Blogin kirjoittajan laiskuudesta johtuen treenikuulumisten kirjoittaminen on viime viikkoina jäänyt kirjoittamisen aloittamisen suunnitteluun. Kalenteriin hätäisesti raapustettujen muistiinpanojen tulkitseminen jälkikäteen osoittautui yllättävän haastavaksi tehtäväksi, joten pitänee yrittää olla jatkossa hieman aktiivisempi blogin kirjoittaja. Treenien pääteemana on ollut agility ja sen lisäksi on tehty muutama jälkitreeni sekä tokoiltu satunnaisesti.
Agilityn osalta on keskitytty kontaktien ja pujottelun alkeisiin. Ohjaajalle vaikeita oli päättää, miten aloitan kontaktien opettamisen ja kriteerien asettaminen. Alun säheltämisen jälkeen sain kuin sainkin muodostettua itselleni käsityksen siitä, mitä teen, miksi teen, ja miten teen. Käytän apuna kosketusalustaa ja pääasiassa lelupalkkaa, koska se tuntuu toimivan Ramolle tässä kohdin parhaiten. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että Ramolle alkaa hiljalleen hahmottua, mitä haluan sen puomin alastulolla tekevän. Lähipäivien aikana on tavoitteena tehdä vähintään yksi kontaktitreeni joka päivä, jotta saadaan toistojen kautta varmuutta suoritukseen. Pujottelussa ollaan niin ikään alkutekijöissä. Tämän viikon ohjatussa kontakti/pujottelutreenissä saavutettiin meille merkittävä edistysaskel keppien aloituksessa ja pujottelun tekniikassa. Ramo ei siis enää loikannut vauhdilla verkon yli, eikä kaahannut täysillä keppien päässä odottavan Nooran luokse ja pujotellut loikkapujottelua takaisin mun luokse. Pujottelutreeneissä keskitytään aloituksen hiomiseen (tässä vaiheessa vielä suoraan kepeille, ei kulmista) ja pujottelun tekniikkaan. Ratatreeneissä koettiin tällä viikolla meidän agility-harrastuksen huipentuma, kun tehtiin ensimmäinen kuuden hyppyesteen ja kahden putken sisältänyt rataharjoitus alusta loppuun virheettä! Tunne oli aivan mahtava, vaikka onnistumisen takana olikin enemmän hyvää tuuria kuin osaamista. Ramo sai erityistä kiitosta irtoamisesta, radan luvusta ja nopeudesta. Ohjaakin oli tuolla kertaa hereillä, ei jäänyt odottelemaan ja haaveilemaan, eikä ennen kaikkea huitonut sinne tänne. Realistina tiedän, että todennäköisesti jo seuraavassa ohjatussa treenissä palataan taas lähtöpisteeseen ja jäljellä on vain muisto tuosta onnistumisesta.
Jälkiharjoitukset ovat olleet opitun kertausta ja mukavaa yhdessäoloa. Erityistä huomiota on kiinnitetty lähinnä jäljen nostamiseen ja aloitukseen sekä esineiden ilmaisuun. Jälkiharjoitusten ohella ollaan tehty muutama esineen ilmaisuharjoitus. Valitsin lopulta ilmaisutavaksi jälkiesineen tuomisen ohjaajalle, koska arvelin sen sopivan Ramolle kaikkein parhaiten. Ramo ottaa halukkkaasti esineitä ja keppejä suuhunsa ja tuo ne mielellään näytille. Valitsin esineiden tuomisen myös siitä syystä, että Ramolle itse jäljestäminen on erityisen palkitsevaa, mistä syystä epäilen vapaamuotoisen jälkiesineen ilmaisemisen (seisomalla, istumalla tai makaamalla) ehkä vielä alkuvaiheessa aiheuttaman mielihyvän tunteen häviävän ajan kanssa jäljestämismotivaatiolle. Tulevissa harjoituksissa tullaan keskittymään edelleen jäljen nostamiseen, kulmatyöskentelyyn ja esineiden ilmaisemiseen.
Tokon suhteen ollaan tehty vähiten töitä, vaikka tiedän harjoitusten olevan enemmän kuin tarpeen. Pariin otteeseen ollaan käyty vesikoirien ALO-tokoryhmän yhteistreenissä ja juuri ennen Ytyn juoksujen alkua päästin tekemään kyläilyn lomassa yhteistreeni Eevan ja Ytyn kanssa. Eevalle taas kerran kiitos antoisasta keskustelusta niin agilityn kuin tokonkin tiimoilta, niin ja tarjoilusta! Tokon osalta pitää vaikkapa huomenna heleänä helluntaipäivänä tehdä tulevia viikkoja varten kunnolla mietitty treenisuunnitelma, ja kirjata se tänne blogiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti