Tokoilua ja hankirallia

Perjantain toko-harjoitusten teema oli paikallamakuu, liikkeestä istuminen ja kiipeämisnouto. Ramo oli harjoitusten alussa täpinöissään viereisellä kentällä agility-harjoitusta tekevästä koirakosta. Katse hakeutui tämän tästä viereiselle kentälle ja ilme oli odottava, että joko me mennään. Teimme alkuun muutaman kerran perusasentoa ja katsekontaktiharjoituksen, jotta päästiin hyvään vireeseen ja sain keskittymisen omaan tekemiseen. Harjoitukset aloitettiin paikkamakuulla ryhmässä. Koirat olivat noin kolmen metrin päässä toisistaan ja Ramo sai reunapaikan, joten toisen koirakon aiheuttamaa häiriöefektiä ei ollut molemmilla puolilla. Harjoitus tehtiin kilpailunomaisesti Kaisan toimiessa liikkeenohjaajana. Koirat perusasennosta paikkamakuuseen. Jouduimme ottamaan perusasennon pariin kertaan, koska viereisen kentän tapahtumat tuntuivat edelleen kiinnostavan Ramoa sen verran paljon, että perusasennossa pysyminen tuotti vaikeuksia. Palkkasin muutaman kerran pelkästään hyvästä perusasennosta. Ramo reagoi maahanmenokäskyyn nopeasti, joskin asennosta tuli hieman vino. Jätin Ramon ensin vain noin parin metrin päähän, koska emme olleet tätä ennen tehneet paikkamakuun häiriöharjoittelua muiden koirakoiden kanssa kuin kerran ja halusin Ramon säilyttävän rauhallisen mielialan. Kävin välillä palkkaamassa vierellä. Pidin katseeni tiukasti Ramossa, jotta huomaisin mahdolliset pienetkin levottomuuden merkit riittävän ajoissa. Ramo oli suurimman osan ajasta rauhallinen ja tarkkavainen. Takana olevan kentän agility-harjoitus kiinnosti edelleen sen verran, että sinne piti muutamaan otteeseen vilkuilla ja kerran jopa nousta seisomaan. Ehdin onneksi Ramon viereen juuri ennen seisomaan nousemista ja käskin rauhallisella käskyllä takaisin maahan, palkkasin ja jätin vielä hetkeksi ennen harjoituksen päättymistä. Harjoitus osoitti kuinka häiriöherkkä liike on kysymyksessä. Teimme lisäksi paikkamakuun häiriöharjoituksen pareittain. Ramo oli tässä harjoituksessa huomattavasti rauhallisempi ja tarkkavaisempi.

Seuraavaksi oli vuorossa liikkeestä istuminen, jota olemme harjoitelleet huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi liikkeestä seisomista. Jos etenin vähänkään nopeammin niin Ramo pysähtyi istumisen sijaan seisomaan. Etenin siis todella hitaasti ja saimme tehtyä neljä onnistunutta toistoa, joissa tosin kahdessa pylly ei liikkeen aikana edes noussut kunnolla maasta :) Tällä hetkellä liikkeestä seisominen ja maahan meneminen toimivat huomattavasti paremmin kuin istuminen. Harjoituksen jälkeen jäin taas pohtimaan, että onko käskysanojen erottelu sittenkään vielä riittävän sujuvaa vai, onko kysymys vain siitä, että emme ole harjoitelleet liikettä riittävästi?

Viimeisessä harjoituksessa meillä oli mahdollisuus tutustua A-esteeseen. Uusi tuttavuus hieman hirvitti, mutta ajattelin, että käytetään tilaisuus hyväksi, kun kerran on mahdollisuus tutustua moiseen kapistukseen ohjatusti. Ramokin vaikutti ensin epäröivän A-esteelle kiipeämistä ja ehdin jo miettiä, oliko siihen tutustuminen sittenkään hyvä juttu. Ensimmäisen kerran epäröinnin jälkeen perro-poika kuitenkin kiipesi päättäväisesti A-esteelle ja alas. Kolmannella kerralla tultiin esteelle jo sellaisella vauhdilla, että mammaa hirvitti. Ramolle suoritus oli selvästi kova juttu ja saihan siitä palkaksi vielä kunnon vetoleikit. Noudon tilannekatsauksessa Kaisa oli sitä mieltä, että voisimme aloittaa luovutusasentoon tulemisen harjoitteleun. Olin kotona tehdyissä harjoituksissa tuskaillut rauhallisen otteen kanssa, mutta harjoituksissa homma yllättäin toimikin hienosti. Ramo tarttui kapulaan innokkaasti, hyvällä otteella ja piti sitä rauhallisesti suussaan. Samoin luovutus oli rauhallinen, eikä sellainen sylkäisy kuin kotona. Harjoittelimme 4 x 4 luovutusasentoa, siten, että otin Ramon ensin 3 kertaa peräkkäin ilman kapulaa eteen luoksetulopaikalle ja neljännellä kerralla laitoin kapulan suuhun. Ramo tuli tiivistii eteen ja vire oli muutoinkin A-esteelle kiipeämisen jäljiltä korkealla.

