Tahvo on poissa

"Taas valo viiltää taivaanrantaa, se päivän yöstä erottaa. On tullut aika pois se antaa, jota niin paljon rakastaa. Sen järjellä me ymmärrämme, kun toinen lähtee, toinen jää. Vain pieni lapsi sisällämme, ei sitä tahdo käsittää.
Hyvää matkaa, hyvä matkaa, kulje kanssa enkelin. Hyvää matkaa, hyvää matkaa, sinua paljon rakastin."

Tahvo yritti parhaansa mukaan opastaa Ramoa myös saalistuksessa tuomalla minun suureksi riemuksi kotiin vielä elävien kirjoissa olleita päästäisiä.
Vilkkaa perropojan kanssa eläminen taisi saada myös Tahvon omaksumaan joitain koiramaisiakin tapoja, kuten putkiluiden "esipuhdistus" ja "jälkitarkastus"sekä lötkönarun kiskominen.

Eräs kiehtovimmista Tahvon ja Ramon yhteisistä puuhista oli se, kun Tahvo kutsui Ramon keittiöön, hypähti itse keittiön tasolle ottaen napukupistaan omia ruokanappuloitaan ja siirteli niistä muutaman tassullaan aivan tason reunalle. Sen jälkeen seurasi hetken odotus, jonka ajan Ramo istui tai seisoi pienen matkan päässä tasosta ja tuijotti herkeämättä Tahvoa. Tiukka keskittyminen, Tahvolta salamannopea etutassun kohotus ja Ramo painui "merkistä" lähes yhtä salamannopeasti makuulle, josta puolestaan seurasi Tahvon toimesta napujen "lyönti" etutassulla Ramon etsittäväksi. Kuin palkaksi kaikesta yhteisestä puuhastelusta Ramo toimi Tahvon "ovikellona" ja viime talvena Ramo sai myös kunnian toimia lampaankarvapeiton ohella Tahvon "lisälämmittimenä". Tahvon viimeisinä elinviikkoina Ramo ilmeisesti aisti rakkaan kaverin kunnon heikkenemisen, koska se vietti aikaisempaa huomattavasti enemmän aikaa vain rauhallisesti Tahvon vierellä maaten.

1 kommentti:
Voihan Tahvo-peintä. :( Otamme osaa suruunne, Tahvo vaikutti niin valloittavalta persoonalta!
t. Maria, Jaakko, Vespu ja Bruno
Lähetä kommentti