Kesäkuulumisia ...

Ennen Ramon kuulumisia kuitenkin merkkipäiväuutinen. Joogan ehdoton mestari Tahvo The Tiger saavutti heinäkuun 2. päivä kunnioitettavan 10 -vuoden iän. Tahvo on viisaana otuksena opettanut joogan saloja myös "pikkuveljelleen" Ramolle. Mestarin opeista huolimatta Ramon kehon ja mielen hallinta eivät vielä yllä lähellekään Tahvon tasoa, mutta huolellisen aamuvenyttelyn se on omaksunut.

Ramon kesäkuun loppu sujui pääasiasiassa totutun kaavan mukaan. Aamulla lenkille, päivä kotona hengailua ja illalla lenkkeilyä sekä sopivassa määrin erilaisia aktiviteetteja, kuten agilityä, rallytokoa ja tokoilua. Edellä mainittujen lisäksi tehtiin muutama juoksulenkki ja pari lyhyttä henkilöjälkeä.

Agilityn ryhmätreenejä ei enää juhannusviikon jälkeen ollut, mutta käytiin omatoimisesti harjoittelemassa muun muassa irtoamista, kontakteja ja pujottelua. Mitään erityistä raportoitavaa ei noista harjoituksista ole, mutta sen sijaan laitan tähän väliin pari valokuvaa toukokuun ohjatuista agitreeneistä. Ensimmäisessä kuvassa keskitytään suoritukseen ja toisessa mennään tai oikeammin tullaan täysillä.

Kuva: Tiina Jaakkola

Kuva: Tiina Jaakkola

Teivon raviradalla pidetyssä Agirotu 2010 -tapahtumassa kävimme hengailemassa ja aistimassa mukavan rentoa tunnelmaa. Mukavasta tunnelmasta huolimatta tapahtuman parasta antia olivat tietenkin hienot ratasuoritukset, joita ei voinut kuin ihailla. Heinäkuun alun jälkeen me panostettiin treenailussa tottelevaisuusliikkeiden harjoitteluun ja jätettiin suosiolla muut aktiviteetit hieman vähemmälle, koska ajatuksissani kyti tavoitteeksi alkuvuodesta asettamani käyttäytymiskokeen suorittaminen. Kesäloman aloitin osallistumalla Ramon kanssa 17. - 18.7. Tulimaan kasvattitapaamiseen ja koulutusviikonloppuun Rymättylässä. Kouluttajana toimi Kaisa Hilska ja ensimmäisen päivän teemana oli meille sopivasti toko ja toisena päivänä henkilöhaku. Tokopäivällä tehtiin lyhyitä harjoituksia erilaisten häiriöiden alla. Keskityin Ramon kanssa erityisesti paikallaoloon häiriön alla sekä luoksetuloon häiriön alla. Muita juttuja teimme enemmän sellaisella antaa mennä vaan -tyylillä. Lyhyitä harjoituksia ja paljon leikkiä sekä hengailua. Henkilöhakuun tutustumisen perusteella laji vaikutti hirmuisen mielenkiitoiselta, mutta todella aikaa vievältä. Kaiken kaikkiaan erinomaisen onnistunut ja mukava viikonloppu, jonka järjestämisestä iso kiitos Sinille ja tietysti myös kouluttajana toimineelle Kaisalle.

Keskiviikkona 21.7. oli sitten edessä todellinen totuuden hetki, kun ajettiin aamulla Laitilaan Suomen Suursnautserikerhon järjestämään käyttäytymiskokeeseen. Sen verran oma puntti tutisi, että jos ei henkisenä tukena ja tuuppijana ollut Annukka olisi istunut hanttarin paikalla, niin olisin varmasti ajanut ihan minne muualle tahansa, mutta en Laitilaan. Kiitos Annukka! Puntin tutinaa ei mitenkään lieventänyt se seikka, että edellisenä iltana liikkeestä istuminen vaikutti Ramosta rakettitieteeltä. Tosin istumisliikkeen totaalisen hukkumisen taustalla saattoi olla enemmän kysymys siitä, että pojankloppi näytti ehkä tahimiseen osittain jo kyllääntyneenä meikäläiselle "keskikynttä", notta tässä viiti alvariinsa takapuolta maahan iskiä, kun olis meinaan flikkojakin paikalla. Etukäteen pidin kaikkein varmenpana liikkeenä paikallaoloa. Arvelin, että Ramo voisi kovassa häiriössä nousta seisomaan, mutta paikoillaan se pysyisi. Sen verran paljon ja haastavissa häiriöissä olimme hommaa harjoitelleet.

Kokeen alkua odotellessa ja ensimmäisen parin koesuoritusta katsoessa iski todellinen paniikki, eikä oksennuskaan ollut kaukana. Kentälle kuitenkin päästiin ja aloitettiin paikallaololla. Siinä seistä tönöttäessä minuutit tuntuvat aika pitkiltä, mutta koiraa päin kääntyessä oli hymy herkässä, kun näin Ramo makaamassa suorassa ja ryhdikkäänä. Jälkeenpäin kuulin, että paikallaolon alussa Ramo kaula oli hieman venynyt liikkeitä suorittavan parin edesottamuksia seuratessa, mutta sen jälkeen paikallaolo oli ollut ryhdikästä.

Seuraamiskaavio ja henkilöryhmä sujuivat sekä kytkettynä että vapaana virheittä. Ramon seuraaminen erityisesti kytkettynä oli varmasti yksi sen tähän mennessä parhaista suorituksista. Hyvin menneistä kaavioista huolimatta mietin ennen jäävien liikkeiden aloittamista, että autanko Ramoa istumisliikkeessä selvästi omaa vauhtia hidastamalla vai annanko mennä ja katson, mitä asentoa tarjoaa. Päätin katsoa, ja helkkari sentään Ramo iski pepun maahan, niin kuin pitikin. Alla kuva todisteena.

Kuva: Annamari Heikkilä


Tässä taas ohjaaja näyttää jokseenkin humoristiselta.

Kuva: Annamari Heikkilä

Tottelevaisuusosuuden arvostellut tuomari ei löytänyt suorituksestamme mitään moitittavaa. Hieman hymyillen hän kehotti kuitenkin vielä hiomaan luoksetulon eteentulon pysäytystä ja siitä perusasentoon tulemista. Ramo teki kyllä siinäkin liikkeessä tähän mennessä ehdottomasti yhden parhaista suorituksistaan noin pitkältä matkalta. Jarrutuksen kanssa oli täpärällä (hiekkapilvi ympärillämme oli melkoinen), mutta ei törmännyt, eikä tullut oravana (peppu maassa ja etujalat mun polvien ympärillä). Meidän osaamistasoomme nähden hienosti sujuneen tottelevaisuusosuuden jälkeen jatkettiin suoraan liikenteeseen suhtautumisosioon, joka sujui ilman erityisiä kommelluksia tai kummallisuuksia. Alla olevassa kuvassa kuunnellaan liikenteeseen suhtautumisosuuden arvostelleen tuomarin kommentteja ja toteamusta siitä, että käyttäytymiskoe on suoritettu hyväksytysti.

Kuva: Annamari Heikkilä

21.7.2010 Laitila
BH Tulimaan Omar