Blogiin kirjoittaminen on jäänyt milloin mistäkin syystä. Pimeinä syysiltoina kaikki liikenevä energia piti käyttää ennemmin Ramon kanssa tekemiseen kuin blogin kirjoittamiseen ja kun lumipeite toi kaivattua valoa pimeisiin iltoihin, pitää olla ulkona, eikä istua sisällä. Ramosta pakkaslumessa kiihdyttely on vähintäänkin yhtä hauskaa kuin kesällä hiekkakuopilla "kurvailu". Talvessa ei oikeastaan ole muuta ikävää kuin, että liian kylmällä ilmalla ja liukkailla teillä ei voi juosta, ei pääse jäljestämään ja, että ulkona harjoitellessa on sormet aina jäässä.
Ennen lumipeitteen tuloa ehdittiin tehdä yhteensä neljä henkilöjälkiharjoitusta, pari kokeenomaista ja pari kulmaharjoitusta. Henkilöjäljellä Ramo edistyi loppusyksystä eniten esineilmaisussa. Viimeisessä jälkiharjoituksessa kaikki jälkiesineet tulivat ohjaajan lapaseen, eikä niitä "sylkäisty" olan yli tyyliin, että tossa on "tikkus". Sen sijaan Ramon janatyöskentelyä en saanut työstettyä sellaiseksi kuin olin suunnitellut. Verijäljen osalta "palikat" ovat kasassa, joten se laji jätettiin hyvillä mielin talvitauolle. Syksyn viimeisessä verijälkiharjoituksessa oli mukana muun muassa Ramon emä Frida. Olin yllätynyt miten samanlaisella tyylillä "äitee" ja poika jäljestävät. Frida muuten toimi verijäljellä kuin vanha tekijä,vaikka oli ensimmäistä kertaa lajia kokeilemassa.
Agility-harrastusta on jatkettu kerran viikossa olevilla ryhmäharjoituksilla ja muutamilla omatoimiharjoituksilla. Talven kylmyys tuntuu haittaavan eniten agilityn harrastamista. Vaikka tykkään liikkua talvisessa ilmassa noin muuten, niin agilityssä kylmyys häiritsee omaa keskittymistä ja toisaalta päästä varpaisiin topattuna olen entistä hitaampi ja kankeampi. Yritän epätoivoisesti kuvitella, että kylmässä hallissa olisi ihanan lämmintä, mutta minkäs teet kun paleltaa niin paleltaa. Agilityn omatoimiharjoituksissa on tahittu pujottelua ja kontaktiesteistä erityisesti puomia ja A-estettä. Niiden osalta Ramo on edistynyt siten, että pujottelu sujuu helpoista kulmista osana rataa. Järin kaukaa en voi vielä radalla Ramoa lähettää pujottelemaan, mutta harjoittelumäärän nähden en sitä voi odottaakaan. Samoin kontaktit puomilla sekä A-esteellä onnistuvat radalla, eikä ainakaan toistaiseksi ole ilmennyt varastamista. Keinua ei olla vielä tehnyt osana rataa, enkä tuota "hessu hopoa" uskaltaisi radalla keinulle vielä päästääkään.
Kaikenlaisen sähellyksen ja arkisten touhujen keskellä ei olla unohdettu myöskään tottelevaisuusliikkeitä. Niitä on harjoiteltu pienissä erissä ja useimmiten sellaisella hurlumhei tyylillä. Tottiskuvioiden lisäksi on tahittu esineruutua. Esineruudussa palattiin lähtöpisteeseen, kun perropoika keksi alkaa koota esineet ensin ruudun keskelle ja yritti sitten tuoda kaikki kerralla meikäläisen lapaseen. Olen aina ollut sitä mieltä, että Ramo ei ole välttämättä se meidän "penaalin" terävin kynä, mutta tuossa kohtaa se kieltämättä yllätti. Samantapaista käyttäytymistä ilmenee tosin joskus myös kotona, kun Ramo oma-aloiteisesti kerää lattialla tai tuolilla lojuvat sukat ja hanskat yhteen pinoon. Tahvo-kissan mielestä tuollainen siivousintoilu on aina kiitettävää ja katsomisen arvoista. Se ampaisee yleensä tiikerinä paikalle istumaan sukka- ja hanskapinon viereen "viralliseksi valvojaksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti