Agilityn torstaisen ryhmäharjoituksen tapahtumat voisi meidän osaltamme kiteyttää kolmeen sanaan; Tack och adjö! Harjoitukset päättyivät lyhyeen Ramon varastettua aloituksessa kolmesti. Mielestäni siinä oli tasan kolme kertaa liikaa, joten Ramo hihnaan, heippa harjoituskavereille ja marssimme syvän hiljaisuuden vallitessa autoon. Paikallaan olemista ja vasta käskystä lähtemistä on harjoiteltu lukemattomia kertoja erilaisissa tilanteissa, toimintoa on omasta mielestäni yleistetty niin, että Ramo tietää tasan tarkkaan, mitä sen tulee aloituksessa tehdä eli odottaa paikoillaan lähtökäskyä, mutta siitä huolimatta se varastaa röyhkeästi, koska edessä odottaa sen näkökulmasta houkuttelevin palkinto - hyppy ensimmäisen esteen yli. Jos ja kun se ennättää tuon palkinnon itselleen nappamaan, niin tiukatkaan moitteet eivät tilannetta enää muuksi muuta ja Ramohan ei moitteista tuossa kohtaa "ota itseensä". Torstain harjoituksen yllättävät käänteet eli totaalisen tekemisen loppumisen ja paikalta poistumisen Ramokin ilmeisesti tulkitsi jonkinlaiseksi "nootiksi", koska perjantain omatoimiharjoituksissa aloituksissa oli huomattavasti paremmin "kuulolla" oleva koira. Itselläni olikin sitten todella vaikeaa yrittää olla rennon ja varman oloinen, kun alitajuisesti jännitin ihan sairaasti, että pysyykö se sillä vai ei? Todella hienoa, tuollainen jännittyneisyys ei voi jäädä koiralta huomaamatta. No, perjantaina päästiin kuitenkin kaikesta huolimatta radalle.
Rata ei ollut aivan helpoimmasta päästä, mutta mukavan oloinen. Teimme harjoituksen siten, että pätkimme radan osiin. Ensimmäisessä osiossa kaksi hyppyestettä ja putki. Tuossa meillä oli vaikeuksia putkeen irtoamisessa, vaikka yleensä putki vetää Ramo puoleensa. Olisi ehkä pitänyt jo tokan hypyn päällä käskyttää reippaasti putkeen, eikä ohjata niin paljon kädellä. Toisessa osiossa jatkettiin putkelta kolmelle hyppyesteelle. Tästä ei erityistä mainitavaa. Kolmannessa osiossa teemana oli lähetys hyppyesteen takaa pimeästä kulmasta putkeen ja putkelta kiihdytys hyppyesteelle. Tässä tuli taas mielestäni hyvin esille se, kuinka ylikierroksille meno tekee Ramosta keskittymiskyvyttömän ja ehkä myös jollain tapaa epävarman. Kahdessa ensimmäisessä toistossa Ramo eteni varmasti ja tiukan käännöksen tehden putkeen, mutta sen jälkeen olivatkin jo "palikat" hukassa. Harjoituksen loppuun tehtiin vielä yksi hieman pidempi ratasuoritus ja johon otin mukaan kepit. Keppien aloitus lähes kohtisuoraan, mutta Ramolle silti haastava, koska se ehti kiihdyttää kunnon vauhdin ennen keppejä. "Jarrutin" hieman aloitukseen, onneksi en pysäyttänyt omaa liikettä aivan kokonaan. Pujottelu sujui harjoitustaustaan nähden hienosti ja vauhtiakin oli mukavasti. Perjantain harjoitus olikin sitten vesikoiraryhmän viimeinen omatoimivuoro. Harmillista, kun ryhmä ilmeisesti alkoi vasta ikään kuin pääsemään vauhtiin.
Tänään kävin pitkästä aikaa Ramon kanssa "haistelemassa" match show ilmapiiriä. Talvinen mätsäri oli saanut koiranomistajat sankoin joukoin liikkeelle, joten tunnelma oli tiivis koko tapahtuman ajan. Koirat oli tällä kertaa jaettu iän perusteella; pennut, nuoret ja aikuiset sekä veteraanit. Ilmoitin Ramon aikuisten kehään, jossa taisi kilpailla kaikkiaan noin 50 koirakkoa. Pariarvostelussa saimme kehäkaveriksi suomenlapinkoirauroksen, joten parimme oli sentään hieman samaa kokoluokkaa. Ikäjaottelusta johtuen aikuisten kehässä saattoi olla tanskandoggi ja chihuahua pari, mikä kieltämättä näytti jotenkin koomiselta. Pariarvostelussa Ramo sai punaisen nauhan, mutta punaisten ryhmäkehässä emme yltäneet palkintosijoille. Reissu oli hauska ja kävi mukavasta harjoituksesta. Ramoa ei tilanahtaus ja hälinä tuntunut mitenkään häiritsevän. Pohdiskeltiin erään tutun kanssa, että olisiko tuo myös hieman aikuistunut, eikä ylivilkkaus enää ihan aina puskisi päälle. Tiedä häntä, mutta ihan mukava sen kanssa on olla reissussa.
3 kommenttia:
Lillis jättää tassunjälkensä treenikaverin blogiin ja toivoo myös jatkoa treeneille (ihan vaan siksi, että voisi vetää kunnon painia Ramon kanssa treenien jälkeen). Näillä kahdella on kyllä joku yhteinen sävel, joka löytyy samantien ja tassut alkaa vipattaa samaan tahtiin. Terkkuja ihanalle pojalle! Toivottavasti nähdään taas pian. :)
Hatunnosto maltista keskeyttää treeni Ramon varasteltua! Aivan varmasti tuollainen määrätietoisuus kantaa hedelmää ja palkitsee myöhemmin! Vesperilläkin on ajoittain ollut ongelmia lähdössä pysymisessä, mutta huomattavaa parannusta on tullut, kun sain hyvät ohjeet lähdöissä toimimiseen: lähtölupa on meillä ainoastaan sanallinen (samalla kun lähtölupa annetaan, ei itse saa liikkua tai liikutella käsiään). Aikaisemmin lähtö oli meillä hiukan sekava: lähtölupa tuli aina, kun käännyin koiraan päin, samalla nostin käteni ohjatakseni koiraa ja vielä samaan syssyyn sanoin "tule". Nykyään jätän koiran istumaan, menen lähtöasemiin (pysähtelen usein matkalla koiran luota lähtöpaikkaan, jotta V ei luulisi, että minun pysähtyminen tarkoittaa lähtölupaa), nostan ohjaavan käteni ja muutaman sekunnin kuluttua sanon maagisen "tule". Yleensä myös heiluttelen käsiäni ennen varsinaista lähtöä, että tuo todella kuuntelee lähtölupaa, eikä ainoastaan seuraa liikkeitäni. Tsemppiä! :)
Sailalle ja Lillikselle; kiva kun kävitte jättämässä jäljen blogiin. Nuo tosiaan taitaa olla viritetty samalle "tassupainitaajuudelle". Pidetään peukkua jatkomahdollisuuksien puolesta. Toko-harjoituksessa nähdään :)Otin taas lomapäivän, jotta varmasti pääsen ajoissa paikalle.
Marialle; kiitos kannustuksesta. Näin jälkiviisana voin todeta, että nyt niitän sitä mitä itse kylvin. Kun lähtöihin tuli edes hitunen varmuutta olin epälooginen, enkä palauttanut Ramoa harjoitustilanteessa joka kerta, kun se lähti ohjaavan käden liikkeestä, mutta juuri ennen sanallista lupaa (tilanteessa jossa olin ehtinyt lähtöasemiin). Tuolla tavalla viestitin, että voi sieltä käsimerkistäkin lähteä. Jo tavallaan opitun, vain pitäisikö tässä kohtaa todeta sallitun, tavan muuttamiseksi saankin sitten tehdä ihan oikeasti töitä. Ramon kanssa asia olisi mielestäni pitänyt tehdä juuri noin kuin kirjoitit ja olla joka tilanteessa ehdottoman ehdoton. Ramo on mielestäni hyväntuulinen opportunisti, joka kyllä osaa häntä iloisesti vipattaen valita itselleen edullisimmat vaihtoehdot. Joskus huvittaa, että kumpikohan meistä oikein vie kumpaa:)
Lähetä kommentti