"Kun kaikki menee pieleen" - vuosi

Päätin antaa tälle vajaa parin kuukauden päästä päättyvälle vuodelle nimeksi "Kun kaikki menee pieleen" -vuosi ja odottaa tyynen rauhallisesti uutta parempaa vuotta alkavaksi. Kaiken pieleen meneminen alkoi huhtikuussa avopuolisoni äkillisellä kuolemalla. Kesä ja alkusyksy menivät jotenkin uutta elämäntilannetta ihmetellessä. Kaikenlaiset pienet vastoinkäymiset ja kommellukset siivittivät arkea, mutta ei niistä sen enempää. Hetkeen vaikutti siltä, että vihdoinkin on luvassa tavallisen tasaista ja ennalta ennustettavaa elämää, kunnes alkoi taas tapahtua. Ensimmäinen episodi oli vessan käsienpesualtaan totaalinen tukkeutuminen. Olihan minä tietenkin jo jokin aika sitten huomannut, että vesi poistuu altaasta aina vaan hitaammin ja hitaammin. Odotukseni siis palkittiin juhlavalla ja pitkäksi venyneellä puhdistusoperaatiolla, jonka yksityiskohtia en käy tässä selostamaan. Ramo ja Tahvo-kissa toimivat innokkaina apureina ja jälki oli sen mukaista. Ehti kulua muutama päivä, kun huomasin Ramo alkaneen rapsutella itseään tavallista enemmän. Rapsuttelu lisääntyi ja kutina tuntui olevan erityisen voimakasta aamuyöstä. Ennen aamuyön raaputussessiota Ramo tuli tietysti herättämään minut ja yhdessä ihmeteltiin moista kutinaa, hohhoijaa. Tutkin Ramon ihon suunnilleen sentti sentiltä ja lopulta löysin kaulan alueelta ja korvien takaa pieniä punottavia alueita sekä korvalehtien kärjistä ruskeaa "karstaa". Mielessäni heräsi epäilys mahdollisista ulkoloisista, mehän on käytännössä ravattu koko kesä ja syksy lähimetsissä. Paikallisen eläinlääkärin diagnoosi oli, että melkoisella varmuudella Ramolla on syyhypunkin Sarcoptes scabei var. canis aiheuttama kapi eli ei muuta kuin Strongholdia niskaan ja kotiin päästyä tervehdyspuhelu kaikille meidät lähiaikoina tavanneille koiraihmisille.

Samaan aikaan aloitin myös Ramon korvalehtien rikki menneen ihon puhdistamisen betadinella. Ensimmäinen puhdistuskerta oli sikäli mieleenpainuva, että keittiö näytti operaation jälkeen lähinnä taistelutantereelta. Veri- ja betadinetäpliä joka puolella. Maailma näyttää jännältä täplitettyjen silmälasien läpi. Operaation jälkeen Ramo katseli siivoustouhujani olohuoneen soffalta korvalehdet puhdistettuina, äänekkäästi puhisten; "senkin raakalainen, meinasit irrottaa multa korvat!" Ramon ja mun ensimmäistä betadine-taistoa viikset väristen seurannut Tahvo-kissa, päätyi kuin kohtalon oikusta myös itse "tohtori-hirmun" hoidettavaksi. Olin pannut merkille, että Ramo käy monta kertaa illassa nuuskimassa Tahvon tuuheita poskivilloja ja tulee sen jälkeen mun luokse tuijottamaan. Päätin ottaa asiasta selvää ja "perkasin" huolella Tahvon poskivillat, sillä seurauksella, että poskesta löytyi tulehtunut ja märkivä tappeluvamma. Puristin "mätämöhnät" pois ja eikun betadinea poskeen, jee! Myydäänköhän tuotetta joissakin isoissa perhepakkauksissa?

Viime perjantaina olin Ramon kanssa virallisissa lonkka-ja kyynärkuvauksissa. Strongholdin antamisesta oli ehtinyt kulua vajaa neljä päivää ja raapiminen oli yltynyt, joten luonnollisesti klinikkakäynnin yhteydessä käsiteltiin myös tätä aihetta. Ramon kuvanneen ja tutkineen eläinlääkärin mielipide oli, että noin kova kutina ja ihomuutokset ovat tyypillistä kapille, joten jatketaan oireenmukaisella hoidolla. Lisäksi aloitettiin raapimisesta rikkoutuneen ihon tulehdukseen antibioottihoito ja pesut Hexocil shampoolla. Kutinan yltyminen johtunee häätölääkityksen vaikutuksesta, kun ihoon kaivautuneet punkit kuolevat ja aiheuttavat allergian kaltaisen reaktion, I hope sou! Klinikalla Ramo päätti sentään olla vieraskorea tyytyen ihotutkimksen aikana vain tyynesti vippaamaan häntää. Tutkimuksen lopuksi tietysti vielä märkä pusu eläinlääkärille, fiksu kaveri! Olin henkisesti varautunut siihen, että Ramo kirkuu ja mulkoilee koko tutkimuksen ajan, mutta ei, yllättäin korvalehtiä saivat pidellä muutkin kuin minä. Huomautettakoon, että pääsimme korvalehtien puhdistuksesta yhteisymmärrykseen ensimmäisen hassun hauskan pisarailoittelun jälkeen. Lonkat ja kyynärät kuvanneen eläinlääkärin lausunto oli lonkista D/D ja kyynärät 0/0. Samassa yhteydessä kuvattiin selkärangan alue ja otettiin verinäytteet kilpirauhastesteihin. Selkärangan alueella ei ollut huomautettavaa tai poikkeavaa.

Eilen aloitin kotona taistelun syyhypunkkeja vastaan. Tietojeni mukaan punkit todennäköisesti kuolevat ilman isäntäeläintä päivässä tai parissa, mutta miksi ottaa riski, kun minun tuurilla uudet "kotieläimet" ovat kuitenkin sitkeitä yksilöitä. Nyt on siis pari päivää pesty ja pyykätty sekä kuumennettu muun muassa vuodevaatteita saunan lauteilla. Voi elämän kevät! Tänään illalla koin jonkinlaisen pieleen menemisen huipentuman, kun saunan lauteilla itseäni "korvennettuani" astuin ihanan viileän suihkun alle. Korviini kantautui omituinen pulputtava ääni. Leikkisästi ajattelin sen johtuvan liiasta siivoamisesta ja saunomisesta. Ei johtunut, pesuhuoneen lattiakaivo oli tukossa ja suihkuveteni pulppusi suihkutilan toisella puolella olevasta lattiakaivosta! Kirosin ääneen ja putkistoja aukoessani tirautin ikään kuin työn ilosta pienen itkun, eikä se iso parkukaan ihan kaukana ollut. Tällä kertaa voimakaksikko Ramo ja Tahvo tyytyivät katselemaan avauspuuhia pesuhuoneen ovelta. Että semmottis! Päätän raporttini tällä kertaa tähän ja isken kynteni pakastimessa lymyävään jäätelöpurkkiin. Mitäköhän seuraavaksi on luvassa? Hajoaakohan pakastin tai jääkaappi? Ai niin, harjoituskuulumiset. Jäljestyksessä ja agilityssä päästiin lokakuussa hieman eteenpäin. Ennustajanlahjoja ei tarvita sen ennustamiseen, että taas mennään ainakin agilityssa takapakkia, mutta eihän meillä ole kauheasti pakitettavaakaan. Kirjoittelen harjoituskuulumisista enemmän toisella kertaa.