maanantai 13. huhtikuuta 2009

Kevään ensimmäinen jälkiharjoitus

Maastolajikausi on avattu! Tein tänään talvitauon jälkeen ensimmäisen jälkiharjoituksen. Aloitin henkilöjäljen perusharjoituksella eli tavallaan palattiin talvitauon jälkeen siihen mistä viime kesänä aloitettiin. Poljin myötätuuleen helppoon kangasmaastoon (lyhyt aluskasvillisuus ja pehmeä pohja) kolme noin 20 - 30 metriä pitkää suoraa, siltä varalta, että talvitauon jälkeen ilmenee mahdollisesti jotain ongelmia. Niiden lisäksi tein noin 80 metriä pitkän jäljen, jossa ensin noin 40 metriä suoraa, sen jälkeen noin 20 metriä loivaa kaarrosta vasemmalle ja noin 20 metriä suoraa jäljen loppuun. Jälki alkoi metsätieltä ja päättyi toiselle metsätielle. Laitoin jäljelle loppupalkan lisäksi neljä makupalarasiaa. Merkkasin ainoastaan lähtölinjan, yhden piilossa olevan makupalarasian ja jäljen lopun (viimeisen makupalarasian).

Harjoituksen ensimmäinen jälki oli siis noin 20 metriä pitkä suora, jonka lopussa oli Ramon lempilelu (osittain piilossa kanervien ja risujen alla). Toiselle ja kolmannelle noin 20 -30 metriä pitkälle suoralle laitoin kummallekin neljä pientä makupalarasiaa, enkä mitään jäljen loppuun. Suunnitelmana oli ajaa jäljet nro 2 ja nro 3 vain siinä tapauksessa, että Ramolla on ensimmäisellä jäljellä liikaa vautia tai, jos Ramo ajaa jälkeä selvästi ilmavainulla. Muussa tapauksessa siirryttäisiin ensimmäiseltä (jälki nro 1) jäljeltä suoraan pidemmälle jäljelle (jälki nro 4). Toin Ramon lyhyen lenkin jälkeen jälkivaljaissa jäljen etsimisen aloituskohtaan. Ramon ääntelystä (kiljahduksia ja piippailua) päätellen, se oli hyvinkin tietoinen tulevasta tehtävästä. Lyhyt rauhoittuminen ja käsky etsi jälki. Ohjasin samalla käsimerkillä, mikä tosin oli aivan tarpeetonta. Jälki alkoi suoraan edestämme noin kahden metrin päästä, joten tehtävä oli helppo. Ramon eteni jäljen sopivaa vauhtia (perässä pysyy reippaalla kävelyvauhdilla) ja jäljesti varman oloisesti kertaakaan päätään jäljeltä nostamatta. Lelun löytymisen Ramo ilmaisi pysähtymällä lelulle. Wau! metsässä on mun lelu! Hieno suoritus! Palkkasin leikkimällä ja Ramo sai kantaa lelua jonkin matkaa jäljeltä poistuttaessa.

Koska kaikki mielestäni tärkeät asiasta (nosti jäljen helposta paikasta varmasti, jäljesti keskittyneesti ja maavainuisesti sekä eteni sopivaa vauhtia) olivat ensimmäisessä harjoituksessa talvitauosta huolimatta kohdallaan, siirryimme lyhyen lenkin ja autoilun jälkeen ajamaan jäljen nro. 4. Jäljen etsintäalueella rauhoittuminen ja käsky etsi jälki, ilman käsimerkkiä. Ramo nosti kohtisuoraan edestämme noin kahden metrin päästä alkavan jäljen varmasti. Jäljesti maavainuisesti, intensiivisesti ja häntä iloisesti viuhtoen. Ilmaisi makupalarasiat pysähtymällä. Kokeilin tuoko Ramo rasian, jos pyydän, toi käteen. Hienoa, antaa syyn miettiä esineen ilmaisun harjoittelua vielä kerran. Hengähdimme kunnolla makupalarasioilla ja kiinnitin erityistä huomiota rauhalliseen rasialta lähtöön sekä jäljen jatkamiseen. Tavoitteenani on, että Ramo lähtee rasioilta (esineiltä) keskittyneesti ja tarkasti. Lähdöt onnistuivat suunnitellusti ja Ramo palasi jäljelle yhtä keskittyneenä kuin rasialle tullessa. Jäljen loppupuolella liina jäi hetkeksi kiinni risukkoon, mistä aiheutui pieni nykäisy. Ramo pysähtyi ja katsoi taakseen, mutta jatkoi ilman eri käskyä jäljestämistä lähes välittömästi. Muistelen, että syksyllä pienet liinan nykäisyt eivät saaneet Ramoa keskeyttämään jäljestämistä saati pysähtymään. Toivottavasti pysähdykset jäävät harjoitusten myötä pois, koska risukkoisessa maastossa pieniä nykäyksiä on aika mahdotonta välttää. Harjoitus päättyi onnistuneeseen makupalarasiailmaisuun, jihuu mikä tunne!

2 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Tosi mielenkiintoiselta vaikuttaa tuo jäljestys!! Aloititko Ramon opettamisen sellaisella tampatulla makkararuudulla vai miten? Ymmärsikö poika heti mistä oli kysymys, vai oliko ongelmia? Vitsit, kun pääsisi joskus kokeilemaan! :)

Marika kirjoitti...

Aloitin nenänkäyttöharjoitukset ripottelemalla ruohikkoon napuja ja muita namipaloja, joita ahne pieni perro-poika etsi sinnikkäästi. Seuraavaksi tein ruohikkoon ja hiekkaan (helppo havaita tallattu alue) muutamia napu- ja namiruutuja. Ramo hoksasi idean (seilaaminen ruudun ulkopuolella väheni) nopeasti, joten jätin ruudun pois ja tein pelkän jäljen. Ensimmäiset lyhyet (noin 5-10 metriä)suorat makupalajäljet tamppasin helppoon kangasmaastoon ja heinäpeltoon. Laitoin aika varhaisessa vaiheessa makupalat pieniin rasioihin, jotta muurahaiset ja muut pieneliöt eivät päässeet makupalojen kimppuun. Ramo on muurahaisten ja muiden ötököiden suhteen tosi herkkä. Onnettomana tunarina menin sitä muutamaan kertaan oksennuttamaan jäljellä, kun en heti ymmärtänyt makupaljojen olevan täynnä muurahaisia. Jos aloittaa ruudulla, niin sitä ei kannata toistaa liian pitkään. Jos työskentely ruudussa on keksittynyttä ja innokasta, siitä vaan lyhyitä suoria jälkiä tekemään. Makupalajälkien sijaan voi tehdä myös hajustettuja jälkiä (makkaraa kengänpohjiin), joissa makupala- tai lelupalkka on jäljen päässä. Mitä enemmän olen keskustellut lajin harrastajien kanssa ja tutustunut lajia käsittelevään kirjallisuuteen, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa keinoa jäljestämisen opettamiseen. Keinoja on monia ja ohjaajan tehtävänä on valita niistä omalle koiralle parhaiten sopivat. Jos nyt aloittaisin Ramon kanssa alusta, niin tekisin pennulle nenänkäyttöharjoituksena ruohikkoon ripoteltujen namipalojen sijaan tallattuja etsintäruutuja, aloittaisin esineilmaisun harjoittelun aikaisemmin ja kiinnittäisin jo ruutuharjoituksissa ja myöhemmin jäljellä huomiota rauhoittumiseen ennen ruutuun tai jäljelle menoa :)