Otsikko on tällä kertaa omistettu Tahvo-kissalle, jonka keväiset serenadit soivat niin sisällä kuin ulkonakin kilpaa keväisen auringon kanssa. Kastrointi ja penisamputaatio eivät ilmeisesti ole vieneet viriilin kissa-herran uskoa suvun jatkamiseen. Ensimmäisten "sointujen" kajahtaessa eetterin Ramo oli todella huolestuneen näköinen. Nyt Tahvoa sattuu ja pahasti, mammaa, täällä tarvitaan apua! Muutaman serenadin kuuntelun jälkeen, niistä on tullut Ramolle hauskaa ja jännittävää hupia. Tahvon "joikatessa" perro-poika tapailee hiljaa omia "sointuja". Jos tätä jatkuu vielä muutaman päivän, niin Tahvolla on taustalaulaja omasta porukasta.
Agilityn ohjatussa harjoituksessa tehtiin vauhdikkaita ohjausharjoitteita kolmella hyppyesteellä ja putkella sekä sylikäänöstä kahdella hyppyesteellä ja putkella. Ohjausharjoitteet sujuivat tällä kertaa hienosti ja saatiin onnistuneita toistoja. Vaikka Ramo irtoaa hyvin esteille, se kuitenkin lukee tarkasti ohjaustani ja siten myös poimii tarkkaan kaikki tekemäni virheet, kuten kummalliset hidastukset. En käsitä, miten voinkin välillä olla todellinen tumpelo. Pieni ääni jossain pään sisällä kyllä sanoo, että liiku, mutta silti tuntuu, että lähes "leiriydyn" johonkin kummalliseen kohtaan. Sylikäännöksen harjoitteessa hidasteluni kostautui välitömästi Ramon ylimäärisinä liikkeinä tai jopa pysähdyksenä. Harjoite onnistui heti, kun sain liikettä omiin niveliin. Omatoimisissa harjoituksissa olemme treenanneet sekä opittuja ohjaustekniikoita että esteille etenemistä ja irtoamista. Harjoituspaikkana meillä on ollut itse lumesta tuunailtu "esterata" (6 lumesta muotoiltua noin 20 cm korkeaa muuria).
Toko-harjoituksissa pidettiin pieni totaali-tauko ja nyt on reilu viikon ajan jatkettu satunnaisesti omatoimisia harjoituksia. Tauon aikana pohdiskelin seuruun syvintä olemusta ja samaa taisi tehdä Ramokin. En meinannut pysyä tuulihousuissani, kun uskaltauduin tauon jälkeen ensimmäisen kerran kokeilemaan seuraamisliikettä. Olin henkisesti varautunut siihen, että etenemme korkeintaan neljä askelta seuruussa ja sen jälkeen seuruu vaihtuu vierellä kulkemiseen. Vielä mitä, Ramo tarjosi oma-aloitteisesti tiivistä, tosin hieman jalkani ympäri kiertyvää, seuruuta katsekontaktin kera. Onneksi mulla oli sen verran älliä, että en jatkanut kulkuani älyttömyyksiin, vaan palkkasin "takkutukan" ruhtinaallisella vetoleikillä. Yllätys oli valmis, kun sain Ramolta vielä toisen ja kolmannenkin vastaavan suorituksen. Tänään kokeilimme seuruuta liikkeenä hieman oudommassa ympäristössä ja peijakas se toimi edelleen. Toivottavasti tuossa ei ole kysymys mistään hetkellisestä onnen kantamoisesta, vaan ihan oikeasta edistymisestä. Seuruun lisäksi olen tehnyt jääviä liikkeitä ja paikallaan makuuta sekä luoksetulon loppuasentoa lyhyillä välimatkoilla. Jäävistä liikkeistä parhaiten toimii maahan meno ja istuminen, jostain syystä seisomiseen on ollut epävarmuutta ja pientä liikehdintää. Paikallaan makuu sujuu häiriöttömässä ympäristössä hienosti. Häiriöiden alla (autoja, ihmisiä ja erilaisia ääniä) olen uskaltaunut pariin otteeseen kokeilemaan 30 sek. ja kerran minuutin, kaikki onnistuneita suorituksia.
2 kommenttia:
Hienoa, hyvältä kuulostaa tokotreeni. Nuo treenitauot tuntuvat tuottavan yllättävän usein uusia oivalluksia. :) Kiva, kun kohta treenikenttämme vapautuu lumipeitteestä ja päästään kimpassa treenailemaan, eikö vaan??
Seuraamisen treenitauko todennäköisesti esti ainakin, jonkin asian paikallaan junnaamisen ja helpotti ohjaajan alati kasvavaa epätoivoa.
Treenikentän vapautumista ja yhteisiä treenejä odotetaan innolla, vaikkakin tasoero meillä on aika hurja. Uutena teemana otetaan treeniohjelmaan ohjaajan sujuvat suunnanmuutokset:)
Lähetä kommentti