Lauantaina oltiin tekemättä mitään ja nautittiin aurinkoisesta talvisäästä. Päivän kruunasi kunnon hankiralli Ytyn kanssa. Kaverusten riemua ja vauhdikasta menoa olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään. Harmi, ettei ollut minkäälaista kuvausvälinettä mukana, jolla ikuistaa valkoisella hangella kiitävä kaksikko.

Metsäagilitya ja tokoilua

Metsäagility, uusin aluevaltauksemme. Olen joutunut käyttämään jonkinlaista luovuutta agility-harjoitteiden tekemisessä, koska meillä ei ole mahdollisuutta omatoimiseen halliharjoitteluun. Niinpä olen hyödyntänyt lähellä olevaa metsäpalstaa agilityn ohjausharjoitusten tekemisessä. Sainpa pienellä tuunauksella tehtyä yhden esteenkin, grandioso! Ohjausharjoitteet ovat olleet seuraavanlaisia:

• Yhden puun kierto. Lähetys viereltä puun kierton ja toistoja molempiin suuntiin. Nämä toimivat jo melko hyvin. Etäisyys on vaihdellut noin kahdesta metristä viiteen metriin. Kriteerinä on ollut irtoaminen käskystä ja ohjaajan osoittamaan kiertosuuntaan.
• Kahdeksikko. Kahden toisistaan noin kolmen metrin etäisyydellä olevan puun avulla. Toistoja molempiin suuntiin ja kriteerinä tässäkin irtoaminen ohjaajan käskystä sekä ohjaajan osoittamaan kiertosuuntaan. Nämä sujuvat jo mallikkaasti ja vauhti on välillä todella kova.
• Välistävedon harjoittelu neljän lähekkäin olevan puun avulla. Lähetys kahden puun väliin, jonka jälkeen välistäveto ja ohjaus taas kahden puun väliin. Palkka lentää takaa Ramon etenemissuuntaan. Älysin onneksi tehdä harjoitteen ensimmäisen kerralla hitaasti läheltä ohjaten ja namilla palkaten, koska mistäpä tuo perropoika olisi voinut tietää, että haluankin sen noiden kaikkien puiden kiertämisten jälkeen menevän kahden männyn välistä:) Tätä on kokeiltu vasta pariin otteeseen 2 x 3 ja 2 x 5 toistoina. Toisella harjoituskerralla sain mielestäni välistävedon liikkeenä sellaisena kuin sen todennäköisesti pitäisi olla radallakin.
• Tuunaamallani luonnonesteellä olemme harjoitelleet ainoastaan esteelle irtoamista.
• Sylikäännöksen osalta olemme harjoitelleet ainoastaan tekniikkaa. Ramo tulee yleensä lähelle vauhdilla ja kääntyy tällöin helposti ohjaajaan päin. Kääntyminen ohjaajaan päin lienee koiralle luontevampi vaihtoehto, mutta saattaa syytä olla myös ohjauksessani. Todennäköisintä kuitenkin on, että emme ole tätä vaan yksinkertaisesti vielä tarpeeksi harjoitelleet.

On tuo jotenkin säälittävää, mutta hauskaa meillä on ja se on pääasia. Saattaa siinä satunnainen kulkija hetken ihmetellä, että jo on huvit, koira kiertelee puita ja pipopää hihkuu välillä riemusta. Seuraava ohjattu agility-harjoitus meillä on vasta reilu viikon päästä, joten metsä toimii tulevalla viikollakin harjoituskenttänä. Pitää vaan varmaan vaihtaa puita välillä, koska viimeksi Ramo näppäränä perrona suunnisti omatoimisesti meidän kahdeksikko mäntyjen viereen odottamaan, että eiköhän aloiteta vispaaminen taas.

Tokoilun osalta olemme jatkaneet seuruun harjoittelua. Edetään tuskallisen hitaasti, mutta edetään kuitenkin. Sen lisäksi ohjelmassa on ollut liikkeestä seisomisen ja istumisen harjoittelua sekä paikallamakuun ja noudon harjoittelua. Liikkestä seisominen toimii hyvässä vireessä mielestäni todella hyvin eli Ramo pysähtyy nopeasti ja jää odottamaan paikoilleen. Liikkestä istumisessa liikevarmuus on edellistä selvästi huonompi. Ramo saattaa tarjota istumisen sijaan seisomista tai maahan menoa. Olen miettinyt, että onko käskysanojen erottelu sittenkään vielä riittävällä tasolla? Harjoittelimme jokin aika sitten asennon vaihtoja, mutta nyt emme ole vähään aikaan harjoitusta tehneet eli otetaan ohjelmaan, josko se parantaisi asiaa. Paikallamakuu sujuu hyvin häiriöttömässä ympäristössä eli kotona sisällä. Tahvo-kissa tosin toimii välillä häiriönä eli kulkee lattialla makaavan Ramon edestä todella hitaasti. Sisällä tehdyissä paikallamakuun harjoitteissa olemme harjoitelleet lähinnä liikkeen kestoa. Noudon osalta olemme vaiheessa, jossa Ramo nostaa noutokapulan ja antaa sen minulle. Ramo tarttuu kapulaan mielellään, mutta se myös annetaan minulle vauhdilla. Jos hidastelen kapulan ottamisessa, aloittaa Ramo kapulalla "mälläämisen". Olen yrittänyt saada rauhallisuutta kapulan pitämiseen tekemällä pelkästään pito-harjoituksia. Jokseenkin haastavaa, Ramo tarttuu voimalla ja innokkaasti kapulaan ja minä "väijyn" pääsyä palkkaamaan siitä hetkestä, jona kapula on mielestäni oikeassa paikassa ja ote rauhallinen. Taidamme kummatkin olla yhtä täpinöissä, joten lienee parasta vaihtaa noutokapulan johonkin muuhun esineeseen ja yrittää saada sitä kautta harjoitteesta rauhallisempi.

Tokoilua ja tuoksujen huumaa

Tokoilua. Perjantain toko-harjoituksen teemoina olivat pienet siirtymiset ja käännökset seuraamisessa sekä liikkeestä seisominen. Seuraamisessa opettelussa olimme/olemme jumiutuneet vaiheeseen, jossa Ramo perusasennon jälkeen siirtyy 2-5 askelta seuraamispaikassa eteenpäin uuteen perusasentoon. Olemme harjoitelleet seuraamista sisällä perusasento, siirtyminen eteenpäin, perusasento -toistoilla ja ulkona siten, että kuljen takaperin ja annan Ramon ensin seurata minua vapaasti vasemmalla puolellani. Palkkaan katsekontaktista, iloisesta asenteesta, seuraamisen kannalta mielestäni oikeasta paikasta. Perjantain seuraamisharjoitteissa teimme seuraamisen käännökset oikealle ja vasemmalle lyhyen, 4-6 askelta, seuruun jälkeen. Ramo kääntyi hyvin, jos itse suoritin käännökset oikealla tavalla. Käännökset ovat sen verran vaativa liike, että niitä minun on syytä harjoitella myös ilman Ramoa, jotta oma askeltekniikka painuu edes jollain tavalla selkäytimeen.

Kokeilimme ensimmäistä kertaa pieniä sivuttaissuuntaisia siirtymisiä. Ramo tarjosi oikeanlaisen suorituksen, jos maltoin pitää omat liikkeeni riittävän pieninä ja hitaina. Eteen ja taakse siirtymisiä olimme aikaisemmin muutamia kertoja harjoitelleet. Eteen siirtyminen menee ongelmitta, mutta taakse siirtymisessä tulee helposti hätäilyä, mikä todennäköisesti johtuu siitä, että takaosan hallinta ei ole vielä riittävän hyvää ja olen yrittänyt tehdä liikkeen liian nopeasti. Pieniä siirtymisiä harjoittelemme jatkossakin silloin tällöin, harjoitusten pääpaino on kuitenkin seuraamisessa ja sen jälkeen kulmatyöskentelyssä. Joissa molemmissa totisesti riittää työtä. Perjantaina kohtuudella sujuneet harjoitukset antoivat kuitenkin uskoa tekemiseen, joten vielä ei heitetä pyyhettä kehään.

Perjantaina viimeisenä harjoitteena oli liikkeestä seisominen. Tässä harjoitteessa haettiin nopeaa pysähtymistä vihjeestä. Teimme harjoitteen siten, että kävellä tepsuttelin hitaasti eteen, taakse ja sivusuunnassa Ramon seuratessa vapaasti vierellä, stå-käsky, jos Ramo pysähtyi kuin seinää, lensi palkaksi lihapulla. Ahne perro-poika oli tietysti heti juonessa mukana, jos pysähdyn lihapullat lentää ... eli muutaman toiston jälkeen minulla oli myös itsestään pysähtyvä perro:)

Tuoksujen huumaa. Lauantaina saimme lenkkiseuraa kolmesta koiraneideistä. Ramon iloiseksi yllätyksesi joukosta löytyi yksi aivan valtavan hyvältä tuoksuva nuori koiraneito. Ramolla oli todella vaikeuksia ajatella jotain muuta kuin sitä yhtä ... En tiedä, miten Ramon personal trainer eli Tahvo-kissa on käsitellyt nuorukaisen kanssa noita seksuaaliasioita, mutta ehkä jotain voisi vielä täsmentää. Ramon käytös tuoksuneitiä kohtaan lähenteli ahdistelua, joten katsoin parhaaksi puuttua moiseen käytökseen. Osa matkasta mentiin sitten mamman vieressä tylsästi hihnassa. Tosin tehtiin me siinä samalla juoksu-harjoitusta, mikä onneksi sujuikin oikein mallikkaasti. Seurueeseen kuului myös aikuiseen ikään ehtinyt chihuahua-neiti, joka oli sitä mieltä, että tuollaiset karvaiset pojanklopit saavat pysyä hänestä säädyllisen etäisyyden päässä. Ramolta löytyi sen verran käytöstapoja, että neidin napakat poistumiskehoitukset otettiin vakavasti. Muutamaan otteeseen piti käydä pyytämässä lähestymislupaa perro-lambadan kera, mutta kun lupaa ei tullut, asia tuli selväksi.

"Mut mul on komian pojan henki. Ja mulle maailma on renki."

Lauri Tähkä ja Elonkerjuu yhtyeen kappaleesta Maailma on renki

Välistäveto ja perro meni jo!

Keskiviikkoillan agility-harjoituksen teemana oli välistäveto. Ensimmäinen mielikuva termin kuulutuani oli, että tässä on nyt luvassa jotain "hämärää", kun kerran välistä vedetään. Ennen välistäveto-tekniikkaan uppoutumista koirakoilla oli kuitenkin mahdollisuus tutustua itsenäisesti renkaaseen. Me jätimme renkaaseen tutustumisen väliin ja aloitimme kertaamalla kentän laidalla edellisellä kerralla opeteltua sylikäännöstä. Tein ohjausharjoitteena 5 kertaa molemmilta puolilta sylikäännöksen. Palkkana ohjaajasta poispäin lentävä nami. Kaikki suoritukset varmoja ja innokkaita, vaikka Ramo harjoitteen alussa vilkuilikin esteille sen oloisena, tuonnehan meidän pitäisi mennä.

Välistäveto osoittautui sitten juuri niin "hämäräksi" kuin olin alkuun uumoillutkin ja ohjausteknisesti todella haastavaksi. Ymmärsin välistävedon seuraavasti: kaksi estettä rinnakkain ja koiran tulee suorittaa molemmat esteet samasta suunnasta siten, että ensimmäisen hypyn jälkeen koira vedetään ohjaajan puolelle, josta se ohjataan toiselle esteelle. Auki kirjoitettuna ja Nooran havainnollistamana välistäveto tuntuu/tuntui, jos ei nyt ihan helpolta, niin ainakin ymmärrettävältä, mutta sitä se ei ollut enää siinä vaiheessa, kun harjoittelimme ohjaustekniikkaa ilman koiraa.

Teimme välistäveto -ohjausharjoitteen niin, että koira lähetettiin mutkaputkeen, josta se ohjattiin ensimmäiselle rinnakkain olevista esteistä ja välistävedolla toiselle esteelle. Tein yhteensä viisi toistoa, joista tuurilla kaksi oikein. Ensimmäinen ongelma oli siinä, että en luottanut siihen, että Ramo tulee putkesta oikeaan suuntaan, vaan menin sitä liikaa putkelle vastaan, joilloin jäin välittömästi jälkeen, mikä taas teki välistävedon onnistumisen mahdottomaksi. Toinen ongelmakohta oli välistävedosta ohjaaminen toiselle esteelle. Kulkusuuntani ja ohjaukseni oli välillä aivan jotain käsittämätöntä tai ainakin jotain, mistä Ramon oli käytännössä mahdotonta edes yrittää ymmärtää minne mennä. Kun korjasin omaa suoritustani Nooran antamien ohjeiden mukaan, saimme puristettua kaksi onnistunutta suoritusta. Ne tuntuivat työvoitoilta, vaikka tosiasiassa olivatkin onnenkantamoisia.

Toisessa ohjausharjoitteessa jatkettiin välistäveto -teemalla eli edellisen ohjausharjoitteen toisinto, mutta peilikuvana. Jos oma suoritukseni oli ollut ensimmäisessä harjoitteessa rimaa juuri ja juuri hipova, niin tässä toisessa se oli todella karmeaa katseltavaa. Nyt en roikkunut putken päässä Ramo odottelemassa, mutta välistävedon ohjaustekniikka oli vielä pahemmin hukassa. Teimme ainoastaan kaksi suoritusta putken kautta ja muut siten, että lähetin Ramon putken päästä ensimmäiselle esteelle, välistäveto ja toiselle esteelle. Toistoja yhteensä kahdeksan ja ainoastaan kaksi onnistunutta suoritusta. Väliin otin lisäksi Nooran ohjauksessa muutaman ohjausharjoitteen ilman koiraa, mutta en saanut ohjaustekniikkani siitä huolimatta sellaiseksi kuin sen olisi pitänyt olla.

Yhteenvetona täytyy todeta, että kaikesta edellä kerrotusta huolimatta meillä oli mukavaa ja agilityhan on haasteiden voittamista. Ramon suoritukseen olin oikein tyytyväinen, mutta omastani en voi sanoa samaa. Erityisen tyytyväinen olin Ramon käyttäymiseen kentällä. Huomattava parannus edelliseen kertaan verrattuna. Sain tällä kertaa vaihtaa Nooran kanssa mielipiteitä harjoituksen aikana ilman, että ympärillämme pyörii pomppiva ja kovaäänisesti haukkuva perro-nuorukainen. Jäähdyttelylenkillä tosin mietin, että johtuiko moinen edistysaskel mahdollisesti siitä, että olimme iltapäivällä olleet pitkällä lenkillä (väsymys) vai olisiko tiukka puuttumiseni äänekkääsiin mielipiteiden ilmaisuihin kahdenkeskisissä harjoitustuokioissa tuottanut tulosta? Toivon jälkimmäistä. Olen nimittäin ollut viime aikoina todella "herkkänahkainen" kaikenlaiselle mielestäni turhalle ja pomottavalle äänenkäytölle kotioloissa tehdyissä agilityharjoitteissa tai oikeammin lähimetsässä tekemissäni ohjausharjoitteissa. Mielestäni äänen käyttö kuuluu agilityyn ja tekemisen pitää olla hauskaa, mutta se on kokonaan eri asia kuin ohjaajan vieressä "säätäminen". Innotonta Ramon tekeminen kentällä ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut ja vaikka unohdin välillä palkata suorituksen, se ei syntymäpäiväsankarin tahtia haitannut, lupa uuteen suoritukseen tuntui olevan paras palkka edellisestä suorituksesta.

Fyysisesti aikuisen kirjoissa

Tuntuu hassulta ajatella, että vieressäni nukkuva, minulle edelleen se pieni perropoika, on ainakin fyysisesti aikuisten kirjoissa. Ramo ja sen pentuesisarrukset saavuttivat tänään maagisen yhden vuoden iän. Aamutoimia tehdessäni pysähdyin miettimään, missä kaikessa olenkaan tehnyt väärin, ja mitä kaikkea olenkaan jättänyt tekemättä, kun koirani saavuttaa tänään yhden vuoden iän, eikä se osaa puoltakaan siitä, mitä sen monet ikätoverit osaavat. Ramohan voisi ikänsä puolesta osallistua esimerkiksi tottelevaisuuskokeisiin. Voi hyvänen aika, olen onnistunut töppäämään arvokkaan tilaisuuden täydellisesti! Siinä vaiheessa tunsin märän kirsun pohkeessa ja kun käännyin takanani seisoi iloisesti häntää vippaava perropoika suussaan villasukkani, kuin sanoen: "Hei, sinä unohdit nämä!". Aivan, villasukat! Fiksu perro! Olemme juhlistaneet syntymäpäivää aurinkoisesta talvisäästä nauttien. Iltapäivän lenkille saimme seuraa Ytystä ja Eevasta. Mikä voisikaan olla Suomessa elävästä perropojasta mukavampaa, kuin aurinkoinen sää, luminen peltoaukea ja kelpie-tyttö seurana, Hola! Illan ohjelmassa on vielä agility-harjoitukset, joista tarinaa tuonnempana. Ohessa kuva päivänsankarista ja hänen idolistaan, Tahvo-kissasta. Toivotamme Onnea muille Tulimaan O-pentueen kasvateille! Sinille, Frida-mammalle ja Sarille lähetämme erikoisterveiset ja blogin kirjoittaja kiittää Siniä sekä Saria, kun uskoitte tuon pienen perropojan käsiini, kiitos!

Ramo 18.2.2009, ikää yksi vuosi.

Ramon idoli ja personal trainer Tahvo-kissa, ikää 8,5 vuotta.

Keskiviikon agility-harjoitus - sylikäännös

Keskiviikkoillan agility-harjoitusten teemoina irtoamisen lisäksi lähelle tulo ja sylikäännös. Oli siis luvassa jotain uutta. Minulla oli harjoituksiin matkatessa jokin hämärä aavistus siitä, mitä termillä sylikäännös eli sylkkäri tarkoitetaan, mutta aivan varma en asiasta ollut. Tätä kirjoittaessani jo tiedän, että sillä ei tarkoiteta koiran kääntämistä sylissä :) Ramolta ja minulta tuokin tulkinta olisi todennäköisesti onnistunut. Ymmärrän termin sylikäännös eli sylkkäri niin, että koira tulee kohti ohjaajaa, joka ottaa sen tavallaan vastaan/syliin ja ohjaa takaisin samaan suuntaan mistä se tuli. Harjoitusten aluksi Noora siis havainnollisti meille, mitä termillä sylikäännös tarkoitetaan, minkä jälkeen harjoittelimme sylikäännöksiä. Ensin ilman koiraa ja sen jälkeen koiran kanssa. Ramolle tuotti alkuun vaikuksia kääntyä ulospäin ohjaajasta, mutta kun ymmärsin tehdä muutaman todella hidastempoisen toiston ja olla tarkkana käden liikeradan kanssa, pääsimme tavoitteeseen. Sain kumpaankin suuntaan onnistuneita toistoja ja vauhdin lisääminenkään ei tuottanut vaikeuksia. Harjoitustuokion jälkeen Ramo pääsi tauolle ja minä tulevan ohjausharjoitteen kuvioita suunnittelemaan.

Ensimmäisessä ohjausharjoitteessa oli tarkoitus lähettää Ramo putkeen, ottaa lähelle, tehdä sylikäännös esteellä ja lähettää takaisin putkeen. Ohjauksen harjoittelu ilman Ramoa ja omaa vuoroa odottelemaan. Tällä kertaa annoin Ramon katsella muiden suorituksia ja se kuumeni selvästi, mutta pysyi kuitenkin hiljaa ja aloillaan. Radalle mentiinkin sitten vauhdilla. Teimme neljä toistoa, joista kolme, Ramon kovasta vauhdista ja minun ohjausvirheistä huolimatta, kelvollisia suorituksia. Toisessa ohjausharjoitteessa sama kuvio, mutta peilikuvana. Olin hienosti menneestä ensimmäisestä harjoituksesta niin tohkeissani, että annoin Ramon edelleen katsoa ja kuumeta muiden suorittaessa toista ohjausharjoitusta. Niin ei olisi pitänyt tehdä!

Toiseen ohjausharjoitteeseen Ramo lähti kuin ferrari, ja kun Nooran piti antaa minulle vielä lisäohjeita, saimme viereemme pomppivan ja haukkuvan perropojan. Ääni nousi sen verran kovaksi, että asiaan piti puuttua. Ramon kovaäänisessä säätämisessä on selvästi myös pomottelun elkeitä. Tuo on asia, joka vaatii minulta todella viisaita ja harkittuja toimenpiteitä. Ramon liika kuumeneminen huonontaa keskittymistä ja saa aikaan päätöntä säntäilyä sinne ja tänne - putkeen, hyppy, putkeen, putkeeen eli ei hyvä! Arhg! Haaste piilee kuitenkin siinä, kuinka estän tilanteen syntymisen tai, jos niin käy, kuinka mitoitan ilmoituksen "tuo ei vetele" oikein. Saimme homman pienen neuvonpidon jälkeen kuosiin. Otin alkuun pelkästään lähelle tulon ja sylkkärin. Niiden toimittua, teimme koko ohjausharjoitteen kolmeen kertaan. Nyt sylkkäri toimi paremmin, mutta putkeen irtoamiseen tulikin yllättäen epävarmuutta.

Toisen ja kolmannen ohjausharjoitteen välisen tauon Ramo vietti pienen näköesteen suojissa ja pystyi rauhoittumaan. Kolmas ohjausharjoite hyppy, hyppy, putki, lähelle tulo, sylkkäri, putki, hyppy ja hyppy. Teimme kolme toistoa, joissa kaikissa huomattavasti parempi keskittyminen ja kohtalaisesti onnistuneet sylkkärit. Hyppyjen jälkeen Ramo epäröi taas putkeen irtoamista, mutta irtosi putkesta hyvin hypyille. Viimeisenä harjoitteena teimme jokainen vielä kahteen kertaan esteille lähetyksen. Ramo ferrari irtosi esteille täysillä. Harjoituksista jäi hyvä mieli ja sain taas paljon ajattelemisen aihetta, todennäköisesti myös opin jotain uutta agilitysta ja Ramosta.

