Välistäveto ja perro meni jo!

Keskiviikkoillan agility-harjoituksen teemana oli välistäveto. Ensimmäinen mielikuva termin kuulutuani oli, että tässä on nyt luvassa jotain "hämärää", kun kerran välistä vedetään. Ennen välistäveto-tekniikkaan uppoutumista koirakoilla oli kuitenkin mahdollisuus tutustua itsenäisesti renkaaseen. Me jätimme renkaaseen tutustumisen väliin ja aloitimme kertaamalla kentän laidalla edellisellä kerralla opeteltua sylikäännöstä. Tein ohjausharjoitteena 5 kertaa molemmilta puolilta sylikäännöksen. Palkkana ohjaajasta poispäin lentävä nami. Kaikki suoritukset varmoja ja innokkaita, vaikka Ramo harjoitteen alussa vilkuilikin esteille sen oloisena, tuonnehan meidän pitäisi mennä.

Välistäveto osoittautui sitten juuri niin "hämäräksi" kuin olin alkuun uumoillutkin ja ohjausteknisesti todella haastavaksi. Ymmärsin välistävedon seuraavasti: kaksi estettä rinnakkain ja koiran tulee suorittaa molemmat esteet samasta suunnasta siten, että ensimmäisen hypyn jälkeen koira vedetään ohjaajan puolelle, josta se ohjataan toiselle esteelle. Auki kirjoitettuna ja Nooran havainnollistamana välistäveto tuntuu/tuntui, jos ei nyt ihan helpolta, niin ainakin ymmärrettävältä, mutta sitä se ei ollut enää siinä vaiheessa, kun harjoittelimme ohjaustekniikkaa ilman koiraa.

Teimme välistäveto -ohjausharjoitteen niin, että koira lähetettiin mutkaputkeen, josta se ohjattiin ensimmäiselle rinnakkain olevista esteistä ja välistävedolla toiselle esteelle. Tein yhteensä viisi toistoa, joista tuurilla kaksi oikein. Ensimmäinen ongelma oli siinä, että en luottanut siihen, että Ramo tulee putkesta oikeaan suuntaan, vaan menin sitä liikaa putkelle vastaan, joilloin jäin välittömästi jälkeen, mikä taas teki välistävedon onnistumisen mahdottomaksi. Toinen ongelmakohta oli välistävedosta ohjaaminen toiselle esteelle. Kulkusuuntani ja ohjaukseni oli välillä aivan jotain käsittämätöntä tai ainakin jotain, mistä Ramon oli käytännössä mahdotonta edes yrittää ymmärtää minne mennä. Kun korjasin omaa suoritustani Nooran antamien ohjeiden mukaan, saimme puristettua kaksi onnistunutta suoritusta. Ne tuntuivat työvoitoilta, vaikka tosiasiassa olivatkin onnenkantamoisia.

Toisessa ohjausharjoitteessa jatkettiin välistäveto -teemalla eli edellisen ohjausharjoitteen toisinto, mutta peilikuvana. Jos oma suoritukseni oli ollut ensimmäisessä harjoitteessa rimaa juuri ja juuri hipova, niin tässä toisessa se oli todella karmeaa katseltavaa. Nyt en roikkunut putken päässä Ramo odottelemassa, mutta välistävedon ohjaustekniikka oli vielä pahemmin hukassa. Teimme ainoastaan kaksi suoritusta putken kautta ja muut siten, että lähetin Ramon putken päästä ensimmäiselle esteelle, välistäveto ja toiselle esteelle. Toistoja yhteensä kahdeksan ja ainoastaan kaksi onnistunutta suoritusta. Väliin otin lisäksi Nooran ohjauksessa muutaman ohjausharjoitteen ilman koiraa, mutta en saanut ohjaustekniikkani siitä huolimatta sellaiseksi kuin sen olisi pitänyt olla.

Yhteenvetona täytyy todeta, että kaikesta edellä kerrotusta huolimatta meillä oli mukavaa ja agilityhan on haasteiden voittamista. Ramon suoritukseen olin oikein tyytyväinen, mutta omastani en voi sanoa samaa. Erityisen tyytyväinen olin Ramon käyttäymiseen kentällä. Huomattava parannus edelliseen kertaan verrattuna. Sain tällä kertaa vaihtaa Nooran kanssa mielipiteitä harjoituksen aikana ilman, että ympärillämme pyörii pomppiva ja kovaäänisesti haukkuva perro-nuorukainen. Jäähdyttelylenkillä tosin mietin, että johtuiko moinen edistysaskel mahdollisesti siitä, että olimme iltapäivällä olleet pitkällä lenkillä (väsymys) vai olisiko tiukka puuttumiseni äänekkääsiin mielipiteiden ilmaisuihin kahdenkeskisissä harjoitustuokioissa tuottanut tulosta? Toivon jälkimmäistä. Olen nimittäin ollut viime aikoina todella "herkkänahkainen" kaikenlaiselle mielestäni turhalle ja pomottavalle äänenkäytölle kotioloissa tehdyissä agilityharjoitteissa tai oikeammin lähimetsässä tekemissäni ohjausharjoitteissa. Mielestäni äänen käyttö kuuluu agilityyn ja tekemisen pitää olla hauskaa, mutta se on kokonaan eri asia kuin ohjaajan vieressä "säätäminen". Innotonta Ramon tekeminen kentällä ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut ja vaikka unohdin välillä palkata suorituksen, se ei syntymäpäiväsankarin tahtia haitannut, lupa uuteen suoritukseen tuntui olevan paras palkka edellisestä suorituksesta.