FI JVA TULIMAAN OMAR





Kuluva ja kohta päättyvä vuosi 2013 on ollut Mejä-harrastuksemme tavoitteiden täyttymisen suhteen niin kertakaikkisen upea, että päätin tämän unholaan painuneen blogin poistamisen sijaan kirjoittaa aiheesta muutaman rivin.

 

Ensin on kuitenkin aivan pakko tarjota pieni pala historiaa eli miten meistä tuli FI JVA. Meidän kohdalla jäljestämisvalion arvon saavuttaminen tarkoitti erityisesti jäljestämisvarmuuden parantamista eli tässä tapauksessa koiran jäljestämismotivaation kasvattamista ja riistavietin hallintaa niin, että se kykenee suorittamaan sille osoitetun verijäljen jäljestämistehtävän loppuun. Harjoittelun lisäksi päästiin ajamaan koekauden 2012 aikana yhteensä kuusi VOI-koejälkeä. Niistä kolme päättyi nollatulokseen, yksi kolmostulokseen ja kahdesta saimme ykköstuloksen (toisesta 40 pisteellä ja toisesta 46 pisteellä).

 

Koetuloksissa näkyy mielestäni hyvin se, että rikottiin harjoittelussa rajusti kaavoja ja se, että haettiin monia erilaisia keinoja kokeilemalla tasapainoa jäljestämismotivaation ja riistavietin suhteen. Näin jälkeenpäin arvioiden matka oli yksi opettavaisimmista ja antoisimmista. Toivottavasti olen muistanut tämän vuoden aikana kiittää kaikkia niitä henkilöitä, joiden kanssa olen saanut parin viime vuoden aikana vaihtaa mielipiteitä verijäljestyksen opettamisesta ja harjoittelusta.

 

Erityisen onnellinen olen siitä, että minulla on koira, joka on mahdollistanut tuon kaiken. Ihan jokaisella koiralla en lähtisi vastaavaa työtä ja harjoittelua tekemään, ja pitää tunnustaa, että Ramokin oli kauden 2012 jälkeen melkoisen "tapissa" Mejän suhteen. Tilannetta kuvastaa ehkä parhaiten kauden viimeinen koesuoritus, jossa Ramo purki turhautumisensa pistämällä alkumakauksen vieressä olleen kuusen taimen käytännössä tulitikuiksi. Toisaalta jotain koiran luonteesta kertoo se, että tulitikkutehtailua seurasi huolellinen ravistelu, ja sen jälkeen koira painui määrätietoisesti jäljelle, jolta se tosin myöhemmin yhtä määrätietoisesti poistui riistanjäljelle.      

 



Nyt on kuulkaa juhlava hetki ja ilme on sen mukainen. "Mejä-lakki" päähän vie ...

FI JVA Tulimaan Omar

 

Mejä-kausi 2013 aloitettiin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti toukokuun puolivälissä suoraan koejäljellä. Tauko näkyi selvästi Ramon työskentelyssä hienoisena haparointina eli pyörittiin melkoisesti, mutta tehtävästään se oli silti koko ajan tietoinen. Lukuisat tarkistuslenkit laskivat asiaan kuuluvasti jäljestämisvarmuuden ja työskentelyn etenevyyden pisteitä, mutta saavutetut 40 pistettä oikeuttivat ykköstulokseen, ja se taas tarkoitti, että kokeesta poistui jäljestämisvalion arvoon oikeuttavan määrän ykköstuloksia saavuttanut espanjanvesikoira. 

Kauden aikana saatiin paikat vielä kahteen kokeeseen ja niistä kummastakin Ramo nappasi ykköstulokset pistein 44 ja 47. Tuo osaltamme kauden viimeiseksi jäänyt koe oli tähänastisen koehistoriamme ehdottomasti paras ja näyttävin suoritus. Ramo jäljesti vaikeassa kangasmaastossa pääosin maavainulla jäljen päällä koko matkan. Makausten merkitsemiseen motivaatio ei aivan riittänyt. Ensimmäisen merkkasi hyvin pysähtyen, toisella pysähtyi, mutta ei enää niin kiinnostuneesti nuuhkinut. Kolmannen nuuhkaisi nopeasti ja neljäs mentiin kirsu turvetta viistäen yli. Tuomarin koeselostuksen tekstiä lainaten muutoin erinomaisen suorituksen pisteitä laskee selvästi aleneva kiinnostus makauksiin. Tulos VOI 1 ja 47 pistettä.  

 

Kaikki ei ollut kuitenkaan vielä tässä, sillä unelmia ja tavoitteita riittää vielä tulevillekin vuosille. Noihin kesäisiin kuviin ja tunnelmiin tukeutuen on turvallista kääntää kirsu kohti uutta vuotta.  



Hyvää uutta vuotta 2012

Vuosi 2011 lähenee kirjaimellisesti loppuaan ja uusi vuosi odottaa malttamattomana tuloaan. Kuluneena vuotena meille suotiin monta ilon hetkeä ja toisaalta myös suurta surua, kun jouduimme luopumaan rakkaasta Tahvo-tiikeristämme. Tahvo tulee elämään muistoissa pitkään. Siitä pitää osaltaan huolen Ramon Tahvolta matkittu jokseenkin kissamainen tapa venytellä aamulla huolellisesti ja hartaasti.