Luoksetuloa, noutoa ja juoksua lumipyryssä

Perjantain ryhmäharjoituksen teemoina olivat luoksetulot ja noudot. Kaisan valvovan silmän alla ja ohjauksessa tarkistettiin, missä vaiheessa meillä ovat luoksetuloliikkeen olennaiset osasuoritukset, kuten eteen istuminen ja sitä tarkoittavan käskysanan ehdollistuminen sekä ohjaajan poistuessa rauhassa paikoillaan odottaminen. Tarkistus paljasti, että olen kokonaan unohtanut oikeaan paikkaan hakeutumista avustavien käsimerkin häivyttämisen tärkeyden. Ramo tuli lyhyeltä matkalta nopeasti törmäämättä luokse, mutta oli selvästi epävarma oikeasta paikasta ja hakeutui helposti käsiin. Kokeilimme oikean paikan etukäteen "merkkaamista" kädellä, kädet selän taakse, käskysana ja perro-poika syliin! Toisen luoksetuloliikkeen kannalta tärkeän osasuorituksen kohdalla pääosissa olivat jälleen yllätys, yllätys, meikäläisen kädet, ihme huitomista. Ramon luota poistuessani, tein vasemmalla kädellä täysin turhan liikkeen. Pysyihän se siinä perusasennossa ilman tuota minun "huitomakielistä" käskyäkin eli kädet sivulle ja turhat huitomiset pois. Harjoitustuokioissa esille tulleiden seikkojen pohjalta päätinkin hieman muuttaa eteen istumisen ja sitä tarkoittavan käskysanan ehdollistumisen harjoittelua. Taitaa olla viisainta teipata kädetkin selän taakse.

Noutojen teemana oli erilaisista materiaaleista valmistettuihin esineisiin tutustuminen ja niiden maasta poimiminen. Kaisa oli tuonut meille erilaisia esineitä tutustuttavaksi. Tarjolla olivat rukkanen, lasten kenkä, lusikka, lelu ja puinen kapula. Tuon harjoitustuokion aikana ehdimme Ramon kanssa tutustua ja poimia maasta rukkasen, lasten kengän, lusikan ja lelun. Lasten kenkä oli muuten aivan ihana, sniiifff snnuuuff! Ramo kosketti jokaista eteensä saanutta esinettä rohkeasti ja nopeasti sekä poimi ne maasta hyvällä otteella. Ainoastaan lusikka piti ennen nostamista kiepsauttaa tassulla toisin päin. Jokaisen nostetun esineen kohdalla Ramon ote oli rauhallinen, joten se antoi ajattelemisen aihetta noudon harjoitteluun. Tuon esineiden nostoharjoituksen innoittamana meillä olikin tänään aamulla poimi esine ja tuo se mammalle leikki. Kivaa, kunnes Ramo tohkeissaan meinaisi nostaa lattialla makoilevan Tahvo kissan! Tahvo teki kyllä sekunnin murto-osassa selväksi, että sillä on omat jalat ja niillä pystyy vielä kävelemään, tsääh!

Kaisan ohjauksessa tehtyjen harjoitustuokioiden välissä teimme omatoimisesti useita kertoja perusasentoa, 6 x perusasentoon jäämistä ja 4 x luoksetulon eteentuloa sekä 2 x paikalla makuuta, lyhyeltä matkalta. Loppuun vielä lempilelun lötkönaru kanssa irti - kiinni harjoitus ja kunnon jahtaa mammaa lelulla ja taistelu -leikit. Harjoitukset eivät kuitenkaan päätyttyneet tällä kertaa hallissa pidettäviin toko-harjoituksiin, vaan jatkettiin suoraa päätä lenkille, jossa tehtiin juoksuharjoituksia. Haluan, että Ramo oppii vihjeestä juoksemaan hihnassa ilman pomppimista ja pysähtelyä. Vilkasta perro-poikaa ei toden totta tarvitse opettaa juoksemaan, mutta itselleni on eri asia juosta koira vierellä kuin koira sylissä, joten ... harjoittelua.

Harjoittelua ja talven riemuja

Helmikuun alun talvinen sää on tarjonnut mahdollisuuksia nauttia talven riemuista, mutta rajoittanut ulkona tapahtuvaa harjoittelua. Pihamaalla kasvavien puiden ja pensaiden ympärillä on sen verran paljon lunta, että en ole enää yrittänytkään hyödyntää niitä irtoamisharjoituksissa. Ulkona on treenailtu satunnaisesti katsekontaktia ja jonkin verran liikkestä seisomaan jäämistä. Sisätiloissa tehdyt harjoitukset ovat olleet tokopainotteisia. Ohjelmassa ovat olleet luoksetulon lähelläolemisharjoitukset, perusasento, uuteen perusasentoon liikkeen jälkeen, noudon harjoittelu ja paikallamakuu. Viime lauantaina ja sunnuntaina tuli tehtyä myös istumisen, seisomisen ja maahanmenon perusharjoittelua. Harjoitustuokiot on päätetty lähes joka kerta pallo- tai naruleikkiin, jotka nekin ovat tavallaan osa harjoitteluohjelmaa.

