ovat asia, joita intouduin viime perjantain toko-harjoitusten jälkeen pohtimaan oikein ajan kanssa. Eevalle, taas kerran, suuri kiitos aiheeseen liittyvistä kommenteista.

Keskiviikkoiltana oli vuorossa agility-harjoitukset ja teemana esteille irtoaminen ja ohjaaminen. Ensimmäisen harjoitustuokion alku oli taas meille niin tyypillistä sähellystä. Ohjaaja seisoo hoona tupsupipo päässä keskellä kenttää ja ruskea ferrari-perro vetää täysillä putkeeeeen! No, saatiin homma onneksi kohtalaisesti kuosiin ja ensimmäiseenkin harjoitustuokion loppuun sentään pari kohtalaista irtoamista esteille. Ohjaaja oli niin pihalla, niin pihalla. Ei muuta kuin kentän reunalle viiltävää syväanalyysia tekemään. Liekö se ja Nooran hyvät kommentit auttaneet, koska kahdessa seuraavassa harjoitustuokiossa saimme molemmat paremmin juonesta kiinni. Irtoaminen oli jo lähellä sitä, mitä sen pitäisikin olla ja ohjaamiseni edes jotenkin sinne päin.

Ramo on nopea koira ja vaatii todellakin ohjaajalta nopeaa liikkumista sekä hereillä olemista. Ohjaamisessani on myös helposti sellaista huitomisen makua ja se saa Ramon epävarmaksi, jolloin se hakeutuu lähelle, ikään kuin kysymään, että "mitä, minne? no päätä nyt herranen aika tämänpäivän puolella". Viimeisenä harjoituksena kokeilimme valssia ja olin silmät onnesta ympyräisinä, kun saimme neljästä suorituksesta aikaan kolme ihan kelvollista suoritusta. Ymmärrän, että kokeneet agilitaajat, tuntevat tässä kohdin aivan varmasti suurta myötähäpeää, vai että oikein kelvollista suoritusta. Agility-harjoituksista jäi hyvä mieli, joten eikun eteenpäin vaan.

Tänään torstaina oli harjoitusrintamalla melko hiljaista. Noudon harjoittelua lukuun ottamatta ei juuri muuta mainittavaa tehty. Päivään sattui iloinen yllätys, kun saimme Eevasta ja Ytystä lenkkiseuraa. Reippaan ja vauhdikkaan ulkoilun jälkeen ilta onkin mukava päättää totuttuun tapaan lähelläolemisharjoitukseen.