TK1 Tulimaan Omar

Kun katsoo kulunutta vuotta taaksepäin, niin harrastusrintamalla suurin ilon ja ylpeyden aihe on ehdottomasti verijäljellä jäljestämisvarmuudessa saavutettu kehitys. Sen eteen tehtiin töitä lähes hartiavoimin. Koekauden jälkeenkin päästiin vielä jatkamaan harjoittelua ja ottamaan tuntumaa VOI-luokan jälkeen. Yksi kokeenomainen VOI-jälki ehdittiin tehdä ja lajista jäätiin talvitauolle hyvillä mielin. Täytyy toivoa, että loppukauden onnistumiset siivittävät meidät keväällä hyvää alkuun tulevalle kaudelle. Tokossa uskaltauduttiin vihdoinkin koekehään, mikä on jo sinällään hurja saavutus, jos ottaa huomioon kuinka paljon koetilanteessa jännitän. Siitä huolimatta jonkinlainen toko-kipinä minussa syttyi ja näin vuoden lopulla voin jo oikeasti nauraa kaikille koetilanteissa sattuneille pienille ja suurille kömmähdyksille.

Aivan näillä näppäimillä alkavaa uutta vuotta kohti mennään hymyssä suin ja täysillä, kuten yllä olevasta kuvasta voi päätellä. Tavoitteita on asetettu tulevallekin vuodelle, joskin vähän vähemmän kuin aikaisempina vuosina.

Näihin kuviin ja tunnelmiin... Toivomme kaikille tutuille terveyttä ja onnea vuodelle 2012!

Hajamietteitä kuluneesta MEJÄkaudesta

Meidän tämän vuoden MEJÄkausi on kokeiden osalta päätöksessä, mutta harjoituksia jatketaan vielä muutaman viikon verran. Sanonta "lahjattomat harjoittelee" pitää meidän kohdalla paikkansa, koska me on harjoiteltu ja harjoitellaan jatkossakin. Ramo on luontaisesti kohtuullisen motivoitunut verijäljen jäljestäjä, mutta oikeat riistan hajut vaan vievät välillä voiton, joten harjoituksissa me on tehty työtä jäljestämisvarmuuden ja makausten merkkausten kanssa. Välillä harjoittelu on ollut kirjaimellisesti verta (oikeastaan joka kerta pullossa, sienessä ja maastossa), hikeä (otsalla erityisesti sinä kertana, kun tarvottiin rapia kolme kilometriä peuran jälkiä seuraten ja sen jälkeen ties kuinka monta, kun etsittiin auto) ja kyyneleitä (sinä kertana, kun mikään ei sujunut ja ohjaaja löi varpaansa sekä polvensa kivikossa), mutta myös erittäin antoisaa (etenkin niinä kertoina, kun olen tajunnut osaavani tulkita Ramon eleistä, koska se ampaisee riistan jäljille) ja opettanut kärsivällisyyttä sekä pitkäjänteisyyttä (erityisesti niinä kertoina, jolloin olen vain seistä nököttänyt hiljaa paikoillani estääkseni Ramon etenemisen milloin kissan tai peurapukin perään ja milloin riistan jäljille).

Turhaan me ei olla tuota kaikkea työtä tehty, vaikka voi joku olla asiasta tietysti toistakin mieltä. Joka tapauksessa Ramon jäljestämisvarmuus ja kulmauksien selvittämiskyky ovat virallisten koetulostenkin perusteella parantuneet selvästi viime kauteen verrattuna. Myös makausten merkkaamisessa on tapahtunut huima ja toivottavasti pysyvä edistyminen. Itse asiassa Ramo on alkanut merkata makaukset jopa sellaisella tarkkuudella ja huolellisuudella, että ohjaaja on parissa viime kokeessa ollut vähällä tuskastua. - Kuten huomaatte, ei ole jälkikoirana oleminen helppoa. Ensin makausten merkkausta pidetään liian hätäisenä, mutta annas olla, kun sitten jäät huolellisesti osoittelemaan sitä ihmeellistä maaplänttiä eri puolilta tassuillasi, että tässä se nyt on ja näettekö nyt aivan varmasti, että olen sen huomannut ja teille ilmoittanut, niin johan alkaa taas mamma mulkoilemaan epäluuloisena lippalakkinsa alta. -

Mutta mennäänpä niihin meidän loppukauden koesuorituksiin. Saatiin onneksemme kesäkuun kokeen jälkeen vielä paikka kahteen kokeeseen, joista ensimmäinen oli Auran Nuuskujen järjestämä koe elokuun lopulla ja toinen oli Köyliön Metsästysseuran järjestämä koe lokakuun toisena viikonloppuna.

Auran Nuuskut ry:n 28.8.2011 järjestämän kokeen koepaikkana oli Virttaa ja meidän ryhmän tuomarina toimi Anne Viitanen. Meille arvonnassa tullut jälki sijaitsi Turku - Säkylä -tien varrella ja oli ihan kelvollista vaihtelevaa metsämaastoa. Jäljellä oli pari ojan ylitystä ja harhajälki, kun jäljentekijät olivat joutuneet jälkeä suunnistaessaan muuttamaan jäljen kulkua jyrkkäreunaisen ja hankalasti ylitettävän ojan vuoksi. Mainitsen jo tässä kohtaa, että tuo kohdan Ramo jäljesti ongelmitta tarkasti ja täysin veriuraa pitkin. Olen joskus synkkinä hetkinä pohtinut itsekseni, että olenko onnistunut jotenkin sotkemaan koiran, kun olen ajanut sillä sekä henkilö- että verijälkeä ja nyt se ei enää tiedä, mitä sen odotetaan verijäljellä tekevän. Koesuorituksen perusteella sanoisin, että tietää se ja, että ihan turha minun on tuolla asialla niin kovasti päätäni vaivata. Mielenkiintoista on se, että joka kerta kun verijäljellä on minun mielestäni erityistä tarkkuutta vaativia tapahtumia, niin Ramo yleensä selvittää ne hienosti, mutta sen sijaan voi lähteä hyvinkin helpolta vaikuttavasta kohdasta riistan jäljille. Niin kävi myös tällä koejäljellä. Viime aikoina olen siirtynyt pohtimaan edellä mainittua asiaa, mutta antaa sen nyt olla tässä kohtaa ja mennään Ramon koesuorituksen arvosteluun (pisteet) ja koeselostukseen:

a) Jäljestämishalukkuus (0-6) 5
b) Jäljestämisvarmuus (0-12) 6
c) Työkentelyn etenevyys (0-10) 8
d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadollahaukkuminen (0-14) 12
e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3
f) Yleisvaikutelma (0-5) 4

Koeselostus: "Ramo opastetaan hyvin jäljelle. Jäljestys on ilmavainuista ja jäljen molemmin puolin aaltoilevaa. Edetään hyvää kävelyvauhtia. 1:llä osuudella pari laajempaa tarkastuslenkkiä. 1 kulma tarkasti, makaus hyvin pysähtyen. 2:n osuus 1:n mukaisesti, mutta noin puolivälissä määrätietoinen poistuminen jäljeltä. Hukka. Uudelta alulta hyvää jäljestystä kulmalle, jonne tulee takaa ja makuun nuuhkii hyvin pysähtyen. 3 osuus parilla tarkastuslenkillä. Kaadolle tulee sivusta ja sen nuukii ja ottaa suuhun kun murkut on ensi häädetty. Ohjaajalla ja koiralla erinomainen yhteistyö."

Tuloksena AVO 2, pisteet 38.

Köyliön Metsästysseura ry:n 9.10.2011 järjestämässä kokeessa oli valmiit jäljet eli kokeeseen osallistuvat henkilöt eivät osallistuneet edellisenä päivänä jälkien tekoon. Tuntui oudolta mennä kokeeseen ilman, että oli ravannut edellisen päivän metsässä ristiin rastiin. Toisaalta oli hirmu mukavaa, kun ei tarvinnut jännittää omaa opastustehtävää, vaan sai alusta asti keskittyä pelkästään omaan ja oman koiran suoritukseen. Meidän ryhmän tuomarina toimi Nina Kujala. Koemaastot sijaitsivat Köyliön ja Kokemäen rajalla ja ne olivat suurin piirtein samanlaista kangasmaastoa kuin nämä meidän lähimaastot. Koepäivän aamu valkeni aurinkoisena, lähes tuulettomana ja melko kylmänä, joten arvelin, että Ramo tulisi jäljestämään siinä kelissä todella vauhdikkaasti. Ramon koesuorituksen arvostelu (pisteet) ja koeselostus:

a) Jäljestämishalukkuus (0-6) 5
b) Jäljestämisvarmuus (0-12) 11
c) Työskentelyn etenevyys (0-10) 9
d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen (0-14) 12
e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3
f) Yleisvaikutelma (0-5) 4

Koeselostus: "Rauhallinen ohjattu lähtö alkumakaus merkaten. Ramo jäljestää jarrutettuna ilma- ja maavainua käyttäen siksakkia jäljen päällä koko jäljen matkan. Ensimmäisen osuuden rinnalla kulkeva oja kiinnostaa sen verran, että se on tarkistettava parikin kertaa. Toisen osuuden alussa sorkkaeläinten syöttöpaikka aiheuttaa tarkastuslenkin. Kulmat tarkasti, kummatkin makaukset merkaten. Ensimmäiseltä makaukselta kehotuksella eteenpäin. Kaadolle pysähtyy ja ottaa suuhunsa. Hienosti jarrutettua työskentelyä."

Tuloksena AVO 1, pisteet 44.

Arveluni Ramon vauhdista osui oikeaan, mutta nyt uskalsin rohkeasti jarruttaa Ramon menoa ja se toi tällä kertaa myös kokeessa toivotun tuloksen eli Ramon jäljestäminen muuttui sitä tarkemmaksi mitä enemmän otin vauhtia pois. Jäljen ehdoton hupinumero koettiin heti ensimmäisellä osuudella, kun Ramo sananmukaisesti hyppyytti minua edestakaisin sellaisen jumalattoman syvän ja leveän ojan ylitse. Otin ylitysloikkaan aina muutaman juoksuaskeleen vauhtia ja siitä huolimatta tössähdin joka kerta ojan jyrkkää reunavallia vasten ja sain ähkien kammettua itseni sieltä tasaiselle maalle. Tuomarille ja oppaalle bonuspisteet siitä, että eivät revenneet nauramaan, vaikka se ymmärrettävästi hyvin lähellä olikin. Jäljen huipuin hetki oli puolestaan Ramon käynti sorkkaeläinten syöttöpaikalla tai oikeastaan huipuinta oli se, että Ramo vain kävi siellä ja palasi empimättä tyynen rauhallisesti jäljelle. Olen kehittänyt itselleni kokeeseen vähänkin epävarmoilta näyttäviin tilanteisiin sellaisen tavan, että alan hokea mielessäni kahta sanaa "luota koiraan". Jösses, miten monta kertaa sen pystynkään muutaman sekunnin aikana mielessäni toistamaan. Se on kyllä erinomaisen hyvä hokema, koska sitähän Mejä-harrastus parhaimmillaan on, täydellistä luottamusta koiraan ja uskallusta antaa koiran työskennellä itsenäisesti.

Kesälomalla

Kesällä ja kesälomalla on oltu ulkona niin paljon kuin mahdollista ja höntsätty siellä täällä, joten blogi on saanut minun puolestani viettää rauhassa hiljaiseloa. Arjen alettua ja syksyn lähestyessä tuntuu voivan taas aktivoitua kirjoittamisessa. Verryttelen muistelemalla pikakelauksena kesän ja kesäloman tapahtumia. Loma aloitettiin perinteisellä tavalla eli osallistumalla heinäkuun loppupuolella järjestetyille Tulimaan kasvattien koulutus- ja kesäpäiville. Tänä vuonna päivien ohjelmassa oli leppoisan yhdessäolon lisäksi henkilöhakuun ja paimennukseen tutustumista sekä etsineiden etsinnän alkeita. En kirjoittele kesäpäivien tapahtumista kuitenkaan sen enempää, vaan laitan muutaman Samulin (Samuli Haataja) ottaman valokuvan välittämään tunnelmia. Omasta mielestäni päivien ehdottomasti parasta antia on saada nähdä erilaisia koiria ja tietysti tavata Ramon pentuesisarruksia omistajineen. Tänä vuonna O-pentueesta kesäpäiville osallistuivat Ramon lisäksi Vesper ja Åsa.

Ramo palauttamassa esineruudusta löytämäänsä "monoa" - Ramolla esineruutu-treenissä teemana nopea esineen palautus. Tällä kertaa toimi loistavasti ja lähti palautukseen heti esinseen tartuttuaan.

Ramon sisarruksia paimennukseen tutustumassa

Vesper-sisko tutustumassa paimennuksen aakkosiin


Åsa-sisko "kirkuu" lampaat liikkeelle

Ramon sisko ja sen tenava

Åsa-sisko ja Iippa

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Ramo MH-luonnekuvattiin Ikaalisissa järjestetyssä luonnekuvauksessa. Ramon kuvaus suoritettiin loppuun ja näin ollen se kirjattiin suoritetuksi. Mielestäni Ramo käyttäytyminen kuvauksen eri osioissa vastasi paljolti sitä mitä arvelin sen olevan oman näkemykseni ja aikaisemmin keväällä suoritetun luonnetestin perusteella. Kuvauksen tulokset löytyvät niistä kiinnostuneille Ramon tiedoista Koiranetistä.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna osallistuttiin Suomen Villakoirakerho ry Turun paikallisosaston järjestämään toko-kokeeseen. Kokeen tuomarina toimi Ralf Björklund ja koepaikkana oli Naantalissa sijaitseva hiekkakenttä. Me startattiin ALO-luokan viimeisenä koirakkona ja tällä kertaa kykenin jollain ihmeellisen kummallisella tavalla omaa vuoroa odotellessa työntämään päälle puskeneen jännityksen taka-alalle. Leikö johtunut edellä mainitusta, mutta myös Ramo vaikutti olevan tavanomaista paremmin kuulolla, eikä esimerkiksi höntsännyt tai säätänyt mitään omiaan. Ryhmä- ja yksilöliikkeitä suorittamaan marssin sillä mielellä, että nyt tehdään hyvä ja onnistunut suoritus. Helkkari, kun vaan muistaisin, että miten ihmeessä sain synnytettyä itselleni tuollaisen tunnetilan. Osasuoritusten arvosanat ja omat kommentit.

1. Luoksepäästävyys 10

Ramolta aivan "nappisuoritus" - katse liimautui tiukasti ohjaajaan ja peppu pysyi tyynesti maassa, vaikka häntä vispasi kuivasta hiekkakentästä ilmoille valtaisan tomupilven.

2. Paikalla makaaminen 10

Alusta loppuun Ramon ehkä yksi parhaista paikallamakuun suorituksista - meni nopeasti maahan, asento oli suora, ilme koko ajan keskittynyt ja tarkkaavainen, loppuun vielä suora perusasento ja se oli siinä.

3. Seuraaminen kytkettynä 9

Näin oikeassa paikassa tapahtuvaa ja säpäkkää seuraamista en ole Ramolta montaa kertaa saanut kaivettua esille edes harjoitellessa.

4. Seuraaminen taluttimetta 9,5

Edellisen toisinto ja aavistuksen vielä parempi. Menin jotenkin ihan hämilleni onnistumisista ja tuttuun tyyliini mietin kuumeisesti, että hölläsikö tuomari nyt äkkiä jotenkin arvostelua vain vetästiinkö me ihan oikeasti meidän tasoomme aivan loistavat seuruut? Mitä, pitäisikö tässä ihan iloita vai kuinka päin tässä nyt sitten oikein olisi? Moinen oman keksittymisen herpaantuminen ei tiennyt hyvää...

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0

Valmistava seuruuosuus oli hyvä, mutta maahanmenon sijaan Ramo teki oikein täpäkän seisomaan jäämisen. Lopun perusasento ok. Edeltävien liikkeiden onnistumisen huumassa hinkaisin käskyn niin kummallisesti, että Ramo vaikutti aidosti kysymysmerkiltä (tarkotiks sää tätä?), kun käännyin sitä kohti. Yhtään en sitten liikkeen aikana vilkuillut taakseni, joten huomasi Ramon seisovan vasta käänntyessäni sitä kohti ja tämä liike siis nollaksi.

6. Luoksetulo 9

Kaikinpuolin hyvä suoritus. Lopun perusasentoon tuli vähän liian vauhdikkaasti ja vinotti siinä selvästi oikealle.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9

Valmistava seuraaminen oikein hyvä, mutta stoppi olisi nyt saanut olla yhtä täpäkkä kuin nollatussa liikkeessä. Loppuun hyvä perusasento.

8. Estehyppy 9,5

Meille se liike, jossa mopo keulii todella helposti, mutta tällä kertaa onnistuttiin tasoomme nähden oikein mallikkaasti.

