Vauhdikasta menoa agility-harjoituksessa

Illan agility-harjoituksessa oli vauhdin hurmaa ja katastrofin aineksia, kun pääsimme lyhyen tauon jälkeen harjoittelemaan radalle. Ohjausteemoina oli takaakierto ja välistäveto. Ensimmäiseltä hypyltä koira takaakierrolla toiselle hypylle, josta putkeen. Putkesta koira lähes suoraan edessä olevalle hypylle, jonka jälkeen välistävedolla kaksi seuraavaa hyppyä ja niiden jälkeen kiihdystys viistosti vasemmalle olleelle hypylle. Ramolla oli "hanat kaakossa" jo siinä vaiheessa kun tulin "rataantutustumisesta". Lähdettiin "jäähylenkille", jonka jälkeen tehtiin kontaktin alasmenoharjoitus pentupuomilla. Keskittymisen kanssa oli ensin vähän niin ja näin, koska radan tapahtumat kiinnostivat enemmän. Tein tällä kertaa niin, että meidän tekeminen loppui siihen, Ramo pois kentältä. Hetken päästä uusi yritys ja puomi olikin muuttunut sillä välin hela maailman mielenkiintoisimmaksi jutuksi. Aloitettiin tekemällä muistin virkistykseksi muuta toisto markkerin "tökkimistä" ja sen jälkeen siirryttiin pentupuomille. Ramo puomille ja alas "hipi,hipi" markkerille, jossa lasku kolmeen ja vapautus. Tein kaksi viiden toiston sarjaa. Kaikissa vauhdikas alastulo ja takajalatkin pystyivät puomilla.

Väliin reipas lyhyt lenkki ja siitä suoraan radalle. Lähtölupaa odotti "jodlaava" perro, voi hyvät hyssykät tuota koiraa. Ensimmäisessä toistossa Ramo tuli hidastuksestani huolimatta liian kovalla vauhdilla takaakiertoon ja kierto meni aavistuksen pitkäksi. Seuraavissa toistoissa sain vauhtia pois ja Ramo kaarsi hyvin hyppyyn. Toisen hypyn jälkeen ohjaus putkeen oli, jostain kumman syystä, kaikissa toistoissa onnistunut. Putkelta ohjaus hypylle sujui myös hyvin, mutta välistävedossa olin ainakin kolmessa toistossa koiran linjalla "sössimässä". Nooran viiltävä kommentti kuului, että Ramo osaa paremmin kuin minä. Onnettomasta "steppaavasta huitomisestani" huolimatta Ramo meni hypyt oikealta puolelta, mutta hyppylinjat ja ponnistuskohdat eivät tietenkään olleen sellaiset kuin niiden tulisi olla, johtuen edessä "pörräävästä" ohjaajasta. Otin välistävedon ohjauksen välillä ilman Ramoa ja lisäksi tehtiin pari toistoa pelkästään välistävetoa. Kahteen ratatoistoon sain kohtuullisen välistävedon ohjauksen. Ratapätkän viimeisenä olleelle esteelle Ramo irtosi tällä kertaa mukavasti ja kiihdytti taakseen vilkuilematta,vaikka jättäydyin tarkoitukselle hieman taakse. Lähtöluvan odottamista emme ole vähään aikaan erikseen harjoitelleet ja se näkyi illan harjoituksessa. Ramo varasti neljä kertaa, mutta palasi ärjäisystäni takaisin. Kokeilin lämmittely ja jäähdyttelylenkillä kevyttä hölkkää, vaikutti siltä, että syysflunssa olisi ehkä voitettu ja voitaisiin taas aloittaa juoksutreenit. Ohjatuissa agility-harjoituksissa onkin seuraavaksi kahden viikon tauko, minkä aikana pitää yrittää saada aikaan edistymistä pujottelu ja kontakti -teemoissa. Niin ja lähtöluvan odottamistakin on taas syytä harjoitella ihan erikseen.

Rally-tokoilua

Syysflussasta voi seurata jotain kivaakin. Kun minuun reilu viikko sitten iskenyt flussa esti ennakkoon suunnitellut canicross-harjoittelut, treenailimme lähinnä tokoliikkeitä, jotta ohjaajan ei tarvinnut hirmuisesti liikkua. Sen seurauksena eräs tuttavani sai innostettua minut tutustumaan nyt viikonloppuna uuteen lajiin nimeltä Rally-tottelevaisuus. Se on Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa kehitetty koiraurheilulaji. Lajin kehittäjä on Charles L. "Bud" Kramer. Suomessa lajia tekee tunnetuksi tammikuussa 2009 perustettu Suomen Rally-Tokoliitto ry. Rally-Tokossa kilpaillaan neljässä eri tasoluokassa. Alokas-, avoin-, voittaja- ja valioluokassa. Alokasluokka suoritetaan koira kytkettynä hihnaan, avoin-, voittaja- ja valioluokka vapaana. Tasoluokasta riippuen kilparadalla, jonka koko on noin 15 x 20 metriä, on 10-20 tehtäväkylttiä. Kylttien välimatka on noin 3 -5 metriä. Tehtävinä on esimerkiksi istumista, käännöksiä, pujottelua, pysähtymistä, askelia eteen, taakse ja sivulle, estehyppyjä, maahan menoja ja paikalla oloa. Osa liikkeistä on samoja kun virallisessa tottelevaisuuskokeessa. Tehtävästä toiseen siirrytään seuraamisessa, mutta ei vaadita täydellistä seuraamista jatkuvassa kontaktissa. Koira ei kuitenkaan saa merkittävästi edistää, jätättää tai irrota sivusuunnassa. Vähiten virheitä tehnyt koirakko on kilpailun voittaja. Jos saman virhepistemäärän omaavia koirakoita on useita, nopeiten radan suorittanut koirakko on voittaja.

Kilpailussa jokainen koirakko saa radalle lähtiessään 100 pistettä ja tuomari vähentää pisteitä jokaisesta huomaamastaan virheestä. Virheitä ovat muun muassa alokasluokassa hihnan lukon nouseminen (remmin kuuluu olla täysin löysä), koiran liika vinous, koiran liian hidas tai myöhäinen liike, koiran haluttomuus tai koira haistelee maata tai koskee kyltteihin. Sitä vastoin koiran kehuminen ja innostaminen on sallittua. Hyväksytyssä suorituksessa on vähennysten jälkeen yli 70 pistettä. Kolmella hyväksytyllä suorituksella koirakko siirtyy seuraavaan tasoluokkaan. Kilpailu alkaa rataantutustumisella, jossa tuomari kiertää kilpailijoiden kanssa radan läpi ja kertoo kuinka liikkeet tulisi suorittaa ja mitä asioita hän pitää tärkeänä. Rataesittelyn jälkeen ohjaajilla on vielä mahdollisuus tutustua rataan itsenäisesti. Kukin koirakko suorittaa radan yksitellen ennalta määrätyssä järjestyksessä. Tietoa lajista löytyy muun muassa Suomen Rally-Tokoliiton sivuilta osoitteesta http://www.rally-toko.fi/

Tutustumisen perusteella sanoisin, että lajissa yhdistyy hauskalla tavalla tottelevaisuus ja agility. Tutustuin Ramon kanssa Rally-tokon alokasluokan tehtäviin lauantaina ja tänään osallistuimme murphyn lakia uhmaten epävirallisiin kisoihin mölliluokassa. Tuloksena hyväksytty suoritus pistein 88/100. Virhepisteitä napsimme kylttien koskettamisista ja nuuhkaisuista. Sain juuri sitä mitä tilasinkin, Ramo näki kyltit ensimmäistä kertaa radalla ja olihan niitä sitten aivan pakko ohimennen nuuhkaista, snifh! Sain luvan tehdä radan möllikilpailun päätyttyä uudestaan ja uusinnassa kyltit eivät enää arvatenkaan kiinnostaneet.

Agilityn ohjatuissa treeneissä harjoiteltiin edellisellä viikolla ohjausteemoista lähinnä takaakiertoa ja sylkkäriä. Molemmat toimivat tuolla kertaa melko hyvin ts. saatiin onnistuneita toistoja enemmän kuin epäonnistuneita. Viime viikon agilityn ohjattu treeni jäi sairastelun vuoksi väliin, mutta huomenna mennään taas intoa puhkuen ohjattuun treeniin. Omatoimiharjoittelussa ollaan jatkettu pujottelu- ja kontakti-teemoilla. Joskin niidenkin harjoittelussa ei pysytty suunnitelluissa harjoittelumäärissä.

Jäljestyspuolella elättelin toiveista päästä mukaan tänä viikonloppuna pidettyyn Mejä-kokeeseen, mutta valitettavasti emme mahtuneet mukaan. Edellisen viikon tiistai-iltana tehtiin pitkästä aikaa henkilöjälki pellolle. Tavoitteena oli saada nenä alas ja ilmaista esineet. Molemmat tavoitteet toteutuivat ja jäljestysvauhtikaan ei noussut liian kovaksi. Torstai-iltana tehtiin esineruutu-harjoitus, jossa keskityttiin esineiden hallittuun luovuttamiseen. Esineitä oli kaikkiaan kuusi, joista neljän kohdalla luovutus alkoi jo hitusen muistuttaa sellaista kuin sen käsitykseni mukaan pitäisi ollakin. Kaksi ensimmäistä esinettä Ramo kävi "viskaamassa" vauhdilla noin metrin päähän ja ryntäsi päinvastaisesta käskystä huolimatta etsimään seuraavaa esinettä! Ruudussa tuo "penneli" pysyi hienosti, kävi kerran ulkona toiselta sivulta ja kerran takalinjalta, mutta palasi molemmilla kerroilla nopeasti takaisin. Edellisenä lauantaina tehtiin henkilöjälki-harjoitus, jossa teemana kulmat ja esineet. Kulmat menivät ok, mutta viidestä kepistä yksi jäi maastoon, vaikka Ramo oli siinä kohtaa aivan jäljen päällä.

Loppuun vielä Eevalle, Roopelle ja "tytöille" iso kiitos Ramon hoidosta! Viime viikon maanantai "tyttöjen" kanssa oli todennäköisesti perro-pojalle "taivas", illalla olohuoneessa maata retkotti selällään tyytyväisenä huokaileva ja kuorsaava "Romeo".