Ohjatun agilityharjoituksen teemana oli takaakierto. Aloitus suoraan 1. hypylle, josta takaakiertoon 2. hypylle ja siitä niukka käännös 3. hypylle. Takaakierron harjoitus toistettiin molemmilta puolilta. Ramon lähettäminen takaakiertoon vasemmalta puolelta oli huomattavasti helpompaa kuin oikealta puolelta. Oikealta puolelta tehtävissä takaakierroissa ohjaava liikkeeni jotenkin pysähtyi ja sen seurauksena Ramo löi helposti "liinat kiinni". Ramon käännös hypylle 3. olisi myös saanut olla niukempi, mutta Esan mielestä käännös valui "steppaamiseni" takia. Oikeassa hän oli, kun sain omaan liikkeeseni vauhtia, Ramo kääntyi heti huomattavasti paremmin. Täytyy varmaan alkaa tuossa pihassa itsekseen pyörimään ja liikkumaan, kun tuntuu, että olen joka kerta radalla varsinainen "imukuppi".
Ryhmäharjoitustuksissa jatkettiin myös omatoimisesti renkaaseen tutustumista. Rengas tuntuu ainakin vielä jotenkin vetävän Ramoa puoleensa ja sillä vaikuttaa olevan hurjan kivaa päästessään hyppäämään renkaan. Tällä kertaa tein ilman apuohjaajaa. Palkka renkaan takana odottamassa ja lähtölupa, kun katse renkaassa. Ramon hypyt olivat mielestäni teknisesti parempia kuin viime kerralla ja hienosti malttoi odottaa lähtölupaa. Pujottelusta otettiin tällä kertaa vain kolme toistoa, koska kahdessa ensimmäisessä toistossa tuli virhe ja kolmannessa onnistuttiin. En tiedä aiheutuiko virhe siitä, että kepeillä oli verkot alussa, keskellä ja lopussa. Ramo haki aloituksen hyvin, eikä ehkä huomannutkaan ekan välin verkkoja, mutta keskellä olevat verkot huomasi ja lopetti pujottelun siihen. Verkot kolmanteen toistoon pois, jolloin pujotteli loppuun asti. Vauhtia saisi olla enemmän ja tekniikkaa pitäisi jotenkin saada parannettua. Ajattelin kokeilla lelulla vedätystä (jota luin Marian kokeilleen Vesperillä, Ramon siskolla, onnistuneesti), mutta kun takana oli jo kaksi epäonnistunutta suoritusta, jätin kokeilut sikseen. Toiseksi epäilen, että en saa liikutettua lelua riittävän nopeasti, minkä seurauksena Ramo todennäköisesti tarraavan ahnaasti kiinni leluun, anna tänne! Kontakteja tehtiin siten, että Ramo käskystä matalalta pöydältä puomin alastulolle. Touhu alkaa ilmeisesti pikku hiljaan hahmottua Ramolle, taikka sitten olen osannut kertoa selkeämmin, mitä oikeasti haluan sen tekevän, koska Ramo tarjosi heti ensimmäisessä toistossa vauhdikkaan etenemisen kontaktille ja oikein "läpsäytti" molemmat etutassut maahan ja tarjosi heti perään nenäkosketusta. Palkkasin nameilla ja liikuin sivulta eteen ja sivulle, mutta en ottanut juurikaan etäisyyttä. Vapautus lelulle. Toistaiseksi Ramo ei ole pyrkinyt varastamaan kontakteilta, mutta siitä huolimatta kasvatan etäisyyttä todella hitaasti. Nyt harjoitellaan vielä niin matalassa vireessä, että varastaminen ei taida käydä edes perropojan mielessä, mutta osaan jo odottaa hetkeä, kun kontakti tehdään korkeassa vireessä radalla, todennäköisesti voin vai todeta, että perro meni jo!
Kaksista omatoimisista harjoituksista toinen kerta pyhitettiin tokoilulle. Tällä kertaa tosin sain apua, kun Sanna ystävällisesti jäi "oman vuoronsa" jälkeen vielä opastamaan muita. Tein Ramon kanssa paikalla makuuta pariin kertaan, kun oli kerrankin mahdollisuus tehdä liike muiden koirien harjoitellessa. Ensimmäisessä harjoitteessa nopea maahan meno (tällä kertaa jopa suoraan asentoon). Pidin makuussa noin minuutin ja kävin varmuudeksi palkkaamassa välillä kerran, koska häiriö oli harjoitustaustaamme nähden melko suuri. Vapautuksen jälkeen kunnon tapporevittely rasulla, josta tauolle ja tauon jälkeen uudestaan paikallamakuuseen. Tällä kertaa jätin rasun Ramon taakse. Jälleen nopea maahan meno, mutta asento jäi hieman vinoksi, mikä saattoi johtua takana odottavasta rasusta. Pidin makuussa noin puolitoista minuuttia. Pariin otteeseen Ramon kaula venyi ja katse kääntyi kentällä harjoittelevaan koirakkoon, mutta pysyi maassa ja otti kontaktin, kun huomautin asiasta. Lopun perusasento oli hieman huolimaton, koska todennäköisesti hoksasi pääsevänsä taakse odottamaan jätetylle lelulle. Pinkaisi lelulle sellaisella voimalla, että piti oikein katsoa lähtikö hallin matto mukana, ei onneksi. Seuruuseen paneuduttiin siten, että Sanna katsoi ensin meidän seuraamista ja sen jälkeen pureuduttiin taas kerran ongelmiin, joita riittää... Ramon seuruu on joko liian väljää tai sitten se puskee eteen ja kuljee vinottain. Seuraamisesta on tainnut kaiken lisäksi tulla meille molemmille jotenkin "traumaattinen liike", koska tuntuu, että aina molemmat joko ali- tai yliyrittää. Sanna antoi muutamia hyviä vinkkejä siitä, kuinka tuollaisen duracelin kanssa asiaa voisi työstää. Käytännössä tehtiin niin, että purettiin meidän seuruu lähes alkutekijöihinsä ja yritetään lähestyä asiaa hieman uudesta näkökulmasta. Sannan ohjeet vaikuttivat ensituntumalta toimivilta ja meille sopivilta. Tehtiin muutama toisto Sannan naksutellessa, jotta sain juonen päästä kiinni. Iso kiitos avusta hänelle! Sen verran uskoa kunnollisen seuraamisen esille saamiseen vielä löytyy, että en lupaa syödä villamyssyäni, jos me joskus onnistumme tavoitteessamme.
