Suuntasin illan pimeydessä Ramon kanssa läheisen koulun autiolle ja hiljaiselle pihamaalle. Se sai tällä kertaa luvan toimia meidän harjoituskenttänä. Aloitimme harjoitukset seuraamisen perusteiden harjoittelulla. Todettakoon, että seuraaminen on meille se suuri "mysteeri", jonka opettamisessa olen sählännyt tuloksetta sitä sun tätä. Jokin aika sitten aloitin opetuksen kokonaan alusta siten, että kuljin itse hitaasti takaperin ja annoin Ramon seurata vapaasti vasemalla puolellani. Palkkasin namilla katsekontaktista. Näin jatkettiin, kunnes Ramo alkoi tarjota uutta katsekontaktia heti edellisen namin syötyään. Kun katsekontakti oli tiivistä ja keskittynyttä, nostin hieman vauhtia ja palkkasin katsekontaktista ja iloisesta liikkeestä. Nyt työstetään oikeaa paikkaa. Kuljen siis edelleen takaperin ja palkkaan kontaktista, iloisesta liikkeestä ja oikeasta paikasta. Tänään teimme 3 x noin 10 metrin matkan. Kaikki olivat mielestäni hyviä keskittyneitä suorituksia. Liikkeen kääntäminen "oikein päin" mietityttää, koska menin sitä innoissani jo kerran huonolla menestyksellä kokeilemaan. Tein kokeilun liikkuessani ja todennäköisesti pyörähdykseni varmisti sen, että Ramo otti välittömästi etäisyyttä sivusuunnassa ja alkoi kulkea poikittain. Oli tietenkin varsin älykästä alkaa pyörähtelemään kesken liikkeen!
Toisena harjoitteena tehtiin liikkeestä seisomaan jäämistä. Kahdessa ensimmäisessä harjoitustuokiossa tein siten, että en irronnut stå -käskyn jälkeen Ramosta vaan jäin paikalleni "teputtamaan". Ramon pysähdykset olivat nopeita, tassut pysyivät paikoillaan ja suoritus oli mielstäni muutenkin keskittynyttä. Seuraavissa kolmessa harjoitustuokiossa sanoin stå -käskyn ja jatkoin itse pysähtymättä eteenpäin kaksi askelta. Käännyin ja palasin palkkaamaan. Hieman haasteellista yrittää seurata päätään kääntämättä, pysähtyykö Ramo varmasti heti vai ottaako vielä askeleita? Kokeilin tänään pienen käsipeilin avulla tarkistaa asiaa, mutta ... liikaa liikkuvia osia! Tein kuusi pysähdystä per harjoitustuokio ja joka kerta kääntyessäni Ramo seisoi liikkumatta ja odotti rauhallisesti, että palasin palkkaamaan namilla. Harjoitusta pitää vielä miettiä, koska näissä kolmessa viimeisessä Ramo jäi jostain syystä seisomaan kulkusuuntaan nähden hieman poikittain. No, joka tapauksessa tästä jäi mukava olo.
Lopuksi otettiin ilo irti ja leikittiin kahden lelun leikkiä lötkönarulla ja patukalla, jotka molemmat ovat Ramon lempileluja. Lumi pöllyten paineltiin hetki pitkin kenttää. Tuo leikki on meillä myös "harjoitusohjelmaan" kuuluva asia, joten sekin oli tavallaan harjoitustuokio. Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan ja niinpä minäkin pakkasin lelut taskuun ja taapersimme hiljaista kylänraittia tyytyväisinä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti