Rauhallista joulun odotusta

Hyvää Joulua - Feliz Navidad

Jou, jou, joulua!

Hyvää Joulua!

Esineruutua ja pk-tottista

Yllättävä kirjoitusinto iski, joten luvassa puuduttavaa selostusta viikon kohokohdista esineruudun ja pk-tottiksen osalta.

Tein Ramon kanssa ulkoilun ja muun puuhastelun lomassa kahteen otteeseen esineruutu-harjoituksen. Ensimmäiseen harjoitukseen tamppasin ruudun, jossa oli leveyttä noin 30 metriä ja syvyttä noin 20 metriä. Pimeys esti tekemästä isompaa ruutua, kun en olisi erottanut syvemmän ruudun takalinjaa :) Ruudun tamppaamisen jälkeen tehtiin pk-tottiksen seuraamiskaavio ja istumisliike sekä maahanmeno ja luoksetulo. Seuraamiskaavion alussa Ramon seuraaminen oli aivan liian väljää, mutta kontakti oli hyvä ja se jopa pysyi hyvänä koko kaavion ajan. Seuruukaavion käyntinopeuden muutosten jälkeen Ramo korjasi oma-aloitteisesti seuruuta tiiviimmäksi. Ihme ja kumma, hoksasin pakkata Rumbelon oma-aloitteisesta seuruun tiivistämisestä. Istumaliikkeen valmisteleva seuraaminen oli tiiviimpää kuin kaaviossa, mutta edisti. "Istu" -käskyyn Ramo reagoi nopeasti ja pysyi rauhallisesti istumassa liikkeen loppuun asti. Siitä palkaksi rasun "repimis- ja tapporiehat". Ennen maahanmenon ja luoksetulon liikettä pidin muutaman minuutin rauhoittumistauon. Liikkeen valmistelevassa seuraamisessa tein ylimääräiset täyskäännökset oikealle ja vasemmalle. Seuraaminen oli taas väljää, mutta maahanmeno oli juuri sellainen säpäkkä putoaminen, jollainen haluan sen olevankin. Sehän putosi kuin kivi :) Meinasin jo palkata ja vapauttaa tuosta maahanmenosta, mutta jatkoin kuitenkin liikkeen luoksetuloon ja sivulle siirtymiseen saakka. Luoksetulossa Ramo tuli tuttuun tapaansa lujaa vauhtia, mutta jarrutti voimakkaasti eikä törmännyt, vaikka tassut vähän luistivatkin. Vauhdista ja jarrutuksesta huolimatta tuli myös suoraan eteen, palkkasin edestä ja odotutin muutaman sekunnin ennen perusasentoon käskyä. Perusasentoon siirtyminen oli odotetusti tikru-pompulla höystetty. Edestä sivulle siirtyminen tuntuu nyt vaan olevan jotenkin tavattoman vaikeaa saada onnistumaan ilman tuota tikru-pomppua, hmm... pitänee vaan sitkeästi harjoitella. Tottisosuuden jälkeen tehtiin pieni hihnalenkki ja siirryttiin esineruutu-alueen lähelle.

Esineruudulla jätin Ramon odottamaan ja katsomaan, kun vein esineet (pipo, hanska ja crocsi) ruutuun. Kelpo suoritus tuolta duracelilta, vaikka piippailua ja pari kiljahdusta pääsikin. Ennen ruudun lähetyslinjalle siirtymistä kävelytin Ramoa hetken vapaana vierellä. Kerran jouduin kieltämään todella kuuluvasti, jotta Rumbe ei olisi singahtanut omia aikojaan alueelle. Lähetyslinjalla otin vielä Ramon sivulle, tavoitteena hetken rauhoittuminen ja keskittyminen. Erilaisissa aloitusrutiineissa pitää olla Ramon kanssa ehdoton, jotta se oikeasti oppisi rauhoittumaan ja keskittymään tulevaan tehtävään. Lisäksi minun täytyy pysyä näissä tilanteissa todella rauhallisena, mutta päättäväisenä. Lähetin Ramon alueelle linjan oikeasta kulmasta ja se irtosi kovalla vauhdilla aina ruudun takalinjaan asti, josta löysi nopeasti (tuurilla) ensimmäisen esineen (pipo). Pipoon tartuttuaan Ramo lähti heti vauhdilla palautukseen. Lyhyt rasu-leikki palkaksi. Siirryin muutaman askeleen lähetyslinjan keskikohtaa kohden, josta uusi lähetys alueelle. Taas vauhdikas lähtö ja hieman oikealle kaartaen takalinjalle, josta varmaankin ainakin noin pari metriä yli. Sieltä paluu alueen keskelle, samalla työskentely muuttui keskittyneemmäksi ja häntä aloitti hurjan vippauksen. Hienosti malttoi tarkentaa alueen keskellä hieman piilossa olleen crocsin. Crocsin löydettyään Ramo jäi hetkeksi paikoilleen, mutta lähti palautukseen ilman käskyä. Siirryin taas lähetyslinjalla muutaman askeleen kohti kulmaa ja lähetin Ramon suoraan crocsin palautuksesta kolmannen kerran alueelle. Lähti edelleen vauhdilla, mutta osoittamaani suuntaan, aloittaen maavainuisen työskentelyn. Eteni aivan alueen reunaa, teki tarkistuslenkin keskelle, josta siirtyi taas alueen takalinjalle vasempaan kulmaan ja tarkensi siellä piilossa olleen hanskan. Tällä kertaa onnistuin hihkaisemaan juuri kun Ramo nosti hanskan ja otti samalla suunnan kohti meikäläistä, se toivottavasti kertoi tuolle huurittomalle klopille, että nopea esineen palautus on se "juttu", josta "täti-tättärää" repää riemusta. Ja repesinhän minä, riemusta! Ikivanhojen toppahousujen saumatkin olivat lujilla, kun vähän irroteltiin hienosti sujuneen työskentelyn päätteeksi. Samalla retkahti ennestään jäykkänä ja ajoittain kipeänä ollut olkapää ja takalistoon tuli kunnon mustelma männyn kannon päälle päätyneestä "laskeutumisesta". No, syksyn erinäisten kompurointien myötä näihin alkaa jo tottua.

Viikon toinen esineruutu-harjoitus tehtiin edellistä huomattavasti huonommalla suunnittelulla ja valmistelulla, ei vaan jostain syystä "napannut". Ruutu, tai ei sitä ruuduksi voi sanoa, lähinnä epämääräinen kaistale. Muutamaan kertaan ristiin rastiin kävelty kahdeksikon muotoinen noin 30 metriä syvä alue. Esine oli lähes "takalinjalla" lumisten kanervien ja risujen alle piilotettuna. Jätin Ramon odottamaan kun kävelin alueen ja piilotin esineen. Alueelle menon ja lähetyksen tein kuten tuossa aikaisemmassa harjoituksessa. Ramo lähti alueelle aivan hirvittävällä vauhdilla ja kohelluksella. Keskeytin kohelluksen äänekkäällä murahduksella ja annoin uuden käskyn. Ramolta keskeytykseen saadun mulkaisun tulkitsin seuraavasti. "Jaaha, että sitä ollaan taas niin tosikkona. Juu, ruvetaan hommiin." Keskeytyksen jälkeen Ramo aloitti kuitenkin huomattavasti keskittyneemmän työskentelyn ja esineen paikannus onnistui helposti. Palautukseen lähti heti esineen napattuaan ja toi sen suoraan lapaseen. Balsamia edellisestä kerrasta entisestään jäykistyneelle olkapäälle ja mustelmille! Rumbelle puolestaan "ykskätinen rasu-ralli" ja puolet iltaruuasta.

Viikon aikana on lisäksi tullut lähinnä autoilleissa mietittyä, että monien asioiden harjoitteluun pitäisi talven aikana löytää aikaa, jos aiotaan ensi keväänä yrittää mahtua mukaan johonkin jälkikokeeseen. Tottisosuuden osalta tarvittaisiin suunnitelmallisempaa harjoittelua. Tottiksen osalta epävarmin ja siinä suhteessa heikoin osa-alue meillä on valitettavasti tuo seuraaminen. Silloin kun kaikki "palaset" osuvat kohdalleen, niin Ramon seuraaminen on iloisen näköistä ja vähitellen myös tiiviimpää, mutta ... jos "palaset" eivät osu kohdalleen, niin mennään sellaista "matkalaukku-seuraamista", josta ei varmana kokeessa heru pisteitä. Luoksetulon osalta takkuaa edestä sivulle siirtyminen. Tikru-pompun korjaamisen onnistumiseen kuitenkin uskon, koska päästiinhän me luoksetulon "kurre-asennostakin" ihan kelvolliseen eteen tuloon. Hyppynoudoissa ja eteen lähettämisessä ilmaantuvista haasteista ja ongelmista olen autuaan tietämätön, koska näiden liikkeiden opettelussa ollaan vasta alkuvaiheessa. Todennäköisesti jotain on niistäkin on kuitenkin odotettavissa. Jäljen osalta heikoin osa-alue on janatyöskentely. Se tuntuu vaivaavan mieltäni niin paljon, että taidan sittenkin yrittää tehdä asialle jotain talven aikana. Toisaalta en voi myöskään tuudittautua siihen, että jälkiesineet takuuvarmasti nousevat ensi keväänä. Niin, ja saatetaan me jonain kauniina päivänä sujuvasti kurvata henkilöjäljeltä riistanjälkien perään. Tiedostettu on sekin, että myös esineruudun osalta tarvitaan tämän viikon onnistuneista suorituksista huolimatta vielä hurjan paljon harjoittelua ja esineiden palautuksen vahvistamista. Oho, kylläpä tuli autoilumietiskelyiden kirjoittamisesta sellainen olo, että "laiska töitään luettelee".

Talven riemuja

Blogiin kirjoittaminen on jäänyt milloin mistäkin syystä. Pimeinä syysiltoina kaikki liikenevä energia piti käyttää ennemmin Ramon kanssa tekemiseen kuin blogin kirjoittamiseen ja kun lumipeite toi kaivattua valoa pimeisiin iltoihin, pitää olla ulkona, eikä istua sisällä. Ramosta pakkaslumessa kiihdyttely on vähintäänkin yhtä hauskaa kuin kesällä hiekkakuopilla "kurvailu". Talvessa ei oikeastaan ole muuta ikävää kuin, että liian kylmällä ilmalla ja liukkailla teillä ei voi juosta, ei pääse jäljestämään ja, että ulkona harjoitellessa on sormet aina jäässä.

Ennen lumipeitteen tuloa ehdittiin tehdä yhteensä neljä henkilöjälkiharjoitusta, pari kokeenomaista ja pari kulmaharjoitusta. Henkilöjäljellä Ramo edistyi loppusyksystä eniten esineilmaisussa. Viimeisessä jälkiharjoituksessa kaikki jälkiesineet tulivat ohjaajan lapaseen, eikä niitä "sylkäisty" olan yli tyyliin, että tossa on "tikkus". Sen sijaan Ramon janatyöskentelyä en saanut työstettyä sellaiseksi kuin olin suunnitellut. Verijäljen osalta "palikat" ovat kasassa, joten se laji jätettiin hyvillä mielin talvitauolle. Syksyn viimeisessä verijälkiharjoituksessa oli mukana muun muassa Ramon emä Frida. Olin yllätynyt miten samanlaisella tyylillä "äitee" ja poika jäljestävät. Frida muuten toimi verijäljellä kuin vanha tekijä,vaikka oli ensimmäistä kertaa lajia kokeilemassa.

Agility-harrastusta on jatkettu kerran viikossa olevilla ryhmäharjoituksilla ja muutamilla omatoimiharjoituksilla. Talven kylmyys tuntuu haittaavan eniten agilityn harrastamista. Vaikka tykkään liikkua talvisessa ilmassa noin muuten, niin agilityssä kylmyys häiritsee omaa keskittymistä ja toisaalta päästä varpaisiin topattuna olen entistä hitaampi ja kankeampi. Yritän epätoivoisesti kuvitella, että kylmässä hallissa olisi ihanan lämmintä, mutta minkäs teet kun paleltaa niin paleltaa. Agilityn omatoimiharjoituksissa on tahittu pujottelua ja kontaktiesteistä erityisesti puomia ja A-estettä. Niiden osalta Ramo on edistynyt siten, että pujottelu sujuu helpoista kulmista osana rataa. Järin kaukaa en voi vielä radalla Ramoa lähettää pujottelemaan, mutta harjoittelumäärän nähden en sitä voi odottaakaan. Samoin kontaktit puomilla sekä A-esteellä onnistuvat radalla, eikä ainakaan toistaiseksi ole ilmennyt varastamista. Keinua ei olla vielä tehnyt osana rataa, enkä tuota "hessu hopoa" uskaltaisi radalla keinulle vielä päästääkään.

Kaikenlaisen sähellyksen ja arkisten touhujen keskellä ei olla unohdettu myöskään tottelevaisuusliikkeitä. Niitä on harjoiteltu pienissä erissä ja useimmiten sellaisella hurlumhei tyylillä. Tottiskuvioiden lisäksi on tahittu esineruutua. Esineruudussa palattiin lähtöpisteeseen, kun perropoika keksi alkaa koota esineet ensin ruudun keskelle ja yritti sitten tuoda kaikki kerralla meikäläisen lapaseen. Olen aina ollut sitä mieltä, että Ramo ei ole välttämättä se meidän "penaalin" terävin kynä, mutta tuossa kohtaa se kieltämättä yllätti. Samantapaista käyttäytymistä ilmenee tosin joskus myös kotona, kun Ramo oma-aloiteisesti kerää lattialla tai tuolilla lojuvat sukat ja hanskat yhteen pinoon. Tahvo-kissan mielestä tuollainen siivousintoilu on aina kiitettävää ja katsomisen arvoista. Se ampaisee yleensä tiikerinä paikalle istumaan sukka- ja hanskapinon viereen "viralliseksi valvojaksi".

Halloween tokoilua

Palasimme perjantai-iltana muutavan viikon tauon jälkeen tokoharjoitusten pariin. Kotikulmilla ainoa edes jotenkin valaistu harjoittelupaikka on paikallisen koulun hiekkakenttä. Perjantai-iltaiseen harjoitukseen saatiin bonuksena kunnon häiriöt, kun koululla pidetyn lasten halloween-juhlan päätyttyä pienet äänekkäät piippalakit säntäilivät pihalla odottaviin autoihin. Ramo Dumblerode näytti yllättäin parastaan ja esimerkiksi seuruun kontakti ja paikka olivat piipalakkihäiriössä jopa paremmat kuin häiriöttä tehdyssä seuruussa. Jäävät liikkeet ja luoksetulo tehtiin peräkkäin muutaman piippalakki-ihmisen toimiessa yleisönä. Jäävistä liikkeistä istuminen ja maahan meno ok, mutta seisomaan jääminen oli hidas ja tarkkasilmäisen yleisön mukaan Ramo oli vielä siiränyt toista etutassua eteenpäin käskyn jälkeen! Luoksetulo noin 20 metrin matkalta. Ramo tuli täysillä, kuten aina, jarrutti kuitenkin tällä kertaa ajoissa, eikä törmännyt. Tässä palkkasin välissä hyvästä eteentulosta. Sivulle siirtyminen onnistui ilman pomppua, mutta olisi saanut olla huomattavasti nopeampi. Lyhyt tauko ja sen jälkeen liikkeestä maahanmenot kävelystä ja juoksusta. Iltaisin tehty maahan-seiso jumppa alkaa ilmeisesti tuottaa tulosta, koska nyt Dumblerode todella putosi käskystä maahan. Harjoituksen loppuun kaukokäskyt (maahan-seiso-istu) rasiapalkalla ensimmäisen kerran 10 askeleen päästä. Ensimmäisessä yrityksessä liikkui reilusti eteenpäin seisomaan noustessa. Tein asennon vaihdokset lähietäisyydellä (ok) ja uudestaan 10 askeleen päästä. Nyt pelitti ja vapautus rasialle, ehkä me joskus tuokin opitaan.

Agilityn harjoittelu on taas syyskuun lopusta alkaen kuulunut Ramon arkeen. Ohjatut harjoitukset ovat kerran viikossa ja niiden lisäksi on lokakuun puolivälin jälkeen ollut myös yhdet omatoimiset harjoitukset per viikko. Omatoimisissa harjoituksissa olen pyrkinyt tekemään ohjatussa harjoituksessa vaikeusia tuottanut juttua ja pujottelua tai vahvistanut kontaktiesteiden alastuloa.

Elo-, syys- ja lokakuun ajan harrastamisen pääteema on kuitenkin ollut henkilöjälki. Ramon jäljestäminen ja jälkiesineiden ilmaisu alkavat nyt olla sellaisessa vaihessa, että voidaan hyvillä mielin jättää laji talvitauolle. Jos kelit pysyvät tällaisina, niin muutamana viikonloppuna on tarkoitus tehdä vielä kokeenomaisia harjoituksia ja ehkä yksi ylipitkä useamman kulman jäljestys. Henkilöjäljen lisäksi olisi hyvä saada vielä ennen lumen tuloa myös muutama verijälki ajettua, jotta voisi senkin lajin jättää talveksi hautumaan.

Hyvinkään ryhmänäyttelyssä 19.9.2010

Koiranäyttelyharrastajien määrä kasvaa vuosi vuodelta, mutta minulle näyttelyt ovat jotenkin vieraalta tuntuva maailma. Lähinnä edellä mainitusta syystä näyttelyksi valikoitui sopivan pieneltä vaikuttava ryhmänäyttely. Ennen näyttelyyn menoa opetin Ramolle iltapuhteena näyttelyseisonnan, jotta se osaisi seisoa edessäni tarjoamatta kontaktia. Kehässä liikkumista eli ravaamista vierellä ilman kontaktia olisi pitänyt harjoitella paljon enemmän, jotta homma olisi toiminut varmuudella myös kehässä. Yhteisliikkumisessa Ramo liikkui vielä kauniisti ravissa, mutta yksittäisarvostelun liikeosuudessa välillä peitsaten ja lanneosaa köyristäen, kuten tuomarikin arvostelussa mainitsi. Näyttelytulos kuitenkin saatiin ja arvostelustakin olen monelta osin tuomarin kanssa samaa mieltä. Ramo sai avoimen luokan urosten laatuarvostelussa maininnan hyvä. Kirjallinen arvionti kuului seuraavasti: "2,5-vuotias hyvärunkoinen nuori uros, joka tänään tekee hieman korkearaajaisen vaikutelman. Riittävästi raajaluustoa. Erinomainen uroksen pää. Vahva kuono. Purenta voisi olla paremmin leikkaava. Vahva kaula, joka voisi kiinnittyä sulavammin ylälinjaan. Köyristää lanneosaa liikkeessä. Liikkuu hieman kapealla ja lyhyellä askeleella. Voisi olla paremmin kulmautunut. Erinomainen karvan laatu. Peitsaa miellään. Mukava luonne."

Loppukesän ja alkusyksyn parhaat ja pahimmat palat

Sunnuntaina 26.9. seikkailtiin Säkylänharjun ja Virttaankankaan maisemissa alkusyksyn aurinkoisesta säästä nauttien. Neljän tunnin ulkoiluun sisältyi reippaan kävelyn lisäksi juoksua ja mäkitreeniä. Kävellen ja juosten taitettua matkaa kertyi 12 kilometriä. Ramolla kilometrimäärä lienee huomattavasti suurempi, koska sillä riitti virtaa kiihdytellä niin hiekkakuopalla kuin maastossakin.

Ramo 25.7.2010

Kuvaaja Merle Holmberg

Sunnuntain ulkoilu oli hyväksi vastapainoksi edellisen päivän autossa ja luentosalissa istumiselle. Kävin Espoossa Espanjanvesikoirien rotupalaverissa kuuntelemassa Opaskoirakoulun johtajan, Riitta Liimataisen mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää esitystä koiran luonteesta ja sen testaamisesta sekä luonnetyöryhmän toiminnasta. Esityksen jälkeen matka jatkui vielä Mäntsälän kautta kotiin, joten päivälle kertyi ihan kiitettävästi pituutta. Ramo oli tietysti mukana, koska periaatteenani on, että viikonloppuisin koira kulkee mukanani, jos vaan suinkin mahdollista. Hienosti tuo malttoi makoilla jaloissa ja kuunnella Liimataisen esitystä. Ilme taisi olla vähän samanlainen, kuin tuossa alla olevassa kesällä otetussa kuvassa.

Ramo 25.7.2010

Kuvaaja Merle Holmberg

Keskiviikkona 22.9. käytin Ramon eläinlääkärissä kontrollissa. Kontrollikäynnillä tarkistettiin, että tassuissa ollut hiivatulehdus on poissa. Nizoral-pesut näyttivät tehonneen, koska hiivaa ei enää löytynyt. Tassujen hiiva todettiin 25.8. käynnin yhteydessä, jolloin varsinaisena käynnin syynä oli paikallisen eläinlääkärin 18.8. toteama kynsivallin tulehdus, joka ei antibioottilääkityksestä ja muista hoitotoimenpiteistä huolimatta osoittanut parantumisen merkkejä. Käynnistä paikallisella eläinlääkärillä tuli yllättävien käänteiden johdosta varsin kummallinen kokemus. Eläinlääkärille mentiin reippaasti kävellen, mutta pois tultiin hitaasti huojuen, kun nopealiikkeinen lääkäri ehti tuikata rauhoittavan Ramo takalistoon enempiä kyselemättä. Syynä ilmeisesti koiran tuima ilme ja tuijotus, kun lääkäri otti tassun käsiinsä. Ymmärrän toki, että koiran rauhoittaminen voinee joskus olla tarpeen koiran itsesäkin vuoksi, jos se on kovin paniikissa, mutta tässä tapauksessa niin ei ollut. Myönnän, että suhtaudun rauhoitteiden käyttöön jotenkin vainoharhaisesti, mistä syystä olisinkin ehdottanut vaikkapa kuonokopan laittamista, jos mahdollinen hampaiden käyttö oli päällimmäisenä huolena. Tassun jatkohoidot sujuivat onneksi ilman mitään tuollaisia meikäläisen hermoille käyviä tapahtumia, eikä potilaskaan tuijotellut tai jäykistellyt rauhallista, mutta varmaotteista lääkäriä, vaan keskittyi lääkärin korvan tutkimiseen ja pussailuun tassututkimuksen ajan.

Kynsivallin tulehdus ja siihen annettu lääkitys estivät osallistumisen Auran Nuuskut ry:n 21.-22.8 järjestämään Mejä-kokeeseen ja antidoping-karenssin johdosta myös 28.8. päivälle suunniteltu luonnetesti jouduttiin jättämään väliin.

Ramo 18.8. ell käynnin jälkeisenä päivänä "päivähoidossa" valvonnassa, jotta ei nuole karvatontona ja rikkinäistä kynsivallin ihoa.

Ennen kynsivallin tulehtumista ja myös sen jälkeen ollaan harjoiteltu pääasiassa toko-liikkeitä ja henkilöjälkeä. Tokoilun osalta ei ole erityistä mainittavaa. Sen sijaan henkilöjäljen osalta jälkitarkkuus ja kulmatyöskentely ovat parantuneet aikaisempaan verrattuna. Esineiden ilmaisu on tällä hetkellä jäljestyksen heikoin kohta. Yritän työstää sitä ennen talvitaukoa paremmaksi. Ramolle pitäisi jollain keinoa löytää jäljellä olevien esineiden osalta sellainen "nosta keppi ja tuo se nopeasti - vähänkö on hianoo" juttu, mutta se tulee vaatimaan mielikuvitusta, koska jäljestäminen nyt vaan on sen mielestä jotain todella palkitsevaa. Syyskuun alussa aloitin uudestaan esineruudun harjoittelun. Nyt ruudussa on toistaiseksi vain yksi esine ja panostetaan harjoittelussa vauhdikkaaseen esineen palautukseen.

Agilityn osalta elokuu ja syyskuun kolme ensimmäistä viikkoa olivat erinäisistä syistä johtuen lähes totaalitaukoa. Tiistaina 22.9. päästiin vihdoinkin mukaan syyskuun alussa alkaneisiin pienryhmän harjoituksiin. Tauko oli tehnyt Ramolle hyvää, mutta minulle ei. No, epäonnistumisista oppii ja pienikin parannus seuraavalla kerralla tuntuu aivan varmasti hienolta saavutukselta.

Loppukesän parhaimpiin hetkiin kuuluivat ehdottomasti lomapäivät, joissa yhdistyi sopivasti joutenolo ja kavereiden tapaaminen. Tuossa yksi kuva, jota katsoessa tulen hyvälle mielellä. Ramo vieraili vanhemman herrasmiehen "Sir Vilin" luona ja yllätyksekseni se käyttäytyi erittäin kunnioittavasti tuon hienon ja iloisen herrasmiehen seurassa.

Sir Vili ja Ramo elokuussa 2010

Mejä-kokeessa 25.7.2010

Vihdoinkin saan aikaiseksi kirjoittaa heinäkuun lopun Mejä-kokeesta, jonne pääsimme jonkun koepaikan alunperin saaneen koirakon peruuttaessa osallistumisensa. Koepaikan saaminen ei ole ylipäätään mitenkään varmaa, koska tulijoita kokeisiin on käsitykseni mukaan yleensä poikkeuksetta enemmän kuin mitä järjestäjät voivat mukaan ottaa.

Kokeen järjesti Salon Seudun Noutajat ry ja koepaikkana oli Salon Muurla. Kokeen keskuspaikkana toimi paikallisen metsästysyhdistyksen maja. Puitteet olivat hienot, mutta helteinen ilma teki niin jälkientekotalkoista kuin itse kokeestakin ihan vakavasti otettavan urheilusuorituksen. Koepäivä valkeni yön ukkosen ja sateen jäljiltä kostean kuumana, joten myös koirilla oli odotettavissa rankka työrupeama. Otin autoon mukaan muun muassa vettä tavanomaista huomattavasti enemmän, jotta saisin tarvittaessa kasteltua vaikka koko koiran. Laukauksensietotesti sujui odotetusti ja kaikki meidän tuomariryhmän koirakot pääsivät maastoon.

Ramolle arvonnassa tullut jälki kulki suhteellisen korkealla harjumaastossa. Jäljen ensimmäinen osuus oli nuorta mäntymetsää, josta tultiin hakkuuaukean reunaan. Siitä noustiin kallioisen alueen läpi suhteellisen helppokulkuiseen mäntymetsäiseen harjumaastoon. Jäljen toinen ja kolmas osuus kulkivat kokonaan harjumaastossa. Kaato oli sijoitettu loivaan ylämäkeen. Jäljelle lähtö ja valmistelevat toimenpiteet sujuivat totuttujen rutiinien mukaisesti. Käytin koko avomerkatun matkan ohjaukseen ja yritin sillä tavalla viestittää Ramolle, että sen tehtävänä on jäljestää tarkasti, eikä kaahottaa itsevarmana tuhatta ja sataa eteenpäin. Ohjauksen alussa sain Ramolta tutun "mulkaisun", jonka tulkitsen tarkoittavan jotain sen suuntaista, että mitä siinä jarrutat, kyllä minä tiedän kuinka tämä homma hoidetaan. Ohjaus ja vauhdin säätäminen tuottivat kuitenkin toivomani tuloksen eli kirsu painui lähemmäs maata ja koira keskittyi enemmän jälkeen. Hakkuuaukeaa lähestyttäessä Ramon jäljestysvauhti ja nenän käyttö olivat mielestäni juuri sellaiset kuin halusin niiden olevan, kävelyvauhtia matalalla nenällä. Heti aukealle tultaessa edettiin vähän matkaa heinikkoisessa maastossa, jossa Ramon häntä alkoi heilua puolelta toiselle kiivaammin ja jäljestys muuttui aaltoilevammaksi. Seuraavaksi kaarrettiin suhteellisen jyrkästi oikealle ja hännän liike voimistui entisestään ... arvasin, että kohta pyöritään. Tällä kertaa ei menty ruokintapaikalle tai muihin mielenkiintoisiin kohteisiin, mutta sen verran pyörittiin, että jälki aivan ilmiselvästi hukkui, vaikka "vispilä" ihan tosissaan yrittikin sille palata. Uusi alku ja johan lähti "pelittämään". Edettiin tarkasti ja tehtiin vain yksi tarkistuspisto. Ramon kulmatyöskentelyyn olin erityisen tyytyväinen. Se merkkasi kummatkin kulmat kunnolla (toisen vähän turhankin huolellisesti) ja selvitti suunnat pienillä tarkistuksilla. Kaatona oli hieman tuoksahtava hirven sorkka! Sinne edettiin lievään vastatuuleen reippaasti ilmavainulla. Sorkalle päästyään Ramo pysähtyi nuuhkimaan sitä jännittyneen uteliaana, mutta oli siitä huolimatta sen oloinen, että "tul sää mamma ottamaan toi, se on iso ja haisee".

Virallisen arvostelun tulos oli 38 pistettä ja AVO 2. Tuomarina toimineen Juhani Heikniemen koeselostus oli seuraava: "Ramolle osoitetaan alku ja ohjataan jäljelle. Ramo käyttää enimmäkseen maavainua, mutta varsinkin viimeisellä suoralla osittaiseen vastatuuleen myös ilmavainua. Jäljestys on melko jälkitarkkaa jäljen päällä tai sen läheisyydessä loivaa aaltoilua. Ensimmäisellä suoralla ilmeisesti riista aiheuttaa runsasta rengastavaa hakua, jopa paluujäljelle ja lopulta vie hukkaan asti. Toisella suoralla vain yksi tarkistuspisto pois jäljeltä. Kulmat selvitetään pienillä suunnan tarkistuslenkeillä ja merkataan nuuhkien, toinen jopa hieman maistellaan. Kaadon osoittaa pysähtyen nuuhkimaan. Suhtautuu hieman varautuneesti. Jälkiparin työ hyvää ja äänetöntä." Heh, toi "äänetöntä" pisti jotenkin hymyilyttämään, tai siis kyllähän hyvän jälkityön pitää sitä ollakin, eikä me paljon "puheltu", me vaan mulkoiltiin. Ramolta hieno suoritus ja loistava parannus edelliseen peuranruokintapaikalle suuntautuneeseen kevätretkeen verrattuna. Tässä oli jo ihan oikeaa jäljestyksen tuntua.

Kesäkuulumisia ...

Ennen Ramon kuulumisia kuitenkin merkkipäiväuutinen. Joogan ehdoton mestari Tahvo The Tiger saavutti heinäkuun 2. päivä kunnioitettavan 10 -vuoden iän. Tahvo on viisaana otuksena opettanut joogan saloja myös "pikkuveljelleen" Ramolle. Mestarin opeista huolimatta Ramon kehon ja mielen hallinta eivät vielä yllä lähellekään Tahvon tasoa, mutta huolellisen aamuvenyttelyn se on omaksunut.

Ramon kesäkuun loppu sujui pääasiasiassa totutun kaavan mukaan. Aamulla lenkille, päivä kotona hengailua ja illalla lenkkeilyä sekä sopivassa määrin erilaisia aktiviteetteja, kuten agilityä, rallytokoa ja tokoilua. Edellä mainittujen lisäksi tehtiin muutama juoksulenkki ja pari lyhyttä henkilöjälkeä.

Agilityn ryhmätreenejä ei enää juhannusviikon jälkeen ollut, mutta käytiin omatoimisesti harjoittelemassa muun muassa irtoamista, kontakteja ja pujottelua. Mitään erityistä raportoitavaa ei noista harjoituksista ole, mutta sen sijaan laitan tähän väliin pari valokuvaa toukokuun ohjatuista agitreeneistä. Ensimmäisessä kuvassa keskitytään suoritukseen ja toisessa mennään tai oikeammin tullaan täysillä.

Kuva: Tiina Jaakkola

Kuva: Tiina Jaakkola

Teivon raviradalla pidetyssä Agirotu 2010 -tapahtumassa kävimme hengailemassa ja aistimassa mukavan rentoa tunnelmaa. Mukavasta tunnelmasta huolimatta tapahtuman parasta antia olivat tietenkin hienot ratasuoritukset, joita ei voinut kuin ihailla. Heinäkuun alun jälkeen me panostettiin treenailussa tottelevaisuusliikkeiden harjoitteluun ja jätettiin suosiolla muut aktiviteetit hieman vähemmälle, koska ajatuksissani kyti tavoitteeksi alkuvuodesta asettamani käyttäytymiskokeen suorittaminen. Kesäloman aloitin osallistumalla Ramon kanssa 17. - 18.7. Tulimaan kasvattitapaamiseen ja koulutusviikonloppuun Rymättylässä. Kouluttajana toimi Kaisa Hilska ja ensimmäisen päivän teemana oli meille sopivasti toko ja toisena päivänä henkilöhaku. Tokopäivällä tehtiin lyhyitä harjoituksia erilaisten häiriöiden alla. Keskityin Ramon kanssa erityisesti paikallaoloon häiriön alla sekä luoksetuloon häiriön alla. Muita juttuja teimme enemmän sellaisella antaa mennä vaan -tyylillä. Lyhyitä harjoituksia ja paljon leikkiä sekä hengailua. Henkilöhakuun tutustumisen perusteella laji vaikutti hirmuisen mielenkiitoiselta, mutta todella aikaa vievältä. Kaiken kaikkiaan erinomaisen onnistunut ja mukava viikonloppu, jonka järjestämisestä iso kiitos Sinille ja tietysti myös kouluttajana toimineelle Kaisalle.

Keskiviikkona 21.7. oli sitten edessä todellinen totuuden hetki, kun ajettiin aamulla Laitilaan Suomen Suursnautserikerhon järjestämään käyttäytymiskokeeseen. Sen verran oma puntti tutisi, että jos ei henkisenä tukena ja tuuppijana ollut Annukka olisi istunut hanttarin paikalla, niin olisin varmasti ajanut ihan minne muualle tahansa, mutta en Laitilaan. Kiitos Annukka! Puntin tutinaa ei mitenkään lieventänyt se seikka, että edellisenä iltana liikkeestä istuminen vaikutti Ramosta rakettitieteeltä. Tosin istumisliikkeen totaalisen hukkumisen taustalla saattoi olla enemmän kysymys siitä, että pojankloppi näytti ehkä tahimiseen osittain jo kyllääntyneenä meikäläiselle "keskikynttä", notta tässä viiti alvariinsa takapuolta maahan iskiä, kun olis meinaan flikkojakin paikalla. Etukäteen pidin kaikkein varmenpana liikkeenä paikallaoloa. Arvelin, että Ramo voisi kovassa häiriössä nousta seisomaan, mutta paikoillaan se pysyisi. Sen verran paljon ja haastavissa häiriöissä olimme hommaa harjoitelleet.

Kokeen alkua odotellessa ja ensimmäisen parin koesuoritusta katsoessa iski todellinen paniikki, eikä oksennuskaan ollut kaukana. Kentälle kuitenkin päästiin ja aloitettiin paikallaololla. Siinä seistä tönöttäessä minuutit tuntuvat aika pitkiltä, mutta koiraa päin kääntyessä oli hymy herkässä, kun näin Ramo makaamassa suorassa ja ryhdikkäänä. Jälkeenpäin kuulin, että paikallaolon alussa Ramo kaula oli hieman venynyt liikkeitä suorittavan parin edesottamuksia seuratessa, mutta sen jälkeen paikallaolo oli ollut ryhdikästä.

Seuraamiskaavio ja henkilöryhmä sujuivat sekä kytkettynä että vapaana virheittä. Ramon seuraaminen erityisesti kytkettynä oli varmasti yksi sen tähän mennessä parhaista suorituksista. Hyvin menneistä kaavioista huolimatta mietin ennen jäävien liikkeiden aloittamista, että autanko Ramoa istumisliikkeessä selvästi omaa vauhtia hidastamalla vai annanko mennä ja katson, mitä asentoa tarjoaa. Päätin katsoa, ja helkkari sentään Ramo iski pepun maahan, niin kuin pitikin. Alla kuva todisteena.

Kuva: Annamari Heikkilä


Tässä taas ohjaaja näyttää jokseenkin humoristiselta.

Kuva: Annamari Heikkilä

Tottelevaisuusosuuden arvostellut tuomari ei löytänyt suorituksestamme mitään moitittavaa. Hieman hymyillen hän kehotti kuitenkin vielä hiomaan luoksetulon eteentulon pysäytystä ja siitä perusasentoon tulemista. Ramo teki kyllä siinäkin liikkeessä tähän mennessä ehdottomasti yhden parhaista suorituksistaan noin pitkältä matkalta. Jarrutuksen kanssa oli täpärällä (hiekkapilvi ympärillämme oli melkoinen), mutta ei törmännyt, eikä tullut oravana (peppu maassa ja etujalat mun polvien ympärillä). Meidän osaamistasoomme nähden hienosti sujuneen tottelevaisuusosuuden jälkeen jatkettiin suoraan liikenteeseen suhtautumisosioon, joka sujui ilman erityisiä kommelluksia tai kummallisuuksia. Alla olevassa kuvassa kuunnellaan liikenteeseen suhtautumisosuuden arvostelleen tuomarin kommentteja ja toteamusta siitä, että käyttäytymiskoe on suoritettu hyväksytysti.

Kuva: Annamari Heikkilä

21.7.2010 Laitila
BH Tulimaan Omar

Jäljestystä ja agilityä

Olen alkanut fanittamaan valoisia kesäiltoja. Ulkoilun ja mielekkään tekemisen järjestäminen työpäivien ajan kotona odottavalle koiralle tuntuu niin paljon helpommalta kuin syksyn ja talven säkkipimeinä iltoina. Kuluneella viikolla tehtiin pitkiä lenkkejä, jäljestettiin ja käytiin pariin otteeseen agilitykentällä.

Tein Ramolle keskiviikkona noin 600 metriä (200 x 100 x 200) pitkän jäljen, jossa oli kaksi suoraa kulmaa. Esineinä jäljellä oli kaksi namirasiaa (hieman piilossa sammaleiden ja risujen alla) ja lopussa ruokapalkka. Ramo on koira, joka kokee jäljestämisen mielekkääksi, mutta siitä tulee myös helposti nopeuskilpailu ja vauhdin kasvaessa työskentelytarkkuus vähenee. Kokeilin keskiviikkona vauhdin hidastamista todella hitaaseen kävelyvauhtiin. Ramo ei ole mitenkään herkkä liinan kiristymisten suhteen, mutta jatkuva kireys ja vauhdikkaamman etenemisen estäminen taisivat kuitenkin hieman "nyppiä", koska ensimmäisen suoran puolivälissä sain pariin otteeseen liinan päässä kiskovalta kiharapäältä tuimailmeisen kysyvän katseen. Ensimmäisen kulman Ramo meni aavistuksen yli, mutta kaarsi ulkokautta takaisin kulmaan, josta jatkoi jälkeä oikeaan suuntaan. Toisella suoralla Ramon hotales asenne alkoi ilmeisesti hellittämään ja sen jäljestämisestä tuli temmoltaan rauhallisempaa. Toinen kulma oli ensimmäisen kopio, mutta ylitys oli pienempi kuin ensimmäisessä kulmassa. Rasiat Ramo ilmaisi kaivamalla ne esille ja malttoi jopa syödä namipalat kaikessa rauhassa. Viimeisellä suoralla työskentelytarkkuus parani entisestään, taisi perropoika oikein nautiskella jäljestämisestä. No tiedä häntä, mutta liinan toinen pää tuli oikein hyvälle mielelle katsoessaan peppu keikkuen ja häntä puolelta toiselle vipattaen etenevää koiraa.

Torstai-iltana käytiin agilitykentällä puuhastelemassa omatoimisesti vähän sitä sun tätä. Harjoiteltiin 3 x pujottelua, puomia ja A-estettä yksitellen ja 3 x yhdistettynä pieneen ratapätkään. Vauhdin kasvaessa kasvaa myös virheiden määrä eli kaikkia edellä mainittuja esteitä tehdään vielä jatkossakin enimmäkseen yksitellen. Tauon jälkeen tehtiin hyppyharjoituksia, joissa Ramolle ehdottomasti vaikeinta oli keskittyminen hallittuun tekemiseen. Tosin ohjaajallakin riitti ihan mukavasti pähkäiltävää, kun yritti säädellä koiran tekemistä niin, että hommassa olisi jotain järkeä. Perjantai-iltana aksatettiin puolestaan vesikoirien "äijä-ryhmän" kanssa. Harjoiteltavana oli rata, jossa ohjausteemoina muun muassa välistäveto ja sylkkäri.

Lauantaina käytiin jäljestämässä Annukan ja Napin kanssa. Tein molemmille koirille jäljet, joten Ramo pääsi Napista poiketen jäljestämään oman ihmisen tekemää jälkeä. Ramon jäljellä oli tällä kertaa kolme suoraa kulmaa ja pituutta yhteensä noin 300 metriä. Jälkiesineinä kaksi namirasiaa, yksi keppi ja lopussa ruokapalkka. Jäljestysvauhtia nostin hieman keskiviikon vauhdista, mutta edelleen mentiin hidasta kävelyvauhtia. Ramo pysyi melko tarkkaan jäljen päällä ja kulmat se otti tällä kertaa tarkasti. Ensimmäinen aivan kulman päältä, toinen ja kolmas pienellä ylityksellä. Hämmästyksekseni jälkiesineenä ollut keppikin nousi, vaikka olin etukäteen uumoillut sen jäävän maastoon. Kepin luovutus oli tosin hieman hätäinen. Ramo toi kepin eteeni ja sylkäisi sen tennareille, notta tos on keppis! Loppupalkkana ollutta herkkurasiaa sen sijaan käsiteltiin huomattavasti hellävaraisemmin. Ilmojen haltija oli todella suosiollinen, koska sade alkoi vasta kun olimme saaneet jäljet ajettua.

Aika menee niin nopeasti

Aika on tosiaan tuntunut menevän niin nopeasti, että toisinaan ei meinaa perässä pysyä. No, vierivä kivi ei sammaloidu. Tahvo-kissan nukkuessa kerällä sylissä on sopiva hetki kirjata blogiin jotain kesäkuun alkupuolen puuhasteluistamme. Aloitankin tällä kertaa Tahvosta, jonka aika on kulunut lähinnä saalistuksen ja nukkumisen merkeissä. Tahvolla on aina ollut tapana tuoda saalista kotiin, mutta nyt se on jostain syystä ollut erityisen ahkera lauman ravinnonsaannin turvaaja. Kotiin on tullut kymmenkunta päästäistä, pari puoliksi syötyä hiirtä ja pari rotan vonkaletta! Rotta saaliistaan Tahvo oli erityisen tohkeissaan - meikäläisen kirkaisuun suuri saalistaja vastasi paljon puhuvalla ilmeellä, joka taisi tarkoittaa, että kirkumisen sijaan aavistus "rispektiä" olisi nyt paikallaan!

Ramon alkukesään on taasen kuulunut arkirutiinien ja ulkoilun lisäksi niin agility-harrastelua kuin "omaksi iloksi tokoilua" sekä henkilöjälkeä. Molempien kuntoa on kohennettu yhteisillä juoksulenkeillä. Kesäkuun 10. päivänä ilmassa oli kuitenkin suuren urheilujuhlan tuntua, kun agilityn pienryhmän harjoitukset päättyivät yhdessä toisen pienryhmän kanssa pidettyihin kilpailunomaisiin harjoituksiin. Pienryhmien kouluttajat olivat suunnitelleet mukavan syheröiset radat, joilla ei kuitenkaan ollut kontaktiesteitä. Rataan tutustuminen ja arvostelu tehtiin kilpailunomaisesti. Rataan tustumisen jälkeen koirakot (10) starttasivat säkäluokittain yksi toisensa perään radalle. Jännitys ehti vallata mielen ennen ensimmäistä omaa starttia, mutta asenne oli kohdallaan. Ensimmäisestä startista meillä oli saldona 5 virhepistettä, kuten myös toisesta startista, jossa vitonen tuli harmillisesta ohjaajan eli oman sähellyksen seurauksena. Yhteistuloksissa sijoituimme kolmansiksi. Agility-harrastelun parissa on oltu myös vesikoirien omatoimi-ryhmän eli testosteroni-ryhmän harkoissa, niin ja pariin otteeseen on käyty ihan vaan omatoimisestikin harrastelemassa.

Tokoilua on harrasteltu periaatteella vähän kerralla, mutta sitäkin useammin, ja todella vapaalla tyylillä. Jälkimetsään ollaan suunnattu hieman harvemmin, vaikka se on ehkä meidän molempien mielestä sitä kaikista mukavinta puuhaa. Hassua, miten kahvikin maistuu aina jotenkin erityisen hyvältä metsässä jäljen vanhenemista odotellessa.

Mejä-kokeessa riistajälkiä nuuskimas ja muuta tarinaa

Otetaan ennen riistan ruokintapaikalle suuntautuneen kevätretkemme selostusta toisenlainen huumoripläjäys. Kuvassa näette varsinaiset tottelevaisuusliikkeiden virtuoosit. Blogissa on tainnut tulla julkaistua aikaisemminkin päättömiä kuvia, mutta tässä kuvaajan tarkoituksena oli ihan oikeasti kuvata Ramon "säpäkkä" asento ja ilme. No, ei ohjaajakaan kyllä mitenkään ryhdikkäältä näytä.

"Onks mun ihan pakko olla ton vieressä? Kattokaa se on kasvanu, huosunlahkeet on käyny lyhkäsiks."

Sitten siihen meidän keväiseen patikkaretkeen. Kävin Ramon kanssa tänään Mejä-kokeessa. Jos koesuorituksen tunnelmat haluaisi kiteyttää yhteen lauseeseen, niin se voisi olla esimerkiksi seuraava: "Kuano maas ku meet, niin kyllä sieltä jotaki saat kiinni." Tuloksena avoimen luokan pyöreä nolla. Ramon jälki kulki suhteellisen helppokulkuisessa riistarikkaassa kangasmaastossa. Avomerkatun osuuden jälkeen Ramo aloitti vauhdikkaan ilmavainuisen jäljen päällä aaltoilevan jälkityön. Ensimmäisen osuuden puolivälissä se lähti laajalle tarkistuskierrokselle, josta palasi itsenäisesti jäljelle. Ennen ensimmäistä kulmaa Ramo lähti taas riistajälkien tarkistuskierrokselle, josta palasi jäljelle vasta kehoituksesta. Toista osuutta edettiin reippaasti puoliväliin, kun taas riistajäljet veivät Ramoa. Nyt mentiinkin vauhdilla ja päädyttiin läheiselle riistan syöttöpaikalle. Tuossa kohtaa hihnan toinen pää (se, joka liikkui kahdella jalalla) mietti kokeen keskeyttämistä, mutta päätin, että periksi ei anneta, otetaan sitten vaikka vielä se kolmaskin hukka. Kovin pitkään minun ei tarvinnutkaan odotella, kun Ramo paineli taas erittäin määrätietoisesti riistan jäljille. Kun totesin homman joka tapauksessa menneen harjoitteluksi, estin Ramon riistajäljellä etenemisen ja, koska uskoin sen oikeasti tietävän mitä olemme tekemässä, muistutin tehtävästä hieman topakammin. Jarrutin Ramon menoa entisestään ja kolmannen osuuden Ramo jäljesti hienosti maavainulla suoraan sorkalle. Tuosta jäi hyvä mieli ja mikä parasta, pääsin kiittämään Ramoa hyvästä työstä jäljen lopussa. Tuomari totesi koeselostuksessa noiden meidän huimien seikkalujen selostuksen jälkeen jotekin tähän tapaan, että "Koira osoitti osaavansa jäljestää, runsaat riistajäljet veivät tänään voiton verijäljestä." Mielestäni juuri oikein todettu. Itselleni jäi sellainen olo, että Ramo tiesi alusta asti tehtävän, mutta valitsi keinojäljen sijaan riistajäljen. Jonkun verran olen jo ehtinyt analysoida, että miksi, mutta jääköön se nyt tarinoimatta. Ennen koetta tehdyt harjoitusjäljet sujuivat Ramolta koejälkeä huomattavasti paremmin, koetta edeltäneessä harjoituksessa se tosin lähti tuoreelle riistan jäljelle. Harjoituksessa pysäytin etenemisen ja palautin Ramon eleettömästi jäljelle. Ramon kokeen riistan jäljillä "seikkailu" ei siten tullut mietenkään yllätyksenä. Todennäköisesti kokeillaan kesän aikana muutama harjoitusjälki riistan kulkualueilla ja katsotaan sen jälkeen, riittääkö vielä intoa yrittää kokeisiin. Harjoittelukaverimme Sari ja Ami ottivat ensimmäisestä Mejä-kokeestaan hienon tuloksen AVO 2, lämpimät onnittelut heille vielä tälläkin foorumilla.

Muuta tarinaa blogin kirjoitustauon aikana tapahtuneista jutuista. Agilityn osalta ollaan oltu pienryhmän harjoituksissa, jotka muutoin päättyvät muistaakseni kesäkuun 10 päivänä pidettäviin kilpailun mukaisiin harjoituksiin. Ryhmän rataharjoitukset ovat menneet kohdallamme vaihtelevasti, joskus jokin kohta on vaan ollut meille tosi vaikea ja joskus taas ei. Meidän todellisessa "murheenkryynissä "eli aloituksissa ollaan onnistuttu, eikä varastamisia ole tapahtunut. Vesikoirien "testosteroni-ryhmän" omatoimiharjoituksissa ei ole juurikaan tehty rataa, vaan kontaktien ja pujottelun lisäksi tahittu erilaisia yksittäisiä ohjauskuvioita ja irtoamisharjoituksia. Tämänkin kokoonpanon osalta harjoitukset ovat katkolla, mutta toiveena on, että sataisiin jatkoa, ja ehkä jopa joku meitä "koutsaamaankin".

Tottiskuvioitakin on tullut tahittua niin omatoimisesti kuin asiantuntevassa opastuksessakin. Tahimisen tulokset ... hmmm ... totuutta on syytä katsoa syvälle silmiin ja todeta tammikuussa asetetut tavoitteet turhan optimistisesti asetetuiksi. Tokon osaltahan asetin tavoitteeksi uskaltautua alokasluokan kokeeseen. Hih, nyt kyllä hymyilyttää oma optimistisuuteni. Olinkohan tammikuussa ihan terve? No, samaa humoristista linjaa edustaa eräs toinen tavoite, nimittäin BH-kokeen hyväksytysti suorittaminen.

Tavoitteiden saavuttaminen tarkoittaa tietenkin työn tekemistä niiden eteen. Jotain on toki tullut tehtyäkin, mutta eri asia on, että onko tekemisen tapa ollut oikea ja onko sitä ollut riittävästi? Todennäköisesti oikea vastaus molempiin kysymyksiin on, notta ei ole. Jos jompaa kumpaa yrittäisi parantaa tai muuttaa, niin tekemisen tavan muuttaminen olisi ehkä todennäköisempi vaihtoehto, koska työt haittaavat harrastuksia eli aikaa ei oikein ole mistään lisää otettavaksi. Eikä elämä yksiin tavoitteisiin kaadu, opettaa ehkä taas vaan hitusen rautaista realismia. Pääasia on, että meillä molemmilla, niin minulla kuin koirallakin riittää intoa ja halua tehdä ja touhuta yhdessä. Sitä paitsi toi mun oma "mutruhuuli" on todellinen "humoristi" ja sen kanssa on kiva säheltää kaikenlaista.

Treenausta ja terveisiä Frida-äireelle

Maanantain BH-treeni aloitettiin tuomarille ilmoittautumisella, minkä jälkeen kahlattiin läpi BH-kaavio, lisäksi tehtiin henkilöryhmä, vauhtiluoksetulo ja treenattiin paikallaoloa häiriön alla. Virittelin Ramoa ilmoittautumiseen muutamalla lyhyellä seuruutuksella. Ilmoittautuminen meni ok, mutta palkkasin suht tiheästi perusasennosta - tyyliin kiva mennä tuomarin eteen istumaan ja nameja syömään. Kaaviossa palkkasin Ramoa nameilla hyvästä seuruupaikasta ja katsekontaktista. Askellajin muutokset menivät ok, mutta käännökset voisivat olla jyrkempiä. Vauhtiluoksetulon tein samoin kuin omatoimitreeneissäkin eli palkkasin lelulla taaksepäin. Paikallaolossa Ramo nousi kerran seisomaan, mutta ei liikkunut. Omatoimiharjoittelussa panostetaan lähiviikkoina eniten paikallaoloon erilaisten häiriöiden alla ja onnistuneista suorituksista superpalkka - kotona tehtävissä harjoituksissa haetaan paikallaoloon kestoa ja rauhallista mielentilaa.

Keskiviikkona treenattiin vaihteeksi henkilöjälkeä. Ramon jälki alkoi noin 30 metrin suoralla osuudella (vastatuuleen), josta 90 kulma ja noin 100 metriä suoraa (sivutuuleen). Pitkällä suoralla kaksi rasiaa (piilotettuna) ja loppupalkka. Lähetin Ramon lähes kohtisuoraan jäljelle - hyvä jäljen nosto, vauhdikas ja tarkka jäljestys (vastatuuli). Kulma tarkasti (ei ylitystä - vastatuuli). Pitkän suoran jäljesti matalalla nenällä, ajoittain hieman jäljen sivussa (sivutuuli), toinen rasioista jäi ilmaisematta, vaikka Ramo oli siinä kohdin lähes jäljen päällä. Jäljen loppupalkkana vetorasu, jonka malttoi (ihme) ilmaista rauhallisesti ja odottaa luvan - vapaaseen "ilmaisuun" - wau! tän mää tunnen, tää on mun! Ennen kotiin lähtöä tehtiin vielä pienet "tottis-sulkeiset" lyhyitä seuruupätkiä käännöksillä, perusasennossa oloa, jääviä liikkeitä (istuminen ja maahan meno) ja tuomarille ilmoittautuminen. "Tuomarina" toimi Ramolle tuttu (ihku)henkilö, joten oli "pörröpäällä" täysi työ yrittää pysyä kuosissa, mutta kyllä se ihan oikeasti yritti.

"Onks ny hyvä, täh?!"

Perjantai-iltana tehtiin nopea "sukellus" agilityn saloihin vesikoirien omatoimivuorolla. Vuoro oli ryhmän ensimmäinen ulkovuoro ja teimme viidestä hyppyesteestä, kahdesta putkesta ja kepeistä koostuvaa rataa. Radan alun välistäveto (kaksi rinnakkain olevaa hyppyä) ja ohjaus putkeen menivät kohtuullisesti, mutta ... Putken jälkeen koira tuli ohjata viistosti vasemmalla oleville kepeille. Jouduin hidastamaan putkesta täysillä ulos ampuvan Ramon vauhtia tosi paljon, jotta sain Ramon hakeutumaan kepeille oikein. Kepeiltä jatkettiin suoraan edessä olevalle hypylle ja siihen olisi pitänyt saada tarkka ohjaus jo ennen hyppä, jotta koira olisi laskeutunut mahdollimman lähelle esteen taakse. Ohjaukseni oli myöhässä ja jotain sinne päin hosumista, joten Ramo laskeutui aivan liian pitkälle hypyn taakse, joten jatkettiin hypyltä "kunniakierroksella" putkelle. Putken jälkeen kiihdytys kahdelle hypylle. Radan lopussa olisi tarvittu sitä irtoamista, jota jokin aika sitten onnistuneesti harjoiteltiin, mutta joka tällä kertaa oli niin koiralle kuin ohjaajallekin "rakettitiedettä".

Tänään onkin sitten paikallaolo-harjoitusta lukuun ottamatta otettu harjoittelurintamalla rennosti. Kohtalaisen viileää ja sateista kevätsäätä uhmattiin juoksulenkillä ja muutoin on vaan oltu tekemättä yhtikäs mitään. Ai niin, ne Ramon terveiset Frida-äireelle.

"Frida-äireelle terveisiä! Mä oon yhtä lutuunen kun piänenä. Enimmäkseen oon pruukannu olla kiltti, mutta joskus tulee oltua vähä hotales ja huuriton."

Vappuviikon puuhastelut

Vappuviikko aloitettiin maanantaina BH-kurssin pienryhmän harjoituksilla, torstaina oli vuorossa agilityn ryhmäharjoitus, perjantai eli vappuaatto vietettiin kevättä ihastellen Mejä-harjoituksessa, lauantaina tehtiin kevään ensimmäinen rally-tokon rataharjoitus tämän päiväistä rally-toko kilpailua silmällä pitäen. Vappuviikko oli näin jälkikäteen ajatellen varsinainen suomalaisen työn viikko. Pientä univelkaakin taisi ennen vappuaattoa päästä kertymään, koska vappuaattoillan Mejä-harjoituksesta kotiuduttuani nukahdin saunan ja simalasin jälkeen sohvalle jo ennen yhtätoista.

BH-kurssin harjoitus aloitettiin kuvitteellisella kentälle tulolla ja tuomarille ilmoittautumisella. Tällä kertaa "tuomari" ei saanut perroa syliin, mutta jouduin "auttamaan" Ramoa aika paljon. Ramon mielestä "tuomarille" voisi ihan hyvin antaa pusun nenälle, pomps ja lurps! Seuraamisosiot toimivat omasta mielestäni kohtuullisesti ja Lauran mukaan paikkakin on nyt hyvä. Siltä osin on siis valoa tunnelin päässä, vaikka tarvitaankin vielä paljon treeniä ja taas treeniä. Tottelevaisuusosion liikkeistä harjoittelimme henkilöryhmää, vauhdikasta luoksetuloa ja paikalla makuuta ryhmässä sekä häiriön alla. Ramolla luoksetulon vauhti on ok, enkä usko sen ihan äkkiä hidastuvankaan. Sen sijaan pysähtymistä yritän saada ennakoimaan palkkaamalla vauhdista taakse. Paikalla makuun häiriöharjoittelua emme ole liiemmin tehneet ja se näkyi ryhmäharjoituksessakin. Perro-pojan kaula venyi tuon tuostakin toooodella pitkäksi ja leluja heittelevä "häiriöhenkilö" sai pörrö-perron nousemaan seisomaan. Harjoittelua siis vaan ihan älyttömästi lisää.

Torstain agilityn ryhmäharjoituksessa tehdyllä radalla oli hyppyesteiden ja putken lisäksi myös puomi. Me pätkittiin rata osiin, jotta päästiin tekemään puomi hallitusti. Ohjauskuvioissa sylikäännöksen tekeminen tuotti vaikeuksia, enkä lopultakaan saanut tehtyä ohjausta sujuvasti. Hyvä opetus, erilaisia ohjauksia pitäisi jaksaa harjoitella koko ajan, jotta ne oikeasti oppisi niin, että ne löytyvät radallakin jostain selkäytimestä. Ramon irtoamiseen esteille (tarvittiin radan lopussa) olin enemmän kuin tyytyväinen, koska sen eteen on tehty töitä. Ai, niin ja aloituksissa ei varastamisia.

Perjantai-iltana tehtiin kevään ensimmäinen Mejä-harjoitus. Ramolla hieman koejälkeä lyhempi jälki kahdella 90 kulmalla (makaukset kulmissa). Jälki oli noin 24 tuntia vanha ja kulki helppokulkuisessa osoittain sammaleisessa maastossa. Ramo lähti jäljelle hieman malttamattomana, mutta huomioi alkumakauksen mielestäni riittävän hyvin, vaikka ei siinä pitkää tovia viihtynytkään. Ensimmäisen suoran Ramo jäljesti matalalla nenällä hieman jäljen sivussa. Syynä saattoi olla sivutuuli, joten en ole tuosta mitenkään huolissani, koska etenimme kuitenkin tarkasti ensimmäiseen kulmaan ja makaukselle. Makauksen merkkaus oli vähän turhan hätäinen ja Ramolla oli selvästi kiire jäljelle. Jäljestys jatkui suhteellisen matalalla nenällä. Välillä Ramo teki muutaman metrin sivuttaissuuntaisia tarkistuksia, mutta palasi jäljelle. Toiselta kulmalta ja makaukselta tuli totaalinen hukka. Lopun suoran osuuden jäljesti tarkasti ja suhteellisen tiiviisti jäljen päällä aina kaadolle asti. Seuraavissa harjoituksissa paneudutaan kulmien itsenäiseen ja tarkkaan suorittamiseen. Jollain keinolla pitää myös onnistua tekemään makauksista Ramon mielestä kiinnostavampia, sillä ylikävely ja hätäinen tassun huitaisu ei taida ihan riittää makauksen osoittamiseksi.

Vappupäivänä tehtiin talvikauden jälkeen ensimmäinen rally-tokon rataharjoitus, jossa sitten iski tietoisuus siitä, että olin ilmoittautunut Ramon kanssa seuraavana päivänä eli tänään pidettävään rally-toko kilpailuun. Kylttejä ihmetellessä tuli taas kerran pyhästi vannotua, että ei ikinä enää näin, joku tolkku pitäisi näissä minunkin touhuissani olla, mennä nyt ilmoittautumaan kilpailuun lähes harjoittelematta. Syvähengittely ja huumori loivensivat paniikkia ja sitä paitsi ollaanhan me harjoiteltu rally-tokon yksittäisiä liikkeitä, ei vaan oltu tehtyy rataa! Sen verran oli sentään ollut ilmoittautumishetkellä järkeä päässä, että ilmoittauduin mölliluokkaan. Kilpailupäivänä eilisestä paniikista oli onneksi vain rippeet jäljellä ja kilpailusuoritukseen lähdettiin hyvällä asenteella. Tuloksena 98 pistettä, aika 1:45:38 ja sijoitus 4. Virhepisteistä toinen tuli Ramon kyltin nuuhkaisusta (oli vissiin ihan pakko) ja toinen merkinnällä puutteellinen yhteistyö (kyltiltä nro 2. kyltille nro 3. siirryttäessä jokin kiinnosti ja Ramo lähinnä kulki vierelläni, mutta ei seurannut saati pitänyt kontaktia). Tuomarin kommentti arvostelulomakkeella: "Hieno suoritus!"

Henkilöjäljellä

Vihdoinkin ... tänään ajettiin "villahousun" kevään ensimmäinen jälki. Tein harjoitusjäljen kangasmaastoon ja annoin sen vanheta tunnin verran. Jäljen kokonaispituus oli noin 170 metriä ja siinä oli kaksi 90 kulmaa. Lähetin Ramon jäljelle takatuuleen noin kolmen metrin päästä. Ramo nostin jäljen varman oloisesti, mutta hienoista yli-innokkuutta työskentelyssä oli havaittavissa. Jäljesti ensimmäisen suoran aavistuksen jäljen sivussa, mutta niin odotinkin, koska tuuli kävi sivusta. Nenä pysyi koko ajan matalalla, vaikka vauhti oli aika lujaa. Ensimmäisen vasemmalle kääntyvän 90 kulman Ramo ajoi noin kolme metriä yli ja kaarsi oikealta takaisin kulmaa, josta nosti taas jäljen. Kulman jälkeinen suora mentiin takatuuleen, joten siinä paineltiin paikotellen jäljen päällä. Toisen vasemmalle kääntyvän 90 kulman ajoi aavistuksen (noin metrin) yli. Nenä ylös ja sai jäljen vasemmalta puoleltaan. Kulman jälkeen jälki jatkui sivutuuleen, joten suora mentiin taas aavistuksen jäljen sivussa. Loppupalkkana olleen herkkurasian innokas jäljestäjä kaiveli esille vähän turhankin innokkaasti asenteella "It's mine! My treasure!". Sain risut ja sammaleet silmilleni, ennen kuin ehdin ihastelemaan löytynyttä aarreetta. No, rasia annettiin kuitenkin käteeni avattavaksi, sisällön sai löytäjä pitää. Jälkiharjoitus palauttii taas mieleen, miten hyvälle tuulelle voi tulla katsellessa koiran innokasta työskentelyä ja puolelta toiselle vippaavaa häntää. Tunnelmaan voisi kuvata erästä lastenlaulua mukaellen; sitten se tuhisi ja puhisi: tsuku tsuku tsuku tsuku, lähdetään!

Treeniä, hyvää tahtoa ja kavereita

Blogin hiljaiselosta huolimatta täällä ollaan oltu kohtalaisen ahkeria treenaajia, jos ei lasketa meikäläisen flunssasta ja työjutuista johtuvia muutaman päivän taukoja. Kalenterimerkintöjen mukaan kuluneen kolmen viikon aikana on treenailtu seuraavasti:

Agilityn ohjatussa ryhmäharjoituksessa ohjauskuvioita, joista ei erityistä raportoitavaa. Vesikoirien ryhmän omatoimiharjoituksissa x 3 on harjoiteltu erilaisia ohjauskuvioita, tehty omatoimisesti kontakti-harjoituksia ja pujottelua. Lisäksi on päästy apuohjaajan avustuksella ottamaan tuntumaa keinuun. Yhdessä kokonaan omatoimisessa harjoituksessa tehtiin pelkästään kontakti- ja pujotteluharjoituksia sekä loppuun irtoamista esteille. Eniten editystä on tapahtunut aloituksissa ja kontakteissa.

Tokon ja BH-kokeen sekä joitakin rally-tokon liikkeitä on harjoiteltu yhtä ohjattua ryhmäharjoitusta lukuun ottamatta omatoimisesti lähes päivittäin, periaatteella vähän kerralla. Harjoituksia on tehty kotona niin sisällä kuin pihalla sekä lähialueilla ja välillä hieman kauempanakin erilaisilla parkkialueilla ja hiekkakentillä. Seuruun ja jäävien liikkeiden lisäksi tahkotaan paikalla makuuta ja lähitulevaisuudessa pitää hankkiutua myös kaupunkiympäristöön pyörimään.

Canicross eli koirajuoksu kausi on myös avattu. Tämän viikon tiistaina tehtiin kauden ensimmäinen vauhtiharjoitus maastossa, kun muutoin on tyydytty hiekkateillä tehtyihin hölkkälenkkeihin ja haettu talven jälkeen tuntumaa juoksuun. Lähellä oleva pururata ei ollut aivan paras mahdollinen valinta vauhtiharjoitukselle, kun siellä on muutama suhteellisen haastava mäki, jossa omista jaloista loppuu voima. Crossailtiin siis mäkiä väistellen ja Ramolla vaikutti välillä olevan hieman ihmettelemistä reittivalinnoissani; "Hombre! oletko tosissasi, että tästä mennään?!"

Huhtikuun puolivälissä 16.4. käytin Ramon eläinfysioterapeutilla. Perustutkimuksen lisäksi Ramolle tehtiin manuaalinen käsittely (hieronta), jonka avulla saatiin selkälihaksissa havaitut lievät jumitukset avatuksi. Samalla sain käytännön vinkkejä kotiharjoitteluun ja omatoimiseen lihashuoltoon.

Erilaisten puuhastelujen lisäksi Ramo on päässyt toteuttamaan koiramaisia tarpeitaan metsälenkeillä (perro jaksaa kantaa yllättävän painavia oksia tai pystyy karsimaan pienemmän puun hetkessä) ja hiekkakuopalla (ensin mieletöntä rallia ja sen jälkeen kaivetaan perron mentävä kuoppa). Sosiaalisiakin suhteita eli koirakavereita on kuluneisiin viikkoihin mahtunut. Kiharapäällä on taitaa olla paljon hyvää tahtoa, kun se on aina yhtä innokkaana valmis toimintaa ja toimimaan, oli kysymys sitten harjoittelusta, lenkistä tai vaikkapa kynsien leikkuusta.

Agilityharjoitus vko 13

Kommentit vkon 13 agilityharjoituksesta. Harjoitusrata koostui kaikkiaan 10 esteestä. Mukana oli hyppyesteiden lisäksi putki ja pussi. Aloitukset sujuivat tällä kertaa yhtä varastamista (lähti ohjaavan käden liikkeestä) lukuun ottamatta hyvin. Ekan hypyn jälkeen tiukka käännös ja ohjaus mutkaputkeen meni ok. Samoin putkesta ulostulon jälkeen käännös vasemmalle ja ohjaus suoraan edessä olevalle hypylle, jonka takaa kiertäen 4. hypylle. Sen jälkeen valssiohjauksella oikealla puolella olevaan pussiin. Tässä kohtaa ohjaajan hosuminen ja liian lähelle 4. estettä ajautuminen aiheuttivat virheitä. Ainakin pariin otteeseen steppasin koiran linjalla. Pussin jälkeen piti kiihdyttää vasemalla olevalle hyppyesteelle, josta viskikäännöksellä seuraavalle hyppyesteelle. Viskikäännöksen jälkeiseltä hyppyesteeltä putkeen ja loppuun lyhyt kiihdytys kahdelle hyppyesteelle. Yhtään nollasuoritusta ei saatu. Meidän parhaiten onnistuneessa suorituksessakin ajauduin 4. hypyn jälkeen suoraan koiran linjalle, jonka seurauksena Ramo pussiin paikallaan pyörimisen kautta. Kiirastorstain harjoituksessa oli kuitenkin vauhtia ja asennetta, vaikka muille jakaa. Omatoimisesti tehtiin kontaktiharjoitus ja muutama vauhdikas irtoamisharjoitus, molemmissa ok toistot. Kontaktilla pidensin muutamalla kymmenellä sentillä etäisyyttä, ei ongelmaa siitä, eikä ole myöskään pyrkinyt varastamaan kontaktilta pois, toistaiseksi. Niin ja kävi Ramo tällä kertaa radalla myös parin harjoituskaverin ohjaamana. Taisi tuo ehkä noin parin sekunnin verran empiä vieressäni, että voiko lähetä vieraan ohjaajan mukaan? No voi. Vauhtia ja intoa Ramolla oli aivan yhtä paljon, kuin oman ihmisen kanssa. Veikkaisin, että agility ja jäljestäminen ovat sellaiset lajit, joihin Ramo on valmis lähtemään kenen kanssa tahansa, mutta suorituksen päätyttyä oma ihminen haetaan kyllä vähän äkkiä!

Omatoimisesti on tokoiltu ja touhuiltu kaikenlaista sekalaista. Kotona sisällä on tehty muun muassa luoksetulojen loppuasentoa (eteen istuminen - "orava-asentoa" ei tule enää sisällä matalassa vireessä ja lyhyellä matkalla), paikallaan makuuta (kestot 2 - 4 min), peruutuksia ja muita takapään hallintajuttuja. Ulkona pihalla ja kahdella parkkipaikalla on tehty seuruuharjoituksia, paikallaan makuuta (kestot 1 - 3 min) sekä liikkeestä seisomisia ja istumisia (liikkestä seisominen toimii tällä hetkellä hyvin, istumaan menossa Ramo on epävarmempi ja oletettavasti siitä syystä istumaan meno on hidas). Pääsiäisenä otettiin kaikki ilo irti vapaasta ja ulkoiltiin kunnolla. Ramo otti ilon irti myös vieraista, etenkin kikattavat naiset ovat pojan mieleen!

Agilityä ja tokoilua

Agilityn ryhmäharjoitus vko 12. Ryhmäharjoituksessa oli suhteellisen haastava rata, jossa hyppyesteiden ja putken lisäksi muuri ja pussi. Meillä jännitysmomenttina tuttuun tapaan radan aloitus. Tein vuoroa odotellessa viereisellä tyhjällä kentällä lämmittelyn yhteydessä paikallaoloharjoituksia siten, että vapautin hyppyesteelle. Ensimmäisissä toistoissa Ramo odotti vapautusta jopa rauhallisen oloisena, mutta muutaman toiston ja vetoleikin kuumentamana, paikallaan pysyminen oli siinä ja tässä, mutta pysyi, eikä lähtenyt ennen sanallista lupaa. Ennen ratavuoroa reipasta kävelyä ja rauhoittuminen. Rataharjoituksen aloitusten suhteen olin etukäteen päättänyt, että olkoon kuinka älytöntä tahansa, niin yhden varastamisyrityksen saa anteeksi, mutta toisesta lähdetään kotiin.

Olen onnistunut luomaan aloituksista varsinaisen trillerin. Aloitukseen mennessä omat tunnelmat on kuin venäläisen ruletin pelaajalla, jäykin jaloin ja hengitystä pidättäen teputtelen aloituskohtaan. Siinä sitä sitten tuijotetaan hetki toisiamme kuin lännen leffojen pyssysankarit, että kumpi "vetää" ensin. Noita Nokinenää lainaten "Voi tikkerperin, tikkerperin, tikkerperi, nii!" No, tällä kertaa rataharjoituksen aloitusten saldona oli neljä onnistunutta aloitusta ja yksi varastaminen. Ihan hyvä suoritus. Erityisen hienoa oli se, että Ramokin teki töitä aloitusten suhteen, se varasti tokassa aloituksessa, mutta otti huomauksen sen verran tosissaan, että tassut pysyivät lopuissa aloituksissa kentän pinnassa.

Ratasuorituksista ei ole erityistä raportoitavaa. Jostain syystä muuri tuotti ongelmia (Ramo ei oikein saanut koottua itseään hyppyihin ja niistä tuli aivan kummallisia loikkia - mietin myös lihaskireyttä - yritin hieroa ja venytellä huolellisesti kotona). Muurilta piti tehdä leijeröinti-ohjaus (tuosta termistä en ole varma) pussiin. No, jos Ramo edellisessä harjoituksessa "leijeröi" puoli kenttää, niin tällä kertaa oli irtoamisen suhteen toinen ääripää. Rataosuutemme jälkeen tehtiin vielä omatoimisesti pujottelu-harjoite (jättäydyin hieman taakse tarkoituksena vahvistaa itsenäistä kepeille menoa) ja kontakti-harjoite (tarjoaa nyt jostain syystä maahan menon alastulolle) sekä puomi (liinassa - tarjosi maahan menon alastulolle).

Perjantaina oli vuorossa vesikoiraryhmän harjoitukset, jossa teemana tokon kokeenomaiset suoritukset. Harjoitus oli samalla, ainakin tällä erää, ryhmän viimeinen yhteinen hallivuoro. Harjoitus aloitettiin ryhmäliikkeellä (paikallaan makuu). Menin Ramon kanssa mukaan, vaikka emme ole paikallaan makuuta ryhmässä pitkään aikaan päässeetkään harjoittelemaan. Kesto 2 minuuttia ja muutamaa viereiselle agilitykentälle tehtyä vilkuilua lukuun ottamatta ok suoritus. Kokeenomaisena liikkeenä tehtiin ensin vapaana seuraaminen (käännökset oikeaan ja vasempaan sekä täyskäännös) Sannan käskyttäessä ja naksuttaessa. Huomioita seuraamisesta; Ramo jäi välillä hieman taakse, ei edistänyt, eikä poikittanut, vasemmalle käännyttäessä takapään hallinnassa parannettavaa. Oma liikkuminen reippaammaksi, turhat hidastukset pois ja käännökset paremmiksi (hartialinja). Toisena kokeenomaisena liikkeenä tehtiin luoksetulo. Vauhti on kohdallaan, mutta eteentulo vaatii vielä työstämistä, vaikka "orava-asennosta" onkin päästy "laitan tassut sun kenkille -asentoon". Lisäksi tarvitaan malttia edessä olemiseen, muutaman sekunnin rauhoittuminen, ennen sivulle käskyä. Duracell on nimittäin alkanut loikata edestä sivulle, kun on omasta mielestään siinä jo "ikuisuuden" mitään tekemättä "tanittanut". Edellä mainitujen suoritusten lisäksi saatiin nauttia ryhmäharjoitusten muistakin eduista eli päästiin testaamaan luoksepäästävyyttä. Ramolla se tarkoittaa malttia olla loikkaamatta "tuomarihenkilön" syliin. Istuminen oli ihan tasan ylikurssisuoritus, mutta neljä tassua maassa -suoritus saatiin namiavusteisesti joten kuten aikaiseksi, ehkä pitäisi tuotakin asiaa harjoitella. Muilta osin käytettiin harjoitusaika lähinnä ihan vaan olemiseen ja leikkimiseen.

Tänään päästiin harjoittelemaan Sarin ja Amin kanssa. Molemmilla koirilla teemana paikallaan makuu häiriön alla ja seuraaminen. Paikalla makuu onnistui Ramolta tällä kertaa loistavasti, elekieli vaikutti välillä jopa siltä, että "äijä" ihan oikeasti ottaa rennosti ja vähät välittää ympärillä hääräävästä koirakosta, ei sentään heittänyt kyljelleen maate. Seuraamisessa Sarin mukaan paikka ok, mutta minulla liikkuminen ajoittain turhan hidasta. Kontakti Ramolta seuraamisessa välillä tipahti, mutta korjasi ilman huomautusta ja taisin onnistua siitä suht heti palkkaamaankin. Harjoitusten loppuun pallohulluttelua sekä vapaata ulkoilua ja lumisukelluksia.

Agilityn ryhmäharjoitus vko 11

Kulunut viikko oli kaikenlaisen harjoittelun suhteen agilityn ryhmäharjoitusta lukuun ottamatta hiljaiseloa. Syynä omat työkiireet. Ramon hoidossakin piti turvautua muiden apuun. Hyvin viikosta kuitenkin selvittiin, kiitos apujoukkojen.

Agilityn ryhmäharjoituksen teema olivat valssit. Harjoitus tehtiin ympyrän muotoon rakennetulla radalla, jonka ulkokehän muodostivat hyppyesteet ja putki. Ympyrän keskellä oli muurin "sivutolppa". Ohjaaja lähetti koiran ympyrän keskeltä putkeen, joka oli u-muotoinen eli koira tuli ulos putkesta ympyrän keskiosaa kohden, jonka jälkeen se tuli ohjata kiertämään keskellä oleva "tolppa", josta jatkettiin valssiohjauksilla ympyrän kehällä oleville hyppyesteille tehden jokaisen hyppyesteen välissä "keskitolpan" kierto. Osa ympyrän kehällä olevista esteistä hypättiin edestäpäin ja osa takaa kiertäen. Ohjaajan tuli pysyä suurin piirtein ympyrän "keskitolpan" ja ulkokehän puolivälissä.

Tuossa harjoituksessa olisi periaatteessa voinut ottaa ns. lentävän lähdön, mutta otin kuitenkin aloituksen paikallaolosta. Tosin irtosin Ramosta vain kahden askeleen päähän. Tällä kertaa vesseli "tanitti" viikset väristen aloillaan ja irtosi putkeen vasta käskystä. Ramo kiersi "keskitolpan" todella tiukoilla käännöksillä ja irtosi epäröimättä hyppyesteille. Luki ohjausta ja kääntyi yhtä hyppyä lukuun ottamatta siivekkeitä hipoen oikeaan suuntaan. Oma ohjaus pysyi kohtalaisen hyvin koossa koko harjoituksen ajan ja vaikka vauhti oli kovaa, maltoin ohjata loppuun asti, enkä sortunut vain huitomaan. Hyvä suoritus meiltä, josta toki löytyi paljon parannettavaakin, kuten esimerkiksi Ramon hyppytekniikka (Ramo ei etenkään kovassa vauhdissa osaa koota itseään hyppyyn ja se ponnistaa monesti aivan liian kaukaa tai heittää hypätessä takajalat korkealle ilmaan.) ja ohjaukseni olisi saanut olla vielä selkeämpää.

Toinen harjoite oli edellisen kopio, mutta toiseen suuntaan. Aloituksen otin taas paikallaan olosta. Aloitus ok, mutta oma asenne tekemiseen ei ollut läheskään samaa luokkaa kuin ensimmäisellä kerralla. Mikä näkyi kolmena ohjausvirheenä, jotka Ramo puolestaan plokkasi tarkasti. Homma meni siis vähän huitomisen puolelle, jonka seurauksena sähellys (steppaus) yhdessä "keskitolpan" kierrossa, yhdellä hyppyesteellä laskin ohjaavan käden liian aikaisin (kielto) ja yhdeltä hyppyesteeltä Ramo oli huolimattoman ohjaukseni seurauksena kääntyä väärään suuntaan.

Omatoimisesti tein pujotteluharjoitteen. Kaikissa toistoissa lähetys paikallaolosta. Kolmessa ensimmäisessä toistossa lähetys suoraan kepeille siten, että jätin Ramon odottamaan noin neljän metrin päähän. Toisessa toistossa varasti, mutta apuohjaajan merkistä ehdin palauttamaan ennen kepeille pääsyä. Nyt otti palautteen tosissaan, eikä kokeillut varastamista uudestaan. Kahdessa toistossa lähetys kepeille siten, että jäin itse taakse. Keppien aloitukset ok ja pujottelu oli Ramon osaamistasoon nähden keskittynyttä, mutta vauhdikasta. Harjoitusten loppuun otettiin pari paikallamakuun harjoitusta, jotka molemmat ok. Toisesta suorituksesta tuli Ramolle vahingossa "ylikurssisuoritus", kun lähdin mitään ajattelematta avustamaan treenikaveria keinulla. Taisi olla omat aivot "narikassa", mutta onneksi tuo "vesseli" malttoi yllättävistä käänteistä huolimatta pysyä aloillaan, hieno suoritus Ramolta, tyhmä veto minulta.

Agilityn ryhmä- ja omatoimiharjoitukset

Agilityn torstaisen ryhmäharjoituksen tapahtumat voisi meidän osaltamme kiteyttää kolmeen sanaan; Tack och adjö! Harjoitukset päättyivät lyhyeen Ramon varastettua aloituksessa kolmesti. Mielestäni siinä oli tasan kolme kertaa liikaa, joten Ramo hihnaan, heippa harjoituskavereille ja marssimme syvän hiljaisuuden vallitessa autoon. Paikallaan olemista ja vasta käskystä lähtemistä on harjoiteltu lukemattomia kertoja erilaisissa tilanteissa, toimintoa on omasta mielestäni yleistetty niin, että Ramo tietää tasan tarkkaan, mitä sen tulee aloituksessa tehdä eli odottaa paikoillaan lähtökäskyä, mutta siitä huolimatta se varastaa röyhkeästi, koska edessä odottaa sen näkökulmasta houkuttelevin palkinto - hyppy ensimmäisen esteen yli. Jos ja kun se ennättää tuon palkinnon itselleen nappamaan, niin tiukatkaan moitteet eivät tilannetta enää muuksi muuta ja Ramohan ei moitteista tuossa kohtaa "ota itseensä". Torstain harjoituksen yllättävät käänteet eli totaalisen tekemisen loppumisen ja paikalta poistumisen Ramokin ilmeisesti tulkitsi jonkinlaiseksi "nootiksi", koska perjantain omatoimiharjoituksissa aloituksissa oli huomattavasti paremmin "kuulolla" oleva koira. Itselläni olikin sitten todella vaikeaa yrittää olla rennon ja varman oloinen, kun alitajuisesti jännitin ihan sairaasti, että pysyykö se sillä vai ei? Todella hienoa, tuollainen jännittyneisyys ei voi jäädä koiralta huomaamatta. No, perjantaina päästiin kuitenkin kaikesta huolimatta radalle.

Rata ei ollut aivan helpoimmasta päästä, mutta mukavan oloinen. Teimme harjoituksen siten, että pätkimme radan osiin. Ensimmäisessä osiossa kaksi hyppyestettä ja putki. Tuossa meillä oli vaikeuksia putkeen irtoamisessa, vaikka yleensä putki vetää Ramo puoleensa. Olisi ehkä pitänyt jo tokan hypyn päällä käskyttää reippaasti putkeen, eikä ohjata niin paljon kädellä. Toisessa osiossa jatkettiin putkelta kolmelle hyppyesteelle. Tästä ei erityistä mainitavaa. Kolmannessa osiossa teemana oli lähetys hyppyesteen takaa pimeästä kulmasta putkeen ja putkelta kiihdytys hyppyesteelle. Tässä tuli taas mielestäni hyvin esille se, kuinka ylikierroksille meno tekee Ramosta keskittymiskyvyttömän ja ehkä myös jollain tapaa epävarman. Kahdessa ensimmäisessä toistossa Ramo eteni varmasti ja tiukan käännöksen tehden putkeen, mutta sen jälkeen olivatkin jo "palikat" hukassa. Harjoituksen loppuun tehtiin vielä yksi hieman pidempi ratasuoritus ja johon otin mukaan kepit. Keppien aloitus lähes kohtisuoraan, mutta Ramolle silti haastava, koska se ehti kiihdyttää kunnon vauhdin ennen keppejä. "Jarrutin" hieman aloitukseen, onneksi en pysäyttänyt omaa liikettä aivan kokonaan. Pujottelu sujui harjoitustaustaan nähden hienosti ja vauhtiakin oli mukavasti. Perjantain harjoitus olikin sitten vesikoiraryhmän viimeinen omatoimivuoro. Harmillista, kun ryhmä ilmeisesti alkoi vasta ikään kuin pääsemään vauhtiin.

Tänään kävin pitkästä aikaa Ramon kanssa "haistelemassa" match show ilmapiiriä. Talvinen mätsäri oli saanut koiranomistajat sankoin joukoin liikkeelle, joten tunnelma oli tiivis koko tapahtuman ajan. Koirat oli tällä kertaa jaettu iän perusteella; pennut, nuoret ja aikuiset sekä veteraanit. Ilmoitin Ramon aikuisten kehään, jossa taisi kilpailla kaikkiaan noin 50 koirakkoa. Pariarvostelussa saimme kehäkaveriksi suomenlapinkoirauroksen, joten parimme oli sentään hieman samaa kokoluokkaa. Ikäjaottelusta johtuen aikuisten kehässä saattoi olla tanskandoggi ja chihuahua pari, mikä kieltämättä näytti jotenkin koomiselta. Pariarvostelussa Ramo sai punaisen nauhan, mutta punaisten ryhmäkehässä emme yltäneet palkintosijoille. Reissu oli hauska ja kävi mukavasta harjoituksesta. Ramoa ei tilanahtaus ja hälinä tuntunut mitenkään häiritsevän. Pohdiskeltiin erään tutun kanssa, että olisiko tuo myös hieman aikuistunut, eikä ylivilkkaus enää ihan aina puskisi päälle. Tiedä häntä, mutta ihan mukava sen kanssa on olla reissussa.

Talvista puuhastelua

Edellisestä blogimerkinnästä on taas vierähtänyt kohtalaisen pitkä aika. En vaan ole saanut arkisen puuhastelun keskellä aikaiseksi kirjoittaa mitään, eikä harjoitusrintamalla oikeastaan ole ollut mitään raportoitavaakaan. Omista työkiireistä johtuen olemme keskittyneet lähinnä ulkoiluun. Arkisin on tarvottu joko umpihangessa tai pimeässä metsässä. Meille ihmisille suosittelen umpihanki-kävelyä erityisesti silloin, jos jokin asia ärsyttää tai on muuten vaan huono fiilis. Puoli tuntia reipasta kävelyä vähintään polveen upottavassa lumihangessa vierellä hirmuisesti säheltävä vesikoira riittää poistamaan huolet ja murheet. Terapian lisukkeena saa tehokasta reisi- ja pakara-jumppaa.

Viikonloppuisin on päästy tekemään samat kuviot hieman valoisammissa olosuhteissa.

Sitten jonkinmoista analyysiä siitä vähästä harjoitustoiminnasta. Agilityn osalta ainut editysaskel on saavutettu pujottelussa. Olen nyt muutamaan otteeseen kokeillut lelulla vedättämistä kuudella kepillä ja parin kepeiltä pois "ampumisen" jälkeen pujotteluun on tullut lisää sekä nopeutta että sujuvuutta. Ramon pujottelutekniikka ei liene kovin hyvä, mutta lelulla vedätyksessä ajoittain esiintyvä pomppaava liike jää pois. Rataharjoittelusta ainut mainittava seikka on se, että ohjaaja on ollut satunnaisesti oivaltavinaan, miten Ramoa pitää jossain tietyssä kohdassa ohjata ja miten oma liike tai liikkumattomuus vaikuttaa Ramon tekemiseen. Tässä muutama esimerkki satunnaisista oivalluksista; ohjaavaa kättä ei kannata laskea hypyn päällä; ohjaavaa kättä ei kannata tuoda lähelle vartaloa, jos ei halua Ramoa "ihan likelle"; jalkaterien on syytä sojottaa just tasan tarkkaan menosuuntaan ja omaa vauhtia ole syytä hidastaa, jos ei halua Ramon tekevän sitä myös. Kontaktit ovat jääneet kokonaan vaille harjoittelua, jos ei kotisohvalta tehtyjä nokkimisharjoituksia lasketa ja eihän niitä lasketa.

Tokon osalta on edistytty perusasentoon tulossa ja kestoissa. Eniten minua ilahduttaa kuitenkin se pienen pieni edistyminen seuraamisessa. Ulkona on tehty vauhdikkaita seuraamisharjoituksia Sannalta saatuja vinkkejä noudattaen ja tuntuu, että niin minä kuin koirakin on alettu taas hiljalleen jopa tykätä seuraamisesta. Teen ullkoharjoituksia siten, että pyydän Ramon perusasentoon ja lähden siitä ilman käskyä kävelemään. Palkka tipahti alkuun maahan heti kun Ramon tekeminen muistutti vähääkään seuraamista. Nyt se tipahtaa, kun Ramo seuraa ja pitää kontaktin. Ramon asenne ja asento seuraamisessa ovat parantuneet huomattavasti. Ramo tulee selvästi lähemmäs, mutta ei paina ja liikkuminen näyttää iloisemmalta. Poikittaisuutta Ramon seuraamisessa vielä on ja tohkeisssan se kääntyy helposti eteeni. Seuraamisen tekniikkaa yritän parantaa tekemällä edes muutamana iltana viikossa kotona sisällä lyhyitä seuraamisharjoituksia.

Tänään lämpimästi paistanut kevättalven aurinko sai minut haaveilemaan kuuman kaakaomukin lisäksi yhteisistä juoksulenkeistä viilenevässä kesäillassa ja Ramon todennäköisesti jäljestämisestä, hiekkakuopalla "krossailusta" tai sitten ihan vaan yksikertaisesti "flikoista".

Loppuun vielä hieman mallia siitä, kuinka perropoika kuluttaa aikaa ja virtaa metsässä. Mahtaisiko joku metsänomistaja palkata "äijän" hakkuutähteiden korjuuseen?

Synttäri on jännä juttu...

jos sen viettää Nalle Puhin ja kumppaneiden asuttamassa talvisessa Puolen hehtaarin metsässä.

"Paras tietää, mitä etsit, ennen kuin aloitat etsimisen."

Puolen hehtaarin metsän hahmoista Ramo muistuttaa ehkä parhaiten Tikrua, koska siinä eläimessä on paljon pomppua. Parasta mitä Ramo tietää on pomppia ympäriinsä talvisessa Puolen hehtaarin metsässä.

Agilityä ja kotitokoilua

Meinasi jäädä kokonaan viikon agility-jutut kirjoittamatta, joten aloitan niistä. Agilityn torstain ryhmäharjoituksen ohjatussa osiossa harjoiteltiin radalla, jossa oli viisi hyppyestettä ja kolme putkea. Tässä kohtaa kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa, mutta en ilkeä laittaa omaa "ratapiirrostani" tänne, joten ... Aloitus suoraan 1. hypylle, jonka jälkeen koiran piti edetä viistosti oikealla olevaan 2. putkeen. Putken jälkeen tiukka u-käännös takaisin tulosuuntaan, jonka jälkeen ohjaajan tuli ottaa koira haltuun ja kääntää sen juoksulinjaa oikealle ja ohjata se kohtisuoraan edessä olevaan 3. putkeen. Vauhdin himmaus, koska putken jälkeen tiukka käännös vasemmalle ja sisään 4. mutkaputkeen. Putken jälkeen piti ohjata viistosti vasemmalla olevalle 5. hyppylle, josta loiva käännös oikealle takaakiertoon 6. hypylle, josta kohtisuoraan 7. putkeen. Vauhdin himmaus ja tiukka käännös vasemmalle 8. hypylle, jonka jälkeen tuli kääntää koira ohjaajasta poispäin oikealla puolella olevalle 9. hypylle, josta takaakiertoon 10. hypylle. Tässä kohtaa ohjaajan piti vaihtaa puolta ja ohjata viistosti oikealla edessä olevaan 11. putkeen, josta loiva käännös oikealle ja kiihdytys 12. hypylle. Ensimmäinen sessio onnistui kaikkein parhaiten (virhe 9. hypyn ohjauksessa). Ramo oli sopivassa vireessä, ei liian kuumana, ja ohjaukseni pysyi kohtalaisen kovasta vauhdista huolimatta edes jollain tavoin kasassa. Ohjaukseni olisi kuitenkin saanut olla huomattavasti rohkeampaa ja kummalliset pysähdykset putkiin ohjauksissa olisivat puolestaan saaneet jäädä tekemättä.

Toisessa sessiossa Ramo olikin sitten jo huomattavasti "kuumempi", mikä näkyi muun muassa kahtena aloituksen varastamisena. Odotettavissa oli myös todella lujaa vauhtia radalla eli jotenkin tiesin jo aloittaessani, että "reisille tämä menee" ja niinhän se sitten menikin. Tein varmaan kaikki mahdolliset virheet, joista lyhyt kooste seuraavassa: otin Ramon haltuun 2. putkelta, mutta käänsin sen linjan 3. putken ohi - 4. putkeen ohjatessa pysäytin oman liikkeeni ennen kuin Ramo oli putkessa, perro pysähtyi putken suulle kuin seinään - 8. hypyn jälkeen jäin taas jotenkin paikoilleni ja sen seurauksena käänsin Ramon 9. hypylle takaakiertoon - 10. hypyn jälkeen "steppasin" koiran linjalla peittäen 11. putken suuaukon. Ai niin, kerran jäin jopa 11. putken väärälle (vasemmalle) puolelle, minkä seurauksen Ramo kääntyi 11. putkelta tiukasti vasemmalle. Yhteenveto: Ramo lukee tarkasti ohjausta ja menee sinne minne sitä ohjataan. Ramo kuumenee herkästi ja silloin sen vauhti radalla kiihtyy entisestään, hypyistä tulee huolimattomia loikkia ja"huitomaohjaukseni" saavat perron ampaisemaan "käsille" tai pyörimään turhautuneena ympyrään ja "räikkäämään" minulle. Minun tulisi siis luottaa huomattavasti enemmän koiraan, pitää katse enemmän koirassa, ohjata selkeämmin, eikä hosua, eikä laskea ohjaavaa kättä väärässä kohtaa, eikä missään nimessä jäädä "steppailemaan" yhtään mihinkään.

Ryhmäharjoituksen omatoimiosiossa tehtiin totuttuun tapaan kontakti-harjoitus, jossa kaikissa 3 x 4 sarjoissa onnistuneet toistot. Lisäksi tehtiin 3 x pujottelu, jossa tarkoitukseni oli kokeilla lelulla vedätystä, mutta se jäi nyt olosuhteista johtuen tekemättä. Kokeillaan sitä siis jollain toisella kertaa.

Perjantain omatoimiharjoitukseen ajoin nälkäisenä, väsyneenä ja kiireisenä eli ei ollenkaan sopiva mielentila harjoitella yhtään mitään. Mukava harjoitusseura (kiitos siitä kanssa harjoittelijoille) sai kuitenkin edes hitusen yrittämään. Kokeiltiin Tarun avustaessa lähtöluvan odottamista kahdella suoraan edessä olevalla hypyllä. Ramo palkitsi odotukseni ja varasti tuttuun tapaansa. Säälittävän laiskana ihmisenä en kiikuttanut koiraa ulos ja autoon, vaikka sitä keinoa olen jo kerran käyttänyt. Tosi loogista koiraa kohtaan! Tänään joudut varastamisesta ulos, huomenna et, voi pyhä sylvi mun kanssani. Tarun ja Bobon treenaillessa kontaktia, tein Ramon kanssa lyhyitä ohjauskuvioita hyppy - putki ja hyppy - rengas - putki yhdistelmillä. Jatkoin aloitusten suhteen samaa epäloogista linjaa. Ramo varasti aloituksen 8 toistossa neljä kertaa - sain pysäytettyä kahdesti ennen ensimmäistä hyppyä ja kahdessa perropoika "palkittiin" hypyllä. Näiden kehittävien harjoitussessioiden jälkeen pyörittiin vielä ulkona Bobon ja Toukon kanssa toisiamme ohitellen. Lopuksi vielä lenkki ja kaupan kautta kotiin, saunaan ja nukkumaan.

Kotitokoilussa on "hinkattu" asentojen vaihtoja. Nopeutta korkeassa vireessä lelulla leikkien ja tekniikkaa huomattavasti rauhallisemmissa tunnelmissa namilla palkaten. Lisäksi on tehty noutoharjoituksia (noutokapulan pitoa ja luovutusta sekä kapula suussa liikkumista). Kaupulan pitämisen kestoa olen kasvattanut todella hitaasti, koska Ramo alkaa helposti pureskella kapulaa, jos mitään ei tapahdu. Pureskelua ja kapulan "mälväämistä" tulee nimenomaan silloin, jos pitää vaan istua kapula suussa ja odottaa. Liikkeessä kapula pysyy tiukasti suussa. Sisätiloissa on tehty myös 3 x paikallamakuu -harjoitus Tahvo kissan toimiessa häiriönä (Tahvo joko tulee tai menee ulos Ramon paikallamakuun aikana). Tahvon uloslähdön Ramo kestää paremmin kuin sisääntulon, jossa se nousi paikalla makuusta seisomaan, mutta pysyi paikoillaan ja laskeutui huomautuksesta takaisin makuulle. Tahvo on kyllä aika vaativa "coachi", se nimittäin kulkee usein monta kertaa paikallaan makaavan Ramon edestä tai kiertää Ramon taikka käy "pukkailemassa". Siinä perropojalla kääntyy melkein silmät väärinpäin päässä, kun se yrittää urheasti hillitä itseään. No, sisätiloissa homma vielä onnistuu, mutta jos yrittäisin samaa ulkona pihassa, niin ei takuulla onnistuisi.

"Kyllä me siitä lähretään, notta nää on mun maita"

Otsikko tuli mieleeni, kun seurasin Ramon kanssa lauantai-iltapäivällä lähietäisyydeltä erään "rallitoivon" edesottamuksia. Ennen "yleisöerikoiskokeen" kuvausta muutama sana kaupunkivisiitistämme. Ajoin Ramon kanssa lähimmän pikkukaupungin keskustaan, jossa jalkauduttiin siinä toivossa, että saadaan harjoitella helppoja tottelevaisuussuorituksia häiriöisessä ympäristössä. Alun hienoisen tohkeissaan olon jälkeen Ramo malttoi kohtalaisen hyvin keskittyä ohituksissa tai ylipäätään kulkea kontaktia pitäen. Vastaan tulevat ihmiset ohitettiin tilanteen haastavuudesta riippuen joko tiiviissä kontaktissa tai ilman kontaktia. Pienten lasten ohittaminen niitä huomioimatta on Ramolle paljon vaikeampaa kuin aikuisten ihmisten ohittaminen. Ramon näkövinkkelistä ilmeisesti jokainen vaahtosammuttimen mittainen on potentiaalinen leikkikaveri ja näin talviaikaan näiden pikkuihmisten nenän seutuvilta löytyy usein erittäin maukkaita pusukohteita, lurps. Koirien ohitustilanteita tuli vastaan harmillisen vähän, mutta yksi sitäkin haastavampi. Eräs vastaan tullut koira aloitti heti meidät havaittuaan valtavan mekkalan, joka muuttui kuristuspannan kiristyksessä henkitorven korinaksi ja pihinäksi. Otin Ramon varmuudeksi viereen lyhyeen hihnaan, koska aurattu kävelytie on yllättävä kapea. Etenin iloisen reippaasti palkaten Ramoa kontaktista. Hihnassaan tempovan ja korisevan lajitoverin ohitus onnistui ilokseni Ramolta ilman ääntelyä tai hihnan kiristymistä. Kontakti ei tosin pysynyt koko ohituksen ajan, mutta pääsiasia, että Ramo ei yrittänyt loikata hieromaan tuttavuutta korisijan kanssa.

Kaupungista ajoin erään lähikunnan taajamaan, koska siellä on vielä "vanhanaikainen" huoltoasema, josta saa halutessaan palvelua. Ajoimme siis huoltoasemalle, jätin auton pesuun ja suuntasin Ramon kanssa lähellä olevalle kaupan parkki- ja torialueelle. Alue on kohtalaisen suuri ja runsaslumisen talven ansiosta osoittain suht korkeiden aurausvallien reunustama, joten ajattelin sen olevan hyvä paikka nopealle toko-harjoittelulle. Paikka olikin tarkoitukseeni sopiva, ei turhan haastavia häiriötekijöitä ja lumivallit reunustivat juuri sopivasti kävely- ja ajotien puoleista reunaa. Tein alkuun namipalkalla hihnassa ja vapaana seuraamista. Nyt Ramolla oli sopiva vire, mutta seuraaminen oli ajoittain aivan liian väljää ja kontakti tipahti käännöksissä. Seuruun jälkeen "leikittiin" perusasentoa. Liikuin suhteellisen nopeassa temmossa eteen, taakse ja sivuttaissuuntiin palkaten Ramoa nopeasta perusasentoon tulosta. Leikkimme aikana lähes tyhjälle parkki- ja torialueella kaasutti kaksi henkilöautoa. Jatkoin kuitenkin harjoitusta, koska autot parkkeerasivat meistä katsottuna alueen toiseen reunaan ja Ramo ei kiinnittänyt niihin huomiota. Todennäköisesti perropojan mielessä välkkyi jo taskussani oleva wuppa-lelu, joka aivan varmasti vedettäisiin kohta esiin. Kesken leikkimme tajusin, että toinen autoista kiihdytti meitä kohti, vaikka sen kuljettajan oli taatusti täytynyt havaita sekä minut että koira. Auton kuljettajana toimineen "Teuvon" tarkoituksena lienee ollut pyörittää autoa alueen keskellä paikallaan ympyrää, mutta puoliympyrä siitä tuli, vaikka kaverilla kädet kävi kuin ämpärin pesijällä. Auton perä liukui muutaman metrin päästä meistä ja renkaista pöllähti "lumisumu" silmille. Onneksi Ramo pysyi vieressäni ja tyytyi vain nopeasti vilkaisemaan ohi pölähtävää autoa. Laitoin Ramon hihnaan, mutta jäin kuitenkin niille sijoilleni tuijottamaan ratin takana istuvaa järjen jättiläistä. Kaveri ilmeisesti suivaantui, kun en hurrannut ja taputtanut hänen ajotaidoilleen, koska lähti uuteen yhtä loistokkaaseen suoritukseen. No, seisoin murphyn lakia uhmaten paikoillani ja Ramo häntä tanassa vieressäni. Ramon olemus oli kuin pohjalaisella isäntämiehellä "Kyllä me siitä lähretään, notta nää on mun maita". Takin taskun kaivelu ja puhelimen esille ottaminen saivat ilmeisesti rallitoivon huolestumaan, koska auto kyyhdytti pois paikalta. Sain muistoksi pari valokuvaa, joista toisessa näkyy yllättävän hyvin kuljettajan naamataulu ja toisessa auton perävalojen kanssa kilpaa loistaa mitä puhtain rekisterikilpi.

Jatkoin auton lähdettyä vielä hetken "tule nopeasti perusasentoon -leikkiä". Ehkä olisi pitänyt uskoa kerrasta, nimittäin hetken päästä kuulin kävelytieltä täti-ihmisen selittävän kovaan ääneen ilmeisesti lastenlapsilleen, että katsokaa lapset tuolla on hauskan näköinen koira. Maagisen taikasanan "koira" kajahdettua eetteriin, nousi lumivallin takaa salamana kolme pientä iloista pipopäätä, kuin yhdestä suusta huutaen "koira". Ramo onnistui tekemään "ylikurssisuorituksen" ja pysyi kuin pysyikin vieressäni. Harjoittelu ja leikkiminen loppuivat kuitenkin siihen, koska en halunnut kokeilla minkälaisia tosielämän haasteita tuolla pikkukylän taajamalla vielä olisi meille tarjottavanaan. Lasten kanssa matkaa tehnyt täti kuului valistavan nuorempaa sukupolvea, päivittelemällä erittäin kuuluvaan ääneen, miten kaikki teiden varret ovat täynnä koiran kakkaa ja pissaa, yäk. Vaistomaisesti varmistin, että minulla on vielä taskussa kakkapusseja, jos sattuu Ramolla hätä yllättämään matkalla huoltoasemalle. Kyllä maallakin näemmä riittää tavalliselle koiraharrastajalle kummasti haasteita.