Mejä-kokeessa riistajälkiä nuuskimas ja muuta tarinaa

Otetaan ennen riistan ruokintapaikalle suuntautuneen kevätretkemme selostusta toisenlainen huumoripläjäys. Kuvassa näette varsinaiset tottelevaisuusliikkeiden virtuoosit. Blogissa on tainnut tulla julkaistua aikaisemminkin päättömiä kuvia, mutta tässä kuvaajan tarkoituksena oli ihan oikeasti kuvata Ramon "säpäkkä" asento ja ilme. No, ei ohjaajakaan kyllä mitenkään ryhdikkäältä näytä.

"Onks mun ihan pakko olla ton vieressä? Kattokaa se on kasvanu, huosunlahkeet on käyny lyhkäsiks."

Sitten siihen meidän keväiseen patikkaretkeen. Kävin Ramon kanssa tänään Mejä-kokeessa. Jos koesuorituksen tunnelmat haluaisi kiteyttää yhteen lauseeseen, niin se voisi olla esimerkiksi seuraava: "Kuano maas ku meet, niin kyllä sieltä jotaki saat kiinni." Tuloksena avoimen luokan pyöreä nolla. Ramon jälki kulki suhteellisen helppokulkuisessa riistarikkaassa kangasmaastossa. Avomerkatun osuuden jälkeen Ramo aloitti vauhdikkaan ilmavainuisen jäljen päällä aaltoilevan jälkityön. Ensimmäisen osuuden puolivälissä se lähti laajalle tarkistuskierrokselle, josta palasi itsenäisesti jäljelle. Ennen ensimmäistä kulmaa Ramo lähti taas riistajälkien tarkistuskierrokselle, josta palasi jäljelle vasta kehoituksesta. Toista osuutta edettiin reippaasti puoliväliin, kun taas riistajäljet veivät Ramoa. Nyt mentiinkin vauhdilla ja päädyttiin läheiselle riistan syöttöpaikalle. Tuossa kohtaa hihnan toinen pää (se, joka liikkui kahdella jalalla) mietti kokeen keskeyttämistä, mutta päätin, että periksi ei anneta, otetaan sitten vaikka vielä se kolmaskin hukka. Kovin pitkään minun ei tarvinnutkaan odotella, kun Ramo paineli taas erittäin määrätietoisesti riistan jäljille. Kun totesin homman joka tapauksessa menneen harjoitteluksi, estin Ramon riistajäljellä etenemisen ja, koska uskoin sen oikeasti tietävän mitä olemme tekemässä, muistutin tehtävästä hieman topakammin. Jarrutin Ramon menoa entisestään ja kolmannen osuuden Ramo jäljesti hienosti maavainulla suoraan sorkalle. Tuosta jäi hyvä mieli ja mikä parasta, pääsin kiittämään Ramoa hyvästä työstä jäljen lopussa. Tuomari totesi koeselostuksessa noiden meidän huimien seikkalujen selostuksen jälkeen jotekin tähän tapaan, että "Koira osoitti osaavansa jäljestää, runsaat riistajäljet veivät tänään voiton verijäljestä." Mielestäni juuri oikein todettu. Itselleni jäi sellainen olo, että Ramo tiesi alusta asti tehtävän, mutta valitsi keinojäljen sijaan riistajäljen. Jonkun verran olen jo ehtinyt analysoida, että miksi, mutta jääköön se nyt tarinoimatta. Ennen koetta tehdyt harjoitusjäljet sujuivat Ramolta koejälkeä huomattavasti paremmin, koetta edeltäneessä harjoituksessa se tosin lähti tuoreelle riistan jäljelle. Harjoituksessa pysäytin etenemisen ja palautin Ramon eleettömästi jäljelle. Ramon kokeen riistan jäljillä "seikkailu" ei siten tullut mietenkään yllätyksenä. Todennäköisesti kokeillaan kesän aikana muutama harjoitusjälki riistan kulkualueilla ja katsotaan sen jälkeen, riittääkö vielä intoa yrittää kokeisiin. Harjoittelukaverimme Sari ja Ami ottivat ensimmäisestä Mejä-kokeestaan hienon tuloksen AVO 2, lämpimät onnittelut heille vielä tälläkin foorumilla.