Luoksetulon lähelläolemisharjoittelun avulla oli tavoitteena saada lähellä oleminen luontevaksi ja paineettomaksi sekä ehdollistaa luoksetulon käskysanaa. Ramo tulee mielellään tiiviisti lähelle, mutta suoritukseen tulee helposti rauhattomuutta ja "pumppaamista". Viime päivinä, tai oikeastaan iltoina, harjoitustuokioissa on keskitytty nimenomaan rauhallisen mielialan ja asennon aikaansaamiseen, joten harjoitustuokiot ovat ajoittuneet myöhäiseen iltaan:) hoh, hoijaa! Ramoa myöhäinen ajankohta tosin ei ainakaan alkuun hämännyt. Jos tarjolla oli jotain vähänkin toimintaan viittaavaa, oli Ramo sekunnissa valppaana, vaikka hetki sitten olisi käpertynyt yöunille. Tulemme ainakin jonkin aikaa jatkamaan näitä mukavia yhteisiä iltahetkiä.

Perusasennon harjoituksissa on edetty vaiheeseen; uusi perusasento liikkeen jälkeen. Aktiivista seuraamista en ole edes yrittänyt. Tosin näiden sisällä tehtyjen harjoitusten lisäksi olen tehnyt ulkona seuraamisen harjoittelua kulkemalla itse edelleen takaperin. Saapa nähdä minkälainen liike tästä joskus tulee vai tuleeko mitään?

Noudon harjoittelussa on ollut kaksi erilaista harjoitteluteemaa. Olemme jatkaneet noudon harjoittelua ja sen rinnalla tasaisen otteen harjoittelu. Onkohan tuo sittenkään ollut kovin hyvä ratkaisu? Ramo kyllä poimii kapulan lattialta ja antaa sen käteeni, mutta ote on helposti kaikkea muuta kuin rauhallinen. Tulee olemaan melkoinen haaste saada ote rauhalliseksi. Ramon mielestä puukapulat on luotu ainastaan joko meikäläisen käteen annettavaksi tai purtavaksi! Istumisen, seisomisen ja maahanmenon perusharjoitukset sekä asennonvaihdokset ovat asia, joita intouduin viime perjantain toko-harjoitusten jälkeen pohtimaan oikein ajan kanssa. Eevalle, taas kerran, suuri kiitos aiheeseen liittyvistä kommenteista.

Keskiviikkoiltana oli vuorossa agility-harjoitukset ja teemana esteille irtoaminen ja ohjaaminen. Ensimmäisen harjoitustuokion alku oli taas meille niin tyypillistä sähellystä. Ohjaaja seisoo hoona tupsupipo päässä keskellä kenttää ja ruskea ferrari-perro vetää täysillä putkeeeeen! No, saatiin homma onneksi kohtalaisesti kuosiin ja ensimmäiseenkin harjoitustuokion loppuun sentään pari kohtalaista irtoamista esteille. Ohjaaja oli niin pihalla, niin pihalla. Ei muuta kuin kentän reunalle viiltävää syväanalyysia tekemään. Liekö se ja Nooran hyvät kommentit auttaneet, koska kahdessa seuraavassa harjoitustuokiossa saimme molemmat paremmin juonesta kiinni. Irtoaminen oli jo lähellä sitä, mitä sen pitäisikin olla ja ohjaamiseni edes jotenkin sinne päin.

Ramo on nopea koira ja vaatii todellakin ohjaajalta nopeaa liikkumista sekä hereillä olemista. Ohjaamisessani on myös helposti sellaista huitomisen makua ja se saa Ramon epävarmaksi, jolloin se hakeutuu lähelle, ikään kuin kysymään, että "mitä, minne? no päätä nyt herranen aika tämänpäivän puolella". Viimeisenä harjoituksena kokeilimme valssia ja olin silmät onnesta ympyräisinä, kun saimme neljästä suorituksesta aikaan kolme ihan kelvollista suoritusta. Ymmärrän, että kokeneet agilitaajat, tuntevat tässä kohdin aivan varmasti suurta myötähäpeää, vai että oikein kelvollista suoritusta. Agility-harjoituksista jäi hyvä mieli, joten eikun eteenpäin vaan.

Tänään torstaina oli harjoitusrintamalla melko hiljaista. Noudon harjoittelua lukuun ottamatta ei juuri muuta mainittavaa tehty. Päivään sattui iloinen yllätys, kun saimme Eevasta ja Ytystä lenkkiseuraa. Reippaan ja vauhdikkaan ulkoilun jälkeen ilta onkin mukava päättää totuttuun tapaan lähelläolemisharjoitukseen.