Agility-harjoitukset

Tämän illan agility-harjoitusten ohjausteemana oli välistäveto ja esteille irtoaminen. Välistävedon harjoitus tehtiin lähettämällä koira mutkaputken kautta hyppyesteelle ja välistävedolla toiselle hyppyesteelle. Sarja tehtiin molempiin suuntiin. Ohjausharjoitteen lisäksi päätin olla tarkkana lähtöluvan kanssa ja toistojen välissä kierroksilla käyvä kiharapää oli tavoitteena saada pysymään radalla hiljaa paikoillaan. Ensimmäisessä harjoituksessa lähdöt toimivat todella hienosti, Ramo odotti hiljaa paikoillaan lähtölupaa ja lähti luvan saatuaan kuin "tikka pöntöstä". Lähetykset putkee onnistuivat siis yli odotusten. Enkä tunkenut saattamaan Ramo liian pitkälle putkeen, mistä olisi seurannut se, että olisin ajautunut tekemään hyppyesteelle ohjauksen liian lähelle estettä, jonka seurauksena olisin taas sotkenut välistävedon ohjauksen. Tein kolme toistoa putken kautta esteille, joista kaksi onnistui meidän tasoomme nähden loistavasti. Ramo sai kehuja nopeasta etenemisestä, kääntyi hypyesteen siivekettä hipoen ja eteni hyvässä linjassa toiselle hyppyesteelle. Edellä mainittujen lisäksi tehtiin vielä kaksi toistoa pelkästään hyppyesteillä välistävedon ohjausta harjoitellen.

Toisessa harjoituksessa ohjaaja palautuikin sitten maan pinnalle, niin että rytisi. Ohjaukseni oli jotenkin aivan hukassa. Huomasin omat virheeni ja tajusin kuinka ohjaus pitää tehdä, mutta jostain syystä en saanut korjattua suoritustani. Ramo teki ja yritti lukea onnetonta ohjaustani, mutta suorituksemme ei yltänyt lähellekään aikaisempaa. Tuossa meikäläisen säheltämisessä on se huono puoli, että se tarttuu myös Ramoon. Ramo muuttuu epävarmaksi ja tulee ohjauksessa helposti käsille sekä tekee ylimääräisiä liikkeitä.

Viimeisenä harjoituksena irroteltiin mutkaputkeen lähetyksellä, putkesta ulos ja kiihdytys kahdelle hyppyesteelle. Tässä harjoituksessa sai olla vauhtia, joten rallivaihde päälle ja mehän mentiin. Ohjattujen harjoitusten välissä tein kosketusalusta-harjoitusta ja en malttanut olla kokeilematta pientä pätkää seuruuta namipalkalla. Tämä harjoituskerta taisi noudattaa eräänlaista hampurilais-teoriaa; alkuun onnistuttiin hienosti, puolivälissä totaalinen epäonnistuminen ja loppuun suoritus, josta jäi kummallekin hyvä mieli. Tällaista se kait aloittelevan agilitaajan taipaleen pitääkin olla. Välillä tuntuu, että oma tekeminen on yhtä virheiden analysointia, mutta taidan olla sitä tyyppiä, joka oppii vain virheitä tekemällä. Niin ja kyllä meillä ihan oikeasti on kivaa, vaikka tästäkin kirjoituksesta taitaa välittyä hieman toisenlainen kuva.