Edellisestä blogimerkinnästä on taas vierähtänyt kohtalaisen pitkä aika. En vaan ole saanut arkisen puuhastelun keskellä aikaiseksi kirjoittaa mitään, eikä harjoitusrintamalla oikeastaan ole ollut mitään raportoitavaakaan. Omista työkiireistä johtuen olemme keskittyneet lähinnä ulkoiluun. Arkisin on tarvottu joko umpihangessa tai pimeässä metsässä. Meille ihmisille suosittelen umpihanki-kävelyä erityisesti silloin, jos jokin asia ärsyttää tai on muuten vaan huono fiilis. Puoli tuntia reipasta kävelyä vähintään polveen upottavassa lumihangessa vierellä hirmuisesti säheltävä vesikoira riittää poistamaan huolet ja murheet. Terapian lisukkeena saa tehokasta reisi- ja pakara-jumppaa.
Viikonloppuisin on päästy tekemään samat kuviot hieman valoisammissa olosuhteissa.
Sitten jonkinmoista analyysiä siitä vähästä harjoitustoiminnasta. Agilityn osalta ainut editysaskel on saavutettu pujottelussa. Olen nyt muutamaan otteeseen kokeillut lelulla vedättämistä kuudella kepillä ja parin kepeiltä pois "ampumisen" jälkeen pujotteluun on tullut lisää sekä nopeutta että sujuvuutta. Ramon pujottelutekniikka ei liene kovin hyvä, mutta lelulla vedätyksessä ajoittain esiintyvä pomppaava liike jää pois. Rataharjoittelusta ainut mainittava seikka on se, että ohjaaja on ollut satunnaisesti oivaltavinaan, miten Ramoa pitää jossain tietyssä kohdassa ohjata ja miten oma liike tai liikkumattomuus vaikuttaa Ramon tekemiseen. Tässä muutama esimerkki satunnaisista oivalluksista; ohjaavaa kättä ei kannata laskea hypyn päällä; ohjaavaa kättä ei kannata tuoda lähelle vartaloa, jos ei halua Ramoa "ihan likelle"; jalkaterien on syytä sojottaa just tasan tarkkaan menosuuntaan ja omaa vauhtia ole syytä hidastaa, jos ei halua Ramon tekevän sitä myös. Kontaktit ovat jääneet kokonaan vaille harjoittelua, jos ei kotisohvalta tehtyjä nokkimisharjoituksia lasketa ja eihän niitä lasketa.
Tokon osalta on edistytty perusasentoon tulossa ja kestoissa. Eniten minua ilahduttaa kuitenkin se pienen pieni edistyminen seuraamisessa. Ulkona on tehty vauhdikkaita seuraamisharjoituksia Sannalta saatuja vinkkejä noudattaen ja tuntuu, että niin minä kuin koirakin on alettu taas hiljalleen jopa tykätä seuraamisesta. Teen ullkoharjoituksia siten, että pyydän Ramon perusasentoon ja lähden siitä ilman käskyä kävelemään. Palkka tipahti alkuun maahan heti kun Ramon tekeminen muistutti vähääkään seuraamista. Nyt se tipahtaa, kun Ramo seuraa ja pitää kontaktin. Ramon asenne ja asento seuraamisessa ovat parantuneet huomattavasti. Ramo tulee selvästi lähemmäs, mutta ei paina ja liikkuminen näyttää iloisemmalta. Poikittaisuutta Ramon seuraamisessa vielä on ja tohkeisssan se kääntyy helposti eteeni. Seuraamisen tekniikkaa yritän parantaa tekemällä edes muutamana iltana viikossa kotona sisällä lyhyitä seuraamisharjoituksia.
Tänään lämpimästi paistanut kevättalven aurinko sai minut haaveilemaan kuuman kaakaomukin lisäksi yhteisistä juoksulenkeistä viilenevässä kesäillassa ja Ramon todennäköisesti jäljestämisestä, hiekkakuopalla "krossailusta" tai sitten ihan vaan yksikertaisesti "flikoista".
Loppuun vielä hieman mallia siitä, kuinka perropoika kuluttaa aikaa ja virtaa metsässä. Mahtaisiko joku metsänomistaja palkata "äijän" hakkuutähteiden korjuuseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti