sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Aika menee niin nopeasti

Aika on tosiaan tuntunut menevän niin nopeasti, että toisinaan ei meinaa perässä pysyä. No, vierivä kivi ei sammaloidu. Tahvo-kissan nukkuessa kerällä sylissä on sopiva hetki kirjata blogiin jotain kesäkuun alkupuolen puuhasteluistamme. Aloitankin tällä kertaa Tahvosta, jonka aika on kulunut lähinnä saalistuksen ja nukkumisen merkeissä. Tahvolla on aina ollut tapana tuoda saalista kotiin, mutta nyt se on jostain syystä ollut erityisen ahkera lauman ravinnonsaannin turvaaja. Kotiin on tullut kymmenkunta päästäistä, pari puoliksi syötyä hiirtä ja pari rotan vonkaletta! Rotta saaliistaan Tahvo oli erityisen tohkeissaan - meikäläisen kirkaisuun suuri saalistaja vastasi paljon puhuvalla ilmeellä, joka taisi tarkoittaa, että kirkumisen sijaan aavistus "rispektiä" olisi nyt paikallaan!

Ramon alkukesään on taasen kuulunut arkirutiinien ja ulkoilun lisäksi niin agility-harrastelua kuin "omaksi iloksi tokoilua" sekä henkilöjälkeä. Molempien kuntoa on kohennettu yhteisillä juoksulenkeillä. Kesäkuun 10. päivänä ilmassa oli kuitenkin suuren urheilujuhlan tuntua, kun agilityn pienryhmän harjoitukset päättyivät yhdessä toisen pienryhmän kanssa pidettyihin kilpailunomaisiin harjoituksiin. Pienryhmien kouluttajat olivat suunnitelleet mukavan syheröiset radat, joilla ei kuitenkaan ollut kontaktiesteitä. Rataan tutustuminen ja arvostelu tehtiin kilpailunomaisesti. Rataan tustumisen jälkeen koirakot (10) starttasivat säkäluokittain yksi toisensa perään radalle. Jännitys ehti vallata mielen ennen ensimmäistä omaa starttia, mutta asenne oli kohdallaan. Ensimmäisestä startista meillä oli saldona 5 virhepistettä, kuten myös toisesta startista, jossa vitonen tuli harmillisesta ohjaajan eli oman sähellyksen seurauksena. Yhteistuloksissa sijoituimme kolmansiksi. Agility-harrastelun parissa on oltu myös vesikoirien omatoimi-ryhmän eli testosteroni-ryhmän harkoissa, niin ja pariin otteeseen on käyty ihan vaan omatoimisestikin harrastelemassa.

Tokoilua on harrasteltu periaatteella vähän kerralla, mutta sitäkin useammin, ja todella vapaalla tyylillä. Jälkimetsään ollaan suunnattu hieman harvemmin, vaikka se on ehkä meidän molempien mielestä sitä kaikista mukavinta puuhaa. Hassua, miten kahvikin maistuu aina jotenkin erityisen hyvältä metsässä jäljen vanhenemista odotellessa.

Ei kommentteja: