lauantai 25. huhtikuuta 2009

"Hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa"

"Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa. Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. " Tunnetun lastenlaulun ensimmäinen säkeistö sopii mielestäni kuvaamaan Ramon kuluneiden päivien mielentilaa niin hyvin, että päätin aloittaa vähien harjoituskuulumisten kertomisen sillä. Olemme erinäisistä syistä laiminlyöneet harjoittelun ja keskittyneet metsissä kuljeskeluun.

Perjantai-iltana tehtiin sentään jonkinlainen ryhtiliike, kun tarjoutui mahdollisuus jälkitreeniin. Varusteet autoon ja matkaan. Määränpäässä meitä odotti pari tuntia vanha jälki. Matkalla kyllä pohdin, että, onkohan sittenkään viisasta lähteä ajamaan vieraan henkilön tekemään jälkeä, kun talvikauden jälkeen on takana vasta kaksi harjoitusta. Päätin luottaa koiraan ja antaa mennä. Tein kuitenkin suunnitelman-B siltä varalta, että jokin menee pieleen.

Jäljellä oli suorien osuuksien lisäksi yksi kulma ja yksi loiva kaarros. Teimme lähtöalueella tutut rutiinit; rauhoittuminen liinan suoristuksen ajaksi, hetken keskittyminen ja lähetys etsi jälki käskyllä. Lähetin Ramon noin kolmesta metristä lähes kohtisuoraan jäljelle. Ramo nosti jäljen hienosti ja aloitti keskittyneen jäljestämisen matalalla nenällä. Kulmatyöskentelyssä ilahdutti eniten Ramon keskittynyt työskentely ja varmuus siitä, minne jälki jatkuu, ei pienintäkään epäröintiä. Oli lähellä, etten kiljaissut kovaa ja korkealta! Kulman jälkeen jatkettiin tasaisen varmasti eteenpäin. Jäljen loppumetreillä Ramo nosti hetkeksi kirsun ylös ja loikkasi sivummalle. Ihmettelin, että mitäs nyt oikein tapahtuu. Olin kuitenkin puuttumatta tilanteeseen. Perro-pojalla tuli jano! Lähellä oli tarjolla luonnon vesipiste, josta Ramo otti hörpyt ja palasi jäljelle. Saipahan ohjaajakin samalla muistutuksen siitä, että jäljellä voi kuljettaa vesipulloa mukana! Jälkiesineinä oli makupalarasioita. Niiden ilmaisu sujui yhtä lukuun ottamatta hyvin. Rasiat olivat tällä kertaa jäljellä piilossa sammaleiden ja risujen alla niin, että niitä ei voinut silmällä havaita. Kokonaisuutena harjoitus sujui hienosti ja olin niin "ylpiä" pienen kulkijan suorituksesta. Suuri kiitos harjoituksesta kuuluu jäljen tehneelle Sarille, muchas gracias!

Ei kommentteja: