Jäljestämistä ja vähän jotain muutakin

Ramolla on ollut mun "talvilomasta" ja aurinkoisesta säästä johtuen varsin aktiivinen viikko. Tahvo-kissan hoidon (Tahvo loukkasi häntänsä) lomassa on ehditty treenata jäljestämistä, käydä agility-harkoissa ja tehdä pari omatoimista toko-harjoitusta.

Jälkitreeni oli noin 200 metriä pitkä jälki helpossa kangasmaastossa. Tein jäljen normaaliaskelin, lukuun ottamatta kohtaa, jossa jälki ylitti kovapohjaisen metsätien (hiekka). Jäljen alkamiskohta, noin 5 metriä, oli löysää hiekkamaata. Jälki alkoi noin 70 metriä pitkällä myötätuuleen tehdyllä suoralla osuudella, jossa kaksi makupalarasiaa (näkyvillä). Suoran jälkeen loivaa kaarrosta oikealle (noin 30 metriä), jonka jälkeen taas suoraa. Suoralla osuudella yksi makupalarasia (risujen ja sammaleen peitossa jäljellä) ja kovapohjaisen metsätien ylitys, jonka jälkeen noin 20 metriä sammalpohjaista suoraa loppupalkalle. Merkkasin lähdön, ensimmäisen makupalarasian, kaarroksen alun ja lopun sekä jäljen lopun (loppupalkan).

Annoin jäljen vanheta yhden tunnin, ennen kuin toin Ramon lähtöalueelle, noin 10 metrin etäisyydelle jäljestä. Rauhoittuminen lähtöalueelle liinan suoristuksen ajaksi, mikä on kierroksilla käyvästä perro-pojasta yhtä kuin ijäisyys. Malttoi kuitenkin piipaten ja muita erilaisia hassun hauskoja ääniä päästäen (eräs niistä kuulosti jotenkin kkkrrmaulta?) pysyä joten kuten aloillaan. Ilmaa sieraimiin ja lähetys melkein kohtisuoraan edessä kulkevalle jäljelle käskyllä etsi jälki. Ramo lähti vauhdikkaasti, mutta hidasti parin loikka-askeleen jälkeen vauhtia ja painon nenän lähelle maata. Nosti jäljen varmasti ja oikeaan suuntaan. Ramo ilmaisi makupalarasiat pysähtymällä ja katsomalla minua, kehuin kontaktista. Pyysin tuomaan tokan rasian, toi käteen. Vaikka Ramo ilmaisi makupalarasiat innokkaasti, sillä oli ilmaisun jälkeen kova hinku päästä takaisin jäljelle. Pidin kuitenkin pysähdykset rauhallisina. Lähetys jäljelle jälki -käskyllä. Lähti varmasti ja keskittyneesti. Ramo ajoi jäljen tasaisen varmasti metsätielle, jossa hetken pysähdys ja hieman sivuttaissuuntaista liikkumista sekä yksi paikallaan pyörähdys (nenä maassa koko ajan, eikä hakenut multa apuja), jonka jälkeen päättäväisesti tien yli ja metsään. Meinasin sotkeentua liinaan ja kanerviin, kun kompuroin innoissani hienosti sujuneesta tien ylityksestä. Keskittynyttä ja matalalla nenällä tapahtuvaa jäljestystä alusta loppuun asti. Loppupalkalla laitettiin kunnolla "ranttaliksi" ja syötiin herkut vasta sen jälkeen. Seuraaviin jälkitreeneihin otan kulmia ja erikseen treenataan keppien (esine) ilmaisua sekä jäljen ylösottoa. Tein vihdoinkin päätöksen jälkiesineen ilmaisutavasta. Se on esineen ohjaalle tuominen. Jäljen ylösottoa (jäljen suunnan määrittämistä) harjoitellaan ns. viuhka -menetelmää soveltaen.