9. Kokonaisvaikutus 9,5

Tuomarin kommentin mukaan suorituksemme oli mukavaa katseltavaa, iloista ja keskittynyttä yhteistyötä. Omasta mielestäni yhden liikkeen nollaamisesta huolimatta meidän tähänastisista koesuorituksista ehdottomasti paras.

Pisteitä koottiin yhteensä 169,5 ja tulos ALO 1 (sjoitus 4.)

Kesäloman lopulla osallistuttiin vielä Vesikoirat ry järjestämään toko-kokeeseen. Koe pidettiin 14.8. Vantaalla Hakunilan urheilupuistossa sijaitsevalla hiekkakentällä. Kokeen tuomarina toimi Pirkko Bellaoui. Koepaikalle saavuttiin hyvissä ajoin, mutta jostain syystä nyt sitten taas jännitti aivan kamalasti. En onnistunut samaan edellisessä kokeessa ollutta mukavaa tunnetilaa ja hermostuksissani sain idean virittää nälkäiselle Ramolle reppupalkan. Tuo kuningasajatus ei taatusti tule mieleeni toista kertaa. Jännä, miten jotkut asiat oppii ihan helposti kerrasta! Osasuoritukset ja omat kommentit.

1. Luoksepäästävyys 10

Tämän selvitimme, vaikka olin huomaavina Ramon selvästi arpovan, että pitääkö se peppu ihan oikeasti pitää maassa, kun tuo emäntäkin on jotenkin taas omituisen oloinen.

2. Paikalla makaaminen 9,5

Tässä jäi mielestäni hieman vinoon asentoon johtuen alun perusasennon lievästä vinotuksesta. Lopun perusasennon teki suoraan, mutta mielestäni nousi aavistuksen hitaasti. Tuomari ei kuitenkaan maininnut mitään hitaudesta.

3. Seuraaminen kytkettynä 8,5

Sellaiset pisteet, millainen suoritus. Käännöksissä aukesi ja pariin otteeseen kontakti tipahti ja Ramo oli muutoinkin sen oloinen, että pitäisikö tässä nyt tehdä tosissaan töitä vain höntsäisinkö vain.

4. Seuraaminen taluttimetta 7,5

Edelliseen verrattuna vielä astetta huonompi. Täyskäännöksen jälkeen aukeni ja edisti.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

Saatin paketti jotenkin kasaan ja ehjä liikesuoritus. Maahanmeno oli todella nopea, mutta lopun perusasennossa vinotti vasemmalle.

Tämän liikkeen jälkeen sain sitten sen mitä olin tilannut. Ralli-Ramo ampaisi täysillä kentän ulkopuolla odottavalle repulle! Tuli sentään kutsusta heti takaisin, eikä raahannut reppua mukanaan. Olin valmis poistumaan kehästä, mutta tuomari totesi tyynen rauhallisesti, että jatketaan. Ja niin me sitten jatkettiin...

6. Luoksetulo 8

Mopon keuliminen näkyi selvästi. Tuli täysillä ja aivan liian tiiviisti eteen. Lopun perusasento jäi tuollaisella höntsäasenteella vinoksi.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5

Tässä kohdin sain koottua itseni ja Ramokin terästäytyi. Mulkoilu puolin ja toisin tuotti kohtuullisen ehjän ja tasomme mukaisen suorituksen. Pysähdys olisi saanut olla tuomarin mukaan aavistuksen nopeampi.

8. Estehyppy 9

Viimeinen liike tehtiin samanlaisissa tunnelmissa kuin edellinen. Ralli-Ramo vaikutti tosissaan pohtiavat, notta ok, hyvä on, tehdään, senkin huumoritajuton ilonpilaaja! Tosikko!

9. Kokonaisvaikutus 6

Tuosta olisi mielestäni voinut antaa vielä pari pistettä vähemmän, koska käsittääkseni neljä pistettä lähti koiran kehästä poistumisesta ja itse olisin napannut vielä pari pistettä ylipäätään huonosta kokonaisuudesta. Kehästä poistuttaessa oma tyhmyyteni todella harmitti ja toisaalta hymyilytti se, miten taitavasti Ramo otti kaiken irti ohjaajan epävarmuudesta. Siinä koira vei ohjaajaa, eikä toisinpäin. Tuollaisen tilanteen syntymistä olen omat heikkouteni tiedostaen yrittänyt koetilanteessa kaikin keinoin välttää, mutta nyt se on sitten sekin kokemus hankittu.

Pisteet yhteensä 170,5 ja tulos ALO 1. Sijoitus luokassa 3. ja Vesikoirat ry Toko Rotumestari tittelin voitto. Tuollaisen tittelin olisin halunnut pokata paljon tasokkaammalla suorituksella, mutta toivottavasti saadaan yrittää ensi vuonna uudestaan. Toivottavasti ensi vuonna kokeessa on myös tämänvuotista huomattavasti runsaampi vesikoirien edustus. Tänä vuonna kokeen eri luokissa kilpali vain yhteensä kolme vesikoiraa. Jotenkin oletin kokeeseen ilmoittautuessani pääseväni ihastelemaan useamman taitavan vesikoira-koirakon suorituksia.

Kokeen jälkeen me on pidetty lähes totaalitaukoa tokoilun suhteen ja yritetty löytää kipinää loppukesän Mejä-kauteen. Sen jälkeen jatketaan taas aktiivisemmin tokoilun merkeissä, koska liikkeiden harjoitteleminen on oikeasti aika hauskaa puuhaa. Tuskastuttavan hitaasti tapahtuvan edistymisen jälkeen saavutetut onnistumiset tuntuvat lottovoitoilta ja epäonnistumiset opettavat tekemään nöyrästi töitä.