Toisen omatoimiharjoituksen teemana oli agility ja meillä erityisesti lähtöluvan odottaminen sekä komentelu-riekkumisen vähentäminen. Varastamisesta ja älyttömästä komentelu-riekkumisesta seurasi harjoitteen tai ylipäätään tekemisen loppuminen. Varastamisesta Ramo lähti lisäksi ulos hallista ja autoon. Aloitettu harjoite lopetettiin kaikkiaan 10 kertaa (sinnikäs perropoika) ja autoon Ramo matkasin kerran. Olen siinä uskossa, että tekemisen loppuminen ja kentältä pois joutuminen ovat kaikista kokeilemistani tavoista selkein ja toimivin tapa kertoa Ramolle, että älytöntä komentelua ja varastamista ei vaan kertakaikkiaan suvaita. Kaikenlaiset kiellot tuntuvat saavan kierroksilla käyvän perron vain entistä kovemmille kierroksille ja, jos ilmaisen mielipiteeni Ramon toiminnasta todella äänekkäästi, alkaa mielistely tyyliin, hei älä nyt leikistä viitti suuttua! Edellä kerrotun säätämisen lomassa ehdittiin sentään tehdä muutama harjoituskin. Harjoiteltiin ryhmäharjoituksessa tehtyä takaakierton kuviota, irtomista esteille sivuttaissuunnassa, pujottelua (kolme onnistunutta toistoa 12 kepillä ilman verkkoja) ja hieman "reviteltiin" putkilla.
3 kommenttia:
Heippa!
Kuulostaapa kivalta teidän treenit! :) Kokeile ihmeessä sitä lelulla vedättämistä kepeillä, meillä ainakin toimi oikein hyvin. Pitää vaan muistaa tehdä heti perään itsenäistäkin pujottelua, koska Vesper ainakin alkoi väliaikaisesti hakea tukea minulta paljon (eli tuli liian aikaisin pois "missä se lelu oikeen on"-ilmeellä. ;) Homma kuitenkin korjaantui saman treenikerran aikana, kun tein muutaman kerran keppejä niin, että jäin itse Vesperin taakse ja palkka odotti keppien päässä. Niin, ja me tehtiin kuudella kepillä pääasiassa, kahdessatoista en kyllä pystyis vetämään lelua tarpeeksi nopeasti.
Mä voisin kuvitella, että tällaisille jalakkaille rimpuloille, mitä Ramo ja Vesper taitavat olla, voi pujottelu vaatia hiukan auttamista, että keksivät miten pääsee nopeiten palkalle.
Heh, näyttävät vielä hassummilta kuin kuulostavat. Videoituna sovittaisiin hauskat kotivideot osastoon. Siitä huolimatta jatketaan, ja kyllä mä aion tuota lelulla vedättämistä 6:lla kepillä kokeilla. Ramolle taistelu rasusta vaan on jotain niin suurta, että hieman epäilen sen sinkoavan pois kepeiltä jo ekan välin jälkeen. Onnistuminen vaatii, että olen todella nopea (tosi helppoa mulle). Lelua pitää käsittääkseni vetää myös todella lähellä keppejä, ettei koira ala irrota sivuttaissuunnassa. Kerron myöhemmin kuinka meidän tuossa kävi. Luin blogistanne, että Vesperin silmä on jo onneksi paranemaan päin, hienoa. Rapsutuksia taitavalle V:lle ja terveisiä sinulle ja Jaakolle. Ilokseni huomasin teidän kokeilleen myös canicrossia, kiva! Josko tulevana kesänä saataisiin sovitettua aikatauluihin vaikkapa yhteiset jäljestys- tai canicross-treffit.
Juu, siis nimenomaan lelua pitää vedättää koiran nenän edessä ja ainakin säkäkorkeutta alempana (minä olen vetänyt maata pitkin). Meidän kouluttajan Timo Rannikon mielestä kepeiltä pois sinkoaminen lelun perässä ei ole hirmu vaarallista, koska ei radalla kuitenkaan enää pidetä nenän edessä lelua. ;) Tietenkään ei saa palkata, mutta ei tarvitse hirveästi huolestuakaan asiasta. Muistaakseni V ensimmäisellä kerralla iski kesken keppien räsyyn kiinni, jolloin pyysin vain koiraa irrottamaan ja aloitimme alusta. Ei sen jälkeen ole tullut kepeiltä pois vedättäessä.
Olisi kyllä ihana päästä yhdessä treenaamaan joskus! Ollaan vaan niin kovin harvoin Turussa, kun koulussa on kauheasti hommaa ja töissäkin pitäisi käydä osa-aikaisena kaiken muun ohessa. :/ Mutta yritetään! :)
Lähetä kommentti