Agility-harkat pidettiin ensimmäistä kertaa ulkokentällä. En tiedä, johtuiko ulkokentästä vai mistä, mutta Ramo oli todella hyvin "kuulolla". Edes pienen terhakkaan russelli-pojan syöksyminen "reisille" kesken takaakierto -harjoituksen ei saanut keskittymistä ja kontaktia katoamaan muutamaa sekuntia pidemmäksi ajaksi. Olin pudota hämmästyksestä peffalleni, koska kunnon kenttärähinät olisivat olleet enemmän kuin mahdolliset. En tehnyt episodista numeroa, kiitin Ramoa rivakasta luoksetullosta ja jatkettiin hommia. Russelli-poika ei tainnut tykätä meikäläisen kielenkäytöstä ja oikeassa olikin, joukkoon pääsi vahingossa muutama tuhti ärräpää. Harkkojen ohjausteemoina oli hyppyesteillä takaakiertoa ja valssausta sekä esteille irtoamisharjoitus. Vaikka Ramo meni esimerkiksi takaakierron ohjauksessa esteitä hipoa, se ei pyrkinyt käsille. Ohjattujen harjoitusten lisäksi tein omatoimisesti kaksi välistäveto ja sylikäännös -harjoitusta hyppyesteille sekä treenattiin kontaktialustaa. Yhteenvetona voi todeta, että suorituksista oli onnistuneita (koira + ohjaaja) noin 30 % ja jollain tavoin epäonnistuneita (tällä kertaa enimmäkseen ohjaajan mokia) noin 70 %. Karua, mutta totta. Jos tätä menoa jatkuu, niin alan hiljalleen uskoa, että minusta ei vaan yksikertaisesti ole agilitaajaksi.

Omatoimisia toko-harjoituksia on tehty kahdesti. Kangastuvan hiekkakentällä ja Pöytyän kunnan Kyrön kylän "torilla". Kangastuvan kentällä tehtiin 4 eripituista (10-40 askelta) seuruu harjoitusta. Kokeilin taas lelupalkkaa, mutta en saa sitä toimimaan ts. kierrokset nousee liikaa ja seuruusta tulee poikittaista pomppimista. Jäävistä liikkeistä tein 4 toistoa maahan menoa. Kaikissa nopea maahan meno, mutta kahdessa asento vino. Luoksetulon loppuasentoa "tahittiin" lyheltä matkalta. Tulee siitäkin vauhdilla, mutta on sitten tosi helposti se vino orava. Tein 6 toistoa, joista 2 vinoa oravaa, 1 muuten vaan vino ja kolme suoraa eteen tuloa. Lisäksi tein lelulla leikkien vauhdikkaita asennon vaihdoksia istu - stå - maa. Asenne ja into kohdallaan, tietty kun kerran vetoleikin mahdollisuus oli ilmassa. Maaseutukylän tori oli tänään tehdyn toko-harjoituksen paikkana. Tehtiin harjoitus auton renkaiden vaihdon valmistumista odotellessa. Tein seuruuta kytkettynä ja vapaana. Jostain syystä saatiin tällä kertaa hyvä tempo ja asento seuruuseen. Palkkasin viimeisen toiston vapaana seuruusta vetoleikillä, kun se oli aikas kiva suoritus. Seuruun lisäksi tein jäävistä liikkeistä stå ja istu - versiot, molemmista 6 toistoa. Jätin seisomisissa noin 30 askeleen päähän ja istumisissa 4x2:n, kerran 5:n ja kerran 10:n askeleen päähän. Seisomisista onnistui noin 80 % ja istumisista noin 50 % (kahdessa tarjosi seisomista istumisen sijaan). Loppuun tein luoksetulon loppuasennon harjoituksia, 3 lyhyeltä matkalta (5 askelta) ja yksi hivenen pidemmältä matkalta (20 askelta). Suoritukset eivät olleet seuruuta lukuun ottamatta mitään huippuja, mutta olin erityisen tyytyväinen Ramon keskittymiseen erilaisista häiriöistä huolimatta. Häiriöinä jalankulkijoita, polkupyöräilijöitä, rollaattoreita, henkilöautoja, traktori peräkärryineen, kuorma-auto ja lukuisa joukko variksia. Huomattakoon, että yhtään koiraa ei harjoituksemme aikana eksynyt paikalle:)