"Kesämiäs" - jonka toisinaan huumorintajua koetteleva seura on paras keino unohtaa turha "tärinä" ja kaikenlainen asioiden murhettuminen

Toko-kokeessa 21.5. ja Mejä-kokeessa 19.6.2011

Toukokuinen lauantaipäivä painui mieleen ihka ensimmäisenä toko-koepäivänä. Koetta edeltävinä päivinä ehdin käydä mielessäni läpi kaikki mahdolliset epäonnistumiset ja niistä seuraavat mahdolliset ja mahdottomat tapahtumat. Koeaamuna olisin voinut ajaa minne tahansa muualle kuin koepaikalle. Sinne kuitenkin saavuttiin hyvissä ajoin ja tuttujen koirakoiden tapaaminen sekä hurtti huumori hieman loivensivat jännitystä. Ilmoittautumisen jälkeen kävin Ramon kanssa lyhyellä lenkillä, kävin pissalla, join kahvia, kävin pissalla, niin ja ymmärsin jossain välissä hieman viritellä koiraakin ja käydä pissalla! Tunnelma oli siis jokseenkin hilpeä, mutta se ohjaajan rakon toiminnasta ja jännittämisestä.

Koepaikka oli Auran Nuortentalon pysäköintialueella ja kokeen tuomarina toimi Tuija Sere. ALO-luokkaan osallistui yhdeksän koirakkoa ja mainittakoon tässä kohtaa, että kaikki saivat tuloksen, joten päivä oli siinä mielessä oikein onnistunut. Sitten meidän osasuorituksiin:

1. Luoksepäästävyys 10

Tämä meni Ramolta yllättävän hienosti, vaikka pusu tuomarin poskelle oli aivan siinä hilkulla. Ramo siis todellakin on luoksepäästävä, mutta samalla myös luoksetunkeva eli sille on oikeasti keskittymistä vaativaa pitää pepa maassa ja olla höntsäämättä.

2. Paikalla makaaminen 9

Pisteen alennus tuli liikkeen alussa perusasennossa tapahtuneesta pompahduksesta. Maahan meni nopeasti ja pysyi paikallaan varman oloisesti - tässä kohtaa ohjaajan jännitys hetkeksi hieman hellitti.

3. Seuraaminen kytkettynä 7,5

Tämä on kokeemme pohjanoteeraus - ohjaajan jännitys ehti ennen liikkeen alkua nousta taas sellaisiin mittasuhteisiin, että Ramokin vaikutti todella mietteliäältä - mihinköhän päin tuo tuosta oikein aikoo singahtaa vai pyörtyykö se nyt tähän? Ramo muun muassa jätätti, jota se ei normaalioloissa juurikaan tee, vaan enemminkin edistää tai poikittaa. Varsinaista tilannekomiikkaa edusti seuraamisliikkeen aikana tehty pysähdys - liikkeenohjaajan käskyn "liike seis" kuultuani iskin tennarit hiekkaan niin nopeasti, että olin lähellä lentää nenälleni. No, tuomarin kannustavan loppukommentin ja painokelvottoman yksinpuhelun siivittämänä siirryttiin seuraavan osasuorituksen aloituskohtaan.

4. Seuraaminen taluttimetta 9

Nyt lähti "pelittämään". Tätä saattoi jo kutsua seuraamiseksi. Ramokin lähti aivan erilaisella vireellä mukaan ja teki hienosti tosissaan töitä. Käännöksissä oikealle ja vasemmalle Rumbe tarjosi harjoituksiin nähden todella parastaan.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Tässä liikkeessä kaikki osui kohdalleen ja vähän yli :)

6. Luoksetulo 8,5

Näin jälkikäteen arvioiden olisin voinut odottaa harjoitusten perusteella meiltä tästä liikkeestä parempaa suoritusta. Liikkeen luoksetulo-osuudessa ei ollut mitään moitittavaa, Ramo tuli käskystä täysillä, mutta tulikin eteentulon sijaan sivulle. Tiedä sitten, olisivatko ennen koetta tekemäni perusasento-harjoitukset voineet jollain tapaa sekoittaa koiraa vai mistä moinen johtui, mutta joka tapauksessa Ramo yritti tulla sivulle perusasentoon. Kovasta vauhdista jarrutuksen kautta perusasentoon tuleminen vaan ei kylmiltään oikein toiminut ja perusasento jäi pahasti vinoksi.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5

Liikkeen valmistava seuruuosuus oli mielestäni huono, mutta en enää muista oliko siinä jotain pisteitä alentavaa. Liikkeestä seisominen olisi saanut olla nopeampi ja säpäkämpi, tämän puutteen kuitenkin tiesin etukäteen. Ramon pysähdys oli samaa tasoa kuin ennen koetta tehdyissä harjoituksissa, joten tehtiin aivan tasoamme vastaavasti.

8. Estehyppy 8,5

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä liike, joka vaati ohjaajalta eniten asennetta ja, josta annan itselleni kiitettävän arvosanan. Tässä liikkeessä meillä oli etukäteen " ihan fifty sixty" mahdollisuudet tehdä saatua arvosanaa vastaava suoritus tai ottaa pyöreä nolla (villisti esteen yli pomppiva ja iloisesti haukahteleva karvanoppa). Alun perusasento oli hyvä, Ramo lähti hyppyyn käskystä, pysähdys esteen takana hieman hidas (samanlainen kuin liikkeestä seisomisessa) ja lopun perusasento hieman vinoon, mutta asenne meillä oli kohdallaan eli koira pysyi lapasessa, eikä lähtenyt esteen houkuttelemana säätämään omiaan.

9. Kokonaisvaikutus 9

Tuomari kommentoi muistaakseni tekemistämme ohjaajan alkujännityksestä selvittyä iloiseksi ja toimivaksi. Omasta mielestäni tärkeintä ja parasta oli se, että "paketti" pysyi koko kokeen ajan kasassa.

Tulos ALO 1, pisteillä 176,5 ja sijoitus 2. Bonuksena mainio itsensä voittamisen ja yhdessä tekemisen tunne sekä iloinen mieli. Reilusti lisää jännitystä, hyvää mieltä ja iloa päivään toi Eevan ja Ytyn loistava suoritus VOI -luokassa. He taituroivat tiensä EVL:n käsittämättömän hienoilla pisteillä. Ensimmäisestä toko-kokeesta jäi päällimmäisenä mieleen mukava tunnelma ja onnistumisen ilo. Iso kiitos lähtee Eevalle ja Ytylle, jotka auttoivat meitä kokeeseen valmistautumisessa ja toimivat treenikavereina. Kokeesta selvisimme osaamistasomme mukaisesti ja hetken tuumaustauon jälkeen jatketaan taas hitaasti, mutta varmasti eteenpäin.

Mejä-kokeessa oltiin kesäkuun 19. päivänä. Koepaikkana oli Salo (Muurla) ja meidän ryhmän tuomarina toimi Juhani Heikniemi. Olin etukäteen päättänyt, että jätän Mejä-kokeet tältä kaudelta, jos kokeessa ravaamme riistan jälkien perässä tai, jos löydän itseni joltakin mättäältä peuran makuupaikkaa ihmettelemästä. Mejä-harrastus on kivaa, mutta nyt oltiin vaan tultu harjoittelussa ja koekäyntien lukumäärässä siihen pisteeseen, että joko otetaan ykköstulos tai jätetään kokeet ja tyydytään toistaiseksi harrastamaan omaksi iloksemme. Ramo osaa jäljestää ja tekee sen mielellään, mutta mielestäni se ei kuitenkaan ole mikään luonnonlahjakkuus verijäljellä, joten sen tarvitsee olla selvillä tehtävästään ja riittävän motivoitunut tekemään mitä ohjaaja siltä pyytää. Tuon asian kanssa on koko kevät painittu ja toukokuun kokeessa oltiin jo oikeasti yhdessä jäljellä suorittamassa kumpikin omaa tehtäväämme.

Noin viikko ennen tätä koetta tehdyssä harjoituksessa tehtiin kuitenkin yllättäen pohjanoteeraus niin jäljestämisessä kuin yhteistyössä. Joko Ramo niin tasan luki tummat ajatuskuplat mun pääni päältä tai sitten mullla vaan oli ihan uskomattoman hyvä tuuri. Joka tapauksessa Ramo teki kokeessa tosissaan töitä ja keskittyminen oli loistavaa jo laukauksensietotestiin pääsyä odotellessa. Jäljelle lähtöä Ramo joutui odottelemaan noin kolme ja puoli tuntia, mutta siitä huolimatta jäljelle lähti keskittyneen ja varman oloinen koira. Tosin Ramo ei ole odottelusta mielestäni koskaan mitenkään intoaan menettänyt saati jotenkin paineistunut. Se heittää rennosti auton peräkonttiin makuulle ja nukkuu, kunnes on aika lähteä. Meille arvonnassa osunut jälki kulki pääasiassa hyvin tiheäpuustoisessa ja osin soisessa maastossa. Jäljellä oli lisäksi useamman ojan ylitystä, jotka Ramo selvitti varsin mallikkaasti ja epäröimättä. Kerran ajauduttiin pois jäljeltä, mutta siinäkin kohtaa Ramo oli mielestäni selvillä tehtävästään, jokin maastossa ollut haju piti vaan käydä tarkistamassa.
Ramon koesuorituksen arvostelu (pisteet) ja koeselostus:

a) Jäljestämishalukkuus (0-6) 6

b) Jäljestämisvarmuus (0-12) 10

c) Työskentelyn etenevyys (0-10) 10

d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen. (0-14) 10

e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3

f) Yleisvaikutelma (0-5) 4

Koeselostus: "Ohjattu lähtö. Ramo käyttää pääasiassa maavainua ja vauhti on sopivaa. Ramo tekee jälkitarkkaa työtä. Kulma merkataan ja laajalla kaarrolla uudelle suoralle. Suoralla pari tarkastuspyörähdystä. Toinen kulma oikaistaan, joten makaus jää merkkaamatta. Viimeisen suoran lopulla ajautuu pois jäljeltä, löytää kuitenkin takaisin. Jälkeä pitkin kaadolle, jonka osoittaa pysähtyen nuuhkimaan. Hieno suoritus kulman oikaisusta huolimatta."

Tuloksena AVO 1, pisteet 43.

Tahvo 2.7.2000 - 8.6.2011

Tahvo on poissa

"Taas valo viiltää taivaanrantaa, se päivän yöstä erottaa. On tullut aika pois se antaa, jota niin paljon rakastaa. Sen järjellä me ymmärrämme, kun toinen lähtee, toinen jää. Vain pieni lapsi sisällämme, ei sitä tahdo käsittää.

Hyvää matkaa, hyvä matkaa, kulje kanssa enkelin. Hyvää matkaa, hyvää matkaa, sinua paljon rakastin."

Tahvo oli Ramolle se turvallinen "isoveli", tiikeri ja guru, joka tiesi aina kaiken ja, joka opetti pienelle espanjanvesikoiran pennulle muun muassa huolellisen aamuvenyttelyn jalon taidon.

Tahvo yritti parhaansa mukaan opastaa Ramoa myös saalistuksessa tuomalla minun suureksi riemuksi kotiin vielä elävien kirjoissa olleita päästäisiä.

Vilkkaa perropojan kanssa eläminen taisi saada myös Tahvon omaksumaan joitain koiramaisiakin tapoja, kuten putkiluiden "esipuhdistus" ja "jälkitarkastus"sekä lötkönarun kiskominen.

Tahvo oli suuri persoona, jonka arjesta ja tekemisistä voisi kirjoittaa pienen romaanin. Voin vain kuvitella kuinka tylsiltä ensi syksyn ja talven kotona tehtävät "kalsaritokoilut" tuntuvat ilman viiksenpäät väpättäen harjoituksia seuraavaa mentaalivalmentajaamme. Tahvo oli suureksi avuksi esimerkiksi opettaessani Ramolle paikalla makuuta.

Eräs kiehtovimmista Tahvon ja Ramon yhteisistä puuhista oli se, kun Tahvo kutsui Ramon keittiöön, hypähti itse keittiön tasolle ottaen napukupistaan omia ruokanappuloitaan ja siirteli niistä muutaman tassullaan aivan tason reunalle. Sen jälkeen seurasi hetken odotus, jonka ajan Ramo istui tai seisoi pienen matkan päässä tasosta ja tuijotti herkeämättä Tahvoa. Tiukka keskittyminen, Tahvolta salamannopea etutassun kohotus ja Ramo painui "merkistä" lähes yhtä salamannopeasti makuulle, josta puolestaan seurasi Tahvon toimesta napujen "lyönti" etutassulla Ramon etsittäväksi. Kuin palkaksi kaikesta yhteisestä puuhastelusta Ramo toimi Tahvon "ovikellona" ja viime talvena Ramo sai myös kunnian toimia lampaankarvapeiton ohella Tahvon "lisälämmittimenä". Tahvon viimeisinä elinviikkoina Ramo ilmeisesti aisti rakkaan kaverin kunnon heikkenemisen, koska se vietti aikaisempaa huomattavasti enemmän aikaa vain rauhallisesti Tahvon vierellä maaten.

Laadukkaat luontodokumentit, formulat ja alppilajit olivat Tahvon lempikatseltavaa. Lauantai-iltaisin esitettävä Avara luonto -ohjelma keräsi koko meidän lauman Tahvon johdolla television ääreen.

Mejä-kokeessa 15.5.2011

Osallistuttiin tänään Auran Nuuskut ry järjestämään Mejä-kokeeseen. Ramon koesuoritus ansaitsee kiitoksen, vaikka pisteet eivät ykköstulokseen riittäneetkään. Tällä kertaa emme matkanneet runsaiden riistanjälkien perässä huitsin nevadaan, vaan Ramo palasi riistajälkien tarkisteluista itsenäisesti jäljelle. Mistä olen todella iloinen, sillä uskon sen osoittavan, että Ramo tietää tehtävänsä ja pystyy voittamaan jälkien houkutuksen. Yhden hieman pitemmän tarkistuslenkin johdosta kuitenkin ohitettiin ensimmäinen kulma ja sillä ollut makaus jäi merkitsemättä. Toisen kulman Ramo jäljesti tarkasti ja makauskin tuli hyvin merkattua. Merkkauksen jälkeen Ramo kääntyi vielä katsomaan suoraan tuomariin päin ikään kuin sanoen, notta näikkö sää nyt varmasti, että se on tossa! Jälki kulki koko matkan varsin avonaisessa kangasmaastossa ja aivan jäljen lopussa oltiin niin lähellä tietä, että Ramo bongasi ilmeisesti ensin ilmavainuilla ja sitten silmillä autoni! Auton havaittuaan Ramo katsoi minua hetken hieman hölmistyneellä ilmeellä ja eteni sitten määrätietoisesti autoa kohti. Olin jättänyt auton hieman kauemmas jäljen lähtöpaikasta, enkä tajunnut, että se voisi olla niin lähellä jäljen kaatoa! Ramo ei kuitenkaan mennyt kaadon yli, emmekä ehtineet autolle asti, kun tuomari tuomitsi hukan ja sain palauttaa Ramon jäljelle. Jäljestyksen Ramo aloitti heti kehoituksesta ja eteni suoraan kaadolle. Tuomari oli mielestäni koiraa kohtaan todella reilu, kun tilanteen huomattuaan tuomitsi hukan ja antoi koiralle mahdollisuuden korjata erheensä ja hoitaa tehtävä loppuun asti.

Koesuorituksemme pisteet olivat yhteensä 34 ja tuloksena palkintosija AVO 2. Tuomarin koeselostus oli seuraava: "Koiralle osoitetaan lähtömakaus, se tutkitaan ja ohjatusti matkaan. Työskentely on sopivavauhtista ja maavainuista. Kaikilla osuuksilla tehdään kaksi riistan jälkien tarkastelua ja palataan aina itsenäisesti. Ensimmäinen kulma oikaistaan noin 25 metrillä ja makaus jää merkkaamatta. Toinen makaus merkataan hyvin pysähtyen ja katsotaan tuomaria: "Näitkö?" Kulma pienellä suunnantarkastuksella. 30 metriä ennen kaatoa ilmavainu vie koiran 20 metriä ohi kaadon ja kuono kohti tietä, tulee hukka. Jatketaan puhtaalta ja suoraan kaadolle,se kiinnosti. Harmittava hukka aivan lopussa laskee tänään palkintosijaa."

Kokonaisuutena mukava koeviikonloppu ja jäljelle pääsyä odotellessa tuli tehtyä kahteen otteeseen toko-harjoitukset, joten nyt tätä selostusta näpytellessä jaloissani kuorsaa varsin väsynyt, mutta selvästi tyytyväisen oloinen koira.