Muuta tarinaa blogin kirjoitustauon aikana tapahtuneista jutuista. Agilityn osalta ollaan oltu pienryhmän harjoituksissa, jotka muutoin päättyvät muistaakseni kesäkuun 10 päivänä pidettäviin kilpailun mukaisiin harjoituksiin. Ryhmän rataharjoitukset ovat menneet kohdallamme vaihtelevasti, joskus jokin kohta on vaan ollut meille tosi vaikea ja joskus taas ei. Meidän todellisessa "murheenkryynissä "eli aloituksissa ollaan onnistuttu, eikä varastamisia ole tapahtunut. Vesikoirien "testosteroni-ryhmän" omatoimiharjoituksissa ei ole juurikaan tehty rataa, vaan kontaktien ja pujottelun lisäksi tahittu erilaisia yksittäisiä ohjauskuvioita ja irtoamisharjoituksia. Tämänkin kokoonpanon osalta harjoitukset ovat katkolla, mutta toiveena on, että sataisiin jatkoa, ja ehkä jopa joku meitä "koutsaamaankin".

Tottiskuvioitakin on tullut tahittua niin omatoimisesti kuin asiantuntevassa opastuksessakin. Tahimisen tulokset ... hmmm ... totuutta on syytä katsoa syvälle silmiin ja todeta tammikuussa asetetut tavoitteet turhan optimistisesti asetetuiksi. Tokon osaltahan asetin tavoitteeksi uskaltautua alokasluokan kokeeseen. Hih, nyt kyllä hymyilyttää oma optimistisuuteni. Olinkohan tammikuussa ihan terve? No, samaa humoristista linjaa edustaa eräs toinen tavoite, nimittäin BH-kokeen hyväksytysti suorittaminen.

Tavoitteiden saavuttaminen tarkoittaa tietenkin työn tekemistä niiden eteen. Jotain on toki tullut tehtyäkin, mutta eri asia on, että onko tekemisen tapa ollut oikea ja onko sitä ollut riittävästi? Todennäköisesti oikea vastaus molempiin kysymyksiin on, notta ei ole. Jos jompaa kumpaa yrittäisi parantaa tai muuttaa, niin tekemisen tavan muuttaminen olisi ehkä todennäköisempi vaihtoehto, koska työt haittaavat harrastuksia eli aikaa ei oikein ole mistään lisää otettavaksi. Eikä elämä yksiin tavoitteisiin kaadu, opettaa ehkä taas vaan hitusen rautaista realismia. Pääasia on, että meillä molemmilla, niin minulla kuin koirallakin riittää intoa ja halua tehdä ja touhuta yhdessä. Sitä paitsi toi mun oma "mutruhuuli" on todellinen "humoristi" ja sen kanssa on kiva säheltää kaikenlaista.

Treenausta ja terveisiä Frida-äireelle

Maanantain BH-treeni aloitettiin tuomarille ilmoittautumisella, minkä jälkeen kahlattiin läpi BH-kaavio, lisäksi tehtiin henkilöryhmä, vauhtiluoksetulo ja treenattiin paikallaoloa häiriön alla. Virittelin Ramoa ilmoittautumiseen muutamalla lyhyellä seuruutuksella. Ilmoittautuminen meni ok, mutta palkkasin suht tiheästi perusasennosta - tyyliin kiva mennä tuomarin eteen istumaan ja nameja syömään. Kaaviossa palkkasin Ramoa nameilla hyvästä seuruupaikasta ja katsekontaktista. Askellajin muutokset menivät ok, mutta käännökset voisivat olla jyrkempiä. Vauhtiluoksetulon tein samoin kuin omatoimitreeneissäkin eli palkkasin lelulla taaksepäin. Paikallaolossa Ramo nousi kerran seisomaan, mutta ei liikkunut. Omatoimiharjoittelussa panostetaan lähiviikkoina eniten paikallaoloon erilaisten häiriöiden alla ja onnistuneista suorituksista superpalkka - kotona tehtävissä harjoituksissa haetaan paikallaoloon kestoa ja rauhallista mielentilaa.

Keskiviikkona treenattiin vaihteeksi henkilöjälkeä. Ramon jälki alkoi noin 30 metrin suoralla osuudella (vastatuuleen), josta 90 kulma ja noin 100 metriä suoraa (sivutuuleen). Pitkällä suoralla kaksi rasiaa (piilotettuna) ja loppupalkka. Lähetin Ramon lähes kohtisuoraan jäljelle - hyvä jäljen nosto, vauhdikas ja tarkka jäljestys (vastatuuli). Kulma tarkasti (ei ylitystä - vastatuuli). Pitkän suoran jäljesti matalalla nenällä, ajoittain hieman jäljen sivussa (sivutuuli), toinen rasioista jäi ilmaisematta, vaikka Ramo oli siinä kohdin lähes jäljen päällä. Jäljen loppupalkkana vetorasu, jonka malttoi (ihme) ilmaista rauhallisesti ja odottaa luvan - vapaaseen "ilmaisuun" - wau! tän mää tunnen, tää on mun! Ennen kotiin lähtöä tehtiin vielä pienet "tottis-sulkeiset" lyhyitä seuruupätkiä käännöksillä, perusasennossa oloa, jääviä liikkeitä (istuminen ja maahan meno) ja tuomarille ilmoittautuminen. "Tuomarina" toimi Ramolle tuttu (ihku)henkilö, joten oli "pörröpäällä" täysi työ yrittää pysyä kuosissa, mutta kyllä se ihan oikeasti yritti.

"Onks ny hyvä, täh?!"

Perjantai-iltana tehtiin nopea "sukellus" agilityn saloihin vesikoirien omatoimivuorolla. Vuoro oli ryhmän ensimmäinen ulkovuoro ja teimme viidestä hyppyesteestä, kahdesta putkesta ja kepeistä koostuvaa rataa. Radan alun välistäveto (kaksi rinnakkain olevaa hyppyä) ja ohjaus putkeen menivät kohtuullisesti, mutta ... Putken jälkeen koira tuli ohjata viistosti vasemmalla oleville kepeille. Jouduin hidastamaan putkesta täysillä ulos ampuvan Ramon vauhtia tosi paljon, jotta sain Ramon hakeutumaan kepeille oikein. Kepeiltä jatkettiin suoraan edessä olevalle hypylle ja siihen olisi pitänyt saada tarkka ohjaus jo ennen hyppä, jotta koira olisi laskeutunut mahdollimman lähelle esteen taakse. Ohjaukseni oli myöhässä ja jotain sinne päin hosumista, joten Ramo laskeutui aivan liian pitkälle hypyn taakse, joten jatkettiin hypyltä "kunniakierroksella" putkelle. Putken jälkeen kiihdytys kahdelle hypylle. Radan lopussa olisi tarvittu sitä irtoamista, jota jokin aika sitten onnistuneesti harjoiteltiin, mutta joka tällä kertaa oli niin koiralle kuin ohjaajallekin "rakettitiedettä".

Tänään onkin sitten paikallaolo-harjoitusta lukuun ottamatta otettu harjoittelurintamalla rennosti. Kohtalaisen viileää ja sateista kevätsäätä uhmattiin juoksulenkillä ja muutoin on vaan oltu tekemättä yhtikäs mitään. Ai niin, ne Ramon terveiset Frida-äireelle.

"Frida-äireelle terveisiä! Mä oon yhtä lutuunen kun piänenä. Enimmäkseen oon pruukannu olla kiltti, mutta joskus tulee oltua vähä hotales ja huuriton."

Vappuviikon puuhastelut

Vappuviikko aloitettiin maanantaina BH-kurssin pienryhmän harjoituksilla, torstaina oli vuorossa agilityn ryhmäharjoitus, perjantai eli vappuaatto vietettiin kevättä ihastellen Mejä-harjoituksessa, lauantaina tehtiin kevään ensimmäinen rally-tokon rataharjoitus tämän päiväistä rally-toko kilpailua silmällä pitäen. Vappuviikko oli näin jälkikäteen ajatellen varsinainen suomalaisen työn viikko. Pientä univelkaakin taisi ennen vappuaattoa päästä kertymään, koska vappuaattoillan Mejä-harjoituksesta kotiuduttuani nukahdin saunan ja simalasin jälkeen sohvalle jo ennen yhtätoista.

BH-kurssin harjoitus aloitettiin kuvitteellisella kentälle tulolla ja tuomarille ilmoittautumisella. Tällä kertaa "tuomari" ei saanut perroa syliin, mutta jouduin "auttamaan" Ramoa aika paljon. Ramon mielestä "tuomarille" voisi ihan hyvin antaa pusun nenälle, pomps ja lurps! Seuraamisosiot toimivat omasta mielestäni kohtuullisesti ja Lauran mukaan paikkakin on nyt hyvä. Siltä osin on siis valoa tunnelin päässä, vaikka tarvitaankin vielä paljon treeniä ja taas treeniä. Tottelevaisuusosion liikkeistä harjoittelimme henkilöryhmää, vauhdikasta luoksetuloa ja paikalla makuuta ryhmässä sekä häiriön alla. Ramolla luoksetulon vauhti on ok, enkä usko sen ihan äkkiä hidastuvankaan. Sen sijaan pysähtymistä yritän saada ennakoimaan palkkaamalla vauhdista taakse. Paikalla makuun häiriöharjoittelua emme ole liiemmin tehneet ja se näkyi ryhmäharjoituksessakin. Perro-pojan kaula venyi tuon tuostakin toooodella pitkäksi ja leluja heittelevä "häiriöhenkilö" sai pörrö-perron nousemaan seisomaan. Harjoittelua siis vaan ihan älyttömästi lisää.

Torstain agilityn ryhmäharjoituksessa tehdyllä radalla oli hyppyesteiden ja putken lisäksi myös puomi. Me pätkittiin rata osiin, jotta päästiin tekemään puomi hallitusti. Ohjauskuvioissa sylikäännöksen tekeminen tuotti vaikeuksia, enkä lopultakaan saanut tehtyä ohjausta sujuvasti. Hyvä opetus, erilaisia ohjauksia pitäisi jaksaa harjoitella koko ajan, jotta ne oikeasti oppisi niin, että ne löytyvät radallakin jostain selkäytimestä. Ramon irtoamiseen esteille (tarvittiin radan lopussa) olin enemmän kuin tyytyväinen, koska sen eteen on tehty töitä. Ai, niin ja aloituksissa ei varastamisia.

Perjantai-iltana tehtiin kevään ensimmäinen Mejä-harjoitus. Ramolla hieman koejälkeä lyhempi jälki kahdella 90 kulmalla (makaukset kulmissa). Jälki oli noin 24 tuntia vanha ja kulki helppokulkuisessa osoittain sammaleisessa maastossa. Ramo lähti jäljelle hieman malttamattomana, mutta huomioi alkumakauksen mielestäni riittävän hyvin, vaikka ei siinä pitkää tovia viihtynytkään. Ensimmäisen suoran Ramo jäljesti matalalla nenällä hieman jäljen sivussa. Syynä saattoi olla sivutuuli, joten en ole tuosta mitenkään huolissani, koska etenimme kuitenkin tarkasti ensimmäiseen kulmaan ja makaukselle. Makauksen merkkaus oli vähän turhan hätäinen ja Ramolla oli selvästi kiire jäljelle. Jäljestys jatkui suhteellisen matalalla nenällä. Välillä Ramo teki muutaman metrin sivuttaissuuntaisia tarkistuksia, mutta palasi jäljelle. Toiselta kulmalta ja makaukselta tuli totaalinen hukka. Lopun suoran osuuden jäljesti tarkasti ja suhteellisen tiiviisti jäljen päällä aina kaadolle asti. Seuraavissa harjoituksissa paneudutaan kulmien itsenäiseen ja tarkkaan suorittamiseen. Jollain keinolla pitää myös onnistua tekemään makauksista Ramon mielestä kiinnostavampia, sillä ylikävely ja hätäinen tassun huitaisu ei taida ihan riittää makauksen osoittamiseksi.

Vappupäivänä tehtiin talvikauden jälkeen ensimmäinen rally-tokon rataharjoitus, jossa sitten iski tietoisuus siitä, että olin ilmoittautunut Ramon kanssa seuraavana päivänä eli tänään pidettävään rally-toko kilpailuun. Kylttejä ihmetellessä tuli taas kerran pyhästi vannotua, että ei ikinä enää näin, joku tolkku pitäisi näissä minunkin touhuissani olla, mennä nyt ilmoittautumaan kilpailuun lähes harjoittelematta. Syvähengittely ja huumori loivensivat paniikkia ja sitä paitsi ollaanhan me harjoiteltu rally-tokon yksittäisiä liikkeitä, ei vaan oltu tehtyy rataa! Sen verran oli sentään ollut ilmoittautumishetkellä järkeä päässä, että ilmoittauduin mölliluokkaan. Kilpailupäivänä eilisestä paniikista oli onneksi vain rippeet jäljellä ja kilpailusuoritukseen lähdettiin hyvällä asenteella. Tuloksena 98 pistettä, aika 1:45:38 ja sijoitus 4. Virhepisteistä toinen tuli Ramon kyltin nuuhkaisusta (oli vissiin ihan pakko) ja toinen merkinnällä puutteellinen yhteistyö (kyltiltä nro 2. kyltille nro 3. siirryttäessä jokin kiinnosti ja Ramo lähinnä kulki vierelläni, mutta ei seurannut saati pitänyt kontaktia). Tuomarin kommentti arvostelulomakkeella: "Hieno suoritus!"