maanantai 6. huhtikuuta 2009

Kadonneiden lihapullien arvoitus

Pyörittelin tänään uunipellillisen pienen pieniä lihapullia vastajauhetusta jauhelihasta ja kypsensin ne uunissa. Herkuja oli tarkoitus käyttää palkkana lähipäivien harjoituksissa. Kun aikaansaannokseni olivat sopivasti kypsyneet, nostin uunipellin hellan päälle ja peittelin lihapullat leivinpaperilla. Koko komeuden päälle laitoin vielä keittiöpyyhkeen. Arkiseen aherrukseeni silmin nähden tyytyväisenä lähdin Ramon kanssa lenkille ja toteuttamaan lihapullien pyörittelyn lomassa suunnittelemaani toko-harjoitusta.

Omatoiminen toko-harjoitus tehtiin tällä kertaa läheisen koulun pihamaalla. Aloitin tekemällä pelkästään perusasentoa. Kriteerinä nopea perusasentoon tuleminen. Tein 2 x 6 sarjan. Ensimmäisessä 4 kohtalaisen suoraa ja 2 vinoa perusasentoa. Toisessa 5 kohtalaisen suoraa ja 1 vino perusasento. Perusasentoon tuleminen oli nopea ja kaikissa hyvä katsekontakti. Lyhyt tauko, jonka jälkeen jatkoin seuraamisen harjoitelemisella. Kriteerinä tiivis seuraaminen ja katsekontakti. Aloitin lyhyellä 20 askeleen suoralla seuruulla. Palkkasin joka toisella askeleella seuraamisen pysyessä tiiviinä. Kontakti herpaantui kaksi kertaa yhden askeleen ajaksi. Lyhyt tauko ja jatkoin 30 askeleen suoralla seuruulla, jossa yksi pysähdys 15 asekeleen jälkeen. Kriteerinä tiivis seuraaminen, katsekontakti ja pysähdyksessä perusasentoon meno. Palkkasin edelleen joka toisella askeleella. Seuraaminen oli tiivistä ja pysähdyksessä nopea perusasentoon meno. Pysähdyksen jälkeen hieman laahava seuraaminen, jonka Ramo tosin korjasi muutaman askeleen jälkeen. Kontakti pysyi nyt koko ajan. Onnistumisesta innostuneena päätin ottaa riskin ja kokeilla seuruuta lelupalkalla. Lyhyt 10 asekeleen seuruu ja vapaustu lelun perään. Tiivis ja innokas seuraaminen, tosin hieman vinossa. Ramo vauhdista takaisin luokse, lelu piiloon ja uudestaan. Tuloksena kahdella jalalla seuraava perro-poika. Pysähdyin, pyysin perusasentoon ja jatkoin seuruulla kolme askelta edistävää seuruuta ja kontakti jossakin taskuun kadonneessa lelussa, argh! Harmitti aivan vietävästi. Lyhyt tuumaustauko, jonka jälkeen tein vielä namipalkalla kaksi lyhyttä 10 askeleen seuruuta, jotka edellisiä huomattavasti keskittyneenpiä ja hyvällä kontaktilla.

Väliin tehtiin pieni kierros koulun ympäri ja jatkettiin paikalla makuun harjoituksella. Jätin Ramon noin 20 askeleen päähän ja palasin vapauttamaan perusasennon kautta noin 30 sekunnin kuluttua. Häiriöt nollassa ja pysyi rauhallisesti paikalla. Seuraavaksi jätin Ramon noin 20 askeleen päähän, tarkoituksena oli pidentää aika yhteen minuuttiin. Kun ajasta oli kulunut suunnilleen puolet, läheiselle tielle ilmestyi kävelijä koiransa kanssa. Ramo pysyi paikallaan, mutta kaula venyi, venyi ja venyi. Katsoin parhaaksi palata Ramon luokse, etenkin kun vieras koira ilmoitti olemassa olostaan äänekkäästi haukkuen ja Ramoa tuijottaen. Palkkasin paikalla makuussa pysymisestä. Hieno suoritus Ramolta. Vapautin perusasennon kautta lelulle. Kun Ramo vielä palautti oma-aloitteisesti lelun nopeasti takaisin, päätin palkita oikein kunnon revittelyllä (jahtaa ohjaajaa ja taistellaan lelusta).

Leikin jälkeen lyhyt jaloittelutauko, jonka jälkeen tein jäävistä liikkeistä seisomaan jäämisen. Tein 3 x 4 sarjat. Kriteerinä pysähdys käskystä ja paikallaan pysyminen. Seuraamisen suhteen laskin kriteeriä ja tavoittelin jotain sinne päin olevaa seuraamista. Ensimmäisessä harjoitteessa etenin stå-käskyn jälkeen vain 2 askelta. Toisessa harjoitteessa pidensin matkan 5 askeleeseen ja kolmannessa 10 askeleeseen. Kahta lukuun ottamatta onnistuneita seisomaan jäämisiä. Seisomaan jääminen on ollut meidän jäävistä liikkeistä ehdottomasti parhaimmalla tolalla oleva liike, mutta jostain syystä siinä on tapahtunut jonkinlainen taantuma. Pitänee tehdä jatkossa enemmän hauskoja nopeita pysähdy nopeasti seisomaan -harjoituksia. Harjoitusten loppuun otin lelulla maahan - istu - seiso leikkiä. Että voikin mennä perro-poika nopeasti maahan, kun tiedossa on lentävä lelu!

Sitten vielä takaisin niihin lihapulliin. Saavuttuamme takaisin kotiin nappasin pakastepussit esiin tarkoituksenani laittaa lihapullat pusseihin ja pakastimeen tulevaa käyttöä odottamaan. Puolet uunipellillä olleista lihapullista oli kadonnut! Kerrottakoon vielä, että lihapullien päälle lähtiessäni laittamat leivinpaperi ja keittiöpyyhe olivat paikoillaan. Olen varma, että Ramo ei ole käynyt pistelemässä lihapullia suuhunsa ennen lähtöämme. Hetken mietinnän jälkeen jäljellä jää vain yksi vaihtoehto, Tahvo! Kissa löytyi lampaantaljan päältä, missä se köllötteli silmin nähden tyytyväisen näköisenä. Yritin haistella, olisiko sen suupieliin jäänyt lihapullan tuoksua. Uuninpäällistä tarkasti tutkittuani olin löytävinäni pari hieman rasvaista anturan jälkeä.

Ei kommentteja: