Blogin hiljaiselosta huolimatta täällä ollaan oltu kohtalaisen ahkeria treenaajia, jos ei lasketa meikäläisen flunssasta ja työjutuista johtuvia muutaman päivän taukoja. Kalenterimerkintöjen mukaan kuluneen kolmen viikon aikana on treenailtu seuraavasti:
Agilityn ohjatussa ryhmäharjoituksessa ohjauskuvioita, joista ei erityistä raportoitavaa. Vesikoirien ryhmän omatoimiharjoituksissa x 3 on harjoiteltu erilaisia ohjauskuvioita, tehty omatoimisesti kontakti-harjoituksia ja pujottelua. Lisäksi on päästy apuohjaajan avustuksella ottamaan tuntumaa keinuun. Yhdessä kokonaan omatoimisessa harjoituksessa tehtiin pelkästään kontakti- ja pujotteluharjoituksia sekä loppuun irtoamista esteille. Eniten editystä on tapahtunut aloituksissa ja kontakteissa.
Tokon ja BH-kokeen sekä joitakin rally-tokon liikkeitä on harjoiteltu yhtä ohjattua ryhmäharjoitusta lukuun ottamatta omatoimisesti lähes päivittäin, periaatteella vähän kerralla. Harjoituksia on tehty kotona niin sisällä kuin pihalla sekä lähialueilla ja välillä hieman kauempanakin erilaisilla parkkialueilla ja hiekkakentillä. Seuruun ja jäävien liikkeiden lisäksi tahkotaan paikalla makuuta ja lähitulevaisuudessa pitää hankkiutua myös kaupunkiympäristöön pyörimään.
Canicross eli koirajuoksu kausi on myös avattu. Tämän viikon tiistaina tehtiin kauden ensimmäinen vauhtiharjoitus maastossa, kun muutoin on tyydytty hiekkateillä tehtyihin hölkkälenkkeihin ja haettu talven jälkeen tuntumaa juoksuun. Lähellä oleva pururata ei ollut aivan paras mahdollinen valinta vauhtiharjoitukselle, kun siellä on muutama suhteellisen haastava mäki, jossa omista jaloista loppuu voima. Crossailtiin siis mäkiä väistellen ja Ramolla vaikutti välillä olevan hieman ihmettelemistä reittivalinnoissani; "Hombre! oletko tosissasi, että tästä mennään?!"
Huhtikuun puolivälissä 16.4. käytin Ramon eläinfysioterapeutilla. Perustutkimuksen lisäksi Ramolle tehtiin manuaalinen käsittely (hieronta), jonka avulla saatiin selkälihaksissa havaitut lievät jumitukset avatuksi. Samalla sain käytännön vinkkejä kotiharjoitteluun ja omatoimiseen lihashuoltoon.
Erilaisten puuhastelujen lisäksi Ramo on päässyt toteuttamaan koiramaisia tarpeitaan metsälenkeillä (perro jaksaa kantaa yllättävän painavia oksia tai pystyy karsimaan pienemmän puun hetkessä) ja hiekkakuopalla (ensin mieletöntä rallia ja sen jälkeen kaivetaan perron mentävä kuoppa). Sosiaalisiakin suhteita eli koirakavereita on kuluneisiin viikkoihin mahtunut. Kiharapäällä on taitaa olla paljon hyvää tahtoa, kun se on aina yhtä innokkaana valmis toimintaa ja toimimaan, oli kysymys sitten harjoittelusta, lenkistä tai vaikkapa kynsien leikkuusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti