Vuosi vaihtui, ja vuoden päättyessä tulee väkisin puntaroitua vuoden tapahtumia, vaikka toisaalta tuntuukin siltä, että mitä noita enää märehtimään. Ramon ja Tahvo-katin kohdalla vuoteen mahtui monenlaista tapahtumaa ja sattumusta. Osa iloisia yllätyksiä ja osa vähemmän iloisia, mutta kokonaisuutena vuodesta jäi enemmän hyviä kuin huonoja muistoja. Viime vuoden tammikuussa kirjasin blogiin kosolti erilaisia Ramon ja minun harrastuksiin liittyviä tavoitteita. Osa tavoitteista me saavutettiin ja osa siirtyi sujuvasti odottaamaan aikaa parempaa.
Agilityn osalta tavoitteena oli harjoitella suunnitelmallisemmin, säännöllisemmin ja kehittyä ohjaajana. Tavoite jäi saavuttamatta, vaikka harjoittelukertojen lukumäärässä petrattiinkin edelliseen vuoteen verrattuna. Agilityyn liittyviä osatavoitteita olivat muun muassa lähtöluvan odottaminen varmemmaksi ja kontaktit sellaiseen kuntoon, että niiden puolesta voitaisiin periaatteessa osallistua epävirallisiin kisoihin sekä pujotteluun lisää varmuutta ja nopeutta. Lähtöluvan odottamista koskeva tavoite saavutettiin, mutta se voidaan siitä huolimatta saman tien siirtää tulevienkin vuosien tavoitteeksi. Lähtöluvan odottamisen vaatimisen suhteen Ramon kanssa saa olla nyt ja tulevaisuudessa ehdoton, jos ei aio palata malliin, jossa takkutukka singahtaa esteille jos ohjaajan pikkusormi tai silmäkulma nytkähtää. Puomin ja A-esteen osalta kontaktit saatiin sellaiseen kuntoon, että homma toimi myös radalla. Muutoin kontaktiesteiden suorittamisessa on vielä monia parannettavia asioita. Keinua harjoiteltiin todella vähän ja sen suorittaminen esimerkiksi osana rataa tuon sata lasissa kiitävän hotaleksen kanssa ei ole edes käynyt mielessä. Agilityn osalta viime vuoden osatavoitteet voi sujuvasti uudistaa satunnaisen harjoittelumme tavoitteiksi myös tälle kuluvalle vuodelle.
Tokon osalta tavoitteena oli alokasluokan kokeeseen osallistuminen, mutta eipä osallistuttu. Liikkeitä harjoiteltiin sekä suunnitellusti että kaikenlaisen sähellyksen lomassa, mutta kokeeseen meno vaan jäi. Tokon saavuttamatta jäänyt tavoite siirretään sellaisenaan tälle vuodelle ja siihen palataan uudestaan reilun 11 kuukauden kuluttua. Tokoliikkeiden suunnitelmallisempaan harjoitteluun löydän toivottavasti riittävästi aikaa ja intoa. Treeniseuran löytäminen tai saaminen useammin kuin viime vuonna on myös tavoitteena ja toivelistalla. Rally-tokoa luvattiin harrastaa ja niin tehtiin. Se on itseasiassa jotenkin koukuttavaa ja hauskaa. Kalenterimerkintöjen mukaan ilmoittauduttiin yksiin epävirallisiin kilpailuihinkin, mutta ko. tapahtuma perutettiin, muistaakseni liian pienen osallistujamäärän takia. Helteinen ja aurinkoinen kesä ei ehkä innostanut riittävästi harrastajia kisailemaan. Meidän puuhailulistalla laji pysyy ilman muuta tänäkin vuonna.
Canicrossin osalta tavoitteena oli käydä testaamassa vauhtiamme harrastusluokassa. Tavoite jäi saavuttamatta, ja se onkin kaikista saavuttamattomista tavoitteistamme ainoa, joka hieman närästää. Eniten asiassa oikeastaan harmittaa se, että juoksuharjoittelutavoite jäi erilaisten pienten vastoinkäymisten vuoksi saavuttamatta. Ehkäpä juuri siitä johtuen tulikin sitten syksypuolella kompuroitua pimeässä useamman kertaa. Tästä vuodesta tulee canicrossin osalta ehdottomasti vauhdikkaampi, jotta päästään molemmat nauttimaan useammin liikunnan nostamasta endorfiinitasosta.
Mejän harjoittelullisena tavoitteena oli makauksen merkkauksen ja kulmatyöskentelyn parantaminen. Ne molemmat saavutettiin ja merkkausten osalta voitaisiin puhua jopa ylikunnosta. Ramo alkoi nimittäin viihtyä makauksilla vähän turhankin kauan, kun sinne kuitenkaan ei ole tarkoitus leiriytyä. No, olen vilpittömän iloinen, että sain entisen makaukset ylikävellessä hätäiseen nuuhkaisevan koiran ymmärtämään, että niitä pitää ihan oikeasti hieman haistella ja pällistellä ennen kuin voi jatkaa jäljestämistä. Kauden aikana me käytiin myös jonkinlainen jäsentenvälinen siitä, että seurataanko peuranjälkiä vai sitä veri-saapas sekoitusta. Totuuden nimessä, en uskalla julistautua väännön voittajaksi, mutta jonkinlainen yhteisymmärrys asiasta saavutettiin. Sen sijaan lajin urheilullisena tavoitteena ollut ALO-kokeen ykköstulos jäi saavuttamatta. Tulevalla koekaudella yritetään uudestaan ja taas hieman kokeneempana.
Pk-puolen henkilöjäljen ja esineruudun osalta viime vuoden tavoitteena oli toteuttaa harjoitukset aikaisempaa suunnitelmallisemmin, kehittää Ramon jäljestämisvarmuutta ja vahvistaa jälkiesineiden nostoa sekä tehdä esineiden ruudusta tuomisesta Ramon näkövinkkelistä yksi maailman kivoimmista jutuista. Kuittaan tavoitteet ensimmäistä lukuun ottamatta saavutetuiksi. Vaikka emme harjoitelleetkaan niin suunnitelmallisesti ja usein kuin olin etukäteen ajatellut, niin toteutin kuitenkin lähes jokaisen harjoituksen aina jotakin suunnittelemaani asiaa painottaen, enkä vaan painunut takki auki metsään jälkeä tekemään. Pitänee ainakin uskoa, että hyvin suunniteltu on tosiaan puoliksi tehty. Syitä Ramon jäljestämisvarmuuden ja -tarkkuuden parantumiseen en oikein osaa sanoa, mutta ehkä siinä osaltaa vaikuttaa myös jonkinlainen asennemuutos. Jälkiesineiden ilmaisun ja noston suhteen tehtiin ihan oikeasti ja tosissaan töitä. Olin välillä löydä hanskat naulaan, mutta kerrankin sitkeys palkittiin. Kun löysin Ramolle sopivan tavan kertoa, mikä on kupletin juoni, niin johan lähti pelittämään. Samaa oivallusta haettiin vielä ihan vuoden lopulla esineiden ruudusta tuomiseen. Täytyy toivoa, että loppukaudesta tehdyt oivallukset ja onnistumiset kantavat vielä tälle keväälle ja päästään jatkamaan näiden asioiden parissa heti lumien sulettua. Viime vuonna kovin tavoiteemme oli BH-kokeen hyväksytysti suorittaminen ja tänä vuonna sen paikan ottaa jälkikokeeseen osallistuminen. Uskoisin ohjaajan puntin tutisevan siinä vähintään yhtä paljon kuin BH-kokeessa, joten siinä on taas yhdelle vuodelle riittävästi tavoitetta.
Aivan viime vuoden lopulla toteutin kauan mielessä olleen asian eli tutustutin Ramon ahkion vetämiseen. Mietin asiaa jo edellisenä talvena, mutta tuumasta toimeen ryhdyin vasta kun etelään tuli peräkkäin toinen runsasluminen talvi. Tässä lajissa tavoitteena on nauttia talviulkoilusta ja kasvattaa kuntoa sekä tuottaa hyvää mieltä ja iloa ahkiossa silloin tällöin kyydittäville junioreille.
"Iso E" ajoluvan ensimmäisillä "ajotunneilla" yleensä velmun Ramon ilme oli ajoittain empivä ja vakava. Nykyisin pitkän yhdistelmän hallinta sujuu jo huomattavasti rennommin.
Niin se on, jotta oikiat asiat pysyy ja paranoo - yksi niistä on Ramo.
