Syy ja sen seuraus

Olen viime aikoina miettinyt kovasti sitä, että tokoilumme edistyy tuskallisen hitaasti, agilitystä puhumattakaan. Sanonnan mukaan hitaasti pitäisi tulla hyvää, mutta ei tämä kovin hyvältä näytä. Jos tätä menoa jatkuu, Ramo on saavuttanut seniori-iän ja minä potkuttelen rollaatorilla ennen kuin suoriudumme tokon alokasluokan liikkeistä. Todettakoon tässä välissä, että en kuvitellutkaan oppimisen tapahtuvan itsestään tai ilman kovaa työtä. Syy hitaaseen edistymiseen löytyy hihnan siitä päästä, joka kirjoittaa tätä blogia. En tee luetteloa kaikista puutteistani tai aloittelijana tekemistäni virheistä, koska silloin kirjoittaisin tätä vielä aamuyöstä. Tyydyn mainitsemaan vain muutamia mielestäni olennaisia asioita siinä toivossa, että tekstini osuu jonkun toisen aloittelija silmiin ja hän osaa sen perusteella välttää turhauttavia virheitä.

• Koiranlukutaidon tärkeys. Koiranlukutaidoissani on valtavia puutteita. En ole osannut esimerkiksi tulkita Ramon äänen käyttöä erilaisissa opetus- ja harjoitustilanteissa. - Ramo käyttää herkästi ääntään turhautumisen ilmaisemiseen.


• Koiran viretila ja sen sääteleminen. En ole ymmärtänyt viretilan merkitystä opetuksessa, puhumattakaan, että olisin osannut säädellä Ramon vireen eri tasoja. Liian usein harjoitustilanteessa on päässyt käymään niin, että olen onnistunut saamaan aikaan viretilan maksimin - päättömästi haukkuva tai riekkuva koira, kivaa!


• Palkitsemisen oikea-aikaisuus. Muistan lukeneeni todennäköisesti useammastakin koiran koulutusta käsittelevästä opuksesta, että jopa puolen sekunnin myöhästyminen palkitsemisen ajankohdassa voi vahvistaa ohjaajan näkökulmasta ei-toivottavan suorituksen. - Entäs sitten, kun palkka on puoli minuuttia myöhässä? Todellisia taidonnäytteitä ovat olleet ne tilanteet, joissa Ramo on tehnyt vasta opetusvaiheessa olevan liikkeen aivan oikein ja minä olen jäänyt hölmistyneenä tuijottamaan, että herttinen sentään, sehän teki sen hienosti, wau! Ai niin, palkka! Kas tässä, se on siitä pari minuuttia sitten tekemästäsi työstä.


• Etenemissuunnitelman ja harjoitteiden etukäteen miettimisen sekä kriteerin määrittelyn tärkeys. - Vanha sanonta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, on kovaa valuuttaa myös koiran opettamisessa, ainakin jos on tarkoitus työskennellä vähänkään tavoitteellisesti. - Ohjaaja on se joka määrittelee tavoitteet ja kriteerit, ei sitä kukaan muu tee!

Olenko vihdoin oivaltamassa edes hitusen jotain olennaista koiran opettamisesta ja kouluttamisesta? Ehkä, koska huomaan tehneeni monia virheitä ja hukanneeni monta hyvää tilaisuutta. Lohtuna tämän kaiken keskellä on se, että Ramo on todella helposti motivoitavissa oleva koira, enkä todennäköisesti ole onnistunut tappamaan sen suunnatonta tekemisen halua. Olen kieltämättä muutamaan otteeseen miettinyt, mitä kaikkea Ramo olisikaan jo saavuttanut osaavan ja taitavan ohjaajan käsissä.

Onneksi epätoivon ja synkistelyn saavat kaikkoamaan ne pienet onnistumiset, joista olen oppinut riemuitsemaan toisinaan jopa niin innokkaasti, että Ramokin pysähtyy katsomaan ilmeellä: "Oho, menetkö putkeen vai heitätkö voltin?"